Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Myrskyklaani

Myrskyklaanin reviiri on lähes kokonaan erilaisista puulajeista koostuvaa metsää. Ainoastaan järvi sekä pohjoisen niitty tuovat vaihtelevuutta sankan metsän siimekseen. Siellä on erilaisia lintuja sekä pienjyrsijöitä, joita myrskyklaanilaiset useimmiten käyttävät ravinnokseen. Metsä jatkuu myös kauemmas itään, mutta siellä on kaksijalkojen asutusta, joka kasvaa lopulta suurkaupungiksi. Reviirillä on myös koski sekä kaistale rantaa, vaikka myrskyklaanilaiset eivät niinkään vedestä välitä. Myrskyklaanin kissat pääsevät Kalliosaarelle, tai kokoontumissaarelle, kiviä pitkin, jotka kuitenkin saattavat kovien sateiden aikaan sekä keväällä olla osittain veden peitossa.

 

Ukkospuut

Koostuu todella korkeista tammista, joiden jykevät rungot ovat osittain peittyneet naavaan sekä niitä pitkin kiemurteleviin murattiköynnöksiin. Joidenkin tammien oksat ovat vuosien varrella kasvaneet niin alas, että ne kiemurtelevat melkein maan pinnalla. Oksistoon on siis helppo päästä kiipeämään. Tammimetsässä voi tavata erilaisia eläimiä saksanhirvistä villisikoihin sekä pähkinähiiriin ja pöllöihin. Ukkospuut vaihtuvat pohjoisessa niityksi ja etelässä pajumetsäksi.

kuva | kuva

 

Koskinummi

Koskinummi on nimensä mukaisesti kaistale yrttirikasta niittyä, joka sijoittuu aivan Myrskyklaanin reviirin pohjoisosaan. Niityltä pääse ylittämään kosken Tuuliklaanin puolelle pitkin jykevärunkoista tammenrunkoa, jota pitkin myrskyklaanilaiset alunperin saapuivatkin omalle reviirilleen. Koskinummelta on mahdollista löytää pienjyrsijöitä, mutta samaan aikaan kannattaa varoa niitä ilmasta tähyileviä haukkoja.

kuva | kuva

 

Kivikoski

Hyvin kivinen, todella vaarallinen koski, jonka kuohuvat virrat eivät ole oikeanlainen paikka minkäänlaiselle kissalle. Keväisin koski tulvii yli ja sen kivet menevät osittain piiloon, mutta siltikään se ei ole sen turvallisempi paikka harrastaa kalastusta tai uintia. Kivikoski laskeutuu Hopeajoen tavoin suurempaan virtaan, joka ympäröi Kokoontumissaarta. Vesi virtaa Korpisaaren molemmin puolin puolisen kilometriä etelään laskeutuen sitten parikymmenmetrisenä vesiputouksena todella suureen järveen.

kuva | kuva

 

Vaahteraranta

Pieni kaistale vaahterametsää Myrskyklaanin reviirin rannalla. Täällä on muutaman metrin levyinen kaistale kaunista hiekkarantaa, jolta pääsee helposti uimaan hiekkapohjaiseen, kirkkaaseen veteen. Vaahterarannalla ei niinkään viihdy riista, mutta etenkin kesäisin se on todella kaunis ja rauhallinen paikka pareille viettää aikaa.

kuva | kuva

 

Metsäjärvi

Suurehko järvi keskellä Myrskyklaanin tammimetsää. Järvessä on monenlaisia kaloja, mutta myös metsäntakaiset kaksijalat käyvät veneilemässä järvellä - onhan kaksijalkala aivan järven toisella rannalla. Metsäjärven eteläinen ranta muuttuu kosteikoksi ja lopulta varsinaiseksi rämeeksi.

kuva | kuva

 

Räme ja astinkivet

Metsäjärvi muuttuu puiseksi, kuivahkoksi rämeeksi aivan eteläisellä rannalla. Siellä kasvaa erilaisia metsämarjoja sekä kanervia, suopursuja ja tupasvillaa. Astinkivet Varjoklaanin Korpisaareen aivan aivan rämealueen vieressä.

kuva | kuva

 

Hopeapajut sekä Myrskyklaanin leiri

Hopeapajut ovat hopeanhohtoista pajumetsää, missä myös Myrskyklaanin leiri sijaitsee. Metsässä ei niinkään elä muita eläimiä kuin lintuja, joten se on kettujen ja mäyrien kannalta turvallisin paikka leirille. Myrskyklaanin leiri onkin sitten se mielenkiintoinen osuus: hopeapajujen maagisen tunnelman keskellä sijaitsee kallio, Metsäjärven rannalle sijoittunut, jonka sisäänkäynti on noin kolmen kissan mentävä tunneli. Se jakautuu maan alla luolastoksi, joka kattaa pienen osan kalliosta. Luolasto ei ole kovinkaan syvällä, mutta sen hapettomuus on huono asia. Ehkä kissojen tulee kaivaa hieman ilmastointiaukkoja kattoon? On myös hyvin epäselvää, mikä alunperin on kaivanut kyseisen luolaston.

kuva | kuva

 

* * *

 

Tuuliklaani

Tuuliklaanin reviiri on melkein kokonaan avointa niittytasankoa, joka kuitenkin kohoaa kukkuloiksi aivan reviirin pohjoisosassa. Klaanit saapuivat nimenomaan näille kukkuloille tullessaan uusille reviireilleen. Reviirillä tapaa paljon jäniksiä sekä, kissojen harmiksi, petolintuja. Haukat, tai edes kotkat, eivät ole kovinkaan harvinainen näky tasangon yllä. Tuuliklaanin reviirillä on myös kaistale hiljaista kuusimetsää sekä hiekkaranta. Jokiklaanin reviiriltä kissat joutuvat uimaan kokoontumiseen joka kerta, jos lehtikadon aikaa ei lasketa. Onneksi sentään Hopeajoen ylittävät astinkivet!

 

Viimaniitty

Kaunista, kuitenkin tallattua tasankoa, joka on täynnä erilaisia pensaita. Tasanko lasketaan loppuvaksi kukkuloille, joiden päältä näkee pitkälle muidenkin klaanien reviireille. Tuuliklaanin kissat voivat metsästää täällä jäniksiä sekä joitakin pienjyrsiöitä, sillä niitä riittää haukoista huolimatta. Joskus kukkuloiden takana asuvat kaksijalat saattavat tuoda lampaansa tälle tasangolle.

kuva | kuva

 

Synkkäranta

Omituista kyllä, Tuuliklaanin reviirillä on myös kaistale kuusimetsää. Sen hämärässä on paljon hyttysiä, mutta ne unohtaa helposti, kun pääsee rantaan saakka. Metsän laitaan ja veteen yltää kauniisti syysiltoina auringonlaskun viimeiset säteet, joten Tuuliklaanin kissat tulevat yleensä tänne, jos nuo tahtovat rauhoittaa mielensä. Paikka on saanut nimensä kuusien tuomasta hämäryydestä, ei niinkään todellisen pimeyden takia.

kuva | kuva

 

Puro ja astinkivet

Tuuliklaanin reviirille laskeutuu läntisiltä vuorilta pieni joki, oikeastaan puto, joka halkaisee reviirin lähes keskeltä kahtia. Puron pääsee kuitenkin ylittämään astinkiviä pitkin kahdestakin kohtaa, jos ei tahdo kastella käpäliään. Purossa ei ole kaloja ja joissakin kohtaa se on niin matala, että siitä pääsee kahlaaman yli.

kuva | kuva

 

Kivikoski

Puolet ja puolet on jaettu Kivikoskesta kahdelle klaanille, Tuuliklaanille ja Myrskyklaanille. Koskeen ei ole asiaa, jos tahtoo välttyä hukkumiselta, kiviin iskeytymiseltä ja kylmältä vedeltä. Koskessa on kaksi laskevaa kohtaa, ei niinkään vesiputousta, mutta rajummin putoavaa virtaa. Niiden välissä on suuri tammipuun runko, jonka avulla Myrskyklaani ja Tuuliklaani pääsevät toistensa reviireille. Miten hyvä asia tuo sitten onkaan...

kuva | kuva

 

Tuuliklaanin leiri

Kukkuloiden juurella suurehko, lyhyempiheinäinen aukea, jolta johtaa polku hieman kiviseen rinteeseen. Polku ei suinkaan johda suoraan leiriin, vaan sen merkkinä on suuri siirtolohkare, jonka takaa pääsee huomaamattomampaa polkua pitkin piikkiherneiden suojaamaan leiriin. Piikkiherneet kasvavat todella tiheässä, mutta joskus rajujen myrskyjen aikaan niiden oksien välistä saattaa tulla, ja varmasti tuleekin, vettä kissojen niskaan. Siksi tuuliklaanilaiset korjailevat ja vahvistavat kattoa ja seiniä aika usein. Rinteeseen on kaivettu myös luolia huonoimpia oloja varten, mutta tuuliklaanilaiset suosivat edelleen taivasalla asumista.

 

* * *

 

Varjoklaani

Varjoklaanin reviiri on monimuotoista aluetta; sieltä löytyy niin kallioita, metsää kuin niittyäkin. Sieltä voi löytää pienriistaa sekä lintuja, jäniksiä kuten kalojakin. Länteen jatkuvan niityn toiselle puolelle on vuoret, eivätkä kissat yleensä eksy tälle alueelle ollenkaan. Reviirin voisi luulla loppuvan jyrkänteeseen rannalla, mutta se jatkuukin aina vettä pitkin Korpisaarelle, minne varjoklaanilaiset eivät kovin usein käpäliään pistä. Nimensä mukaisesti saari on soista korpea. Varjoklaani suosii reittiä Jokiklaanin reviirin poikki Kokoontumissaarelle. Pajujoki erottaa Jokiklaanin ja Varjoklaanin; jokien haara taas Myrskyklaanin.

 

Havuniitty

Havuniitty on nimensä mukaisesti niitty, mutta siellä kasvaa havupuita siellä täällä. Niitty on rauhallista aluetta kaikessa erikoisessa kauneudessaan. Sieltä löytyy niin metsäkanalintuja kuin jäniksiäkin. Myös peltomyyriä sun muita löytyy heinikosta. Petolinnut eivät ole erikoinen näky. Niitty päättyy vuorten juurelle lännessä. Havuniityn laidassa on kaatunut puu, jonka avulla pääsee Jokiklaanin reviirille.

kuva | kuva

 

Kuiskausmetsä

Synkkä, sammalpohjainen ja kivikkoinen kuusimetsä, joka päättyy loivasti ylös nousevien kallioiden laidalle. Kuusimetsässä ei ole kamalasti riistaa, mutta sieltä löytää joitakin yrttejä sekä sammakko- ja liskoeläimiä. Metsästä on helppo löytää juomapaikka ja kuumalla säällä se on oiva paikka etsiä varjoa. Metsässä on kuitenkin jotain, mikä saa karvat nousemaan pystyyn... Se saattaa johtua maaston äänettömyydestä, mutta kaikki eivät usko siihen.

kuva | kuva

 

Jokimetsä

Joen rannassa kasvava pieni kaistale sekametsää, joka tarjoaa kyllikseen erilaista riistaa. Jokimetsässä metsästetään suurin osa ajasta tai koulutetaan oppilaita, sillä se tarjoaa hyvät mahdollisuudet kaikkeen. Metsässä on kuitenkin myös muutamia ketunkoloja, joten niiden kanssa kannattaa olla varovainen!

kuva | kuva

 

Jyrkänne ja Saarnipuu

Jyrkänne on aivan kallioiden laidalla. Se on paikoittain jopa parikymmentä metriä korkea. Kallioiden kupeesta, aivan oikeanpuoleiselta rannalta, johtaa kivikkoinen, vaarallinen polku alas virtaavan joen rantaan. Sieltä on hyvä päästä ylittämään kohti vesiputousta laskeva joki Korpisaareen astinkiviä pitkin. Ei varmaan tarvitse sanoa, että nuorilla kissoilla ei ole tänne mitään asiaa ilman soturia, koska veteen putoaminen voi tietää kuolemaa - viimeistään silloin, kun vesiputous tulee vastaan. Jyrkänteellä on myös suuri saarni, jonka oksilta näkee todella kauas. Kannattaa kokeilla!

kuva | kuva

 

Varjoklaanin leiri ja Kirkaslampi

Varjoklaanin leiri sijaitsee keskellä kivikkoista kuusimetsää, aivan Kirkaslammen rannalla. Piikkiherneet ja aluskasvillisuus ympäröivät tallautunutta sammalkivinotkoa, johon leiri on pystytetty. Pesät on rakennettu luonnon tarjoamista tarvikkeista tiheään kasvillisuuteen sekä kivenkoloihin ja yleensä ainut ongelma on lumen paino. Kirkaslampi taas on kirkasvetinen, yllättävän syvävetinen lampi keskellä Kuiskausmetsää. Sen pohjassa kykenee näkemään hämärästä valosta huolimatta kaatuneiden puiden rungot.

kuva | kuva

 

Korpisaari

Nimensä mukaisesti silkkaa korpea oleva saari. Varjoklaanilaiset eivät usein eksy tänne, mutta joskus siellä on ihan hyvä käydä katsomassa. Korpisaareen johtaa pari kappaletta astinkiviä aivan jyrkänteen juurelta. Korpisaaren toiselta rannalta pääsee myös samanlaisia astinkiviä pitkin Myrskyklaanin reviirille.

 

* * *

 

Jokiklaani

Jokiklaanin reviiri on aika samanlaista kuin Varjoklaaninkin. Mutta siinä missä Varjoklaanin reviiri on täysin maalla, Jokiklaanin reviiri on saari kahden joen keskellä. Jokiklaanin reviirillä on niittyä ja koivumetsää, haapametsää ja kalliota. Se on kaunis alue, eikä varmasti tarvitse mainita, että Jokiklaani valitsi tämän alueen juuri siksi, koska se on jokien ja veden ympäröimä. Reviiriltä löytyy kalojen lisäksi myös pienriistaa sekä kallioilta käärmeitä. Niitä kannattaa varoa. Hopeajoki erottaa Jokiklaanin Tuuliklaanista ja Pajujoki sen Varjoklaanista, mutta molemmat joet kuuluvat silti Jokiklaanille. Myrskyklaanilla ja Jokiklaanilla ei käytännössä ole rajaa, mutta Jokiklaani ei toivo Myrskyklaanin ilmaantuvan Kokoontumissaaren toiselle puolelle.

 

Koivumetsä ja Jokiklaanin leiri

Jokiklaanin leiri sijoittuu koivumetsään, aivan Ohdakemetsän rajalle. Leiri on tällä kertaa erikoisessa paikassa siihen nähden, että klaani on aina asunut lähempänä vettä. Leiri on suojassa kallioiden muodostamassa kuopassa, jonka rinteeseen on kaivettu luolia. Rinne on osittain kallioista ja osittain hiekkaista.

kuva | kuva

 

Pajujoki ja Hopeajoki

Joet ovat Jokiklaanin ylpeys ja yleisin ajanviettopaikka. Täällä on runsaasti kaloja sekä rapuja, eikä klaani kesäisin näe nälkää. Talvella on hieman hankalampaa, kun kissojen täytyy etsiä pienriistaa lumesta, missä he eivät ole kovin hyviä. Pajujoki alkaa lännessä olevilta vuorilta. Molemmat joet voi ylittää astinkiviä tai puunrunkoa pitkin.

kuva | kuva

 

Rantakallio

Nimensä mukaisesti rannalla oleva kallio, joka ei ole kovin korkealla vedenpinnasta; toisin kuin Varjoklaanin jyrkänne. Kalliolla kasvaa jonkin verran pieniä mäntyjä ja sieltä pääsee uimaan Kokoontumissaarelle. Kallioilla on kevät-kesäaikaan paljon käärmeitä.

kuva | kuva

 

Hohtoluola

Luola on saanut nimensä sen sisältämistä sienistä. Omituista kyllä, nämä sienet hohtavat kevyesti sinertävän vihreää valoa, mutta muuten ne eivät eroa tavallisesta kanttarellistä. Väritykseltään ne ovat harmahtavia, eikä niistä oikein osata sanoa, ovatko ne myrkyllisiä vai eivät. Luolalle on kohtalaisen vaikea päästä, sillä kalliot eivät tarjoa kunnollista kulkureittiä.

kuva | kuva

 

Ohdakemetsä, Niittyaukea ja Jokipuut

Valoisa haapametsä aivan Hopeajoen rannalla. Ohdakemetsässä on monien yrttikasvien lisäksi eniten varmaan ohdakkeita. Ne ovat jokseenkin ikäviä, sillä huono-onninen ei pääse metsästä pois ilman ohdakekyytiläisiä. Niittyaukea on pitkäheinäinen, kesäisin täynnä hyönteisiä ja erilaisia yrttejä kuhiseva niitty. Parantajille oiva paikka etsiä tarvikkeita. Jokipuut sijaitsee Pajujoen rannalla ja se on yksinkertaista sekametsää.

kuva | kuva

 

Aarniometsä ja Kaatunut puu

Vanhaksi kasvanutta haapametsää. Aarniometsässä esiintyy paljon erilaista riistaa, mutta ennen kaikkea sitä pidetään kovasti silmällä partioiden toimesta, koska joen yli kaatunut runko mahdollistaa vihollisen helpon tunkeutumisen. Aarniometsä on valoisa kuten Ohdakemetsäkin, mutta siellä ei kasva ohdakkeita. Sen sijaan Aarniometsässä on mäyriä.

kuva | kuva

 

* * *

 

Kokoontumissaari

Kokoontumissaari on jokihaarojen keskelle sijoittuva kalliopohjainen saari, jonka korkeimmassa kohdassa kasvaa sekametsää. Saarella on myös pieni lampi. Saarelle kulki ennen vanha Ukkospolku Tuulitasangon poikki ja yli sillan, mutta silta on nyt sortunut ja kunnostamaton, täysin käyttökelvoton. Saaren erikoisuus on kuitenkin se, mitä siellä on; vanhan, pienehkön goottikirkon rauniot kohoavat kallioiden päällä. Kellotorni on edelleen paikoillaan. Klaanit olivat hieman epäileväisiä kaksijalkojen rakennelmien vuoksi, mutta lopulta siitä muodostui kokoontumispaikka.

©2019 Uudet reviirit | Wᴀʀʀɪᴏʀ Cᴀᴛs RPG - suntuubi.com