Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 

 

Uusi kartta - Reviiritietoa

Uusien, väliaikaisten reviirien kartta. Taivasklaani ei seurannut muita tälle reviirille, joten sille ei ole laitettu minkäänlaista asuinsijaa.

Järvikartta

Maailmankartta

* * *

Vuodenaika: Lehtikadon aika [vuodenaika ei vaihdu enää IRL:n mukaan]

Sää: Pakkanen puree läpi turkeista ja lunta sataa / vuorilla on lumimyrsky

Seuraava kokootuminen: Ei tiedossa

Seuraava parantajien kokoontuminen: Ei tiedossa

Ropen kellonaika: Noin 21:00

 

Roolipeli  1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Syystassu (Myrskyklaani)

23.11.2017 23:07
Syystassu on kääntänyt katseensa kokonaan Tuulitassun puoleen. Hän väläyttää nyt toiselle naaraalle heleimmän hymynsä. "Älähän nyt, tuota minä en usko. Olisit varmasti ihan hyvä päällikkö, olet vain liian vaatimaton", Syystassu sanoo nyökäyttäen päätään, kuin olisi asiasta varma. "Päällikön täytyy osata keskustella ja sen sinä ainakin osaat", Syystassu lisää pukaten Tuulitassun lapaa toverilliseen sävyyn ennen kuin jatkaa: "Mitä kysymykseesi tulee." Hän omaksuu kasvoilleen hieman vaivaantuneen ilmeen ja kumartuu tarkoituksella katsomaan etukäpäliään, joista toista pyörittelee loivassa kaaressa onkalon lattiaa vasten. "Kuulostaa tietysti tylsältä, mutta tahtoisin minä. Typerä haave varmaankin, ei minusta varmaan olisi siihen." Syystassu antaa kirkkaan vihreiden silmiensä katseen pysyä lattiassa. Jokainen lause on huolella valittu, tarkoituksenaan lopulta vetää Tuulitassu tiiviisti hänen verkkoonsa. Alku ainakin on lupaava, eikä Syystassu tunne oloaan tylsistyneeksi vaalean naaraan seurassa.

Nimi: Arpinaama (Kulkukissa)

23.11.2017 19:49
Jälleen kerran Arpinaama ja Sin katselivat ruumiden perään pienen mäen takana. Toiset kissat raahasivat ruumita pois, Sin näytti olevan enemmän kartalla tilanteesta. Arpinaama nyt taas ei tiennyt paljon mitään. Kauempana joukosta oli luola jonka suulla seisoi pari kissaa. Siellä oli pakko olla jotain arvokkaampaa, tuskinpa muuten vartijoita olisi. Sin näytti hoksaavan saman ja sanoikin epäilyksensä ääneen.
"Sacra on siis tuolla..." Arpinaama mutisi ja yritti miettiä. He eivät helpolla ohi pääsisi noista, ja Arpinaama halusi tavata tämän tyypin ennen kuin olisi liian myöhäistä. Sacra oli kova nimi näillä main. Silloin kolli sai idean.
"Nuo kissat mitä todennäköisimmin tuntevat sinut, jos kerran olet pyörinyt porukoissa mukana", Arpinaama puhui hiljaisella ja matalalla äänellä ja kyyristyi alemmaksi.
"Mutta ne eivät tunne minua. Voisin harhauttaa niitä jollain tapaa, vaikka puhumalla ja esittämällä vain ohikulkijaa. Sillä välin sinä voisit hiipiä niiden ohitse. Toinen keino olisi taas jos sinä harhauttaisit. Ne varmasti lähtisivät perääsi jos huomaisivat sinut, ja sillä välin kun olette poissa voisin käydä Sacran juttusilla", Arpinaama lipaisi huuliaan ja verrytteli lihaksiaan koska oli valmiina toimimaan.

Nimi: Tulivaahtera (Taivasklaani)

23.11.2017 11:22
Naaras oli huojentunut hänen kumppaninsa ollen samaa mieltä lähtemisestä. Ei se oikeastaan yllätys ollut, että muutkin halusivat pikimiten etsimään kadonneita tovereitaan ja saattamaan klaani taas yhteen. Tulivaahtera ei olisi halunnut jäädä enää hetkeksikään istuskelemaan ukkospolun vierellä olevien pensaiden luokse hämärtyvään ilmaan tietämättä olivatko muut jo heidän reviirillään jatkamassa klaanielämää normaalisti.
Harmaanruskea naaras seurasi Tulenkipinää kiirehtien kollin vierelle. Tuntui kuin hänen oranssinen turkkinsa huokuisi lämpöä, antaen Tulivaahteralle toivoa ja jonkin syyn jatkaa matkaa väsymyksestä huolimatta. Toisaalta hänen olisi tehnyt mieli vain käpertyä kumppaninsa viereen lämpimään ja jättää kaikki murheet taakseen. Tulenkipinän koskiessa naaraan poskea omallaan, hän ei voinut peittää hymyä karkaamasta kasvoilleen. Ei hän olisi edes halunnutkaan.
"Ihan hyvin. Olen vain vähän väsynyt, kuten kaikki meistä", soturi vastaa katsoen kumppaninsa oranssinpunaisiin silmiin ennen kuin kolli haistaa jotain. Tulivaahtera ei aluksi edes huomannut mitään poikkeavaa ilmassa, mutta keskittyessään siihen hän huomaa tutun tuoksun. Hajujälki oli aika laimea, osa siitä jo muuttunut pitkän erossa olemisen jälkeen, mutta siinä oli silti vielä jäljellä Taivasklaania.
Soturi kääntää oranssiset silmänsä muihin tarkkaillen heidän reaktioitaan. Herukkaviiksen ilme ei näyttänyt vaikuttuneelle ja parantaja ei selvästikkään odottanut liikoja.
"Meidän on parasta mennä katsomaan", kolli tokaisee neutraalilla äänensävyllään ja heilauttaa häntäänsä pari kertaa kärsimättömänä.

Nimi: Sin (Kulkukissa)

22.11.2017 23:31
Kenties heidän kummankin onneksi Arpinaama ei sanonut mitään. Sin, joka oli herkästi leimahtavaa sorttia olisi tuskin kyennyt pitämään kynsiään erossa kollista, mikäli tämä olisi puhunut mitä hänellä oli mielessään. Naaras ei kuitenkaan kaikeksi onneksi kyennyt lukemaan ajatuksia ja taistelulta vältyttiin.
Sin seisoi häntä ärhäkästi huiskien kiven takana, yrittäen ymmärtää, mitä toisella puolella tapahtui. Katsellessaan naaras erotti kauempana Heavy Rainin. Suuren savunmustan naaraan hahmosta oli vaikea erehtyä ja Sinin vaaleat silmät kapenivat, kun hän katseli tuota myrkyllisesti. "Mikä saasta", hän mutisi hiljaa itsekseen.
Hän erotti kuinka Heavy Rainin kissat alkoivat raahata Imperiumin kissojen ruumiita, eikä Sin malttanut olla hiljaa, naukuessaan halveksuvasti Arpinaamalle: "Nuo petturit eivät ansaitsisi kunnollista hautaamista." Tuhahduksensa jälkeen Sin käänsi jälleen katseensa aukiolle. Missä Sacra oli?
Oli kuin hänen kysymykseensä oltaisiin päätetty vastata, hän erotti Heavy Rainia seuratessaan luolan, jonka suulla oli kaksi kissaa vahtina. Miksi muuten he olisivat käyttäneet vartioita, ellei luolassa ollut joku tärkeä vankina?
"Sacran täytyy olla tuolla", Sin naukaisi Arpinaamalle nyökäten silmät siristettyinä päätään oikeaan suuntaan.

Nimi: Tulenkipinä (Taivasklaani)

22.11.2017 22:37
Tulenkipinä nousee jaloilleen pensaan alta, missä liekkiturkkinen kolli on maannut pitääkseen tuulen poissa pentujen luota, vaikkakin kolli odotti Lehtipuron ottavan vastuusta heistä, huolimatta siitä, että pennut olisivat jo oppilasikäisiä.
Kolli askeltaa Tulivaahteran vierelle. "Hyvä ajatus. Meidän lienee parasta jatkaa matkaa." Hän vilkaisee muita ja nyökkää Herukkaviikselle kerran, ennen kuin lähtee hitaasti muiden edellä kulkemaan ukkospolun reunaa. Hän vilkaisee taakseen odottaen Tulivaahteraa rinnalleen. Samalla soturi vilkaisee olkansa ylitse oranssinpunertavilla silmillää nähdäkseen, että Lehtipuro sekä Tähtiyönpentu ja Horrospentu pysyisivät mukana.
"Toivon todella, että löytäisimme muut", kolli huokaa, hänen ajatuksensa ovat ennen kaikkea siskossaan Tulilinnusta.
"Miten sinä jakselet?" Kolli kysyy hiljaa, ihan vain jotain kumppaniltaan kysyäkseen. Hän puskee ohimennen naaraan poskea, kaivaten edes hitusen lohtua. Soturina oleminen tuntuu nyt haastavammalta kuin koskaan aiemmin kun heitä on jäljellä niin vähän. Äkisti punaturkki höristää korviaan ja kohottaa päätään kun hänen kuonoonsa leijuu heikko ominaistuoksu. "Haistatteko tuon?" Hän kysyy, voimatta pitää toiveikkuutta poissa äänestään. Voisiko kyseessä olla taivasklaanin kissoja?

Nimi: Pohjantuuli (Tuuliklaani)

22.11.2017 21:18
Pohjantuuli oli seurannut sen enempää puuttumatta kulkukissan karkotusta, kuten Tulikaste oli käskenyt. Veritassu saikin kaiken hyvin hoidettua, vaikkakin harmaavoittoista kollia todella huoletti punertavaturkkisen oppilaan luonne, hänen uhmakkuutensa.
Heidän edettyään hieman Pohjantuuli tyytyi pitämään perää ja tarkkailemaan ympäristöään, sekä muita oppilaita, sillä välin kun Tulikaste keskusteli Susihampaan kanssa. Tupsukorvainen kolli kuunteli heidän puheitaan, samalla kun pysähtyi jättämään rajamerkin.
Kun Tulikaste esitti oppilaille kysymyksen, Pohjantuuli astui vähän lähemmäs kuuntelemaan, mitä kaksikko vastaisi.
Pohjantuulen katse kohtasi hetkeksi Tulikasteen, ja kolli kohotti hieman kulmiaan yllättyneenä naaraan ilmeestä, joka tuntui lähes syyttävältä, kenties hitusen epätoivoiseltakin. Kolli pohti hetken vaiti kaiken sen merkitystä, ennen kuin astui edemmäs ja laskeutui lempeästi Tähtitassun viereen. Kenties Tulikaste oli väsynyt, jos hän kaipasi Pohjantuulen tukea, niin sen eriparisilmäinen kolli tarjoaisi parhaansa mukaan.
"Älä heiluta lantiotasi niin paljon kun vaanit, huonolla tuurilla osut kaikkiin risuihin ja heiniin ja varoitat riistaa tulostasi."


Nimi: Tähtitassu (Tuuliklaani)

22.11.2017 21:07
Tähtitassu oli seurannut taistelua jännittyneenä ja viikset huolestuneesti vapisten. Hänen vierellään Lohduntassu oli pysynyt löyhässä puoliympyrässä vaiti ja rauhallisen näköisenä, naaras ei tiennyt tunsiko tämän veli olonsa yhtä rauhalliseksi kuin antoi päällepäin näyttää. Pian tilanne oli kuitenkin ohi ja he jatkoivat kaksikon ensimmäistä partiota. Tähtitassu käveli hieman veljensä edellä, meripihkan keltaiset silmät säihkyen innostuksesta. Hän ei kuitenkaan ollut valmistautunut varapäällikön esittämään kysymykseen, joka oli suunnattu heille molemmille. Tähtitassu tunsi hetken hätäännystä, eihän hän edes tiennyt miten hiirtä vaanittiin!
Oranssivalkea naaras kurtisti kulmiaan ja naukui: "Ööh kani on isompi?"
Hän lähes hätkähti kun Lohduntassu avasi suunsa. Veli naukui tapansa mukaan rauhallisen miettivään sävyyn, kulmat hieman rypyssä: "Jäniksen nappaamisessa tarvitaan nopeutta ja hiirtä tulee lähestyä hiljaisemmin?" Kolli ei itsekään näyttänyt varmalta sanoistaan ja Tähtitassukin käänsi katseensa eteenpäin kuullakseen, mestarien mahdollisen korjauksen.
Kun Tulikaste käski heidän näyttää vaanimisasentonsa Tähtitassu pudottautui maahan ja lähti ryömimään eteenpäin lanteet keinuen. Lohduntassu eteni hänen takanaan hitaammin, häntä lähes paikallaan.

Nimi: Tuulentassu (Varjoklaani)

22.11.2017 20:20
Tuulentassu kohotti hiekankeltaisten silmiensä katseen mestarinsa kasvoihin. Nuorta naarasta hieman jännitti Hopeatuhkan läheisyys. Tähän saattoi vaikuttaa Hopeatuhkan sokeutunut silmä, koska se näytti Tuulentassun mielestä pelottavalle eikä oppilas pystynyt olemaan ilman, että vilkaisi välillä sitä.
"Okei... Ja tuota.. Kiitos?", läikikäs naaras maukui ja laski ujona katseensa käpäliinsä. Tuulentassua hermostutti, että Hopeatuhka olisi näreissään saatuaan hänet oppilaakseen.
"Eh... Mitä ajattelit, että harjoittelisimme?", vasta nimitetty oppilas uskaltautui kysymään uteliaisuuden voitettua ujouden. Tuulenpentua jännitti ensimäinen oppitunti eikä hän olisi malttanut odottaa seuraavaan auringonnousuun asti.

Nimi: Tulivaahtera (Taivasklaani)

22.11.2017 12:29
Harmaanruskea soturi vilkaisi kaikkia paikallaolijoita. Siitä oli jo jonkin aikaa, kun he löysivät Herukkaviiksen ja Lehtipuron ja saivat ruokittua kaikki pentuja myöten. Riistaa ei ollut löytynyt paljon, eikä kaksijalkojen jättämä kova juttu ollut myöskään kovinkaan ravitseva. Lepotauon jälkeen kaikki olivat kuitenkin paremmassa kunnossa. Toivottavasti.
"Tiedän, että kaikki ovat vieläkin uupuneita, mutta meidän pitäisi varmaan jatkaa etsintöjä. Tai edes kunnon yöpaikkaa", naaras tokaisee huolestuneena. Pienet lehdettömät pensaat eivät tarjonneet tarpeeksi suojaa ja kaikki eivät mahtuisi niiden sekaan nukkumaan. Tiavas oli jo pimeä ja ilma tulisi kylmenemään vain entisestään.

Nimi: Hopeatuhka (Varjoklaani)

22.11.2017 12:17
Naaras ehkä jopa yllättyi vähän Varjotähden antaessa hänelle oman oppilaan. Hopeatuhka ei olisi uskonut näin käyneen, mutta ei näyttänyt hämmennystään ulospäin ollen neutraali oma itsensä. Iäkäs soturi nousi paikaltaan ja kävelee Tuulentassua, uutta oppilastaan, vastaan koskeakseen pienikokoisemman kuonoa omallaan. Hopeatuhka saattoi näyttää vakavalle ja äksylle, mutta hän ei voinut piilottaa pientä hymyä käymästä kasvoillaan. Läiskikäs naaras saattoi olla lyhytpinnainen, mutta Hopeatuhkan mielestä hän oli vain tavallinen oppilasikäinen pentu. Toivottavasti Hopeatuhkan läheisyydessä käyttäytyisikin kunnolla.
"Onnea nimityksestäsi. Voisimme harjoitella jo seuraavan auringonnousun aikaan", hän naukaisi vakavalla äänensävyllään, vaikka parhaansa mukaan yritti kuulostaa ystävälliselle ettei pelottaisi oppilasta.

Nimi: Tuulitassu (Myrskyklaani)

21.11.2017 23:01
"Ei minusta saisi varapäällikköä tai päällikköä millään. En pötkisi kovin pitkälle", Tuulitassu yritti rentoutua käyttämällä keskustelun jatkamista omaksi hyödykseen. "Todennäköisesti ajaisin Myrskyklaanin kaaoksen partaalle."
Tuulitassu oli ainakin tätä mieltä itsestään. Hän tunsi olonsa erilaiseksi muiden keskuudessa, sillä suurin osa ikäisensä kissa haaveilee pääsevänsä tulevaisuudessa klaanin pääliköksi, mutta oppilas toivoo ettei olisi aivan yksin ajatusmaailmansa ja mielipiteidensä kanssa. Ehkä Syystassu saattaisi olla samaa mieltä hänen kanssaa, jos Tuulitassu kysyisi asiasta? Rehellisesti itselleen sanottuna, Tuulitassu oletti kirjavan oppilaan olevan täysin eri mieltä. Hän vaikutti nimittäin siltä ulkoapäin lukemalla hänen eleitään.
"Entä sinä? Haluaisitko sinä joskus päälliköksi?", sirorakenteinen naaras kallisti päätään hitusen kysyessään tätä vain uteliaisuuden johdosta katseensa yhä pitäen vieressä istuvassa Syystassussa.

Nimi: Arpinaama (Kulkukissa)

21.11.2017 22:45
Sin sähisi jotain valkealle kollille. Arpinaama kohotti vain laiskasti kulmiaan ja venytteli sen oloisena kun Sinin ärhentely ei voisi vähempää kiinnostaa. Eikä tuota kylläkään kiinnostanut, Sinin sähinä oli tuolle kuin yhtä tyhjän kanssa. Naaraan ärhentely toi mieleen chihuahuan räkyttämässä dobermannille. Arpinaama oli nähnyt oikeasti vastaavan tilanteen, ja pikkurakki oli saanut aikamoista kyytiä. Arpinaaman olisi tehnyt mieli tehdä samoin kun ärtyneen dobermannin, käydä Siniin kiinni ja näyttää että ei ehkä kannattanut soittaa suutaan itseään mahtavalle. Arpinaama kuitenkin hillitsi itsensä, ja näytti Sinille ylimielistä ilmettä, tehden selväksi sen että Sinillä ei olisi mahdollisuutta ainakaan näin päästä niskan päälle. Arpinaama oli kuitenkin fiksu, eikä sanonut mitään, sillä olisi todennäköisesti aloittanut kovan tappelun. Jos niin kävisi, tulisi Sacran ja muiden kattien löytämisestä hankalaa. Nyt ei siis ollut tappelulle aikaa, hän voisi myöhemmin mäjäyttää Siniä ympäri korvista jos huvittaisi. Hän tarvitsi kuitenkin nyt vielä hetken naarasta, ja tekisi mitä huvittaa jos hermo menisi. Saattoi olla onni että Arpinaamalla oli näinkin pitkä pinna ja jään kylmä ajattelutyyli. Ja yleisesti ottaen taistelusta tai vihollisista ei ollut yhtikäs mitään hyötyä, kosto kusipäille vain tuottaisi mielihyvää muttei oikeaa hyötyä. Sen kolli ymmärsi paremmin kuin hyvin. Ja kun Sin oli lopettanut murinansa, Arpinaama lähti seuraamaan tuota kylmän viileästi. Koska tuskin mikään oli ärsyttävämpää kuin uhkailujen tehottomuus. Jos Sin tosiaan suuttuisi tästä, Arpinaama kyseenalaistaisi koko kissajoukon. Piilokettuilu on kova ase. Siitä voi suuttua ja on syytä suuttua, mutta jos niin käy, on hyvä heittää -'oletko tyhmä? En minä mitään semmosta tarkoittanut.'-kortti esiin. Saapa nähdä miten käy. Sinin johdolla he saapuivat lähemmäksi määränpäätään, tällä erää oli näkyvissä eläviä kissoja. Sinin ilme oli kuitenkin kysyvä, joten he eivät ilmeisesti vielä olleet löytäneet vastauksia tai etsimäänsä.

Nimi: Sirppipentu (Taivasklaani)

21.11.2017 01:49
Sirppipentu pörhistää uhmakkaasti karvojaan Synkkämielen jyrkälle kiellolle. "Eikä tulisi!" Oppilasikäinen pentu vastustelee mulkaisten ruskeaturkkista Myrskyklaanilaista keltaisilla silmillään. Hän ei edelleenkään ymmärrä, miksi kyseinen parantaja on heidän mukanaan, vaikka Sirppipennulla ei mitään muiden klaanien kissoja vastaan olekaan.
Harmaa, mustaraitainen taivasklaanilainen kuuntelee nyrpeästi Synkkämielen seuraavat sanat, jotka kuulostavat käytännössä käskyltä. "Kuka sinut asetti johtoon", hän mutisee itsekseen. Sirppipentu on pahalla päällä, koska he ovat harhailleet kauan keskenään, hän ei tiedä missä muut ovat ja nälkä kaivaa kynsillään ikävästi hänen vatsaansa. Kaiken tämän vuoksi hän ei myöskään ole kovin kärsivällisellä tuulella juuri nyt, joten kävely tuntuu siinä mielessä edes jotenkin siedettävältä ajatukselta. Niinpä hän ei nurise enempää vaan lähtee raahaamaan leveitä käpäliään Synkkämielen perään. "Onkohan kukaan edes elossa enää", nuorukainen mutisee ikävän ajatuksen ääneen ja katuu heti sanojaan. Hän vilkaisee Villiloikan suuntaan lähes syyllisenä. "Anteeksi", hän lisää sitten katuen sanojaan ja kääntää katseensa muualle punertavanvalkeasta soturista. Hänen vatsansa murisee äänekkäästi.

Nimi: Tuhkasydän (Varjoklaani)

21.11.2017 01:19
Tuhkanharmaa kolli seuraa nimitysmenoja sivusta suurien pupillien takia lähes mustilla silmillään. Hän tuntee olonsa ahdistuneeksi, eikä siksi juurikaan kykene keskittymään meneillä olevaan tilaisuuteen. Hänen mieltään painaa raskaana Tähtiklaanin lähettämä ennustus. Ja kuitenkin nyt esi-isät, jotka eivät ennustusta ennen olleet koskaan edes puhuneet harmaalle soturille, eikä hän edes ollut uskonut heidän olemassaoloonsa, olivat vaienneet. Pimeän metsän kissat olivat näyttäytyneet ja Häkäsydämen pahaenteiset sanat pyörivät edelleen Tuhkasydämen mielessä. Hän oli taistelun jälkeen nukahdettuaan nähnyt harmaanlaikukkaan soturin uudelleen unissaan ja oli onnekseen herännyt nopeasti, vaikkakin sydän hakaten ja vauhkona. Nyt hän pelkäsi nukahtamista, sillä pelkäsi pimeän metsän soturin tunkeutuvan uniinsa tai joutuvansa itse pahojen henkien luokse. Kaiken lisäksi Tuhkasydämen lähes ainoa ystävä, hänen mestarinsa Revontulimyrsky oli kadonnut. Klaani oletti varapäällikön kuolleen pimeän metsän kissojen kynsissä ja Tuhkasydämen viha kyseisiä henkiä kohtaan vain kasvoi.
Kun Syyskynnestä nimitettiin uusi päällikkö Tuhkasydän vain siristi silmiään tuntien äkkiä itsensä jälleen vihaiseksi. Hänen kasvoillaan viipyi kylmä ja läpitunkematon ilme. Hän ei olisi tahtonut ketään Revontulimyrskyn tilalle, vaikka tietääkin ajatuksen typeräksi. Klaani tarvitsee uutta varapäällikköä, vaikka juuri nyt klaanin parhaan ajatteleminen tuntuu vaikealta.
Tuhkasydämestä tuntuu, että hänen omat ajatuksensa ajavat häntä takaa, ahdistavat nurkkaan ja pitävät otteessaan. Hänen kumppanistaankaan ei ole ollut juuri lohtua, sillä ennustuksen pohtiminen on vienyt Tuhkasydämen erilleen.
Kolli seuraa uusien soturien ja oppilaiden nimitysmenotkin vaiti ja huutaa vain kerran nimitettyjen nimet, jotta ei erottuisi joukosta. Hetkeksi Revontulimyrskyn entinen oppilas Routahalla, osuu Tuhkasydämen silmiin. Hänen katseensa kohtaa Routahallan tuimien violettien silmien katseen hetkeksi, mutta Tuhkasydän katsoo nopeasti muualle. Hänen ainoa lohtunsa on, että Varjotähti on luvannut pohtia hänen kanssaan ennustusta, kunhan he asettautuisivat leiriin kunnolla. Kenties hän tai Kuunvalo osaisi auttaa ja selittää sanat, jotka ovat vaivanneet Tuhkasydämen mieltä lähes koko matkan ajan.

Nimi: Tuulentassu (Varjoklaani)

21.11.2017 01:11
Valkoläikikäs pentu tassutteli sisaruksiensa kanssa Varjotähden eteen ja jäi sitten ryhdikkäästi seisten tuijottamaan odottavasti päällikköä. Hän oli sekä innoissaan, että hieman jopa kauhuissaan. Mitä, jos tuleva mestari ei pitäisikään hänestä? Tuulenpentu ei kuitenkaan kauaa kerennyt miettiä, mikä kaikki voisikaan mennä pieleen, kun Varjotähti jo julistikin heidän oppilasnimensä sekä mestarit. Tuulentassu kääntää päätään ja etsii katseellaan mestariaan Hopeatuhkaa. Tämän löytäessään vasta nimetty opiilas tassutteli ujonoloisena toisen kissan luokse, ja kosketti varovasti tämän kuonoa omallaan. Oppilaan hiekankeltaiset silmät vilkuilivat heitä onnittelevia kissoja. Tuntui niin oudolta olla onnittelujen kohteena.

Nimi: Tuiketassu (Varjoklaani)

21.11.2017 00:58
Tuikepentu seurasi sisartensa viereltä Syyskynnen nimitystä varapäälliköksi, sekä uusien soturien nimitysmenoja. Mustavalkoinen naaras vilkaisee kahta sisartaan kulmat hieman koholla. Kuunvalo ei varmastikaan ollut iloinen kahden vanhemman pentunsa katoamistempusta ja Tuikepentukin tahtoisi kysyä heiltä, missä he oikein olivat, mutta juuri nyt siihen ei ole tilaisuutta. Tuikepennun yllätykseksi Varjotähti kutsuu myös hänet sekä Tuulenpennun ja Hietapennun eteen nimitettäviksi. Tuikepentu hakee emonsa katsetta, vaikka sokea parantaja ei häntä kykenisikään näkemään. Sitten hieman tyhjää nielaisten naaras seuraa kahta vanhempaa sisartaan päällikön eteen.
Tuikepentu tietää, ettei seiso niin ryhdikkäästi kuin hänen tulevana oppilaana pitäisi. Tuikepentu ei ole kuitenkaan koskaan pitänyt ison joukon huomion kohteena olemisesta, ujo kun on. Hän yrittää keskittyä Varjotähden sanoihin, sekä siihen iloon, jota tuntee kun viimein pääsee oppilaaksi. Kuitenkaan pitkäturkki ei voi kieltää, etteikö häntä jännittäisi todella paljon. Eniten hän tietysti jännitti, kenet saisi mestariksi.
Lopulta, kuilta tuntuneen ajan jälkeen Varjotähti julistaa heidän oppilasnimensä ja mestarinsa. Tuiketassu kiittää mielessään Tähtiklaania, kun Synkkäkasvosta tulee hänen mestarinsa. Tietysti juro kolli on lähes aina yhtä synkkä kuin nimensäkin, mutta kyseisen kollin kanssa Tuiketassu on jopa aiemmin keskustellut ja on varma, että saa mustan kollin vielä piristymään. Ilo paistaa Tuiketassun suurista sinisistä silmistä kun hän kiirehtii koskettamaan mestarinsa kuonoa pehmeästi omallaan. Sitten hän jää seisomaan Synkkäkasvon viereen hieman hämillisenä, kun heitä onnitellaan. Hietatassu on saanut mestarikseen klaanin tuoreen varapäällikön Syyskynnen ja Tuulentassu Hopeatuhkan. Tuikepentu tuntee innostusta myös omien sisariensa puolesta, vaikka samaan aikaan kaikki tämä huomio vähän pyörryttää oppilaan jo matkasta väsynyttä mieltä.

Nimi: Loiskevirtaus (Varjoklaani)

21.11.2017 00:53
Vatsassa pisteli ikävästi naaraan jännittäessä nimitystilaisuutta. Hännän levottomasta liikennihdästä pystyi huomaamaan nuoren kissan hermostuneisuuden muiden varjoklaanilaisten katseiden alla. Tästä hän ei pitänyt. Hän ei pitänyt siitä, kun joutui olemaan muiden kanssa huomionkeskipisteenä. Onneksi se olisi kohta ohi. Vaaleanharmaan kissan kasvoille ilmestyi kuitenkin leveä hymy hermostuneisuudesta huolimatta, kun Varjotähti julisti heidän uudet nimensä.
Varjoklaanin päällikön lapaa nuolaistuaan Loiskevirtaus kohotti katseensa vierellään seisovaan Routahallaan. He kaikki saivat aivan ihanat nimet! Tai näin vasta nimetty soturi ainakin ajatteli. Naaras siirtyi sivummalle ja istahti maahan kiertäen pörröisen häntänsä käpäliensä ympärille, samalla katsoen kuinka Tuulenpentu kipitti Varjotähden eteen. Nuori pentu näytti olevan sekä innoissan, että kauhuissaan jäädessään seisomaan ryhdikkäänä päällikön eteen.

Nimi: Routahalla (Varjoklaani)

21.11.2017 00:31
Routatassun ja muiden pitkä odotus palkittiin viimein kun Varjotähti julisti heidän uudet nimensä. Valkea, mustalaikukas naaras nosti päänsä ylpeänä pystyyn nuolaistuaan päällikkönsä lapaa. Routahalla vilkaisi rinta ylpeyttä palaen sivulleen vastanimitettyä Loiskevirtausta. Hän piti ystävänsä uudesta nimestä, yhtä lailla kuin omastaan. Routahalla antoi violettien silmiensä katseen pysähtyä hetkeksi myös Samettisiipeen ja Yöroihuun, nimet kahdelle uudelle soturille olivat myös osuvat.
Routahalla käänsi päätään ja kuunteli klaanin onnentoivotuksia. Ainoa asia, joka raastoi hänen mieltään, oli etteivät hänen sisarensa olleet päässeet nimitettäviksi hänen kanssaan, kuten heidän olisi pitänyt. Nuorta naarasta myös suretti tietää, etteivät hänen vanhempansa tai Revontulimyrsky olleet katselemassa hänen nimitystään. Vaikka hän ei juurikaan uskonut Tähtiklaaniin, sillä hetkellä hän toivoi, että sellainen tosiaan oli ja että soturi esi-isät katselivat seremoniaa, Routahallan läheiset heidän joukossaan.
Valkovoittoinen naaras astahti taemmas kun heidän vuoronsa oli ohitse. Varjotähti kutsui Kuunvalon pennut nimitettäviksi ja Routahalla jäi seuraamaan heidän nimitysvinojaan. Hän joutui tukahduttamaan pienen huvittuneen tuhahduksen, Tuulenpennun ja aivan erityisesti Hietapennun kanssa oli ollut melko lailla ongelmia aivan hetki sitten kun hän ja Susiviilto olivat joutuneet juoksennella pentuja etsimässä. Routahalla oli vähällä kääntyä puhumaan Loiskevirtauksen kanssa, mutta muisti sitten heidän hiljaisen vahtinsa. Hän ei ollut varma, oliko heidän jo määrä aloittaa, joten katsoi parhaaksi pysyä vaiti. Hän tiesi kokemuksesta, että hiljaa oleminen tulisi olemaan hankalaa, samoin kuin pitkään paikalla oleminen. Routahalla ei todellakaan ollut rauhallinen odottaja, saatikka kärsivällinen.

Nimi: Sin (Kulkukissa)

21.11.2017 00:16
Sin siristi silmiään Arpinaaman sanoilla ja naaraan häntä heilahteli puolelta toiselle ärtyneenä. Valkea, rujokasvoinen kolli alkoi ärsyttää Siniä koko ajan enemmän. Hän ei todellakaan ollut kärsivällistä sorttia, eikä edes kovin huumorintajuinen. Joten oli valkean kollin puheessa sitten huumoria naaraan tietämättä tai ei, tämä alkoi käydä hänen hermoilleen ja pahasti.
"Ei sen ollutkaan tarkoitus olla viihdyttävä tarina, kerroin elämästäni, hiirenaivo", Sin sihahtaa myrkyllisesti, siniharmaat silmät kaventuneina pelkiksi ohuiksi viiruiksi.
Silti naaras jatkaa kävelyään kollin edellä, kyseenalaistaen koko ajan enemmän päätöstään lähteä kollin oppaaksi. Mistä lähin hän oli muka piitannut kiitollisuudenvelasta tai muustakaan?
Juuri kun Sin alkoi harkita jättävänsä leikin sikseen, hän joutui jarruttamaan järven vesirajassa. Edes kylmentynyt ilma ei voinut peittää mätänevien ja vedessä turvonneiden ruumiiden löyhkää. "En ymmärrä mitä on tapahtunut", Sin sanoo hitaasti, mietteliäs katse kasvoillaan. Hänen ilmeensä on lähes kylmänlaskelmoiva, kun hän pohtii. "Heavy Rainin kissojen täytyy olla tämän takana. Mutta tässä eivät ole kaikki." Mielessään hän pohtii; [Missä ovat loput? Ovatko he yhä järven pohjassa?] Sin heilauttaa korviaan. [Ei], hän toteaa itsekseen [mätänevät ruumiit kelluvat], tieto, jonka naaras on oppinut kokemuksen kautta.
Arpinaaman seuraavat sanat kuitenkin saavat Sinin käännähtämään sähisten ympäri ja naaraan selkä pyöristyy kiukusta. "Älä sinä minua komentele kissan irvikuva. Voin jättää sinut tähän ja saat etsiä ihan itseksesi-" Sinin kasvavaa raivoa tihkuva puhe keskeytyy kun hän haistaa hajujäljen, joka selkeästi johtaa takaisin sinne, mistä he lähtivät. Voisiko se olla? Sin jähmettyy hetkeksi haistelemaan ilmaa. Sitten hän lähes sylkäisee seuraavat sanansa: "Olet onnekas, vien sittenkin sinut perille. Seuraa perässä ja katsokin että olet hiljaa." Valkea naaras lähtee kulkemaan lähes takaisin heidän tulosuuntaansa, uutta hajujälkeä seuraten. Pienet hiutaleet ovat alkaneet putoilemaan kylmältä taivaalta.
Jonkin ajan kuluttua he saapuvat takaisin kanjonijärvelle ja Sin kyyristyy hyvän matkan päähän kivien taakse tarkkailemaan. Hän näkee suuren joukon kissoja Imperiumin kissojen ruumiiden seassa, mutta nämä kissat ovat eläviä, eivätkä kuulu Sacran joukkoon. Heavy Rainin kissoja. Hän on kuitenkin varma, että oli erottanut Sacran ominaistuoksun muiden kissojen ominaistuoksujen lomassa... Enää hän ei ole varma.

Nimi: Varjotähti (Varjoklaani)

20.11.2017 22:59
Varjotähti odotti jokaisen, tulevan soturin, vastausta. Hän näki heissä kaikissa pienen osan sisartaan, pieni hymyn kare nousi kollin suupielille. Hetken aikaa tuntui siltä, kuin hänen sisarensa ja tuon edesmenneet pennut seisoisivat hänen vierellään nimittämässä heitä. Päällikkö tunsi piston sydämessään ajatellessaan sisartaan. [Vaikka en tule koskaan sitä myöntämään ikävöin sinuakin joskus.] Naurahtaen itselleen ääneti hän kuunteli heidän vastauksensa. Kuin kuorona, lähes samaan aikaan kaikki vastasivat lupaavasti. Varjotähti veti syvään henkeä, muistellessaan miten seremonnialliset sanat menikään. Olihan siitä kuitenkin hetki aikaa, kun hän oli viimeksi nimittänyt ketään.
” Siinä tapauksessa, Tähtiklaanin voimien kautta, annan teille soturinimenne. Samettitassu, Loisketassu, Yötassu, Routatassu tästä hetkestä lähtien teidät tunnetaan Samettisiipenä, Loiskevirtauksena, Yöroihuna, Routahallana. Tähtiklaani kunnioittaa rohkeuttanne, sitkeyttänne, nokkeluuttanne ja taistelu taitojanne, joten hyväksymme teidät Varjoklaanin täydeksi sotureiksi.” Päällikkö loikkasi sulavasti alas kiveltä astellen jokaisen uuden soturin eteen nuolaisemaan heidän lapaansa yksitellen. ”Olen ylpeä teistä kaikista.” Varjotähti kuiskasi hiljaa, niin että muut klaanilaiset eivät kuulleet. Hänen katseessa oli aitoa lämpöä pitkästä aikaa. Tämän jälkeen hän kapusi takaisin kivelle antaen Varjoklaanin hurrata uusia sotureitaan.
Tarpeeksi pitkän ajan jälkeen hän heilautti häntäänsä hiljentymisen merkiksi. ”Kuten tiedätte on teidän neljän vuoro olla vahtina tämä yö seremonian kunniaksi.” Päällikkö nyökkäsi, veti henkeä nopeasti ja jatkoi. ”Tämä on ilon aihe mutta se ei ole ainoa. Tuiketassu, Hietatassu ja Tuulitassu astukaa eteenpäin.” Päällikkö viittoi pienesti hännällään Kuunvalon pentuja lähemmäs.
Jotkut klaanista eivät olleet samaa mieltä, Varjotähden päätöksestä antaa Kuunvalon edelleen olla klaanin parantaja ja emo samaan aikaan. Kuunvalo on kuitenkin tällä hetkellä päällikön lähin ystävä, joka on myös kokenut kovia ja ollut kollille tukena.
Päällikkö odotti kolmikon ilmestyvän hänen eteensä ennen kuin jatkoi. ”Tuikepentu, Hietapentu ja Tuulenpentu ovat saavuttaneet kuuden kuun iän, ja he ovat valmiita soturioppilaan koulutukseen. Tästä päivästä aina siihen päivään, jona he ovat ansainneet soturinimensä, kutsuttakoon näitä oppilaita nimillä Tuiketassu, Hietatassu ja Tuulentassu.” Hetken ajan kolli silmäili sotureita, etsiessään heitä joista tulisi mestarit uusille oppilaille. ” Tuiketassu, sinun mestarisi tulee olemaan Synkkäkasvo. Toivon, että hän siirtää kaiken tiedon sinulle. Hietatassu, sinun mestarisi tulee olemaan Syyskynsi. Toivon, että hän siirtää kaiken tiedon sinulle Tuulentassu, sinun mestarisi tulee olemaan Hopeatuhka. Toivon, että hän siirtää kaiken tiedon sinulle.”

 

Ruby
©2017 Roolipeli | Wᴀʀʀɪᴏʀ Cᴀᴛs RPG - suntuubi.com