Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Nykyinen ja mennyt juoni

 

Roolipelin nykyinen juoni

Arkki V
Mustat taivaat
Jatkuva 2017 > ?

Neljä viidestä klaanista - Myrskyklaani, Jokiklaani, Tuuliklaani ja Varjoklaani - on lähtenyt järveltä ja saapunut tuntemattomaan paikkaan vuorten taakse. Klaanit olettavat löytävänsä täältä rauhan siksi aikaa, kun järvi toipuu Tähtiklaanin tulimyrskystä ja alkaa taas kukoistaa. Järvellä kuitenkin kuohuu! Taivasklaani jäi jälkeen ja koki tuhonsa järvellä Sacran ja Heavy Rainin joukkojen toimesta; klaani on nyt täysin hajallaan teillä tietämättömillä. Taivasklaanin päällikkö Harhatähti on kadonnut kuin savuna ilmaan, eikä klaanilla ole enää varapäällikköä. Veljeskunta on painunut maan alle ja esittää kuollutta muulle maailmalle. Koittaako heidän aikansa vielä? Pohjoisen Kanjonin Imperiumi on tuhottu Sacran toimesta, ja Heavy Rain punoi suunnitelman kulkukissajohtajan varalle. Nyt Victor on kuollut ja Sacra vangittu Heavy Rainin käpälän alle. Olisiko järvellä vihdoin rauha? Sacralla oli kuitenkin vielä yksi ässä hihassaan, eikä Heavy Rainilla ollut tästä ollenkaan käryä...

Musta harso kuitenkin peittää Tähtiklaanin taivaita. Pimeä metsä tuntuu vahvistuvan päivä päivältä enemmän, eivätkä kissat ole turvassa. Painajaiset vaivaavat sotureiden unia ja varjot tanssivat pitkin nummia hyökkäillen kissojen kimppuun ja vallaten noiden mieliä. Tammikynnen johtamana Pimeän metsän henget yrittävät palata takaisin maan päälle nyt kun Tähtiklaani on ajettu pois omalta reviiriltään Kadotuksen tuolle puolen. Pimeän metsän on aika nousta kostamaan elämänsä aikana kokemat vääryydet! Kuka voisi auttaa soturiesi-isiä ja saada taivaiden välisen sodan loppumaan? Kohta voi olla liian myöhäistä!

 

 

Roolipelin menneet tapahtumat

Arkki I
Katastrofaalinen aamunkoi
"Matka"

Neljä villikissojen klaania - Myrskyklaani, Jokiklaani, Tuuliklaani ja Varjoklaani - asuivat vanhoilla reviireillään Nelipuun ympärillä. Elämä oli suhteellisen rauhallista lukuunottamatta klaanien välisiä kahakoita, jotka johtuivat riistasta ja reviireistä. Eräs taistelu syntyi kokoontumisessa, joka sai kunnian toimia myös roolipelin historian ensimmäisenä klaanien välisenä aselevon yönä. Taistelun syynä taisi olla klaanien keskinäinen kiista reviireistä. Kaikki halusivat lisää alueita, mutta eivät suostuneet jakamaan niitä toistensa kanssa tasapuolisesti. Tähtiklaani tietenkin vihastui pyhän aselevon rikkomisesta. Rangaistukseksi esi-isät lähettivät metsään valtavan karhun, joka alkoi tappaa klaanikissoja.

Myöhemmin, kun karhu oli jatkanut tappojaan klaanikissojen keskuudessa, ilmaantui kehiin myös toinen ja kolmas ongelma. Ensiksi joki alkoi tulvia pahemmin kuin oli ikinä ennen nähty. Metsä peittyi veteen ja leiritkin joutuivat eräässä vaiheessa tulvan valtaan. Ja sitten kaksijalat ilmaantuivat metsään aseiden kera. Karhu oli kai aiheuttanut tuhoa ja harmia Kaksijalkalassa, sillä kaksijalat olivat tulleet etsimään ja tappamaan sen. Kissojenkaan kuolemilta ei säästytty, sillä kaksijalat eivät välittäneet, vaikka olisivat metsästysreissuillaan nirhineet pari villikissaakin. Tähtiklaanin lähettämä rangaistus oli karannut tähtikissojen käpälistä. Loppujen lopuksi esi-isät eivät kyenneet hallitsemaan elävien olentojen mieliä, joten karhu ja kaksijalat saivat rellestää metsässä oman tahtonsa mukaan.

Tilanne alkoi näyttää tukalalta. Sitten Tähtiklaani vihdoin lähetti merkin klaaneille ja poltatti Nelipuun. Huolimaton kaksijalka heitti Nelipuun aukiolla kävellessään tupakan tumpin maahan. Heinikko syttyi tuleen, sitten pensaat ja lopulta liekit levisivät neljään suureen tammeen. Joitakin kissoja kuoli tulipalossa. Nelipuun palaessa tuhkaksi kissojen silmien edessä, klaanit päättivät, että oli aika jättää vanha, tuhoutuva koti taakse ja matkata Korkokivien tuolle puolen etsimään uusia reviirejä. Niin tapahtui. Klaanit aloittivat pitkän taipaleen kohti järveä, jonka ympärillä ne nykyään asuvat.

Kului pari kuuta. Klaanikissat vaelsivat eteenpäin tietämättä, mitä odottaa tulevalta. Ei ollut merkkejä siitä, missä uusi koti sijaitsi tai edes tietoa kodin olemassaolosta. Matkan aikana klaanit erkanivat toisistaan. Jotkut matkasivat edellä muista ja toiset jäljessä. Tästä huolimatta kaikki löysivät lopulta reitin järvelle omin avuin tai johdatusta seuraamalla. Klaanit tutkivat järven ympäristöä ja löysivät pian sopivat paikat uusille leireille ja rajatuille metsästysmaille - kokoontumissaari sekä Kuulampi mukaan lukien. Niinpä neljä klaania jakoivat reviirit ja asettivat rajat ja jäivät asumaan järvelle, minne Tähtiklaani oli nuo kuljettanut. Kenties tähtikissat halusivat hyvittää aiheuttamansa vitsaukset ja niistä koituneen vaivan ja osoittaa suojelevansa klaaneja edelleen niin kuin ennenkin. Kuinka monelle klaanikissalle se loppujen lopuksi riitti hyvitykseksi?

Kaikki vaarat eivät olleet kuitenkaan jääneet taakse. Klaaneja Nelipuulla terrorisoinut karhu oli seurannut kissoja aina järvelle asti, missä se jatkoi tihutöitään, kunnes eräät kissat johdattivat sen kaksijalkojen maatilalle, missä kaksijalka tappoi karhun ampumalla. Tähtiklaanin lähettämä vitsaus oli vihdoin poistunut klaanien kintereiltä. Karhun jälkeen vaikeuksien määrä kuitenkin vain kasvoi, vaikka toisin olisi voinut olettaa. Uusi vihollinen oli alkanut koota rivejään. Tällä kertaa ei kyseessä ollut karhu tai kaksijalat, vaan kissat.

 

Arkki II
Menetetty paratiisi
"Suuri Sota"

Useampi kuin yksi joukko alkoi kerääntyä yhteen suunnittelemaan klaanien maailmanloppua. Luopio Verikynsi rakensi ympärilleen suuren joukon muita kissoja ja nimesi joukkonsa uudeksi Tiikeriklaaniksi. Samoihin aikoihin kulkukissat Saw ja Sacra haalivat kokoon monikymmenpäisen kulkukissajoukon, joka kasvoi aluksi huimaa vauhtia, kunnes oli vahvuudeltaan jo kenties suurempi kuin kaikki neljä klaania yhteensä. Uusi Tiikeriklaani ja kulkukissajoukko yhdistivät voimansa, koska noilla oli sama tavoite: tuhota tai vallata klaanit ja niiden maat. Kulkukissat asettuivat asumaan Kuulammelle estäen siten samalla klaaneja puhumasta esi-isilleen muuten kuin parantajien kautta. Viholliset tekivät ajoittain hyökkäyksiä klaanien kimppuun tai kaappasivat kissoja panttivangeiksi. Hyökkäykset tappoivat monia sotureita muiden pikku vastoinkäymisten ohella. Kulkukissat eivät suinkaan toimineet silkasta tuhoamisen ja tappamisen ilosta, vaan noilla oli tavoite. Järvelle muuttaessaan klaanit olivat vallanneet asuinsijansa siellä niitä ennen asuneilta kissoilta, jotka olivat pitäneet järvialuetta turvapaikkanaan ja kotinaan. Kulkukissat olivat joutuneet väistymään syrjään väkiluvultaan vahvempien tulokkaiden tieltä, mutta nuo eivät tyytyneet hiljaa osaansa, vaan alkoivat sen sijaan kerätä apujoukkoja kotinsa takaisin saamiseksi. Klaanit olivat järvellä luvatta ja saivat painua takaisin sinne, mistä olivat tulleet tai kokea karun kohtalon alkuperäisasukkaiden kynsissä.

Sitten Tiikeriklaanissa tapahtui katastrofi: Verikynsi ja jotkut tuon tärkeimmät seuraajat kuolivat jostakin ainakin toistaiseksi tuntemattomasta syystä. Tiikeriklaani hajosi eikä enää osallistunut klaanien valtaamiseen. Nyt kulkukissojen oli pärjättävä omilla voimillaan, mikä ei näyttänyt olevan kovinkaan vaikeaa, vaikka nuo olivatkin menettäneet vahvan liittolaisen. Kun kulkukissat kaappasivat Myrskyklaanin oppilaan Kivitassun, klaanin oli pelastettava hänet. Pelastus maksoi osan Myrskyklaanin reviiristä: Kuulammen virran Myrskyklaanin puoleisella rannalla olevat kukkulat. Se ei kuitenkaan ollut suuri menetys, sillä kulkukissat suostuivat samalla muuttamaan pois Kuulammelta ja siirtymään kukkuloille. Klaanit pystyivät taas käyttämään Kuulampea.

Mutta mitä klaanit tekivät estääkseen kulkukissoja toteuttamasta suunnitelmaansa? Istuivatko kissat katselemassa tähtiä ja odottamassa esi-isiensä merkkiä? Eivät. Kokoontumisten aikaan neljä klaania keskustelivat keskenään ongelmistaan kulkukissojen kanssa. Lopulta klaanit päättivät aloittaa sodan kulkukissoja vastaan. Sotasuunnitelmat eivät kuitenkaan toteutuneet klaanien toivomalla tavalla. Suunnitellessaan yhteistä hyökkäystä kulkukissojen kimppuun eräänä täydenkuun yönä klaanit joutuivat itse hyökkäyksen kohteeksi. Kulkukissat saapuivat kokoontumissaarelle, missä klaanit olivat vailla valmistautumista ja poissa leiriensä suojista. Hyökkäys oli odottamaton ja äkillinen, mutta klaanit pistivät vastaan parhaansa mukaan. Moni kuoli saarelle kohdituneessa hyökkäyksessä, mutta taistelu jatkui ja levisi lopulta kaikkien klaanien reviireille, kun soturit ja oppilaat juoksivat leireihin hakemaan apujoukkoja ja osa haavoittuneista pakeni paikalta.

Tähtiklaani oli epätavallisen hiljainen. Olivatko esi-isät silti hylänneet klaaneja ja jättäneet niitä taistelemaan yksin sodassa? Tähtiklaani ei ollut kovin suureksi avuksi klaaneille, mutta se ei silti tarkoittanut, että esi-isät olisivat hylänneet klaanit. Tähtiklaanin suunnitelmat tähtäsivät jo kauas tulevaisuuteen, eivät siihen hetkeen, eivät sotaan.

Moni kissa kuoli Suuressa Sodassa, mutta verenvuodatus kääntyi silti klaanien eduksi ja nuo voittivat. Neljän kuun sotimisen jälkeen sota loppui, kun Myrskyklaanin soturi Tiikeriraita tappoi kulkukissojen toisen johtajan Sawin. Sacra ei ollut osallistunut sotaan, joten tuo oli yhä elossa. Sawin kuoleman jälkeen kulkukissat perääntyivät ja lähtivät etsimään uutta asuinpaikkaa johtajanaan Sawin pojanpoika, oikeudenmukainen Altaïr. Niinpä Myrskyklaani hyötyi voitosta myös siltä osin, että sai osan reviiristään takaisin kulkukissojen lähdettyä. Klaaneilla oli syytä juhlaan, vaikka voitto olikin maksanut monien ystävien hengen.

Alkoi rauhan aikakausi. Verenvuodatus oli päättynyt. Klaanit jatkoivat elämäänsä kodeissaan ja toipuivat vähitellen sodan aiheuttamista vaurioista. Uusia pentueita syntyi, mutta myös uusia ennustuksia alettiin lausua muidenkin kuin Tähtiklaanin taholta. Monilla kissoilla oli tehtävää klaaniensa ulkopuolella. Nämä erilaisten enteiden sankarit matkasivat kauemmas pelastamaan muita. Varjoklaanin soturi Loistesydän taivalsi klaanien vanhojen reviireiden taakse auttamaan tarujen Taivasklaania. Klaanin koti oli kaksijalkojen vallassa, joten Taivasklaani muutti järvelle muiden neljän klaanin luokse. Kuohuvan Veden Heimo joutui muuttamaan uuteen asuinpaikkaan vuoristossaan, kun heimon kotiluola tuhoutui. Oppaakseen nuo saivat Kyymyrkyn. Muutama Myrskyklaanin kissa puolestaan matkasi kaukana asuvan Vuoriklaanin luokse täyttämään oman kohtalonsa. Kaikki eivät palanneet tuolta matkalta. Viideksi vartijaksi kutsutuilla kissoilla oli noillakin oma kohtalonsa henkimaailman paikassa nimeltä Kadotus. Myös uusia vihollisia ja liittolaisia sekä muita joukkoja tuli kehiin vanhojen seuraksi. Madara-niminen kulkukissa muutti Akatsuki-joukkonsa kanssa asumaan Varjoklaanin ja Jokiklaanin reviirien takana olevaan metsään. Viisi vartijaa puolestaan perustivat henkien käskystä sukulaisistaan joukon, jota nuo alkoivat kutsua Veljeskunnaksi.

 

Arkki III
Kylmän tulen liekit
"Meteorisade"

Rauha kesti vuoden. Oli kuitenkin laadittu ennustus, joka sanoi:"Kun Tähtiklaanin soturit putoavat taivaalta, kylmän tulen liekit leviävät maahan, ja aikakausi päättyy. Tuho on koittava." Tuo ennustus kävi toteen seuraavana viherlehden aikana Suuren Sodan päättymisestä. Taivaalta putosi hyvin pieniä meteoreja, jotka olivat sinisten liekkien ympäröimiä. Ne osuivat Korkokivien, Kuohuvan Veden Heimon vuoriston, suuren Kaksijalkalan ja klaanien järven alueelle. Joistakin meteoreista levisi tulta, joka poltti klaanien reviirit ja niiden lisäksi muita alueita maan tasallle. Suuri Tuho ei ollut vain sattumaa. Eräillä tietyillä hengillä oli käpälänsä pelissä - ei Tähtiklaanilla vaan Kadotuksen kissoilla. Samojen henkien aiheuttama kaatosade sammutti lopulta tulen. Reviirit eivät kuitenkaan voineet siinä kunnossa elättää klaaneja. Oli taas alettava taistella eloonjäämisestä. Tällä kertaa aiheutunutta vahinkoa ei saisi korjatuksi kuin vain ajan kanssa. Ja aikaa ei ollut, sillä lehtikadon aika lähestyi.

Klaanit kokoontuivat tuholta melko hyvin säästyneelle Kuulammelle ja päättivät pitkällisen päätöksenteon jälkeen lähteä järveltä etsimään taas uutta kotia. Muita vaihtoehtoja ei ollut, koska suuri osa kissoista olisi kuollut lehtikadon ajan lähestyessä nälkään ja kylmyyteen ilman reviirien ja leirien tarjoamaa suojaa. Neljä viidestä klaanista lähti järveltä. Taivasklaani jätettiin syystä tai toisesta taakse, jolloin se jäi ainoana klaanina asuttamaan tuhoutunutta maata. Suuren Tuhon ennustuksen vuoksi perustettu Veljeskunta jäi sekin järvelle käytännössä epäonnistuttuaan tehtävässään. Veljeskunnan suunnitelmana oli vartioida järveä siihen saakka, että klaanit palaisivat - jos palaisivat. Joukko muutti asumaan maan alla oleviin tunneleihin, mutta säilytti silti myös metsäreviirinsä Tuuliklaanin reviirin takana. Myrskyklaani, Varjoklaani, Tuuliklaani ja Jokiklaani matkasivat pitkän matkan löytääkseen kelvollisen asuinsijan tietämättä kuitenkaan, oliko sitä edes olemassa. Tähtiklaanista ei ollut heitä opastamaan, sillä hengillä oli omat ongelmansa hoidettavanaan. Kodin menettäminen ei ollut klaanien ainoa ongelma, sillä Pimeän metsän pahat henget suunnittelivat jotain...

 

Arkki IV
Kuohuva järvi
"Klaanien matka ja Sacran tuho"

Klaanien saapuessa uudelle reviirille matkaan lähetettiin eri klaanien kissoista koostuva partio, joka sai hahmottaa alueen tilannetta ja palata raportoimaan siitä takaisin päälliköille. Pian omien retkeläistensä johdattamana klaanit pääsivät lähtemään ja asettumaan tälle jokihaarojen maalle toivoen, että kärsimys olisi viimein ohitse. Kissat kuitenkin toivoivat, että ne pääsisivät joskus palaamaan vielä takaisin kotiin järvelle, kun se olisi toipunut Tähtiklaanin tulimyrskystä tarpeeksi. Mikä niitä odottaisikaan uudella reviirillä?

Samaan aikaan järvellä tilanne suorastaan räjähti käsiin: Sacra kokosi joukkonsa ja lähti sotamarssille kohti järvelle jäänyttä Taivasklaania aikeenaan hävittää sen maan päältä viimeistä kissaa myöten. Tilanne oli Taivasklaanille toivoton, mutta kaikkien yllätykseksi paikalle saapui joukko vapaustaistelijoita Heavy Rain -nimisen naaraskissan johtamina. Vapaustaistelijat hajottivat Taivasklaanin ja ajoivat sen jäsenet pois reviiriltään pakottaen samalla Sacran perääntymään ja palaamaan pohjoiselle kanjonijärvelle. Sacran ja Heavy Rainin joukkojen välinen kipinä ei suinkaan ollut vielä sammunut. Veljeskunta sai kuulla Sacran joukkojen suunnitelmasta tuhota Taivasklaani, jolloin se nousi maanalaisesta luolastostaan koko vähäisellä vahvuudellaan saapuakseen puolustamaan viimeistä järveläisklaania varmalta kuolemalta. Se taistelu olisi ollut toivoton huolimatta Veljeskunnan avusta, minkä vuoksi se olisi ollut puolustajille itsemurha siinä missä Taivasklaanille teurastus. Erinäisten tapahtumien seurauksena Veljeskunnan askeleet kääntyivät puolimatkassa ympäri ja se palasi kotiinsa ja hautasi itsensä maan alle odottamaan uutta tilaisuutta, mikäli sitä enää tulisi.

Kanjonijärvellä Sacra päätti eliminoida Pohjoisen Kanjonin Imperiumin joukostaan noiden uskottomuuden takia, mutta muuan sotilas Kedrov uhkasi Sacran tyttären, Psychon, henkeä, eikä vanhus voinut antaa kuin Kasparovin, Natashan ja Kedrovin paeta paikalta tyttärensä mukanaan. Ei mennyt kuin hetki, kun Heavy Rain oli punonut jo Sacran vanhimman pojan, Victorin, kanssa suunnitelman, jonka olisi määrä hajottaa Sacran järveä terrorisoinut joukko kokonaan. Suunnitelma laitettiin täytäntöön, mutta se ei mennyt ihan miten piti: Sacran joukot olivat kääntyneet vihaista johtajaansa vastaan leikkaantuen puoliksi, kun Victor houkutteli Sacran perässään järven heikoille jäille. Victor hukkui, mutta Sacran joukot kärsivät pahan takaiskun ja Heavy Rain otti vanhuksen vangikseen. Vanhan kulkukissan aikakausi päättyi.

 

Arkki V
Mustat taivaat
"Pimeän metsän suunnitelma"

Neljä viidestä klaanista - Myrskyklaani, Jokiklaani, Tuuliklaani ja Varjoklaani - on lähtenyt järveltä ja saapunut tuntemattomaan paikkaan vuorten taakse. Klaanit olettavat löytävänsä täältä rauhan siksi aikaa, kun järvi toipuu Tähtiklaanin tulimyrskystä ja alkaa taas kukoistaa. Järven tapahtumista tiedottomina muut klaanit aloittivat uuden elämän, kun Taivasklaani puolestaan jäi jälkeen ja koki tuhonsa järvereviirillä Sacran ja Heavy Rainin joukkojen toimesta; klaani on nyt täysin hajallaan teillä tietämättömillä. Taivasklaanin päällikkö Harhatähti on kadonnut kuin savuna ilmaan, eikä klaanilla ole enää varapäällikköä. Veljeskunta on painunut maan alle ja esittää kuollutta muulle maailmalle. Koittaako heidän aikansa vielä? Pohjoisen Kanjonin Imperiumi on tuhottu Sacran toimesta, ja Heavy Rain punoi suunnitelman kulkukissajohtajan varalle. Nyt Victor on kuollut ja Sacra vangittu Heavy Rainin käpälän alle. Olisiko järvellä vihdoin rauha? Sacralla oli kuitenkin vielä yksi ässä hihassaan, eikä Heavy Rainilla ollut tästä ollenkaan käryä...

Musta harso kuitenkin peittää Tähtiklaanin taivaita. Pimeä metsä tuntuu vahvistuvan päivä päivältä enemmän, eivätkä kissat ole turvassa. Painajaiset vaivaavat sotureiden unia ja varjot tanssivat pitkin nummia hyökkäillen kissojen kimppuun ja vallaten noiden mieliä. Tammikynnen johtamana Pimeän metsän henget yrittävät palata takaisin maan päälle nyt kun Tähtiklaani on ajettu pois omalta reviiriltään Kadotuksen tuolle puolen. Pimeän metsän on aika nousta kostamaan elämänsä aikana kokemat vääryydet! Kuka voisi auttaa soturiesi-isiä ja saada taivaiden välisen sodan loppumaan? Kohta olisi liian myöhäistä, eivätkä klaanit näkisi seuraavaa huomista.

Jokilaaksossa, klaanien uusilla reviireillä tilanne alkoi kärjistyä hyvin nopeasti. Pimeän metsän Tammikynsi alkoi näyttäytyä yhä enemmän klaanien joukossa, vaikka se edelleen piti normaalia matalampaa profiilia. Henki kuitenkin hankki Myrskyklaanin Koivuvarjon käpäliinsä ja solmi tuon kanssa sopimuksen, joka lupasi Koivuvarjosta Myrskyklaanin päällikön, jos Lumitähti ja Hopeasalama vain saataisiin syrjäytettyä. Koivuvarjo koki, että sillä olisi mahdollisuus pelastaa klaani varmalta hävitykseltä, sillä Tammikynsi tahtoi oman verensä johtamaan kerran niin suurta klaania, joka olisi aika nostaa tuhkista uuteen aamuun. Koivuvarjon onneksi Hopeasalama kuitenkin katosi pian nimityksensä jälkeen, mutta onni oli hetkellinen, sillä kollin isoisoäiti Vaahterahalla nousi seuraavaksi varapäälliköksi. Asia ei kuitenkaan jäänyt vielä siihen, sillä Pimeä metsän toimesta Varjoklaanissa johtoporras vaihtui kokonaan. Tammikynsi joukkoineen vaelsi Varjotähden uniin surmaten klaanipäällikön julmasti ja vieden tuon kaikki henget suurempaa tarkoitusta varten. Henget ovat kuitenkin Varjotähden, joten niiden antaminen jollekin toiselle kissalle olisi suuri virhe, eikä ole täysin varmaa, miten korruptoituneita se mahtavatkaan olla.

Nummitaistelussa yhden henkensä menettänyt Tuuliklaanin päällikkö Kastetähti jäi jumiin Pimeään metsään, koska Tähtiklaani ei ollut ottamassa tuota vastaan. Myrskyklaanin Lehtipisara taas vaipui syvään uneen ja päätyi myös Pimeään metsään, eikä naaraalla vaikuta olevan toivoakaan herätä. Auttaisiko kaksikkoa Tähtiklaanin löytäminen? Esi-isät eivät ole enää omalla reviirillään, ja henget käyttäytyvät rauhattomasti. Pimeän metsän ja Tähtiklaanin raja ei ole enää yksiselitteinen, eikä unohdettujen kissojen läpi pääse noin vain Kadotuksen taakse ja takaisin...

©2019 Juoni | Wᴀʀʀɪᴏʀ Cᴀᴛs RPG - suntuubi.com