Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

KAAOSKIROUS

kuva

 

Ikä 4 vuotta
Sukupuoli Kolli
Sisarukset Elohopea/Runner ♂, Härmäsula/Rimer ♀, Kuloroihu/Scorcher ♂, Villikukka/Wildling ♀ †, Ikitalvi ♀ †, Sydänjuuri ♀ †, Lehtivihreä ♀ †, Verenpuna ♀ †, Sinilevä ♂ †, Uusikuu ♀ †, Kaatosade ♀ †
Vanhemmat Lehtikulta ♀ †, Kivihiili ♂ †
Kumppani Ei ole
Pennut Ei ole
Oppilas Ei ole
Soundtrack Dead Can Dance - In the Kingdom of the Blind the One-Eyed Are Kings

 

Ulkonäkö

Kaaoskirouksen turkki on puolipitkää ja väriltään hiilenmustaa. Se on melko karheaa, mutta kiiltää vienosti jopa aivan normaalissa päivänvalossa. Kaaoskirouksen turkki ei ole niin tiheää, että se auttaisi kollia pysymään helposti lämpimänä lehtikadon aikaan. Kaaoskirouksen on siis kylmällä säällä hyvä pysyä liikkeessä. Mustan värin vuoksi turkki voi aiheuttaa viherlehden aikaan ongelmia, koska se imee lämpöä enemmän kuin vaalea turkki. Kaaoskirouksen niskassa ja selässä on hieman valkoista karvaa, mikä antaa tiettyä korostusta turkkiin sen ollessa pystyssä.

Kolli on normaalin kokoinen tai kenties aivan hieman tavallista pienempi. Rakenteeltaan hän on melko solakka ja lihaksikas. Kaaoskirous on normaalin painoinen villikissa. Kollin korvat ovat hieman tavallista suuremmat ja niissä on paljon epämääräisiä lovia ja repeämiä. Hänen silmänsä ovat kutakuinkin mantelin muotoiset ja pupillit usein melko kapeat. Silmät ovat väriltään hyvin syvän tummansiniset, mutta niissä erottuu hieman myös muita tummempia ja vaaleampia sinisen sävyjä. Kaaoskirouksen otsa on hieman normaalia loivempi ja leuat vahvat, mikä näkyy rakenteessa pään kolmiomaisena muotona sekä suurena kuonona. Kollin hampaat ovat melko terävät ja pitkät, minkä vuoksi ne on luotu enemmän viiltäviin iskuihin kuin puremiseen. Viikset ovat normaalin mittaiset ja väriltään vaaleat. Kaaoskirouksen häntä on hieman normaalia pidempi ja tuuheampi sekä päästä katkennut ja sen vuoksi luutunut vinoon. Se ei ole tavallisesti kipeä, jos sitä koskettaa, mutta esimerkiksi kylmyys voi saada sen särkemään. Kollin käpälät ovat voimakkaat, sillä hän on harjoitellut Taivasklaanissa paljon kiipeilyä ja puissa loikkimista. Kollin nenä ja polkuanturat ovat mustat ja kynnet pitkät ja terävät.

Kaaoskirouksen kehossa ei ole korvien lovien lisäksi muita arpia kuin kaksi ohutta viiltoa, jotka kulkevat kollin oikeanpuoleisen silmän ja kuonon yli. Arpensa hän on saanut Suuresta Sodasta ja eläessään luopiona, häntänsä hän katkaisi Suuren Tuhon aikaan puusta pudotessaan.

 

Luonne

Kaaoskirous on yleisluonteeltaan ystävällisempi kuin nimen perusteella saattaisi luulla. Hän ei kuitenkaan ole kovin luottavainen ja pitääkin monet asiat omana tietonaan. Kolli ei ole kovin puhelias, mikä yhdessä luottamuksen puutteen kanssa voi antaa hänestä joko salaperäisen tai arvaamattoman kuvan. Kollin kasvot ovat kuitenkin ilmeikkäät, mikä yleensä paljastaa suuren osan hänen ajatuksistaan ja tunnetiloistaan. Kolli suhtautuu kuolemaan neutraalisti omalla kohdallaan, mutta suojelee silti itselleen tärkeitä kissoja epäröimättä. Hän välittää omasta elämästään, muttei liiaksi asti.

Kaaoskirous voi käyttäytyä itsekkäästi aivan tietoisesti, vaikka ei erityisemmin pidä siitä piirteestä itsessään. Hän saattaa pahoitella sitä, jos näkee sen tarpeelliseksi, pyydettiinpä tai ei. Vaikka kolli onkin useimmiten rauhallinen, eikä häntä saa helposti suuttumaan tosissaan, hänen mielialansa ja ajatuksen juoksunsa voivat muuttaa suuntaa nopeasti, mikä todellakin tekee hänestä hieman arvaamattoman tapauksen. Kaaoskirous on impulsiivinen ja tekee sen vuoksi toisinaan äkkinäisiä tekoja ja päätöksiä, joita muut eivät välttämättä osaa odottaa. Kolli pystyisi melko varmasti pakon edessä tappamaan toisen kissan, mutta se ei tapahdu ilman katumusta, vaikka hän tietäisikin tappamisen olevan joltakin kannalta parempi vaihtoehto kuin henkiin jättämisen. Oman menneisyytensä vuoksi kolli haluaa antaa muille toisen mahdollisuuden, sillä hän itsekin sai sen tehtyään virheen.

Kaaoskirous viihtyy enemmän muiden seurassa kuin yksin ja tulee lähtökohtaisesti toimeen monien eri kissojen kanssa, sillä hänen puhetapansa ei ole muita kohtaan hyökkäävä tai tungetteleva. Musta kolli pyrkii näkemään asioissa myös hyvät puolet, vaikka tilanne olisi paha. Hän ei suostu luovuttamaan helposti vaan etsii aina keinoa päästä pälkähästä ja ratkaista tilanne. Kolli haluaa uskoa olevansa hyvä, koska hän haluaa hyvittää menneisyytensä suuren virheen. Jos hänen pitäisi vastata kysymykseen, onko hän enemmän hyvä vai paha, hän ei todennäköisesti osaisi sanoa varmasti. Hänen tekonsa nimittäin ovat tilanneriippuvaisia, minkä vuoksi hän saattaa toimia myös pahoiksi luokiteltavilla tavoilla, vaikka pyrkisikin sitä kautta tekemään hyvää.

Kaaoskirous uskoo henkiin ja kenties myös Tähtiklaaniin, mutta ei palvo esi-isiä samalla tavoin kuin uskovaisemmat kissat. Hänen uskoonsa ei niinkään vaikuta asioiden näkeminen kuin se, millä tavalla henget liittyvät hänen omaan elämäänsä. Hän ei koe niillä olevan hänelle suurta merkitystä riippumatta niiden todellisuudesta. Kolli ei ole aina noudattanut soturilakia, mutta pyrkii tekemään tavoissaan parannuksen. Hän saattaa silti joskus livetä.

 

Menneisyys

Kaaoskirous syntyi Myrskyklaaniin viiden sisaruksen kera. Hän oli pentueen nuorin. Kollin sisarukset olivat nimiltään Elopentu, Härmäpentu, Villipentu, Kulopentu ja Ikipentu. Hänen syntymänsä aikaan klaanit asuivat vielä Nelipuulla. Pennut nousivat oppilaiksi ja sitä kautta samaan aikaan sotureiksi. Kaaoskirouksen sisaruksista tuli Elohopea, Härmäsula, Kuloroihu, Villikukka ja Ikitalvi. Reviirejä kohdanneet ongelmat kuitenkin saapuivat riivaamaan klaaneja vain vähän aikaa sen jälkeen, kun Kaaoskirouksesta sisaruksineen oli tullut sotureita. Klaanit joutuivat lopulta pakenemaan tulvan, kaksijalkojen ja nälkäisen karhun jaloista. Yhdessä ne matkasivat Korkokivien yli niiden toisella puolella olevaan maailmaan. He matkasivat klaanien mukana Nelipuulta Järvireviireille. Matkan aikana sisarusten emo Lehtikulta alkoi odottaa toista pentuetta, jonka isä oli sama kuin tuon ensimmäisen pentueen - Kivihiili.

Kun klaanit pääsivät asettumaan järvelle, Lehtikullan synnytys käynnistyi. Naaras melkein kuoli siihen verenhukan vuoksi, mutta tuo onnistuttiin pelastamaan. Lähellä kuolemaa käyminen lujitti Lehtikullan ja Kivihiilen suhdetta toisiinsa, mutta ei kaksikon kumpaankaan pentueseen. Nuoremmat pennut olivat liian nuoria ymmärtääkseen asiaa ja Kaaoskirous pentuesisaruksineen... he olivat omalaatuisia ongelmaotuksia.

Kaaoskirous sisaruksineen oli Myrskyklaanille pikemminkin ongelma kuin ylpeys. Heillä oli sotureina vaikeuksia noudattaa klaanien asettamia sääntöjä ja lakeja, minkä vuoksi he joutuivat ongelmiin niin klaanikissojen kuin klaanien ulkopuolistenkin kanssa. Pahin kaikista oli Elohopea, joka ei pelännyt edes kaikkein likaisimpia rikkomuksia. Heillä oli tapana esimerkiksi tunkeilijoiden pieksemisen sijaan pakottaa nuo maksamaan tunkeilustaan omalla riistallaan tai huonommassa tapauksessa yhteisellä yöllä heidän seurassaan. Mikäli ehtoihin ei suostuttu, saattoivat he vaikkapa viedä reviirille eksyneeltä silmän tai rikkoa muita paikkoja. Harvemmin he kuitenkaan uskaltautuivat menemään niin pitkälle, jos kyseessä oli toisen klaanin kissa, sillä eivät he kuitenkaan halunneet saattaa klaaniaan sotaan muiden kanssa. Toisinaan he saattoivat itsekin poistua reviiriltään ja etsiä yöllistä seuraa kulkukissojen, kotikisujen ja kujakissojen joukosta ihan vain omaksi huvikseen eikä niinkään sen vuoksi, että siinä tapauksessa uhrit olisivat tehneetkään mitään väärää. Klaanin silloinen päällikkö Kuutamotähti yritti pitää heidät kurissa rangaistuksilla ja uhkauksilla, mutta niistä ei pitkään ollut hyötyä. Ne lisäksi katkeroittivat Kaaoskirousta ja muita klaanien sääntöjä kohtaan, vaikka osa heistä tiesikin tekevänsä väärin ja asettavansa Myrskyklaanin maineen vaakalaudalle. He rikkoivat klaanin ah-niin-puhtoisen julkisivun, jota se mielellään muille kissoille esitteli. Lisäksi he saivat päällikkönsä näyttämään kykenemättömältä johtajalta. Heidän tekonsa olivat varmasti omiaan kasvattamaan järvellä asustaneiden kulkukissojen vihaa klaaneja kohtaan. Se viha lopulta johti Suureen Sotaan.

Järveä ennen klaanien saapumista asuttaneet kulkukissat alkoivat olla uhka neljälle klaanille. Nuo halusivat kotinsa takaisin, sillä klaanit olivat järvelle muuttamalla vieneet kulkukissoilta asuinpaikan, jossa nuo olivat ennen kyenneet elämään rauhassa. Vuosien kuluessa alkoi kuitenkin näyttää siltä, että sota klaanien ja kulkukissojen välillä oli väistämätön. Klaanit olivat nimittäin jo asettuneet järvelle, eivätkä aikoneet lähteä. Lehtikullan toisenkin pentueen pennut kasvoivat ja nousivat sotureiksi saaden nimikseen Sydänjuuri, Lehtivihreä, Verenpuna, Sinilevä, Uusikuu ja Kaatosade. Klaanit ja kulkukissat kävivät muutamia pienempiä kahakoita ennen kuin sota lopulta syttyi erään kokoontumisen aikaan. Kulkukissat piirittivät kokoontumissaaren ja hyökkäsivät klaanikissojen kimppuun joka suunnasta. Kaaoskirous pääsi pois saarelta ja jokunen klaanikissa lähti hakemaan apua klaanien leireistä, missä osa jokaisesta klaanista tietenkin oli kokoontumisyönä. Taistelu levisi, kunnes klaanit ja kulkukissat taistelivat luultavasti jokaisen klaanin reviirillä. Sota oli hirveä ja vaati paljon uhreja. Kaaoskirous tapasi ensimmäisen pentueen viisi sisartaan Myrskyklaanin metsän laidalla yhden yön kestäneen aselevon aikaan, jolloin Elohopea kertoi epäröivänsä taistelun suhteen. Tuo ei uskonut, että klaanit voisivat voittaa, koska kulkukissoja oli enemmän. Kaaoskirous olisi halunnut kaikesta huolimatta taistella klaanien rinnalla ja kuolla taistelussa, mutta Elohopea sai taivuteltua sisaruksensa vaihtamaan puolta. Niin he kävivät aselevon loputtua omiensa kimppuun. Lehtikullan ja Kivihiilen nuoremman pentueen kuusi soturia kuitenkin tulivat vanhempien sisarusten tielle. Nuo saivat selville vanhempien sisarusten puolenvaihdosta, kun Kaaoskirous ja muut hyökkäsivät noiden kimppuun. Vanhemmat sisarukset tappoivat nuoremmat, mutta myös Ikitalvi kuoli yhteenotossa. Heidän isänsä Kivihili kuoli soadassa jo ennen sisarusten välistä kamppailua. Kaaoskirous katui sisartensa surmaamista erittäin paljon ja tuskinpa muutkaan eloon jääneet Kivihiilen ja Lehtikullan ensimmäisestä pentueesta olivat siitä kovin iloisia. Kaaoskirous ja neljä muuta siirtyivät vielä jonkin aikaa taisteltuaan katsomaan sotaa sivummalta. Lopputulos yllätti heidät kaikki: klaanit voittivat! Kaaoskirous ja hänen sisaruksensa tiesivät, ettei heillä ollut enää mitään asiaa takaisin Myrskyklaaniin. He olivat pettäneet klaaninsa turhan tähden ja olivat siitä lähtien luopioita. He eivät enää palanneet klaaninsa luokse ottamaan vastaan rangaistustaan, koska se oli itsestään selvä. He lähtivät järveltä ja matkasivat Suuren Kaksijalan suuntaan etsimään uutta elämää.

Kaaoskirous ja hänen sisaruksensa tapasivat paljon muita kissoja liikkuessaan maailmalla. He oppivat, kuinka selviytyä yhdessä ilman klaanin ja oman reviirin tarjoamaa suojaa. Härmäsula, Kuloroihu ja Villikukka vaihtoivat nimensä halutessaan irtautua kokonaan klaanielämästä. Nuo halusivat tulla vastedes tunnetuiksi nimillä Rimer, Scorcher sekä Wildling. Nuo nimesivät myös Elohopean ja Kaaoskirouksen Runneriksi ja Ripperiksi, vaikka kaksikko olikin haluton lähtemään touhuun mukaan. Kaaoskirous ja Elohopea jatkoivat vanhojen nimiensä käyttämistä siitä huolimatta, etteivät heidän sisaruksensa olleet samaa mieltä klaaninimien pitämisestä. Eräässä pienessä Kaksijalkalassa luopiot kohtasivat Janus-kissan nimeltä Deka. Deka kävi reviirilleen tunkeutuneiden kissojen kimppuun. Tuo iski Elohopean pään kaksijalkojen pesän seinään muutaman kerran ennen kuin Kaaoskirous ja muut ehtivät väliin ja painoivat kaksinaamaisen Dekan maahan. Deka suostui rauhoittumaan ja pahoitteli sitten kiivastumistaan Kaaoskirouksen ja muiden selitettyä, etteivät he olleet aikeissa uhata kummallisen näköistä kollia. Deka auttoi heitä viemään Elohopean turvalliseen paikkaan toipumaan saamistaan iskuista. Tuo oli menettänyt tajunsa. Parin päivän päästä herätessään Elohopea ei muistanut melkein mitään. Kaaoskirous ja muut tuon sisarukset auttoivat vanhinta veljeään muistamaan kertomalla tiettyjä asioita - mutta he jättivät tarkoituksella myös jotakin kertomatta. He ajattelivat, ettei Elohopean olisi välttämätöntä muistaa kaikkia sodan aikaisia tapahtumia, ellei tuon muisti palaisi kokonaan. Se palautui hitaasti, mutta Elohopea kertoi silti vielä heidän lähtiessään Kaksijalkalasta, ettei ollut saanut kaikkia muistojaan takaisin.

Sisarukset matkasivat takaisin järvelle päin etsimään Elohopean muistoja tuttujen maisemien avulla. Osa heistä halusi myös salaa nähdä, miten klaanit nykyään pärjäsivät. Matkalla pari koiraa kävi heidän kimppuunsa. Koirat saivat Wildlingin kiinni ennen kuin tuo ehti turvaan puuhun. Ne riepottelivat naaraan kuoliaaksi. Silloin Elohopea kävi koirien kimppuun silmittömästi raivostuneena. Tuo näytti seonneen. Muutkin sisarukset liittyivät taisteluun, jottei Elohopeakin kuolisi. He onnistuivat vaivoin ajamaan koirat pois ja olivat taistelun jälkeen haavoilla ja revittyjä. Mutta elossa. Elohopea rauhoittui vähitellen, mutta Kaaoskirous ja muut miettivät silti, mitä tuolle oli mahtanut tapahtua. Tuo ei ollut koskaan seonnut niin. He hautasivat Wildlingin sille paikalle, johon tuo kuoli, ja jatkoivat matkaa järvelle.

Järvellä he saivat tietää, että tarujen Taivasklaani oli saapunut asuttamaan paikkaa, jossa ennen oli sijainnut kaksijalkojen maatila. Maatila oli poltettu kaksijalkojen toimesta syystä, joka oli kissoille tuntematon. Kaaoskirous näki Taivasklaanissa uuden mahdollisuuden. Klaani ei ollut ollut sotimassa Suurta Sotaa, joten sen kissat eivät tienneet hänestä ja hänen sisaruksistaan. Kaaoskirous yritti suostutella Elohopean ja muut koettamaan onneaan klaaniin liittymisessä, mutta nuo eivät suostuneet. Niinpä Kaaoskirous joutui kokeilemaan suunnitelmaansa itse. Hän ei ollut koskaan halunnut elää luopiona, mutta hänen sisaruksensa sitä vastoin näyttivät hylänneen toivon muusta elämästä. Kaaoskirous pääsi liittymään Taivasklaaniin kertomalla olevansa erakon ja klaanikissan jälkeläinen, jolle oli annettu klaaninimi. Hän ei koskaan maininnut taivasklaanilaisille Myrskyklaanin juuristaan eikä osallistunut kokoontumisiin siinä pelossa, että joku muista klaaneista tunnistaisi hänet sodan ajoilta. Kun Suuri Tuho saapui, Kaaoskirous ei ollut osannut lainkaan varautua siihen. Hän oli silloin leiripuun sotureiden pesässä, joten ympäröivä puu suojasi häntä pahimmilta paineaalloilta meteorien osuessa maahan. Hän kuitenkin putosi puusta paineaallon voimasta yrittäessään nähdä, mitä kummaa järvellä tapahtui. Maahan osuminen satutti häntä ja katkaisi hänen häntänsä. Taivasklaani lähti pakoon metsästään. Kaaoskirous pääsi ulos metsästä, mutta näki paetessaan valkoturkkisen tuntemattoman kissan liekkien keskellä. Tuo kissa ei ollut taivasklaanilainen. Vaikka Kaaoskirous ei sitä tiennytkään, hän näki miten Oliver-niminen kulkukissa paloi hegiltä. Hän ei voinut auttaa tuota, koska olisi itsekin joutunut menemään tuleen.

Klaanit kokoontuivat Kuulammelle tuhon jälkeen kaatosateen sammutettua tulen. Jokunen klaanikissa oli kuollut. Kolli sai Kuulammella kuulla, että kuolleiden joukossa oli hänen emonsa Lehtikulta. Tieto emon kuolemasta teki hänet surulliseksi. Hän olisi tahtonut vielä joskus tavata tuon, mutta ei koskaan saanut tietää, olisiko Lehtikulta enää hyväksynyt häntä pojakseen kaikkien niiden vääryyksien jälkeen. Kaaoskirous pysytteli sivummalla, kun päälliköt päättivät johtaa klaaninsa pois tuhoutuneilta reviireiltä - taas. Taivasklaani jäi kuitenkin jälkeen muista syystä tai toisesta ja päätti jäädä järvelle. Muut neljä klaania eivät koskaan todella olleet hyväksyneet Taivasklaania joukkoonsa. Viides klaani oli ollut tarua niin pitkään, etteivät muut halunneet nähdä sitä todellisena. Klaani nähtiin pikemminkin yhtenä ylimääräisenä joukkona, jotka halusivat osansa tulevista reviireistä. He olivat vain yksi joukko lisää, jonka kanssa tapella riistasta ja milloin mistäkin, eikä heitä kaivattu. Niihin aikoihin Kaaoskirous kuuli myös ensimmäistä kertaa Veljeskunnasta, jonka oli pitänyt auttaa klaaneja tuhon aikaan. Hän ei saanut paljoa tietoa joukosta, mutta näki kolme sen johtajista Kuulammella tuhon jälkeen klaanien ollessa siellä. Taivasklaanin jäätyä jälkeen muista se pysyi Kuulammella, kunnes uusi päällikkö Harhatähti oli saanut henkensä. Häivähdystähti oli jättänyt klaaninsa ja lähtenyt kulkukissojen matkaan ottaen takaisin entisen nimensä, Victor. Kuulammella Kaaoskirous päätyi kertomaan tuhon jälkeen kadonneen Taivasklaanin varapäällikkö Harmaavarjon ja edesmenneen soturi Pähkinäsydämen pojalle Sirppipennulle omista juuristaan Myrskyklaanissa. Hän vain mainitsi asiasta ohimennen, mutta mietti klaanin suunnatessa kohti omaa leiriään, oliko tehnyt virheen.

Taivasklaani yritti asettua taas asumaan omille mailleen, mutta heidän tavalliset klaanielämään kuuluvat puuhansa keskeytyivät, kun Sacran johtama kulkukissojen joukko hyökkäsi Taivasklaaniin aikeenaan tuhota koko klaanin viimeistä jäsentä myöten. Klaani ei ollut osannut odottaa hyökkäystä. He olivat yksin ja selvästi alivoimaisia. Ryhtyessään pakon edessä taistelemaan hengestään Kaaoskirous hyväksyi ajatuksen siitä, että kuolisi silloin ja siinä taistelussa. Hän halusi antaa henkensä klaaninsa puolesta toisin kuin viimeksi. Hän ei kuitenkaan saanut siihen kunnollista tilaisuutta kolmannen kissajoukon saapuessa paikalle kuin tyhjästä. Kaaoskirous ei ollut koskaan nähnyt noita kissoja, eikä tiennyt, mitä nuo halusivat. Kolmas joukko tuli kulkukissojen ja Taivasklaanin väliin, mutta ei kuitenkaan klaania auttamaan. Nuo kävivät niin klaanilaisten kuin kulkukissojenkin kimppuun ja alkoivat ajaa kissoja hajalleen. Kaaoskirous tivasi yhdeltä hyökkääjältä syytä ja sai vastaukseksi, että nuo taistelivat vapauden puolesta. Mutta millaisen vapauden ja kenen vuoksi? Taivasklaani ajettiin pois reviiriltään ja Sacra pakotettiin vapaustaistelijoiden toimesta perääntymään takaisin pohjoiselle kanjonijärvelle, missä kulkukissat olivat Suuren Sodan jälkeen asuneet. Kaaoskirous oli niin pahasti haavoittunut, että pökertyi metsään Tuuliklaanin entisen reviirin taakse. Sieltä Veljeskunnan jäsen Aronax hänet löysi ja vei maan alle tunneleihin hoidettavaksi. Veljeskunta oli muuttanut maan alta löytyneisiin tunneleihin tuhon jälkeen ja hautautui sinne Taivasklaanin kokeman tuhon toimesta peläten sitä, mikä maan päällä saattoi odottaa.

Kaaoskirous heräsi monen päivän kuluttua janoisena, mutta elossa. Hän sai kuulla tulleensa Veljeskunnan pelastamaksi, eikä ollut tiedosta lainkaan iloinen. Hän syytti joukkoa Taivasklaanin pulaan jättämisestä, vaikka noiden olisi kuulunut auttaa. Hän sai kuulla, että Veljeskunta ei ollut kyennyt tulemaan apuun, sillä taistelu olisi noiden avullakin ollut toivoton. Joukossa ei ollut niin paljoa jäseniä kuin Kaaoskirous oli luullut, eikä tilanne siitä parantunut seuraavien hetkien aikana. Soturi halusi Veljeskunan auttavan Taivasklaania ja kertoi, mitä oli tapahtunut. Joukon johtajat suostuivat hänen pyyntöönsä, joka oli ehkä pikemminkin vaatimus, ja kokosivat joukkonsa kasaan. Ennen kuin nuo ehtivät järjestäytyä ja lähteä auttamaan hajonnutta klaania, hajosi noiden oma joukko pysyvästi...

 

Muuta

  • Elohopea, Härmäsula/Rimer, Kuloroihu/Scorcher, Villikukka/Wildling sekä Ikitalvi ovat Kaaoskirouksen sisaruksia samasta pentueesta. Kolli itse on tämän pentueen nuorin kissa. Loputkin sisarukset ovat hänelle kokonaisia sisaruksia, mutta nuo ovat syntyneet myöhemmin eri pentueena, vaikkakin samoille vanhemmille.
     
  • Kaaoskirous on hyvä metsästäjä osatessaan liikkua hiljaa. Hän osaa myös kiipeillä hyvin, vaikkei hänestä tulekaan koskaan yhtä hyvää hyppijää kuin syntyperäisestä taivasklaanilaisesta.
     
  • Jotkut hänen pentuesisaruksistaan ovat antaneet hänelle nimen Ripper, sillä hän oli sisaruksistaan se, joka päätti ensimmäisenä lähteä Elohopean matkaan ja hylätä klaanit sekä tappaa heidän nuoremmat sisaruksensa Suuressa Sodassa. Hän repi heidän perheensä kappaleiksi. Tai teki suuret päätökset, jotka johtivat siihen. Kaaoskirous itse ei käytä kulkukissanimeään, eikä koskaan esittäydy sillä nimellä muille.
     
  • Kolli on kiinnostunut enimmäkseen naaraista. Hän voi viettää läheisiä hetkiä kollienkin kanssa, mutta ei ryhtyisi suhteeseen samaa sukupuolta olevan kanssa.
     
  • Kaaoskirouksen nimi tulee kirjasta Forgotten Realms: Pappiskvintetti, osa 5: Kaaoskirous.
     
  • Jos Kaaoskirous olisi ihminen, hänen nimensä olisi Andy Caden Heath. Hän olisi tunnollinen toimistotyöntekijä media-alalla. Vaikka hänen palkkansa ei olisi erityisen suuri, hän välittäisi urastaan. Hän myös asuisi samassa talossa veljensä Elohopean kanssa ja valittaisi toisinaan tuon tavoista.

 

Copyright

Silagul

©2019 Kaaoskirous | Wᴀʀʀɪᴏʀ Cᴀᴛs RPG - suntuubi.com