Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

SPIDER

vartalokuva

Ikä 2 vuotta
Sukupuoli Kolli
Klaani Kulkukissa
Asema Ei ole
Sisarukset (nimettömiä sisaruksia) †
Vanhemmat Mayu ♀ †, Arthur ♂ †
Kumppani Ross ♂ †
Pennut Ei ole
Soundtrack The Hunchback of Notre Dame - Heaven's Light
Ääni Sajou Rihito - Doukyuusei

 

Ulkonäkö

Spider on vankkarakenteinen ja sulavaan vartaloon syntynyt kolli. Hän ei ole laiha, muttei pulskakaan eli noin sanotusti sopivan painoinen ja kokoinen. Hän on normaalin kollikissan kokoinen, mutta silti pienenpi suurikokoisimpiin kolleihin verrattuna. Spiderilla on hyvä kestävyys ja terveys, ja hän harvoin sairastuu tai loukkaantuu.

Kulkukissan turkki on tiivistä, mutta laadultaan karheaa, joten se sojottaa sinne sun tänne esimerkiksi hänen herätessään, mutta yleensä kolli saa sen hyvin aisoihin pelkästään puhdistautumalla. Karheudestaan huolimatta hänen turkkinsa on kiiltäväpintaista ja puhtaan näköinen. Turkin kuivumisessa menee enemmän aikaa kuin yleensä turkin laadun takia, jos kolli sattuu itsensä kastuttamaan jossakin. Turkki on väriltään pikimustaa, vaikka Spiderin rinnuksilla onkin valkoinen läiskä. Valkoista ei muualla kulkukissan vartalossa esiinny.

Spiderin kasvot ovat pyöreähköt ja silmät suhteellisen kaukana toisistaan. Hänen silmänsä ovat taivaansiniset ja ovaalin muotoiset. Kollin viiksityynyt ovat pyöreät ja kuononsa väriltään musta, samoin anturat. Hänen korvansa ovat kolmionmuotoiset ja teräväpäiset, mutta ei normaalia suurempia. Kynnet ovat vaaleat, kaartuvat ja todella terävät, jotka sopivat mainiosti kiipeilemiseen ja itsensä puolustamiseen, jos se on tarpeen. Hänen kehossaan ei ole näkyviä arpia, joista pitäisi erikseen mainita.

 

Luonne

Jos ottoisänsä Tiikerimielen kasvattamaksi tulemiseen ei kiinnitetä huomiota, Spider on aika asiallisesti käyttäytyvät nuori. Hän omaa käytöstavat ja mielellään auttaa muita, jos ne ovat hädässä, mutta yleensä vain silloin, kun Tiikerimieli ei ole paikalla. Ottoisänsä ollessa läsnä Spider on taipuvainen aika hiljaiseksi ja antaa vanhemman kollin hoitaa puhumisen hänen puolestaan, vaikka uskaltaakin luopiolle ilmaista mielipiteensä. Muille se ei taas olekaan niin helppoa kollin osalta - Spider ei osaa sanoa kyllä tai ei tuntemattomille ja häntä usein kuullaan sanomassa “ehkä” tai “ihan sama”, jos on joutunut tilanteeseen, missä hänen mielipiteellään jotenkin on väliä. Mutta jos jokin tuntuu Spiderista väärältä ja epäilyttävältä, hän perääntyy todella nopeasti - sen hän oppi nuorempana kantapään kautta.

Vaikka Spider pitääkin muiden kissojen seurasta ja muihin tutustumisesta, hän on siitä huolimatta ujo ja todella sosiaalisesti nolo tapaus. Hän rupeaa lähes aina nauramaan hermostuneesti, jos tietää sanoneensa jotakin väärää, tai kun hänen ja toisen välille laskeutuu piinaava hiljaisuus. Hän kumminkin pyrkii aina korjaamaan virheensä, jos tiedostaa tehneensä sellaisen ja pyrkii aina pyytämään anteeksi, vaikka se ei olisikaan hänelle helppoa. Hän ei kanna kaunaa pitkään muille, ellei kyseessä ole astetta pahempi asia, mistä pitäisi annella anteeksi. Spider kuitenkin antaa menneisyytensä tapahtumien vaikuttaa itsensä liikaa sillä, ettei sataprosenttisesti luota kehenkään, pelkää menettävänsä jonkun hänelle tärkeän henkilön ja ei uskalla rakastua. Se, mitä hänelle tehtiin aikoinaan, vaikutti häneen niin vahvasti, ettei kulkukissa ole oppinut olemaan sujut itsensä tai oman seksuaalisen suuntautumisensa kanssa, jonka takia kieltää sen itseltään, että pitää jostakusta enemmän kuin pelkkänä kaverina. Spider on silti todella hyväksyväinen eikä syrji toisia, vaikkei olekaan hyväksynyt itseään sellaisena kuin on. Kulkukissa ei kumminkaan taivu tällä naiviiksi, vaikka onkin aika oikeudenmukainen, mutta siitä huolimatta kokee tietyt asiat tarpeelliseksi, jos niihin on vain hyvä syy tai perustelut, esimerkiksi toisen tappaminen tai muu sellainen. Hän ei mielellään tapa ketään tai vahingoita muita, mutta jos se on hänestä tarpeen tai ansaittua, hän tekee sen vaikka katuisikin sitä myöhemmin.

Mitä tulee Tiikerimielen ja hänen isä-poika suhteeseen, Spider on todella lojaali kyseiselle luopiolle. Hän on kasvanut suurimman osan elämästään vanhemman kissan kanssa eikä kuvittele itseään hylkäämässä tätä tai kääntämässä takkiaan tuolle. Vaikka heillä saattaakin olla eriäviä mielipiteitä keskenään tai erilaisia näkemyksiä asioista, he kuuntelevat toisiaan ja yleensä Spider pyrkii tekemään asioita niin, kuten Tiikerimieli haluaa. Hän välittää luopiosta todella ja todellakin kutsuisi tätä isäkseen, ellei se olisi noloa. Heidän välilleen kasvaneessa suhteessa on kuitenkin se ongelma, ettei Tiikerimielen takia Spider uskalla nähdä muita kissoja, varsinkin jos luopio on hänen seurassaan. Hän ei ole kuitenkaan niin Tiikerimielen ajatusmaailmasta tietoinen, että miten tuo suhtautuisi siihen, että ottopojallaan on ystäviä, niin hän pyrkii välttelemään muille kissoille rupattelemisen vanhemman kollin ollessa läsnä.

Muuten Spider on oikein nokkela nuorukainen. Hän pitää strategioiden luomisesta ja ylipäätään ideoimisesta, vaikkei niiden eteen tee juuri mitään. Hän toimii myös yleensä muiden järjen äänenä, koska pyrkii ajattelemaan tietyt asiat loogiselta kannalta.

 

Menneisyys

Spider syntyi melko kurjiin oloihin metsän siimeksiin lehtikadon kylmimpään aikaan. Lumimyrsky piti hänen nälkiintyvää emoaan Mayua visusti piilossa viimalta, ja hän päätyikin synnyttämään Spiderin ja hänen vanhemmat sisarensa komplikaatioiden alettua. Nälkä ei kuitenkaan pidätellyt emokissaa yhtään sen kauempaa aloillaan lumimyrskystä huolimatta, olipahan hänellä vastasyntyneet pentunsa ruokittavana, joten Mayu lähti siinä toivossa myrskyn siimekseen, että saisi jotakin syömistä. Häntä ei ole sen koommin näkynyt ja Spider nykyäänkin uskoo emonsa kuolleen hypotermiaan tai nälkään, mikä oli hänet saanut lähtemään pentujensa luota alkujaankin. Myös Spiderin sisaret kuolivat hypotermiaan ja nälkään parin päivän sisällä, mitä he olivat yksistään synnyinpesässään, ennen kuin ainoan henkiin jääneen pennun pelastaja saapui - pentujen isä Arthur. Hän oli tullut tarkistamaan Mayun tilanteen Spiderille tuntemattomasta syystä, mutta sen sijaan että olisi nähnyt pentujensa emon, aikuinen kolli näki Spiderin sisariensa jäätyneiden ruumiiden piirittämä, mistä sokea tummaturkkinen pentu yritti hakea lämpöä nälissään. Mayun kuoleman tiedostettuaan, Arthur otti ainoan poikansa mukaansa ja kasvatti tätä siipiensä suojissa noin 3 kuukautta Spiderin elämästä, kunnes heidän kotilatoonsa hyökättiin ulkopuolisten toimesta. Arthur piilotti poikansa heinäpaalujen sekaan pennun vastusteluista huolimatta ja lupasi huikkaavansa tuolle, kun tilanne olisi ohi, mutta tätä ei koskaan kuulunut. He olivat hävinneet taistelun ulkopuolisia vastaan ja sillä aikaa, kun ulkopuoliset kissat alkoivat asettua kodiksi valloittamaansa latoon, heinäpaalujen suojissa vollotti hiljaa Spider. Hän tiesi sen, että isänsä oli kaatunut taistelussa vaikkei sitä omin silmin päässyt näkemäänkään, eikä tiennyt miten hänen tulisi toimia tilanteessa missä parhaillaan oli. Ainoa keino selviytymiseen, mitä hän pystyi keksimään tuossa tilanteessa, oli pysyä hiljaa ja paeta yön koittaessa, kun ulkopuolisten kissojen katse vältti.

Kun Spider oletti yön saapuneen väsymyksestään päätellen, hän yritti sujahtaa ulos vapauteen ladon seinän lankkuun muodostuneesta raosta, mutta suunnitelmansa meni pahasti mönkään jo alkumetreillä. Hän oli arvioinut tilaisuutensa päin puuta ja ennen kuin ehti kissaa sanomaan, hän sai täysikokoisen kissan niskoihinsa ja hetken päästä koko porukka pennulle vieraita kissoja piiritti häntä. He ihmettelivät porukalla ääneen, miten pentu oli latoon päässyt eikä heiltä kauan ehtinyt hoksata, että Spider oli entisten asukkaiden jälkeläisiä. He pohdiskelivat pitävänsä nuoren Spiderin jonkinlaisena juoksupoikana, mikä ei todellakaan ollut hänen mieleensä. Paniikissa pentu yritti paeta aikuisen kissan otteesta, joka piti häntä aloillaan käpälällään maata vasten, mutta turhaan. Siinä vaiheessa Spider uskoi joko kuolevansa, jos yritti vastarintaa tai joutuvansa hänen isänsä murhanneiden kissojen orjaksi. Toivo kolmen kuukauden ikäisessä pienokaisessa alkoi hiipua, mutta silloin jotain yllättävää tapahtui, mikä muutti Spiderin elämän suunnan sillä samalla hetkellä.

Latoon saapui suurikokoinen, tummaturkkinen ilmestys, mikä sai Spideria piirittävät kissat hölmistyneiksi, mikä sai yhtä hölmistyneen Spiderin tiedostamaan, etteivät ne olleet ennestään tuttuja saapuneen kissan kanssa. Tunkeilija marssi sisälle uhitteluista ja häädöistä huolimatta, kyynisen omahyväinen hymy kasvoillaan ja kysyi porukan päällepäsmäriltä, mitä tuo hyötyisi pennun rääpäleestä kuten Spiderista. Spider ei pitänyt vieraan kissan äänensävystä, miten tuo hänestä puhui, mutta pysyi hiljaa pitääkseen nahkansa. Latokissat sanoivat vieraille kasvoille, etteivät heidän asiansa kuulu hänelle milläkään tasolla, mutta juovikas kolli silti jatkoi vastauksien vaatimista, mikä lopulta sai latokissojen johtajan ärsyyntymään tarpeeksi hyökätäkseen kookkaan kulkukissan kimppuun. Mitä Spider ei kuitenkaan odottanut näkevänsä elämässään, oli että tummaturkkinen kolli pistäisi häntä uhittelevan kissan niin nopeasti alas. Hän oli takertunut suoraan häntä kohti hyökänneen latokissan kurkkuun, ja ennen kuin kukaan ehti kissaa sanomaan, johtajakissa oli kohdannut kohtalonsa. Vaikka Spider olikin jäätynyt aloilleen toljottamaan todella raakaa näkyä järkyttyneenä, hän koki tapetun kulkukissan ansainneen sen. Mitä todennäköisemmin hän oli se, joka aloitti hyökkäyksen latoon ja oli syy siihen, miksi Arthur kuoli. Hän todellakin ansaitsi sen - hänen isänsä kuolema oli kostettu ulkopuolisen tahon toimesta.

Johtajan kuolema pakotti loputkin ladon kaapanneista kissoista ottamaan kintut alleen, jonka jälkeen latoon jäi vain Spider sekä tummaturkkinen kulkukissa, joka oli tullut ja pelastanut Spiderin pinteestä. Tummaturkkinen pentu ehti jo oletttaa kollin paikallaolosta, että tuo ottaisi hänet mukaan, mutta toisin kävi: hän käänsi selkänsä pienokaiselle ja pysähtyi vasta, kun Spider oli juossut hänet kiinni ja takertunut aikuisen kollin takakoipeen, rukoilen hänen ottavan pennun mukaansa. Pelastajansa toi suoraan esille mielipiteensä, miksei haluaisi rääpälettä riesakseen, mutta viimeistään silloin, kun Spider rupesi vollottamaan yksin latoon kollin lähtiessä, hän muutti mielensä. Hän teki kuitenkin pienelle pennulle erittäin selväksi säännöt, mitä hänen tulisi noudattaa kulkukissan seurassa laahatessaan: hän ei saisi valittaa tai inistä hänen kuullen mistäkään asiasta ja hänen tulisi totella vanhempaa kollia. Spider lupautui kaikkiin toisen ehtoihin, kunhan hän vain saisi pysyä pelastajansa matkassa mukana. Siitä lähtien hän on ollut Tiikerimielen ottopoikana, vaikka heidän välinsä olivatkin aika kireät ensimmäisten kuukausien aikana, mitä he viettivät yhdessä. Tiikerimieli ei ollut nimittäin ajattelut joutuvansa paimentamaan noin kolmen kuukauden ikäistä penikkaa sen jälkeen, kun hänet karkoitettiin Varjoklaanista joukkomurhan aiheuttamisesta. Tästä hän oli kertonut Spiderille aika piakkoin sen jälkeen, kun oli ottanut tämän huostaan, mutta koska Spider oli niin pieni hän ei oikein täysin ymmärtänyt koko asian merkitystä kuin vasta vanhemmalla iällä. Nuorukainen siitä huolimatta pysyi luopiolle uskollisena ja tuli tämän kouluttamaksi täytettyään 6 kuukautta. Hän oppi lyhyessä ajassa metsästämään kuin ammattilainen ja myös puolustamaan itseään vaaroilta. Tiikerimieli ei mielinyt epäonnistumisia ottopojaltaan ja Spider sai vähän välillä kovat kuritukset kasvatiltaan, mutta nuorukainen koki sen enemmänkin tarpeena yrittää kovemmin koulutuksensa suhteen. Lopulta hän suoriutui “koulutuksestaan” niin, että oli tarpeeksi hyvä Tiikerimielen mielestä ja hänestä tuli 1-vuotiaana virallisesti luopion apuri ja ensimmäinen seuralainen, joka auttaisi Tiikerimieltä toteuttamaan suunnitelmansa koostaakseen Varjoklaanille. He asettuivat asumaan järvi-reviriin lähellä sijaitsevan kaksijalkalan taakse, minne he pystyttivät oman reviirinsä joksikin aikaa.

Elämä oli kaksikon kohdalta leppoista. Spider lähinnä sai vain seurata, miten Tiikerimieli patisti tunkeilijoita tiehensä tai lähti reviirin ulkopuolelle häiritsemään vieraita kissoja tai haastamaan heille riitaa. Hänet tunnettiin kulkukissojen sekä erakkojen kesken Tiikerimielen varjona, mutta ei lempinimi nuorukaista haitannut. Hän pelkästään katselemalla sivusta oppi paljon kasvatti-isältään, miten hän erilaiset tilanteet hoiti omalla tyylillään. Eräänä päivänä, he päätyivät satunnaisesti törmäämään yksistään vaeltelevaan kissaan, joka kutsui itseään Dakotaksi. Tiikerimieli ei aluksi piitannut erityisen suurikokoisesta kissasta ja haastoikin oitis riitaa tyynen rouvan kanssa, mistä tottakai syntyi toisiaan mittaileva taistelu vaan pelkästään, koska juovikas kolli halusi sitä. Yllättäväksi käänteeksi, Tiikerimieli hävisi harmaaturkkiselle Dakotalle, mikä pöyristytti sivusta taistelua seurannutta Spideria. Vasta tässä vaiheessa Tiikerimieli rupesi kunnioittamaan Dakotaa yksilönä ja parin sananvaihdoksen jälkeen, Dakota tuli heidän luokseen asumaan joksikin aikaa, kun Tiikerimieli huomasi kuinka erilainen naaras oli muista tapaamistaan. Spider ei ole varma vieläkään, tunsiko kasvatti-isänsä jotakin Dakotaa kohtaan, mutta Dakotasta ajan kanssa tuli vähän kuin Spiderin emohahmo sitä tahtomattaan. Hän opetti nuorelle Spiderille kaiken, mitä oli oppinut pienenpänä ja Tiikerimielen apurin uteluista huolimatta naaras ei koskaan päätynyt kertomaan menneisyydestään sen tarkemmin. Spider oppi uimaan, kiipeilemään paremmin sekä metsästämään erilaisia eläinlajeja paljon paremmin ja nokkelaimmilla tavoilla, ja Spider oppi arvostamaan muita kissoja, joka nykyään auttaa häntä takomaan Tiikerimielen päähän järkeä, jos se on tarpeen. Yksi syistä myös, miten Spider oppi kunnioittamaan ja arvostamaan Dakotaa, oli kun Spider rupesi tapailemaan Ross-nimistä kollia. Ross oli suklaanruskean turkin omaava kotikisu, joka enemmän viihtyi ulkosalla kuin sisällä omistajiensa luona, johon Spider törmäsi käydessään kaksijalkalan pienellä kaatopaikalla ruuan toivossa. He tulivat oitis juttuun, olivathan he samanikäisiä ja aika samanlaisia luonteeltaan, tai ainakin niin Spider aluksi kuvitteli.

Tapaamisensa jälkeen, he alkoivat tapailemaan ystävinä aina silloin tällöin, kun Spider pääsi onnistuneesti livahtamaan pois Dakotan ja Tiikerimielen valvovien silmien alta ja kun viikot kuluivat, Spider ensikertaa koki jonkinlaisia syvempiä tunteita saman sukupuolen omaavaa kohtaan. Se oli hänestä aluksi todella hämmentävää, jopa siihen asti, että häpesi sitä sekä itseään, että oli mennyt vajoamaan Rossiin. Hän oli myös epävarma siitä, että olisiko toisella kollilla samankaltaisia tuntemuksia kuten Spiderilla, joten hän päätti eräs ilta ottaa puheeksi asian. Mustaturkkinen kulkukissa kysyi Rossilta yöllisellä kävelyretkellä, mitä mieltä hän oli kissoista, jotka tuntevat romanttista vetoa saman sukupuolen edustajaa kohtaan, ja oli aivan turhaan peloissaan siitä, mitä Ross asiasta tuumasi. Ross kertoi lyhyesti ja ytimekkäästi, miksi hän halveksuisi kaltaisiaan, mikä sai Spiderin varmistumaan siitä, että Ross piti myös kolleista, mikä helpotti nuorukaisen oloa huomattavasti. Hän oli onnellinen, huojentunut ja itsevarmempi siitä, että hänellä saattaisikin olla mahdollisuuksia kaiken kaikkiaan. Mutta näin ei koskaan tapahtunut.

Itseasiassa tämän kyseisen keskustelun jälkeen, Ross oli vienyt Spiderin satunnaiselle umpikujalle kaksijalkalaan, eikä hänen seuralaisensa odottanut ollenkaan tapaavansa samalla Rossin ystäviä, jotka hän hienovaraisesti esitteli Spiderille yksitellen. Spiderilla oli hieman paha tunne koko jutusta, sillä hän ei ollut ehkä sosiaalisin persoona maailmassa, mutta yritti tuntemastaan epävarmuudesta huolimatta noiden kanssa olla jonkin aikaa, kunnes alkoi tapahtumaan. Juuri kun Spider oli asettumassa aloilleen ja rentoutumassa hieman vieraiden kissojen seurassa, kollit rupesivat piirittämään mustaturkkista nuorukaista ja ennen kuin hän ehti mitään erityisempää tekemään, hänet painettiin suurikokoisimman kulkukissan toimesta maahan. Spiderista tehtiin tällä liikuntakyvytön, ja hänet pistettiin katsomaan maantasolta Rossia, joka marssi hänen eteensä omahyväinen hymy kasvoillaan. Hän kertoi, kuinka oli miettinyt Spiderin kysymystä aikaisemmalta ja paljasti, ettei todellakaan ollut homoseksuaali, kuten väitti olevansa herkkäuskoiselle Spiderille. Nuorukaiselle tuo paljastus oli kuin isku päin kasvoja, eikä hänen oloaan helpottanut se, että Ross kertoi koonneensa aivan häntä varten joukon kolleja, jotka voisivat täyttää mielellään hänen halunsa. Spider todellakin tässä vaiheessa tiesi, mitä hänelle oli tapahtumassa ja paniikissa nuorukainen rupesi huutamaan apua ja rimpuili niin paljon kuin pystyi, mutta suuren kollin alta pakeneminen oli lähestulkoon mahdotonta niin pieneltä kissalta. Juuri, kun hän ajatteli itku kurkussa olevansa tuhon oma, hän kuuli tuttuja ääniä takaansa: Dakota ja Tiikerimieli olivat saapuneet hätiin.

Spiderin ottoisä oli oitis käynyt Spideria alistavan kissan kimppuun, kun oli tajunnut tilanteen vakavuuden, kun taas Dakota ajoi muut seuralaiset pois nuorukaisen ympäriltä, jotka säikähtivät kahta vierasta. Ne eivät todellakaan odottaneet kenenkään tulevan väliin. Spider sai itsensä Tiikerimielen ansiosta vapaaksi, mutta sen sijaan, että olisi mennyt sivuun hengähtämään, hän sen enempää harkitsematta hyökkäsi Rossin kimppuun raivoissaan, joka toljotti sivusta hiljentyneenä Tiikerimielen haastatellessa tätä. Hänen päässään oli napsahtanut, mitä ei ollut koskaan enemmin tapahtunut hänelle. Ross ei taistellut Spideria vastaan, tai edes ehtinyt tehdä niin, kun Spider oli tarttunut tuon kurkulle ja raateli kollikissan elävältä aivan tuosta noin vaan. Se ei ollut vuolaasti itkevälle nuorukaiselle helppoa, sillä hänellä oli tuon tehdessään vielä tunteita kotikissaa kohtaan. Tiikerimieli taas oli tyytyväinen Spiderin teosta ja kehui tuota maasta taivaaseen, vaikka Spider kokikin ettei ansainnut niitä, mikä ihmetytti Tiikerimieltä suuresti. Dakota lohdutti hetken Spideria, kun Rossin toverit olivat pinkoneet pois paikan päältä, ennen kuin kolmikko palasi takaisin Tiikerimielen reviirille. Siellä Spider kertoi tarkalleen, mitä hänelle tapahtui ja samalla tuli kaapista ulos kahdelle vanhemmalle kissalle. Dakota otti asian rennosti, mutta ottoisältään Spider ei aluksi saanut niinkään lämmintä vastaanottoa. Luopio vältteli hänelle puhumista jonkin aikaa, eivätkä he ole ottaneet asiaa senkään jälkeen puheeksi, kun Tiikerimielen ja ottopoikansa välit menivät takaisin ennalleen. Kaikki on ollut siitä lähtien normaalisti, kun Dakota ilmoitti lähtevänsä jatkamaan matkaansa. Tiikerimieli ei pakottanut naarasta jäämään ja kaksikko hyvästeli harmaaturkkisen erakon. He eivät ole sen koommin törmänneet Dakotaan, mikä oli Spiderista suuri harmi.

Elämä jatkui Tiikerimielen ja Spiderin osalta. He jatkoivat (tai pikemminkin Tiikerimieli jatkoi) klaanien häiriköimistä vapaa-ajallaan, tavaten monia erilaisia kissoja samalla, kuten esimerkiksi Hopeatuhkan - Tiikerimielen nykyisen kumppanin -, jonka korvan luopio veti irti rähinöinnin yhteydessä. He ovat satunnaisesti törmänneet tämänkin jälkeen kyseiseen varjoklaanilaiseen, ja ajallaan Spiderille syntyi hieman tuntemuksia siitä, että Tiikerimieli vainosi tuota aivan muusta syystä kuin siitä, että vahva naaras oli Varjoklaanista peräisin. Hän ei kuitenkaan kehdannut kysyä asiasta suoraan ottoisältään, tiedostaessaan kuinka äkkipikainen hän sattui olemaan luonteeltaan.

Eräänä iltana taivaalta aivan ykskaks satoi muutama tai pari meteoriittiä, jotka tuhosivat järvireviirin aiheuttamillaan liekeillä. Spiderin ja Tiikerimielen koti selvisi täpärästi tästä luonnonkatastrofista, mutta he tiesivät etteivät klaanit jäisi reviireilleen enää pidemmäksi aikaa nähtyään sen, mitä tuli oli metsille ja niityille tehnyt. Spider olisi halunnut jäädä klaanien vanhan reviirin läheisyyteen, mutta Tiikerimieli oli toista mieltä ja ennemmin tai myöhemmin luopio sai 2 vuotta täyttäneen nuorukaisen mukaansa seuraamaan klaaneja, jotka etsivät uutta paikkaa, missä asua. He lopulta päätyivät klaaneja hieman myöhemmin uusille asuinseuduille, jonka jälkeen Tiikerimielen ja Spiderin tiet toistaiseksi erkanivat, kun luopio käski häntä katselemaan heille sopivaa paikkaa, missä asustella.

 

Muuta

  • Tietämättään sukua Akatsukin varajohtaja Yurille, joka on Spiderin täti emonsa puolelta. Tämän jälkeläisille Spider on serkku.
     
  • Tiikerimielen ottopoika, joka otti tuon huostaansa Spiderin ollessa pieni. On siitä lähtien ollut uskollinen Tiikerimielelle ja seuraisi tuota maailman tappiin asti.
     
  • Spider on homoseksuaali, vaikkei sitä mielellään mainostakaan muille. Hän jopa hieman häpeilee seksuaalista suuntautumistaan ja omaa jonkintapaisen sitoutumiskammon.
     
  • Spider on keskinkertainen taistelija, mutta sitäkin parempi metsästäjä. Hyvien metsästystaitojen lisäksi osaa myös uida eikä arkaile veden suhteen.

 

Copyright

Ender

©2019 Spider | Wᴀʀʀɪᴏʀ Cᴀᴛs RPG - suntuubi.com