Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

SACRA

kokovartalokuva | kokovartalokuva | kokovartalokuva | kokovartalokuva | "shippikuva" | parikuva

Ikä 11 vuotta
Sukupuoli Kolli
Klaani Kulkukissa
Asema Oman joukkonsa johtaja
Sisarukset Saw ♂ †, Nocturno ♂, Kotkasiipi ♂ †
Vanhemmat Ophira ♀ †, Ferither ♂ †
Kumppani Ei ole
Pennut Victor ♂ †, Scherezade ♀ †, Orlando ♂ † | Jay ♂, Chaos ♂, Edelweiss ♀, Sagan ♀, Psycho ♀ †

Ääni Gerard Butler
Soundtrack Apocalyptica - On the Rooftop With Quasimodo

 

Ulkonäkö

On suoranainen yllätys, jos vastaan tuleva ei tunnista Sacraa jo pelkästään sen keräämän maineen ansiosta. Joku saattaa toki hämmästyä, miten tavallinen kissa se todellisuudessa onkaan, eikä Sacrasta välttämättä pelkän ulkomuodon vuoksi uskoisi, mihin se kykeneekään vielä vanhalla iälläkin. Kollin rakenne on edelleen hyväkuntoinen, ehkä vanhuuden myötä hieman hoikanpuoleinen, mutta silti se on elämänsä aikana selvästi pitänyt itsestään huolta. Sacra on korean suoraryhtinen, solakka sekä jäntevän oloinen kaiken päälleen laskeutuvan karvan alla. Sen askellus on vaivattoman kevyttä sekä pitkää ja kolli kantaakin itseään omanarvontuntoisella itsevarmuudella. Sacra ei näytä niin ylpeältä kuin kuvittelisi sen pysytellessä suurimman osan ajasta hyvinkin vähäeleisenä, eikä kolli niinkään vaadi olemuksellaan huomion kiinnittämistä itseensä. Se menee ja tulee miten mielii ulkomaailmasta sen enempää välittämättä. Joku voisi sanoa sen huokuvan melkeinpä roudankylmää charmia. Karaistumattoman silmään vanhus on näennäisesti vaatimaton, mutta todellisuudessa Sacra tietää saavansa huomion sitä pyytämättäkin ja sen varaan sillä onkin tapana laskea. Sen arvovallantuntoisuus huokuu kylmyytenä muita kohtaan, ei huomionhakuna.

Sacran ominaisin piirre on sen ulkomuotoa koristava hopea. Kolli tunnetaan varmasti parhaiten angoramaisesta karvapeitteestään, joka laskeutuu hyvin huoliteltuna ja puolipitkänä tasaisesti sen päälle. Kulkukissajohtaja pitää itsestään huolta useampaan kertaan päivässä päästämättä lähes ylisiistiä olemustaan valahtamaan ripaustakaan. Sen hopea turkki on pidempää etenkin niskassa, kyynärvarsissa sekä hännässä, mutta sillä on myös huomattavat housukarvat. Kollin hopeista turkkia korostavat melkeinpä kokonaan vanhuuden myötä valkohopeiksi muuttuneet korvakarvat sekä hienoinen vaaleus sen kuonossa. Sacralla on myös leuassaan eräänlainen tupsu, mikä sille on kuitenkin tainnut koomisesti tulla iän myötä.

 

Luonne

Sacrasta kuulee varmasti monenlaista juttua ympäri maailmaa, mutta tuskin puoletkaan puhutusta on totta. Se on kerännyt itselleen mainetta niin kulkukissojen kuin klaanienkin keskuudessa, mutta se ymmärretään hyvin helposti väärin. Jotkut leimaavat sen mielipuoliseksi, toisten verta janoavaksi hirviöksi, mutta kollin piirteet eivät ole niin yksiselitteiset. Vanhus täytyy itse tavata, että siitä voi tehdä minkäänlaisia päätelmiä, sillä jokaisella on varmasti yllättymisen varaa.

Sacra on luonteeltaan yksinkertaisen silmään monimutkainen ja arvaamaton, mutta jos osaa katsoa oikein, saattaa kulkukissavanhuksesta saada jonkinlaisen otteen ja ymmärryksen. Sacra käyttäytyy kahdella tavalla; ulkokuoreltaan hiljaisen tyynesti (vaikka ajatukset olisivat täysin muuta) tai selvän arvokkaasti. Kolli tietää omaavansa jonkinlaista arvovaltaa kissojen keskuudessa, eikä se välttämättä jätä sitä käyttämättä noin vain. Sacraa ei kuitenkaan koskaan kannata näyttää pelkäävänsä, sillä kolli saattaa hyvinkin helposti saada siitä kiksejä. Turha kumartelu aiheuttaa päinvastaisen efektin, eikä jälkikäteen olekaan niin mukavaa. Sacra näes pitää kumartamista mielistelynä ja se tahtoo itselleen puhuttavan täysin suoraan ja kiertelemättä - vaikkakin se itse saattaa käyttää pidempimuotoisia sanoja ja selityksiä puhuessaan. Ei jaaritellen, vaan hieman arvoituksellisemmin, mistä pitää kyetä lukemaan rivien välistä. Kolli saattaa aluksi näyttää käsittelevän asiat kylmän rauhallisesti, mutta tunnettua "loppua kohti" se saattaa korottaa ääntäänkin ja mahdollisesti suuttua.

Sacra on tilanteessa kuin tilanteessa enemmän tai vähemmän laskelmoiva, eikä se menneiden kokemuksien vuoksi ole tyhmä. Kollia ei ole helppo viilata linssiin tai saada ansaan, mutta jos se itse näkee huijausyrityksissä tilaisuuksia itselleen, saattaa ensin vaikuttaa, että asiat menevät täydestä läpi. Vanhus ei sinänsä ole ylimielinen, mutta tavallaan taas on. Se tietää olevansa muiden yläpuolella päästyään niin pitkälle silkassa selviytymistaistelussa, mutta koskaan se ei ole hieronut itsekehujaan muiden kasvoille. Sacra todellakin keskittyy näyttämään, miksi sitä kumarretaan - unohtamatta kuitenkaan sitä, että sille ei kannata kumartaa sanan varsinaisessa merkityksessä. Se kostaa tavalla tai toisella kokemansa vääryydet, eikä vuosienkaan jälkeen unohda itseään vastaan rikkoneiden kissojen kasvoja. Sacra ei ole anteeksiantavainen, joten toisen tilaisuuden saaminen on epätodennäköistä. Valtaa se ei havittele, mutta omansa kyllä ottaa. Älä astu väliin.

 

Menneisyys

Sacra syntyi kahden veljensä, vanhimman Sawin ja nuorimman Nocturnon, kanssa Ferither-nimiselle kollille ja tuon kumppanille Ophiralle. Mutta minne pieni kolmikko saikaan syntyä? Tällä asialla on oikeastaan yhteys Sacran nykyhistoriaan, sillä, kappas vain, Ferither ja Ophira asuivat Treshernin kanssa pohjoisella kanjonilla. Aivan, juuurikin siellä, missä Pohjoisen Kanjonin Imperiumi sai alkunsa pitäen siellä paikkaa vuoden jos toisenkin. Kuitenkin, pennut eivät olleet toivottuja, eivät Ophiran osalta, mutta tilanteessa kävi miten oli käynyt ja tässä oltiin. Alusta alkaen Ophira kuitenkin rakasti pentujaan ja yritti suojella noita parhaansa mukaan noiden isän kieroutuneilta metodeilta, julmilta rankaisutavoilta ja hulluilta maailmanvalloitussuunnitelmilta. Tämä on siis osasyy siihen, miksi Sacrasta tuli muita terrorisoiva, joidenkin sanojen mukaan mielipuoli. Se ei koskaan kokenut elämää sellaisena kuin sen olisi pitänyt, ei tämän pienen perheensä keskellä, vaan alusta alkaen sisarukset joutuivat olemaan toistensa kurkuissa kiinni jo vain ruokatappeluiden vuoksi; kyseiset menetelmät kuulema vain kasvattivat pentujen luonnetta! Se ei pentuna kyennyt erottamaan oikeaa väärästä, mutta lopulta siitä olisi kasvava varsin erikoinen tapaus; ei suinkaan heikko kuten olisi kuvitella saattanut, vaan syvän laskelmoiva, jokseenkin jakomielinen eläin. Pentujen emo Ophira oli oikeastaan vain kauhuissaan siitä, miten Ferither ja tuon nuorempi veli Treshern kohtelivat pentuja. Nuorimmainen, mustaturkkinen Nocturno, kuitenkin karkasi parin kuun ikäisenä eikä koskaan palannut. Tuo oli hellämielisin kaikista kolmesta pennusta, rauhallisen viileä jo alusta alkaen. Saw ja Sacra saivat tästä vain paremman syyn näyttää, että olivat isänsä arvoisia; aivan kuten kultaturkkinen kolli tahtoikin. He halveksivat veljeään hyvin syvästi ja kaksikko antoi sen kyllä näkyä monellakin tapaa. Sacralta ei jäänyt mieleensä nuoruudestaan kuin vahvojen selviytyminen ja heikkojen pakeneminen. Se ei nähnyt muuta, ei sillä hetkellä.

Kun Sacra ja Saw olivat muutaman kuun ikäisiä, noiden emo lähti. Ferither lähti jäljittämään kumppaniaan, mutta jäi sille tielleen. Ja hauskinta oli, että syy saattoi ehkä jollakin tapaa kahden jäljelle jääneen pojan tekosia. Kuka tiesi? Ehkä Sacran isä onnellisesti kuoli, kuten siis pentu toivoi, tai sitten tuo vain löysi itselleen uuden naaraan. Kuitenkin, kaksi pentua jäivät Terêshernin vastuulle. Noiden setä ei oikein pitänyt ajatuksesta, joten tuokin lähti. Sacra ja Saw jäivät siis omilleen noin viiden kuun ikäisinä. Kaksikko kouli itsestään vahvoja taistelijoita, mikä auttoi selviytymisessä. Ehti kulua vain pari viikkoa, kun irti päässyt koira kävi kahden kollin kimppuun. Koira aiheutti hampaillaan Sacralle pitkän arven, joka kulkee vasemmasta lavasta saman puolen etukäpälään. Miten kaksi nuorta kissaa selvisivät koirasta? Yksinkertainen vastaus siihen oli, että sen omistaja haki sen pois. Olisikin ollut liian onnekasta, jos kahden veljeksen elämässä jo nyt olisi tapahtunut jotain mullistavaa, joka auttoi noita nousemaan ojanpohjalta.

Aika kului. Sacra ja Saw kiersivät maata ja tutkivat alueita uusine mahdollisuuksineen. Ne olivat lupautuneet pitämään yhtä; veljekset oppisivat yhdessä, taistelisivat yhdessä ja kuolisivat yhdessä. Eräänä päivänä nuorikot kuitenkin eksyivät siihen aikaan hyvinkin tunnetun villikissajoukon reviirille, joka ei tuntenut sääliä ohikulkijoita kohtaan. Kaksi kollia olisi tapettu, jos joukon johtaja ei olisi käynyt yksin adjutanttinsa kanssa nuorukaisia vastaan. Sacra ja Saw olivat tuolloin melkein kahden vuoden ikäisiä, mutta yllättävän vahvoja taistelijoita siinä sivussa; eivät välttämättä fyysisesti täydellisiä, mutta mieleltään ja tekniikoiltaan omaa luokkaansa. Koko joukon yllätykseksi Sacra ja Saw voittivat taistelun nöyryyttäen joukon johtajaa jo sillä tasolla, että ne tekivät sen vain omaksi mielikseen. Veljekset eivät jättäneet nöyryytystä mitenkään pienelle tasolle, joten lopulta johtaja pakeni paikalta vain silkaista häpeästä. Joukko jäi kahden veljeksen armoille, vaikka asetelma aluksi tuntuikin omituiselta. Nuo ottivat Sacran ja Sawin kuitenkin ilomielin, ehkä hieman nöyrtyen, johtajikseen, mikä oli vielä suurempi yllätys. Siinä, parinkymmenen kulkukissan joukossa, oli ensimmäinen osa niin suurta kauhua herättäneestä villikissalaumausta.

Kului noin puoli vuotta. Kulkukissat olivat asettuneet järvelle, missä klaanit elivät ennen Suurta Tuhoa. Siitä on kuitenkin sen verran aikaa, että klaanikissat eivät olleet vielä muutamaan vuoteen tulossa järvelle. Joukon tukikohta oli nykyisen Tuuliklaanin reviirin takana sijaitseva metsä. Noihin aikoihin Sacra kuitenkin alkoi kyllästyä joukon johtamiseen, koska se oli elänyt Sawin kanssa aina kahdestaan; ne olivat pärjänneet aivan hyvin, eikä Sacraa kovinkaan kiinnostanut huolehtia niin suuresta määrästä täysin tuntemattomia kissoja. Sacra halveksi Sawin tapaa nähdä tilanne. Sen veli tuntui vain haluavan valtaa, joten Sacra lähti. Hopeanharmaa kolli vaelsi järven toiselle puolelle, Varjoklaanin reviirille, vaikka se nyt ei ollutkaan niin kaukana. Siellä hän tapasi Frost-nimisen, valkoturkkisen naaraan. Kaksikon ensikohtaaminen ei ollut se paras mahdollinen, sillä kotikisuksi osoittautunut Frost hyökkäsi Sacran kimppuun kollin ajautuessa liian lähelle metsässä sijaitsevaa kaksijalkojen pesää ja sen pihapiiriä. Hopeanharmaa kulkukissa oli vaikuttunut Frostin taidoista, ja keskustelun jälkeen molemmat saattoivat rentoutua. Kolli näki tapaamassaan kotikisussa yllättävää potentiaalia. Frost jäi Sacran kanssa asumaan Varjoklaanin reviirillä sijaitsevaan kallioperässä olevaan luolaan sillä ehdolla, että kulkukissa opettaisi naaraalle pari temppua ja Sacra itse saisi asua alueella ilman Frostia kiinni sen häntäkarvoissa.

Aika kului jälleen. Sacra oli kolmivuotias, kun se kohtasi onnettoman sattuman jälkeen veljensä Sawin. Valkomusta Saw oli käynyt Frostin kimppuun Myrskyklaanin nykyisellä reviirillä sijaitsevan tammen luona. Sacra heittäytyi veljensä kimppuun, jolloin Frost pakeni paikalta tilaisuuden avauduttua. Sacra oli jokseenkin pettynyt naaraaseen, sillä tuo oli saanut kuitenkin jo opetusta taistelusta ja nyt olisi ollut hyvä tilaisuus näyttää se. Sacra ja Saw ottivat yhteen hyvin verisesti, eikä taistelusta meinannut tulla mitään kahden tasaväkisen kissan välillä. Sacralle jäi revityt korvat, Sawille taas syntyi arpi silmän päälle ja pari lovea korviin. Saw lähti, mutta tuo vannoi kostavansa jollakin tavalla. Sacra uskoi sen, mutta ei antanut asian vaivata mieltään kovinkaan pitkään. Se oli tottunut kohtaamaan veljensä vihan niiden yhteisten elinvuosien aikana, joten se palasi huolettomana Frostin luokse. Sacra ei kuitenkaan ollut tyytyväinen naaraan toimintaan, vaikka Frost hyvittikin osuutensa paikkaamalla näppärästi Sacran haavat.

Sacra harkitsi hieman yli nelivuotiaana lähtevänsä järveltä, sillä sen tuttavapiirit alkoviat käydä pelkän Frostin rinnalla hyvin pieniksi. Kolli ei puhunut aikeistaan Frostille mitään, vaikka se olisi ollut viisainta. Sacra tahtoi lähteä myös siksi, koska se oli onnistunut kehittämään hyvin vahvoja tunteita valkoturkkista naarasta kohtaan. Kolli tiesi kuitenkin tehneensä virheensä jo aikaisemmin, sillä noin kuukauden päästä Frost synnytti kolme pentua. Nämä pennut olivat Victor, Scherezade ja Orlando. Parin päivän päästä pentujen syntymän jälkeen Sacra kuitenkin lähti, vaikka se tunsi jotain mystistä, ehkä jopa isällistä suojeluvaistoa pentujaan kohtaan. Se ei kuitenkaan jaksanut ymmärtää noita tunteita ja hämmenti syvästi. Se ei uskonut olevansa tarpeeksi hyvä kumppani tai isä, joten ennen lähtöään Sacra meinasi surmata nukkuvat pentunsa. Katsoessaan kuitenkin kolmea pienokaista Frostin vieressä, Sacra kääntyi kannoillaan ja vaelsi pohjoiseen. Pohjoisesta se kuitenkin löysi kanjonin. Kanjonissa Sacra kohtasi noin kymmenpäisen kissajoukon, joka osoittautui kaksijalkojen hylkäämien rotukissojen laumaksi. Nämä sekaiset, resuiset kissat tulisivat olemaan jotain suurempaa vuosien saatossa.

Sacra eli noin neljä vuotta venäjänsinisten kissojen luona. Se oli eräässä välissä saanut myös joukon ulkopuolelta tulleen oppilaan, Russian. Sacra koulutti Russiasta ensimmäisen varsinaisen Imperiumin kissan, joka nousisi lopulta johtamaan koko orkesteria. Russia oli mielenkiintoinen tapaus, erityinen ja samaan aikaan niin turhauttavan uppiniskainen. Sacra oli suurimman osan ajasta hyvin tyytymätön pennusta saakka kasvattamaansa nuorukaiseen, joka nakkeli niskojaan kuin draamakuningatar ties missäkin tilanteessa. Hopeanharmaan kulkukissan täytyi toimia ennen kuin Russia alkoi sylkeä pahemmin sen kasvoille ja nostaisi käpälänsä sitä vastaan. Niinpä kolli päätti antaa kasvatilleen pienen opetuksen eräänä iltana kanjonin laidalla. Sacra pyysi Russian harjoittelemaan kanssaan, mutta taistelu kääntyi nopeasti Sacran eduksi, eikä kolli nähnyt paljoakaan vaivaa heivatessaan imperiumilaisen yli kanjonin reunan. Russia ei pudonnut Sacran laskelmoinnin takia suoraan kuolemaansa, mutta reunan ylitse Russiaa tarkasteleva vanhus ei kamalasti pyydellyt anteeksi, vaan kääntyi kannoillaan ja palasi kanjoniluolaan. Russia taisi kuitenkin ymmärtää pointin ja ottaa varoituksen vastaan vikisemättä.

Loppujen lopuksi Russia sai jatkaa venäjänsinisten kouluttamista, mutta Sacra piti huolen siitä, että Imperiumi pysyisi sen tarkoituksia varten tarpeeksi kauan piilossa. Siitä syntyi sopimus tiedonannosta, varjoissa pysymisestä ja Sacran palvelusta. Imperiumi kasvoi nopeasti sopimuksen jälkeen, eikä Sacra kokenut olevansa enää tarpeellinen lapsenvahtina. Se teki virheen ja lähti takaisin järvelle, minkä seurauksena Russia piti huolen, että Sacran hihaansa piilottama ässä ei toimisikaan, vaan lähtisi niittämään omaa kunniaa pitkin maita ja mantuja. Sacralle toimitettiin väärää tietoa, että kolli pysyisi tyytyväisenä eikä palaisi kanjoniin pistämään Imperiumin vääristyneelle toiminnalle loppua. Tämän takia Sacra ei koskaan saanut tietoonsa Heavy Rainin joukkojen olemassaoloa, eikä se osannut varautua tulevaisuudessa ongelmiin. Se ei myöskään tiennyt muista vihollisista kuten Vuoriklaanista tai mystisen Hundredin joukoista, jotka saattaisivat nostaa päätään.

Kun hopeanharmaa kolli oli palannut järvelle, kohtasi se jälleen Sawin. Saw oikeastaan törmäsi Kuulammelle asettuneeseen veljeensä, jolloin kaksikko otti uudestaan melkein yhteen. Sawin kautta Sacra sai kuitenkin kuulla järvelle asettuneista klaanikissoista, jotka olivat häikäilemättömästi vallanneet kulkukissojen reviirin. Saw esitteli Sacralle myös poikansa Arrowin, jonka tuo oli käynyt pelastamassa Tuuliklaanin kynsistä. Sacra näki tajuttomasta Arrowista heti päälle, että tuo oli aivan samanlainen kuin isänsä Saw; vallanjanoinen ja aggressiivinen. Se sai Sacran katsomaan nuorempaa kollia kahdesti ja jäämään pitämään huolta, että mitään ei tapahtuuisi. Seuraavana yönä eräs Myrskyklaanin kissa, varapäällikkö Haukkakynsi, oli päättänyt toteuttaa suunnitelmansa nelikymmenpäiseksi kasvanutta kulkukissajoukkoa kohtaan. Tuo oli ajatellut tappaa Sawin, mutta löysikin Arrowin surmaten tuon, kun Saw ja Sacra pitivät kokousta joukkonsa jäsenille. Arrow oli jätetty syrjemmälle nukkumaan. Saw oli heti jaloillaan, mutta Sacra oli nopeampi: se otti loukkaantuneen Haukkakynnen nopeasti päiviltä. Silloin todellinen viha klaaneja kohtaan syttyi. Kulkukissat koistaisivat ja täten valtaisivat takaisin menetetyn reviirinsä.

Kulkukissat linnoittautuivat Kuulammelle estäen klaaneja pääsemästä yhteyteen esi-isiensä kanssa. Saw ja Sacra kokosivat reilussa vuodessa ympärilleen todella suuren joukon, jonka mukana oli myös Sacran tytär Scherezade. Kaksikko ei aluksi tuntenut toisiaan, mutta sitten Sacra muisti Frostin tuoksun: Scherezade kantoi sitä turkissaan, samanvärisessä turkissaan kuin Sacran ainut tytär. Tilanne oli oikeastaan aika kaoottinen, sillä Sacra ei ollut toivonut törmäävänsä pentuihinsa. Se tunsi samaan aikaan katumusta ja jonkinmoista hirvitystä. Kun taistelun aika koitti, Sacra päätti jäädä Kuulammelle. Sillä oli nimittäin muita suunnitelmia, joita se ei suostunut kertomaan Sawille. Veljekset erosivat silloin viimeisen kerran, kun Saw johti kulkukissat klaanien kimppuun.

Sacra tiesi epäonnistuneensa. Ei vain sillä hetkellä, vaan monesta muustakin syystä. Kolli kuitenkin tahtoi listiä jokaisen pentunsa, koska se tiesi noiden olevan tiellä. Hän kidutti Scherezadesta, kenraalistaan, tiedon irti. Naaras kertoi Orlandon kuolleen, mutta Victorin olevan hengissä. Tuo ei kuitenkaan tiennyt, missä kolli oli. Kun Sodasta palaavat kissat kertoivat tapahtuneesta, Sacra vaelsi joukon kanssa vuorten taakse. Arrowin, Sawin pojan, poika Altaïr otti joukon haltuunsa. Sacra oli sisimmässään tyrmistynyt, kun Altaïr oli niin hyväntahtoinen ja jätti järven klaanikissojen haltuun. Vanha kulkukissa ei suostunut hyväksymään tappiota, sillä se tahtoi kotinsa takaisin. Altaïrilla oli kuitenkin poika. Kolli oli nimennyt sen isänsä Arrowin mukaan, mikä varmaan johtui kahden kollin yhdennäköisyydestä. Arrow tappoi Altaïrin vuorilla, jotta sai joukon haltuunsa. Sacra tiesi, että uusi sivu oli käännetty esiin ja se pääsisi jälleen toteuttamaan suunnitelmiaan.

Kulkukissat asuivat noin puoli vuotta vuorten takana rauhassa. Tuona aikana Scherezade sai pentuja Devil-nimisen kollin kanssa. Sacra näki pennuissa melkein heti jotain, mikä sai sen ajattelemaan omaa elämäänsä. Sacra huomasi tässä vaiheessa, miten paljon se olikaan menettänyt omien pentujensa elämästä. Sitten Arrow lähti. Sacra seurasi mustaa kollia aina järvelle saakka, jolloin ajatus syttyi sen päähän. Siihen kuitenkin vaadittiin Arrowin kuolemaa. Sacra kävi häikäilemättömästi nuoremman kollin kimppuun ja hukutti tuon Kuulammen virtaan. Se matkasi sen jälkeen Taivasklaanin reviirille, jossa se törmäsi yllätyksekseen Scherezadeen. Naaras joutui kertomaan, että tuo oli tullut tapaamaan Victoria, Häivähdystähteä, joka nykyään oli Taivasklaanin päällikkö. Tuo sanoi, että oli tullut varoittamaan isoveljeään Sacrasta. Hopeanharmaa kolli näki poikansa sinä päivänä ensimmäisen kerran yli neljään vuoteen. Scherezade esti Sacraa tappamasta Victoria, jolloin hopeanharmaa kolli palasi Tuuliklaanin reviirille Scherezaden kanssa. Silloin Sacra tappoi tyttärensä kylmäverisesti, tyytymättömänä tuon toimintaan.

Sacra palasi Kuulammelle, jossa se tapasi Sefin. Sef, aivan. Sacra oli aivan tyrmistynyt, koska se luuli törmänneensä isoveljeensä. Sef oli aivan samaa näköä Sawn kanssa, selässä olevaa mustaa raitaa myöten. Kun järkytys laantui, Sacra alkoi ihmetellä sukunsa lisääntymistä ääneen. Miten jokainen sitä vastaan tuleva kissa tuntui jollakin tavalla tai jotain kieroa kautta olevan sen kanssa verisiteessä? Sef lähti Sacran mukaan, jolloin kaksikko palasi kulkukissojen luokse vuorten taakse. Vaikka Sacra ei näyttänyt tunteitaan ulospäin, tunsi se ehkä ensimmäisen kerran elämässään syvää surua. Kolli kaipasi isoveljeään, vaikka tuo olikin ollut hyvin verenjanoinen. Sacra kuitenkin samalla tiesi, että se ei olisi päässyt tänne saakka, jos Saw olisi vielä elänyt. Se kääntäisi pelipöydän jälleen omaksi edukseen. Yksin.

Tilanne kulkukissojen luona oli vaihtunut. Valtaan oli noussut Hurricane, mutta Sacra otti vallan itselleen. Se oli hyvin tyytymätön Hurricanen johtotaitoihin, eikä se täten aikonut katsoa enää sivusta, miten sen kodin annettiin vain valua takaisin klaanien käpäliin. Kulkukissat vaelsivat jo samana iltana järvelle, tietenkin muutaman pysähdyksen kanssa. Sacra johti kulkukissat Tuuliklaanin reviirin halki päämääränään Taivasklaani. Victor, Häivähdystähti, kuitenkin heittäytyi taisteluun Sacraa vastaan jo Tuuliklaanin reviirillä, mutta hävisi. Sacra vaelsi Taivasklaaniin ja otti sen haltuunsa päällikön henkeä uhaten. Kun kulkukissat olivat piirittäneet Taivasklaanin, Sacra itse lähti ja jätti Sefin pitämään joukon kasassa. Matkallaan se kuitenkin sai kimppuunsa Taivasklaanin soturi Harhasielun, jonka kanssa käyty taistelu oli kaikkea muuta kuin vereton. Sacra jahtasi Harhasielun aina Tuuliklaanin reviirille saakka, jolloin paikalle ilmestyivät myös Jokiklaanin Täpläjalka ja Kirkasvirta. Sacra pääsi kuitenkin onnettoman sattuman, ja lähellä käyvän kuolemansa, sivuuttaen pakoon. Sillä välin Häivähdystähti tappoi Taivasklaanin leirissä Sefin, jolloin kulkukissat hajaantuivat jälleen. Joukko palasi Sacran luokse, joka alkoi kehitellä uutta suunnitelmaa poikansa varalle... jälleen pettyneenä joukkojensa saamattomuuteen.

Sacran elämä jatkui hetken aikaa pohjoisessa. Se kuitenkin sai kuulla klaaneja kohdanneesta tuhosta hyvin pian, eikä se todellakaan aikonut sivuuttaa sattuman tuomaa saumaa noin vain. Kaikki klaanikissat eivät kuitenkaan Sacran epäonneksi olleet kuolleet. Victor ilmestyi vielä samana yönä pohjoisen järven rannalla makailevan Sacran luokse. Kulkukissakolli näki tilausuutensa tappaa poikansa, mutta jätti asian sikseen, koska Victor tahtoi puhua. Lopulta Sacra päästi Victorin menemään, ei suinkaan armosta. Sillä oli yllättäen toisenlaisia suunnitelmia poikansa varalle. Eräs hänen joukkonsa jäsen, Jack, kertoi Victorin suhteesta Jokiklaanin päällikkö Kuisketähteen. Sacra oli mieltynyt ajatukseen, että hän voisi Kuisketähden kautta kiduttaa Victorin järjiltään. Hän sai samalla myös tietää poikansa tulevista pennuista.

Sacra palasi taas järvelle. Yksin. Hän kävi tarkkailemassa klaanikissojen tilannetta Kuulammella, vaikka se pistikin hänen henkensä vaakalaudalle. Pienen tiedusteluretkensä jälkeen hän kuitenkin törmäsi Lukkiin, jolla oli pikkulintuja ympäri klaaneja ja järveä. Sacra sai mainion tilaisuuden uuteen kätyriin, joka toisi hänelle tietoja. Hän sai samalla myös kuulla, että Taivasklaani oli lähdössä Victorin johdolla pois järveltä. Kolli teki Lukin kanssa sopimuksen, jolloin peli saattoi alkaa.

Sacra joukkoineen saartoi Taivasklaanin. Häivähdystähti, Victor, oli kuitenkin valmis pettämään klaaninsa, jolloin tuo liittyi kulkukissoihin. Taivasklaani päästettiin Victorin toimesta menemään. Sacra ei ollut siitä tyytyväinen, mutta hän hyväksyi omalla tavallaan poikansa päätöksen. Victorilla oli kuitenkin yksi ylimääräinen henki jäljellä päällikköajaltaan. Sacra piti tuota uhkana omaa asemaansa kohtaan, vaikka hän ei myöntänyt sitä kenellekään muulle kuin itselleen. Taistelu oli lyhyt, mutta Sacra vei Victorin ylimääräisen hengen. Tämän jälkeen kolli päättikin jo aloittaa suunnitelmansa toteuttamisen. Sacra otti Victorin ja Lukin mukaansa ja lähti kohti pohjoista kanjonia. Kanjonissa asuivat venäjänsiniset rotukissat, jotka muodostivat vaarallisen järjestön. Sacra oli päättänyt vahvistaa joukkojaan entisen oppipoikansa Russian alaisilla, jotta hänen tavoitteellaan olisi parempi mahdollisuus toteutua.

Venäjänsiniset saatiin pakotettua mukaan, tosin nuo olivat nyt Kasparov-nimisen kollin alaisia. Sacran joukko kasvoi kaukana pohjoisessa ollen nyt reilun seitsemänkymmenen kissan ryhmä. Sacra oli taas alkanut valmistautua sotaan. Kulkukissajoukko asettui Myrskyklaanin reviiristä pohjoiseen olevalle järvelle. Sacra taas itse lähti tapaamaan Frostia klaanien entiselle järvireviirille. Muutamien sattumien kautta Frost synnytti kollille kuusi pentua, joista Sacra kuitenkin yhden tappoi Frostin lisäksi. Kolli kaappasi pennut mukaansa palaten takaisin joukkonsa luokse. Sacra ei palannut kuitenkaan suoraan kotiin, vaan klaanien olinpaikkaan harhauduttuaan kolli saattoi ensimmäistä kertaa veljensä kuoleman jälkeen nähdä tuon; Saw'n ja muut varjoissa tanssivat henget. Erinäisten tapahtumien myötä Sacra yritti tavoittaa veljensä ja Tiikeriraidan vuorilla, mutta jäätyään kiinni Paahdesielulle ja menetettyään tajuntansa hän ei päässyt jatkamaan matkaansa ennen kuin oli myöhäistä. Saw ja Tiikeriraita olivat molemmat ehtineet pudota alas, ja Sacra löysi vain tajuttoman Paahdesielun. Taistelun tilanne oli selvä, ja vaikka Sacra olisi voinut tappaa Paahdesielun, hän jätti kollin henkiin. Jäi mysteeriksi, miksi, mutta sillä saattoi olla jotakin tekemistä Pimeän metsän henkien kanssa.Victor oli kuitenkin sillä välin ehtinyt karkaamaan, ja Sacra lähetti joukkonsa tuon perään. Hän itse lähti myös liikkeelle löytäen Victorin Kuulammelta. Kolli aikoi tappaa poikansa siihen paikkaan, mutta Myrskyklaanin parantajaoppilas sekä pari Taivasklaanin kissaa asettuivat väliin häiriötekijöiksi, ja Victor pääsi pakenemaan. Sacra jäi tyhjin tassuin (voisi kuvitella jopa, että tahallaan), mutta hän ei jäänyt tyhjän päälle.

Sacra palasi pohjoiselle järvelle joukkojensa luokse, kera Lukinkuvatuksen. Hänen päässään pyörivät monet ajatukset, eikä yksikään niistä tuntunut olevan enää selvä. Kolli kuitenkin tiesi nähneensa Saw'n, eikä asiaa voinut jättää siihen. Sacra antoi Lukille tehtäväksi etsiä kuolleen veljensä, vaikka epäilyksen häive mustavalkoisen löytymisestä kytikin vanhan kissan mielessä. Sacra ei kuitenkaan näkemänsä jälkeen saattanut uskoa, että kuolema oli niin lopullinen kuin annettiin ymmärtää. Jotakin oli tapahtumassa, eikä siitä kannattanut kinastella. Keskustelun jälkeen Sacra kokosi joukkonsa hyökäten koko voimallaan Taivasklaaniin. Taistelu oli melkein voitokas, Harhatähtikin jo kuollut, mutta Heavy Rain oli tuonut joukkonsa paikalle. Naaras oli Sacralle täysin tuntematon kasvo, mutta tuo oli selvästi varteenotettava vastus. Naaras kuitenkin tahtoi haastaa Sacran suoraan kaksintaisteluun, naurettavaa! Taivasklaanin tuho kääntyikin päälaelleen, kun taisteluun saapunut joukkio ajoi nuo erilleen. Victor kuitenkin saapui paikalle, keskelle kokonaista armeijaa, jonka johtaja vihasi tuota. Idea oli? Mutta... kas vain! Victor yritti vaatia paikkaansa perijänä takaisin, mutta Sacra ei todellakaan suostunut siihen. Järvi oli hetken aikaa Sacran, eikä Victor tulisi väliin! Palaavaa taistelujoukkoa alkoivat kuitenkin häiritä kuiskaukset, repivät äänet ja kummitukset pään sisällä. Sacra ei päässyt Tuuliklaanin reviiriltä pidemmälle, kun tuon silmien taka välähtikin kipu ja tuo pyörtyi. Ghost ja Kasparov kantoivat hopeanharmaan kollin takaisin pohjoiselle järvelle. Pian taistelujoukkojen palaamisen jälkeen kolli kuitenkin heräsi ja päätti lähettää Kasparovin ja Ghostin matkalle etsimään Hundredia. Keskustelun jälkeen Sacra meni käymään pentujensa luona... ja sai kuulla Chaosin kadonneen, joten kulkukissojen joukot lähtivät taas kaikki kerralla liikkeelle. Sacra itse löysi Chaosin ajautuen poikansa kanssa tylytyksen jälkeen keskusteluun, joka johti Kuulammelle. Paikalle saapuivat myös kirpsakkaan aamutuimaan Sacran tytär Psycho sekä DeathSky, josta kolli oli juuri vaihtanut pari sanaa Chaosin kanssa. Keskustelu kuitenkin tympäännytti Sacran, eikä se loppujen lopuksi arvostanut ollenkaan DeathSkyta ja tuon kunniattomuutta. Niinpä kolli vei jälkeläisensä takaisin kotiin pohjoiselle järvelle.

Seuraavana aamuna Kasparovin ja Ghostin oli määrä lähteä. Kaksikko ehtikin jo, mutta sitten Imperiumin kissat pillastuivat kuullessaan, miten Sacran joukot naureskelivat Kasparovin tappamisesta ja Imperiumin tuhoamisesta. Kulkukissat kävivät johtajansa käskystä Imperiumin kimppuun, mutta pian Kasparov palasi takaisin ottaakseen osaa taisteluun. Kun Imperiumi oli kaadettu ja ainoastaan Kasparov, Natasha ja Kedrov jäljellä, Kedrov kaappasi Psychon hampaisiinsa uhaten tuon henkeä, jotta Kasparov joukkoineen pääsisi lähtemään. Sacra joutui antamaan myöten, jolloin Psycho kaapattiin imperiumilaisten toimesta. Kolli raivostui, mutta alkoi vasta sitten purkaa vihaansa joukkoonsa, kun sen toimia alettiin arvostella. Sacran joukot jakaantuivat puoliksi joko tappaakseen johtajansa tai puolustaakseen tuota. Pian kuitenkin Heavy Rain ja Victor ilmaantuivat paikalle Victorin oikein mallikkaasti ilmoittaessa itsestään ja siitä, miten Sacra oli saarrettu. Kolli ei kuitenkaan aikonut luovuttaa... toisin kuin tuon joukot, jotka eivät suostuneet enää palvelemaan johtajaansa. Sacra joutui käskemään pentunsa pakosalle, kun se itse lähti Victorin perään kera kannattajiensa ja toisen puolikkaan joukoistaan, jotka tahtoivat tappaa sen. Heavy Rain saapui perässä järvelle, kun Sacra ja Victor juoksivat edeltä heikolle jäälle. Kahdeksankymmentä kissaa oli saartanut rannat, eivätkä Sacra, Victor tai Sacran loput uskolliset taistelijat päässeet enää rannalle. Niiden olisi nyt meneteltävä itsensä pois pussista muulla tavalla! Suunnitelmat eivät kuitenkaan onnistuneet, sillä Victor piti huolen ettei Sacra päässyt lähtemään jäältä ja tuo kävikin suoraan päälle. Jää kuitenkin petti kaksikon alla Victorin vetäessä Sacran sitten suoraan pinnan alle. Vanhus ei kuitenkaan aikonut luovuttaa jääkylmässä vedessä ja pian Sacra menettelikin itsensä vapaaksa potkaisten Victoria ja saaden poikansa irrottamaan. Victor yritti saada Sacran kiinni, mutta kolli ei antanut periksi ja Victor joutui kylmästä kankeana painumaan pohjaan, kun Sacra pääsi takaisin jäälle. Siinä ajassa Heavy Rainin joukot olivat kuitenkin saartaneet kollin, kun siinä-paha-missä-mainitaan hyppäsi veteen hakien Victorin ruumiin pinnalle. Sacran päässä naksahti, eikä se voinut käsittää Victorin kuolleen. Kolli jäi sen jälkeen Heavy Rainin joukkojen vangiksi palauttaen Victorin jäisen kylmään syleilyyn, mistä kukaan ei tuota hautaisi. Ei ainakaan vihollinen, ei Heavy Rain.

 

Muuta

  • Sacra on noussut tunnetuksi vasta Suuren Sodan jälkeen, elellen aikaisemmin hieman hiljaisempaa eloa yksinään. Sitä pelätään ja rakastetaan, myös vihataan, mutta harva jättää huomiotta. Nykyään Sacra toimiikin lähinnä maineensa varjolla, sillä sen jaksamisen taistelukentällä ei ole enää aivan sitä kuin se tapasi olla.
     
  • Sacralla on ollut kolme veljeä, vanhin Saw ja nuorempi Nocturno. Klaaniin liittynyttä, isänsä toisesta pentueesta kotoisin olevaa Kotkasiipeä Sacra ei ole koskaan tuntenut, eikä se tahdokaan tuntea. Se arvostaa kaikessa hiljaisuudessa sukulaisiaan, mutta osaa olla noitakin kohtaan julma.
     
  • Sillä on ollut kumppanin kaltainen seuralainen, Frost, joka on synnyttänyt kaksi pentuetta. Frost ei kuitenkaan koskaan ole ollut Sacran rinnalla kuten kumppanin kuuluisi, joten Sacra ei myöskään ole koskaan laskenut tuota kumppanikseen. Ensimmäiseen pentueeseen kuuluivat Victor, Orlando ja Scherezade; toiseen taas Jay, Chaos, Edelweiss, Sagan ja Psycho.
     
  • Moni ei tiedä sitä, mutta Sacran heikkoudet pohjautuvat menneisiin asioihin. Etenkin Saw on sille heikko kohta... unohtamatta myöskään pentujaan, joita se jollakin syvällisellä tasollaan rakastaa enemmän kuin itse elämää.
     
  • Menneessä nuoruudessaan Sacran taidot perustuivat keveään sekä hyvin nopeaan taisteluun ja iskujen jakamiseen. Se ei yleensä käy suoraan iholle, vaan pyrkii hyödyntämään kaikkea ympärillään olevaa. Nykyään harvinaisissa taistelutilanteissa saakin usein huomata, miten fiksu ja suunnitelmallinen se on toimiessaan, eikä Sacraa täten ole helppo yllättää.
     
  • Sacra on luotu peliin 21.11.2012 tai ainakin sillä on silloin pelattu ensimmäisen kerran. Se on tällä hetkellä pelaajansa vanhin pelissä oleva hahmo niin iällisesti kuin luomispäivämäärältäänkin.

 

Copyright

Luke

kuvat © Silagul, Lizbellie, Srhwonea, Enderfox, Storm, Butterfly

©2019 Sacra | Wᴀʀʀɪᴏʀ Cᴀᴛs RPG - suntuubi.com