Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

SÄHKÖSALAMA

kuva

 

Ikä 5 vuotta
Sukupuoli Kolli
Klaani Kulkukissa
Asema Entinen Taivasklaanin soturi ja jäsen Cooperin joukoissa
Sisarukset Harmaavarjo ♂, Tornadotuuli ♂ †
Vanhemmat Hopeavesi ♀ †, Kuolemanlento ♂ †
Kumppani Ei ole
Pennut Ei ole
Soundtrack Audiomachine - Red Sorrow

 

Ulkonäkö

Sähkösalaman turkki on pitkää ja väriltään tasaisen vaaleaa, suurin piirtein yhtä vaaleaa kuin kuiva hiekka. Turkki on kiiltävää, mikä näkyy hyvin etenkin auringon ja kuun valossa. Se on kuitenkin melko ohutta ja karheaa, minkä vuoksi se ei ole niin lämmin kuin voisi luulla. Turkki myös takkuuntuu helposti, vaikka Sähkösalama yrittääkin pitää sen mahdollisimman siistinä. Sen vuoksi ja siitä huolimatta turkissa usein on vähintäänkin pieniä takkuja.

Kolli on erittäin laiha ja kevytrakenteinen vaikkakin suurikokoinen. Hänellä on pitkät käpälät ja pitkä häntä. Kolli kehon rakenne on muuten notkea ja jäntevä, mikä mahdollistaa sulavat ja kevyet liikkeet. Korvat ovat suuret ja päistä terävät.  Niiden päissä on pitkähköt tupsut.

Sähkösalaman silmät ovat sähkön keltaiset ja muodoltaan hiukan mantelin muotoisesta kapeammat. Hänellä on kevyet kasvonpiirteet, mikä tekee suurista silmistä hieman ulkonevan näköiset. Soturin nenä ja polkuanturat ovat vaaleat. Hän omaa myös terävät, pitkät kynnet, joilla hän voi kiivetä helposti ja ketterästi puuhun. Kollin hampaat ovat suuret ja terävät, mutta eivät mainittavan valkoiset taikka suorassa rivissä. Hänen kuonossaan on kolme arpea ja vasemmassa etukäpälässä kaksi vähän suurempaa jälkeä menneistä taisteluista. Hänen etukäpälänsä ovat myöskin saaneet pienehköjä palovammoja.

 

Luonne

Sähkösalama voi olla toisinaan äkkipikainen ja riitaa haastava, mutta pohjimmiltaan hän on kuitenkin mukava ja jonkin verran myös oikeudenmukainen. Kolli yrittää olla epäitsekäs, mutta sortuu silti usein tavoittelemaan omaa etuaan. Hän ei puhu totta missään asiassa, jos tietää sen koituvan vahingoksi itselleen tai läheisilleen. Hän ilmaisee mielipiteensä harvoin avoimesti, mutta ei puhuessaan sitten taas vastaavasti juurikaan välitä, mitä muut hänen sanoistaan ajattelevat. Kolli viihtyy yksin eikä osaa uskoa salaisuuksiksi tarkoitettuja asioita kenellekään. Sähkösalama välittää kunniasta ja arvostaa eniten oikeudenmukaisuutta ja epäitsekkyyttä järjellisissä määrissä. Hän ei pidä liian herkistä kissoista ja saattaakin toisinaan kivahtaa sellaisille mielipiteensä päin naamaa, ehkä tarkoittamattaan. Sähkösalama ei pidä vedestä ja rakastaa korkeita paikkoja. Kolli pitää enemmän viileästä kuin lämpimästä säästä ja inhoaa sadetta. Hän myös kavahtaa ukkosta, nimelleen ironisesti.

Sähkösalama on uskollinen niille, jotka ovat hänelle tärkeitä. Hänellä ei ole tapana tarjota apuaan ihan kenelle tahansa ja muissakin tapauksissa muiden kissojen on usein pyydettävä sitä häneltä, olipa hän sitten halukas auttamaan tai ei. Hän ei tuo itseään julki liiaksi eikä mielellään ole muiden huomion keskipisteenä, joten häneen ei sen vuoksi ehkä usein kiinnitetä paljoakaan huomiota. Hän sietää arvostelua, mutta ei tylytystä. Se saa hänet helposti suuttumaan. Suuttuessaan kolli kivahtaa takaisin ja lähtee usein sitten jossakin vaiheessa paikalta kuin jättäen koko asian omaan arvoonsa, vaikka se saattaa jäädä vaivaamaan häntä.

Hän ei ole aivan varma, uskoako Tähtiklaaniin vaiko ei. Hän ei tosin keksi muuta vastausta päälliköiden yhdeksälle hengelle kuin, että se on lahja esi-isiltä. Se valaa häneen edes hitusen uskoa. Sähkösalama kunnioittaa soturilakia, mutta ei siitä huolimatta aina noudata käskyjä, jos ne eivät ole soturin mieleen. Hän on omapäinen tiettyyn pisteeseen saakka ja ajattelee mieluummin itse kuin seuraa sokeasti käskyjä, jos ne eivät hänen mielestään ole järkeviä.

 

Menneisyys

Sähkösalama syntyi Taivasklaanin soturille ja varapäällikölle. Hänen emonsa nimi oli Hopeavesi ja isän nimi Kuolemanlento. Kollilla oli kaksi veljeä, isoveli Harmaapentu sekä pikkuveli Tornadopentu. He nousivat oppilaiksi. Sähkösalama sai mestarikseen klaanin soturin nimeltä Polteroihu. Tuo oli ankara mestari. Sähkösalama joutui kovaan koulutukseen. Hän oli jo kuun harjoitusten jälkeen aivan poikki. Silti kolli jatkoi sitkeästi harjoittelua eikä valittanut ääneen. Hän pakotti itsensä jaksamaan, sillä hän halusi niin kovasti olla soturi. Sen tavoitteen saavuttaminen oli hänen nuorelle mielelleen suurin kunnia, jonka hän voisi saada. Kolli pääsi metsästyskokeestakin juuri ja juuri läpi satuaan saaliiksi kaksi erilaista lintua sekä pari jyrsijää. Sähkösalama oli kuitenkin soturiksi päästessään kiitollinen Polteroihulle, sillä tuo oli tehnyt Sähkösalamasta taitavan ja hyvän soturin. Kolli kunnioitti entistä mestariaan vielä silloinkin, kun tuon oli aika siirtyä klaaninvanhimpien joukkoon. Ja kolli on aivan varma, että Polteroihu on yksi äkäisimmistä klaaninvanhimmista, mitä Taivasklaanin historia on koskaan nähnyt.

Taivasklaanin silloinen päällikkö kuoli hukkuessaan jäiseen veteen lehtikadon aikaan. Ja järkytyksenä varsinkin kolmelle veljekselle paljastui, että heidän isänsä Kuolemanlento oli murhannut päällikön houkuttelemalla tuon heikoille jäille. Kuolemanlento oli halunnut päälliköksi, mutta sitä ei koskaan tapahtunut, sillä tuo häädettiin klaanista. Hopeavesi teki itsemurhan, koska murtui niin täysin puolisonsa petturuudesta. Taivasklaani jäi ilman päällikköä ja varapäällikköä. Esi-isät lähettivät parantajalle merkin, että ulkopuolinen kissa tulisi johtamaan klaania.

Sähkösalaman ja Harmaavarjon kolmas veli, Tornadotuuli, alkoi käyttäytyä kummallisesti. Tuo katosi välillä klaanista, vaikkakaan ei niin pitkäksi aikaa, että sitä olisi huomannut helposti. Kaksi vanhempaa veljestä silti huomasivat katoamiset ja alkoivat ottaa selville, mistä oli kysymys. He pakottivat Tornadotuulen kertomaan, mitä tuo puuhasi. Tuo kertoi käyneensä erään toisen soturin kanssa Kaksijalkalassa hakemassa ruokaa kaksijaloilta ja rakastuneensa kotikisuun nimeltä South. Tornadotuuli jatkoi Kaksijalkalassa käymistä, vaikka Sähkösalama ja Harmaavarjo kielsivät tuota tekemästä niin. Eräänä päivänä tuo ei tullut takaisin eikä tullut myöskään tuon kanssa Kaksijalkalassa käynyt soturi Salamavälähdys. Kaksi veljestä odottivat kolmannen paluuta kuun päivät, kunnes joutuivat myöntämään, ettei tuo tulisi takaisin. He istuivat yön kunnioittamassa veljensä muistoa.

Sitten Taivasklaanin luokse saapui Victor-niminen kulkukissa. Klaani tiesi tuon olevan luvattu uusi päällikkö. Victor ryhtyi Taivasklaanin päälliköksi ja muutti nimensä Häivähdystähdeksi. Tuo sai Tähtiklaanilta yhdeksän henkeä ja teki Harmaavarjosta varapäällikkönsä.

Klaanin parantaja alkoi nähdä näkyjä järvestä ja suuresta kissajoukosta sekä tuntemattomasta kissasta, joka tulisi johtamaan Taivasklaanin järvelle. Parantaja vakuutti, että järvelle meneminen oli Tähtiklaanin tahto. Niin klaani jäi odottamaan enteissä nähtyä kissaa, joka tuntisi tien tuohon uuteen kotiin. Ja tuo kissa saapui kuin saapuikin juuri, kuten oli luvattu. Luvattu kissa oli Loistesydän, kaukaisen Varjoklaanin soturi. Loistesydän johti Taivasklaanin järvelle, jonka ympärillä asui neljä muuta klaania. Viides klaani saapui juuri sopivasti kokoontumisen aikaan, jolloin Taivasklaanin tulo huomattiin ja saatiin nopeasti kaikkien tietoon. Klaani asettui asumaan tammimetsään järven rannalle, missä oli ennen sijainnut kaksijalkojen maatila. Taivasklaani perusti sinne leirin ja jatkoi elämäänsä muiden klaanien keskuudessa saaden lähes täydellisen rauhan reviirilleen muutaman kuun ajaksi. Sähkösalama ei silti voinut olla pohtimatta, oliko Tähtiklaani tarkoittanut sittenkään Häivähdystähden olevan heidän päällikkönsä. Kenties esi-isät olivatkin puhuneet koko ajan vain Loistesydämestä kertoessaan kissasta, joka saapuisi johtamaan heitä.

Järvellä Taivasklaani sai reviirilleen rauhan vain muutaman kuun ajaksi ennen kuin Suuressa Sodassa neljää muuta klaania vastaan taistelleet kulkukissat kävivät heidän kimppuunsa. Kulkukissat valtasivat Sacran, Häivähdystähden isän, johdolla Taivasklaanin ja pitivät sen hallussaan uhkaamalla päällikön henkeä. Sacra kuitenkin lähti muualle jonkin ajan kuluttua, jolloin Häivähdystähti tappoi johtoon jääneen Sefin ja sai sen myötä kulkukissat hajaantumaan. Klaanin rauha ei ollut kestävää.

Oli laadittu henkien toimesta ennustus, jonka mukaan klaaneja kohtaisi Suuri Tuho. Tähtiklaanin soturit tulisivat putoamaan taivaalta ja päättämään vallitsevan aikakauden. Ennustus kävi erään aamuhämärän aikaan toteen, kun taivaalta satoi pieniä meteoreja, jotka olivat tulen ympäröimiä. Ne osuivat järvelle ja kauemmas aiheuttaen tuhoa maastossa. Viherlehden ajan kuiva maasto syttyi tuleen ja liekit alkoivat levitä. Kissat joutuivat pakenemaan Kuulammelle ja odottamaan, että kuin siunauksena saapunut kaatosade oli sammuttanut tulipalon. Kissoja oli kuollut tuleen ja suurin osa reviireistä oli palanut niin pahasti, että ne eivät olisi pystyneet elättämään klaaneja tulevan lehtikadon ajan yli. Niin klaanit joutuivat tekemään raskaan päätöksen ja lähtemään jälleen etsimään uusia metsästysmaita. Muut neljä klaania kuitenkin pettivät Taivasklaanin luottamuksen ja jättivät heidät jälkeen. He olivat vain tarua ja ylimääräisiä suita, joiden kanssa tapella tulevista reviireistä. Heitä ei kaivattu, joten he jäivät järvelle ja pitivät sen itsellään. Tuhosta klaaneille kertonut ja sen vuoksi hiljattain perustettu Veljeskunta oli yrittänyt auttaa klaaneja tuhon aikaan, mutta nuo eivät olleet onnistuneet toivotulla tavalla. Suurin osa kissoista oli elossa, mutta vailla kotia. Veljeskunta katosi tuhon jälkeen, eikä klaaneilla ollut tietoa sen kokemasta kohtalosta. Joukko oli kuitenkin jäänyt järvelle aikeenaan suojella sitä klaanien paluuseen saakka ja auttaa Taivasklaania tarpeen vaatiessa.

Toisin tilanne kuitenkin oli Sähkösalaman ja Harmaavarjon kohdalla. Harmaavarjo ilmoitti yllättäen tuhon jälkeen, kun Taivasklaani oli suuntaamassa Kuulammelle, että tuo aikoi lähteä pois klaanista. Kolli ei kertonut aikeestaan muille kuin Sähkösalamalle, joka ei ensin kyennyt ymmärtämään, mikä hänen veljeensä oli mennyt. Tuo oli klaanin varapäällikkö ja klaani tarvitsi tuota nyt erittäin paljon! Harmaavarjo kertoi veljelleen keskustelustaan erään myrskyklaanilaisen, Kaikusielun, kanssa. Kaikusielu ja Harmaavarjo olivat nähneet toisensa jonkinlaisessa valvenäyssä Taivasklaanin ollessa vasta matkalla järvelle. Kaikusielu oli nähnyt enteitä ennenkin ja uskoi Harmaavarjolla olevan jokin tehtävä. Kenties se tehtävä liittyi Kaikusieluun, mutta sitä Harmaavarjo ei osannut Sähkösalamalle kertoa. Veli aikoi Kaikusielun ohjeen mukaan seurata vaistoaan, joka käski tuota etsimään käpäliinsä kulkukissa Cooperin. Cooperin veli Oliver oli pelastanut Harmaavarjon tuhossa ja kuollut itse. Ja koska Oliver oli kuollut, ei Harmaavarjo voinut maksaa velkaansa henkensä pelastamisesta muille kuin Cooperille. Sähkösalama oli äimistynyt, sillä hänen mielestään Harmaavarjo aikoi seurata pelkkiä olettamuksia ja hataria ohjeita ja jättää niiden vuoksi klaaninsa vaille varapäällikköä. Niinkö hatara oli tuon uskollisuus? Sähkösalama olisi voinut kertoa veljensä aikeista muille klaanin jäsenille, mutta Harmaavarjo pyysi häntä olemaan tekemättä niin. Muutoin tuon ei välttämättä olisi annettu lähteä. Sen sijaan Harmaavarjo suostutteli Sähkösalaman mukaansa matkalle, jolla ei käytännössä ollut määränpäätä. He lähtivät yhdessä vaivihkaa. Klaani sai huomata heidän puuttumisensa aikanaan, kun he olivat jo poissa.

He löysivät Cooperin läheltä järveä ja kertoivat tahtovansa liittyä tuon käytännössä tuntemattoman kissan matkan, minne tuo sitten olikin menossa. Harmaavarjo kertoi velastaan Cooperille, joka ei ollut innoissaan ajatuksesta, että ottaisi mukaansa kaksi klaanikissaa. Jonkin aikaa pohdittuaan tuo suostui kuitenkin pitkin hampain hyväksymään heidät joukkoonsa, jossa oli silloin vain kolme kissaa Cooper itse mukaan luettuna. Kaksi muuta olivat Cooperin poika Damon sekä Oliverin tytär Sierra. Viisikko matkasi Cooperin pienelle kotiluolalle vuorten juurella ja jäi sinne jokuseksi päiväksi tarkkailemaan tuhon aiheuttamaa hävitystä. Sähkösalama oli epävarma siitä, mitä oikein oli tekemässä. Hän tunsi olevansa täysin väärässä paikassa.

Eräänä aamuna Cooper sitten käski heidän kaikkien nousta ylös ja valmistautua lähtöön. Kulkukissa aikoi viedä heidät läheiseen Suureen Kaksijalkalaan etsimään Felldein-nimistä kissaa, joka oli Cooperille sukua. Cooper aikoi pyytää Felldeinin apua tulevassa taistelussa Sähkösalamalle tuntematonta kissasukua vastaan. Kahdella suvulla oli selvittämättömiä asioita välillään, minkä vuoksi Cooper uskoi taistelun vielä koittavan. Heidän lukumääränsä ei olisi Cooperin mukaan riittänyt voittamaan toista sukua taistelussa, jonka väistämättömydestä Cooper näytti olevan varma. Kenties tuo itse aikoi hyökätä ensin, siltä ainakin vaikutti. Sukujen välinen vihanpito juonsi juurensa Suuresta Sodasta, jossa toisen suvun jäsen nimeltä Shadow Legacy oli tappanut Cooperin ja Oliverin isän Crochaxin. Cooper oli veljensä kanssa etsinyt Crochaxia ja saanut sodan jälkeen kuulla tuon kuolleen, minkä johdosta he olivat tappaneet Shadow Legacyn. Ja saaneet Shadow legacyn suvun vihan niskaansa. Cooperin mukaan toinen suvuista pyyhkisi ennen pitkää toisen maan päältä, eikä tuo aikonut hävitä sitä taistelua. Sähkösalama oli vähällä jättää asian sikseen ja poistua paikalta, mutta Harmaavarjo ei lähtenyt hänen mukaansa, joten hän jäi.

Niin kissat matkasivat Suureen Kaksijalkalaan, jossa harhailun jälkeen he päätyivät sen laitamilla olevaan hylättyyn kaksijalkojen pesään. Pesästä he löysivät Felldeinin ja toisen kollin, jotka kumpikin olivat pahassa kunnossa tuhon jälkeen. Ennen kuin he ehtivät kertoa saapumisensa syytä, päästi Felldeinin seurassa ollut kissa varoittavan rääkäisyn, joka houkutteli paikalle vielä kaksi kissaa lisää. Nuo kävivät Cooperin joukon kimppuun, mutta tilanne saatiin rauhoittumaan. Cooper selitti heidän tulleen pyytämään Felldeinin apua ja kertoi kaiken sen, minkä oli kertonut Sähkösalamalle ja muille aiemmin. Felldein oli epäileväinen Cooperin kertoessa noiden kahden olevan sukua keskenään, sillä kaksikko ei ollut koskaan tavannut toisiaan. Tuo oli kuitenkin kiinnostunut vieraista ja suostui omista syistään auttamaan Cooperia. Myös yksi Felldeinin seuralaisista, Rimer, tarjosi apuaan ja lupasi samalla kaksi veljeään, Elohopean ja Scorcherin, mukaan touhuun. Jälkimmäisenä mainitut eivät olleet asiasta kovin innoissaan, mutta ainakaan Scorcher ei kieltäytynyt. Elohopeasta oli vaikea olla varma. Felldein kertoi, että tuolla oli kaksi veljeä Korkokiviksi kutsutun vuoriston toisella puolen. Kolli kertoi, että he voisivat pyytää myös noita kahta mukaan taisteluun, mihin Cooper toki suostui.

He lepäsivät homeisessa kaksijalkojen pesässä muutaman päivän, jotta Felldein ja Scorcher voisivat toipua vammoistaan. Nuo olivat olleet Suuressa Kaksijalkalassa tuhon aikaan ja sen vuoksi miltei kuolleet. Elohopealla ja Rimerilla oli ollut parempi onni. Ennen kuin joukko ehti jatkaa matkaansa, katosivat niin Elohopea, tuon sisko Rimer kuin kuolleen Oliverin tytär Sierrakin yllättäen. Cooper viivytteli vähän aikaa, mutta päätti lopulta, että he etsisivät kadonneet kissat sitten, kun palaisivat Felldeinin veljien luota. Niin he lähtivät kohti Korkokiviä kolme jäsentä vajaina.

Klaanien vanhat reviirit olivat muuttuneet vain hieman siitä, kun Sähkösalama oli ne viimeksi nähnyt Taivasklaanin matkatessa niiden halki kohti järveä Loistesydämen johdolla. Kaksijalkalasta he löysivät Felldeinin veljet, Gurenarin ja Sangriorin. Heidän saamansa vastaanotto ei kuitenkaan ollut kovin lämmin. Gurenar ja Sangrior kieltäytyvät auttamasta ja syyttivät Felldeiniä siitä, että tuo oli aikoinaan hylännyt nuo lähdettyään omille retkilleen. Felldeinin lähdön jälkeen nälkä ja kulkutaudit olivat tappaneet suurimman osan niistä kujakissoista, joita veljekset olivat pitäneet perheenään. Vain muutama oli jäljellä, eivätkä elinolot olleet kehuttavat. Siitä huolimatta kaksikko ei suostunut auttamaan sanoen, etteivät nuo olleet mitään velkaa Felldeinille tai varsinkaan tuntemattomalle Cooperille ja tuon joukolle. Cooper liittolaisineen ajettiin pois uhaten, että he saisivat paljon pahemman läksiäislahjan, jos heidät vielä nähtäisiin. He eivät kuitenkaan heti poistuneet Kaksijalkalasta lumimyrskyn yllättäessä. Cooper ja Felldein eivät olisi halunneet luovuttaa, mutta kukaan ei tiennyt, kuinka saada Gurenar ja Sangrior heidän puolelleen. Kuin onnekkaana sattumana saapuivat mainitut kissat kuitenkin vain hieman myöhemmin heidän luokseen kertoen muuttaneensa mielensä. Noiden turkeissa oli verta, joka oli sekä noiden omaa että jonkun muun. Nuo kertoivat joutuneensa riitoihin muiden kujakissojen kanssa, minkä vuoksi noilla ei enää ollut paikkaa Kaksijalkassa. Se ei vaikuttanut olevan koko totuus, eikä ollutkaan. Muuta eivät kaksi kollia kuitenkaan suostuneet kertomaan muille kuin Cooperille. Asiassa oli jotain mätää. Cooper ja Felldein eivät tietenkään kieltäytyneet avusta. Kissat matkasivat yhdessä jälleen Korkokivien yli ja palasivat Cooperin kotiluolaan...

 

Muuta

  • Sähkösalama on Harmaavarjon nuorempi veli, vaikka ulkonäön perusteella heidän ei välttämättä heti arvaisi olevan sukua. Hän on edesmenneen Tornadotuulen isoveli.
     
  • Sähkösalama on nopea ja ketterä. Hän taistelee usein nopeutensa avulla, ja se auttaa häntä myös liikkumaan puissa. Kolli on erinomainen kiipeilijä.

 

Copyright

Silagul

©2019 Sähkösalama | Wᴀʀʀɪᴏʀ Cᴀᴛs RPG - suntuubi.com