Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

HARMAAVARJO

kuva

Ikä 5 vuotta
Sukupuoli Kolli

Klaani Kulkukissa
Asema Entinen Taivasklaanin varapäällikkö ja jäsen Cooperin joukoissa
Sisarukset Sähkösalama ♂, Tornadotuuli ♂ †
Vanhemmat Hopeavesi ♀ †, Kuolemanlento ♂ †
Kumppani Pähkinäsydän ♀ †
Pennut Sirppipentu ♂, Tähtiyönpentu ♀, Täpläpentu ♀ †, Haavepentu ♀
Soundtrack Audiomachine - Red October

 

Ulkonäkö

Harmaavarjo on suurikokoinen ja vankkarakenteinen kollikissa, jolla on pitkä turkki. Turkki on pidempää erityisesti käpälissä, rinnassa, vatsassa ja hännässä. Kollin pitkä häntä näyttää sen takia tuuhealta. Turkki on väriltään tasaisen tummanharmaata. Harmaavarjon selässä on hyvin paljon samankaltaiset raidat kuin haisunäädällä, mutta ne ovat vielä muuta turkkia tummemmat. Haisunäädän raitojen tapaan myös Harmaavarjon paksut raidat jatkuvat hännänpäähän asti. Puolipitkän turkin pörhistyessä etenkin selän ja niskan ja jopa otsan karvat nousevat pystyyn huomattavasti enemmän kuin muu turkki. Tuo ilmiö saattaa näyttää jossakin mielessä hassulta epätavallisuutensa takia, mutta se myös saa kollin näyttämään pelottavammalta.

Harmaan kollin silmät ovat syvän keltaiset kuin tuli tai kulta ja ne loistavat näkyvästi harmaan turkin joukosta. Silmien väri on tummempi pupillin reunoilla. Kollin nenä ja polkuanturat ovat tummat, ja kynnet valkoiset ja terävät. Harmaavarjolla on terävät ja puhtaat hampaat sekä vahvat leuat. Toinen alaleuan voimakkaan näköisistä hampaista on haljennut, mikä on tehnyt siitä epätavallisen terävän näköisen vaikkakin lyhyen. Suuren kokonsa takia Harmaavarjo ei ole nopealiikkeinen, mutta kollista löytyy voimaa senkin edestä.

Harmaaturkkisen kollin vasemmanpuoleisessa korvassa on pitkä, kapea lovi, joka jatkuu hänen kasvoilleen ja kulkee kuonon sekä oikeanpuoleisen silmän ylitse. Sokea kissa voi tunnistaa Harmaavarjon paitsi hajun myös hänen syvän, toisinaan myös hieman rahisevan äänensä perusteella. Harmaavarjon ominaistuoksussa ei erotu enää Taivasklaani hänen oltuaan niin pitkään poissa klaaninsa luota. Hänen turkissaan on kaarnan ja kiven haju.

 

Luonne

Harmaavarjo on yleensä rauhallinen ja osaa säilyttää malttinsa. Vaikka häntä ärsyttäisikin, hän osaa yleensä pitää yllä rauhallisen ulkokuorensa muiden edessä. Kolli on normaalisti epäitsekäs ja ottaa muut kissat huomioon. Hän on luonteeltaan tältä osin hyvin tasainen ja häntä on vaikea saada suuttumaan. Hän yrittää antaa itsestään hyvän vaikutelman, sillä hän haluaa tulla nähdyksi luotettavana ja saada sitä kautta muiden kunnioitusta.

Harmaavarjo viihtyy enemmän muiden seurassa kuin yksin. Hän ei pidä yksinäisyydestä, sillä hän on kiinnostunut muiden kissojen seuran tarjoamista hyödyistä ja huveista. Yksin hän tylsistyy helposti ja tuntee olonsa tarpeettomaksi, kun ei voi tehdä asioita muiden hyväksi ja yhdessä noiden kanssa. Hän myös haluaa miellyttää muita, sillä hänestä on mukava tehdä muut iloisiksi.

Kollia ei ole helppoa alistaa. Hän ottaa käskyjä vastaan pääasiassa vain niiltä, jotka ovat häntä korkeammassa asemassa. Harmaavarjolla on hyvä huumorintaju, mutta häntä voi helposti luulla kivikasvoksi, sillä kolli ei itse keksi juurikaan mitään hauskaa sanottavaa. Harmaavarjo on taistelussa periksi antamaton, mutta kykenee usein toimimaan järkevästi ja ymmärtämään, milloin kannattaa luovuttaa. Kolli on suhteellisen viisas ja tietää paljon joistakin asioista. Silti Harmaavarjo ei aina toimi ihan järkevimmällä mahdollisella tavalla. Toisinaan taistelussa hän voi poikkeuksellisesti menettää malttinsa ja taistella enemmän raivon kuin järjen vallassa.

Kolli uskoo henkiin ja kiittää Tähtiklaania elämän hyvistä asioista, kuten kunnon klaanikissa. Hänen yhteytensä henkimaailmaan ei ole kovin läheinen, mutta hän uskoo, ettei kaikki pääty kuolemaan ja että henkiä on olemassa. Hän ei ole täysin varma hyvien ja pahojen tekojen vaikutuksesta siihen, millainen kuoleman jälkeinen elämä tulee olemaan ja onko niillä kahdella asialla edes mitään yhteyttä, mutta hän ei tahdo olla paha ja yrittää siksi elää hyvin. Harmaavarjo haluaa noudattaa soturilakia ja seuraa sitä useimmissa tilanteissa, jos ei muuten osaa tehdä päätöstä. Hän kuuntelee kuitenkin sitäkin enemmän omaa sydäntään.

 

Menneisyys

Harmaavarjo syntyi Taivasklaanin entisessä leirissä. Hänen emonsa oli Taivasklaanin soturi ja isä silloinen varapäällikkö. Noiden nimet olivat Hopeavesi sekä Kuolemanlento. Harmaavarjolla, joka oli tuolloin tietenkin vielä Harmaapentu, oli kaksi nuorempaa veljeä: Sähköpentu ja Tornadopentu. Pennuista tuli oppilaita. Harmaapentu sai nimekseen Harmaatassu ja mestarikseen oman isänsä. Nuori kissa oli hyvin ylpeä ja arvosti isänsä opetusta.

Kolmesta veljeksestä tuli sotureita aikanaan. He saivat nimikseen Harmaavarjo, Sähkösalama sekä Tornadotuuli. Kissat jatkoivat elämäänsä Taivasklaanin sotureina. Harmaavarjo sai pian oppilaan, Salamatassun. Samoihin aikoihin klaanin silloinen päällikkö hukkui jokeen jään petettyä hänen altaan. Kuolemanlento olisi seuraava klaanipäällikkö. Kuitenkin, ennen kuin Harmaavarjon isä ehti saada yhdeksää henkeään, paljastui järkyttävä salaisuus: Kuolemanlento oli murhannut Taivasklaanin entisen päällikön päästäkseen itse johtamaan klaania. Taivasklaanin kissat hääsivät tuon yhdessä pois. Kolme veljestä ja heidän emonsa olivat järkyttyneitä Kuolemanlennon petturuudesta. Hopeavesi teki itsemurhan pian tuon tapahtuman jälkeen. Kolmella veljellä ei enää ollut kumpaakaan vanhempaansa, eikä klaanilla ollut päällikköä saati varapäällikköä.

Taivasklaani odotti merkkiä esi-isiltään. He eivät voineet itse päättää seuraavaa päällikköä. Kun tilanne alkoi näyttää epätoivoiselta, parantaja sai viimein viestin, jossa kerrottiin, että ulkopuolinen saapuisi johtamaan klaania. Kissat olivat ensin hämillään, mutta päättivät kuunnella Tähtiklaanin sanoja.

Harmaavarjon oppilaasta tuli soturi nimeltä Salamavälähdys. Niihin aikoihin kolli alkoi huomata, ettei Tornadotuuli käyttäytynyt enää aivan tavallisesti. Tuo ja Salamavälähdys katosivat toisinaan mystisesti jonnekin. Harmaavarjo päätti yhdessä Sähkösalaman kanssa selvittää, mistä oli kyse. He pakottivat kaksikon kertomaan, mitä olivat tekemässä. Salamavälähdys ja Tornadotuuli kertoivat käyneensä läheisessä Kaksijalkalassa. Kaksijalat olivat ruokkineet noita, mutta se ei ollut ainoa syy siihen, miksi nuo rikkoivat soturilakia; Tornadotuuli oli rakastunut kotikisuun nimeltä Amethyst ja käynyt tapaamassa tuota jo jonkin aikaa. Tuo ja Salamavälähdys eivät lopettaneet Kaksijalkalassa vierailemista. Eräänä päivänä nuo eivät sitten palanneet lainkaan takaisin. Harmaavarjo ja Sähkösalama kävivät etsimässä kahta kadonnutta kissaa, mutta eivät nähneet noista jälkeäkään. Kaksi veljestä odottivat jonkin aikaa noiden paluuta, mutta joutuivat lopulta myöntämään itselleen, etteivät enää näkisi kadonneita. He istuivat kahdestaan yön tähtien alla kunnioittaen nuorimman veljensä ja klaanin uusimman soturin muistoa.

Sitten koitti päivä, jona ennustuksen oli aika käydä toteen. Taivasklaanin luokse saapui kulkukissa nimeltä Victor. Klaani tiesi tuon olevan Tähtiklaanin lupaama päällikkö. Niin Victor astui klaanin johtoon ja muutti nimensä Häivähdystähdeksi. Tuo sai Tähtiklaanilta yhdeksän henkeä. Harmaavarjosta tuli klaanin varapäällikkö. Samoihin aikoihin kaksijalat alkoivat ahtautua klaanin reviirille yhä enemmän ja enemmän tuoden mukanaan hirviönsä, pesänsä ja pentunsa. Klaani joutui ahtaalle ja joutui lopulta jättämään leirinsä. He eivät menneet kauas.

Klaani jatkoi elämäänsä parhaansa mukaan, vaikka elämä ilman leiriä ja tuttua reviiriä olikin haastavaa. Pian parantaja alkoi kuitenkin nähdä näkyjä järvestä ja suuresta kissajoukosta sekä kissasta, joka saapuisi klaanin luokse johtamaan heidät järvelle. Ja tuokin enne kävi toteen. Luvattu kissa saapui. Tuo oli kaukaisen Varjoklaanin soturi Loistesydän. Loistesydän johti yhdessä matkakumppaninsa Avantasian kanssa Taivasklaanin eräälle järvelle, jonka ympärillä asui ennestään neljä muuta villikissojen klaania - Myrskyklaani, Varjoklaani, Tuuliklaani ja Jokiklaani. Taivasklaani pysähtyi menomatkalla hetkeksi meren lähettyville. Silloin Harmaavarjo näki jotakin kummallista; läheisestä pensaikosta häntä ja hänen klaaniaan tarkkailivat tummansiniset silmät. Kun Harmaavarjo pyysi veljeään Sähkösalamaa katsomaan pensaan varjoista loistavia silmiä, silmät olivat kadonneet. Harmaavarjo ei ehtinyt miettiä outoa asiaa kauan ja ajatteli tarkkailijan olleen yksi klaanikissoista. Taivasklaani saapui järvelle juuri täydenkuun aikaan, kun klaaneilla oli kokoontuminen. Muut klaanit olivat vain kuulleet tarinoita kauan sitten kadonneesta Taivasklaanista, eivätkä selvästikään voineet heti uskoa tarujen klaanin ilmaantumista todeksi. Harmaavarjokin oli kuullut muista klaaneista vain klaaninvanhimpien tarinoiden kautta. Siinä he kaikki silti seisoivat silloin kasvotusten, eikä epäilyksille juurikaan jäänyt sijaa. Kokoontumisessa Harmaavarjo tapasi Myrskyklaanin soturi Kaikusielun, jonka silmät hän tajusi nähneensä pensaikossa. Kaikusielu kuitenkin kiisti itsepintaisesti olleensa lähelläkään merta äskettäin. Harmaavarjolla ei ollut mitään todisteita, joten varapäällikön oli vain uskottava nuorempaa soturia.

Taivasklaani sai jäädä asumaan uuteen tammimetsään, jonka kaksijalat olivat suurimmaksi osaksi istuttaneet paikalle, jolla oli ennen kuulemma sijainnut kaksijalkojen maatila. Maatila oli poltettu vähän aikaa sitten, mutta klaanit eivät tienneet syytä sille. Taivasklaani perusti leirinsä hyvin vanhaan ja suureen tammeen ja merkkasi rajat reviirilleen. Niihin aikoihin Harmaavarjo aloitti suhteen klaanin soturin Pähkinäsydämen kanssa.

Taivasklaani sai elää reviirillään pääasiallisesti rauhassa, kunnes ennen Taivasklaanin aikaa järvellä Suuressa Sodassa taistelleet kulkukissat kaappasivat vallan klaanissa. Nuo veivät Häivähdystähdeltä ainakin yhden hengen ja uhkasivat tappaa päällikön lopullisesti, jos klaani tekisi vastarintaa. Harmaavarjon asema klaanissa muuttui epävakaaksi, sillä hänellä ei vaikuttanut olevan enää varapäällikön valtaa vallankaappauksen jälkeen. Samoihin aikoihin kolli oli sopinut tapaamisen Kaikusielun kanssa. Kaikusielu varoitti, että oli nähnyt enteen ennen Taivasklaanin saapumista järvelle. Tuo uskoi, että Harmaavarjon selvempi esiintyminen tuon näyssä saattoi merkitä jotakin - että kollilla olisi kenties jokin kohtalo. Mutta Kaikusielulla ei ollut mitään varmaa sanottavaa, joten Harmaavarjo päätti jättää tuon sanat taka-alalle ja keskittyä siihen, mitä tekisi seuraavaksi. Tokihan varapäällikön velvollisuus oli auttaa vallankaappauksen kokenutta klaaniaan, vaikka Harmaavarjolla ei ollut aavistustakaan siitä, mitä apua hän olisi voinut klaanilleen tarjota. Kulkukissojen johtaja Sacra jätti vallan kaapanneet joukkonsa Sefin haltuun ja lähti itse muualle. Sacran häivyttyä paikalta tappoi Häivähdystähti Sefin, jolloin kulkukissat hajaantuivat ja jättivät Taivasklaanin rauhaan. Toistaiseksi.

Rauha ei kuitenkaan ollut vieläkään kestävää. Suuri Tuho saapui yllättäen. Harmaavarjo ei ollut tiennyt Kaikusielun ja tuon tovereiden saamasta ennustuksesta, joka kertoi tuhon olevan tulossa. Varapäällikkö nukkui silloin klaaninsa leiripuun oksalla. Meteorien paineaallot paiskasivat kollin alas puusta, jolloin hän satutti itsensä pahasti pudotessaan oksien läpi maahan saakka. Oksat kuitenkin hidastivat pudotusta, minkä johdosta kolli ei kuitenkaan kuollut. Maaston syttyessä tuleen Harmaavarjo ei päässyt pakoon, koska ei kyennyt nousemaan käpälilleen. Kissat pakenivat reviireiltään kaikkialla järvellä ja sen lähistöllä. Varapäällikkö uskoi loppunsa tulleen, mutta sitten tuntematon valkoturkkinen kissa saapui auttamaan häntä. Muukalainen oli kulkukissa nimeltä Oliver. Oliver kantoi Harmaavarjon ulos metsästä veljensä Cooperin luokse ja lähti sitten takaisin palavaan metsään. Tuo ei koskaan palannut takaisin vaan kuoli tuleen yrittäessään auttaa taivasklaanilaisia. Harmaavarjo oli huolissaan puolisostaan Pähkinäsydämestä, joka odotti kaksikon yhteisiä pentuja aivan viimeisillään. Tuhon vielä myllertäessä järvellä Harmaavarjo löysi veljensä Sähkösalaman avustuksella puolisonsa, joka oli mennyt synnyttämään pentunsa ukkospolun ali kulkevaan putkeen. Pähkinäsydän sai viisi pentua. Harmaavarjo auttoi tuon ja pennut Sähkösalaman kanssa muiden Taivasklaanin kissojen luokse. Kun Taivasklaani oli saatu jotenkuten kasaan ja kissat suunnistivat kohti Kuulampea, minne kaikki klaanit sanattomasta sopimuksesta kokoontuivat kaatosateen sammutettua tulen, Harmaavarjo oli tehnyt päätöksensä. Hän tiesi, ettei hänen kohtalonsa ollut klaanin luona. Kaikusielu oli sanonut, että harmaan kissan pitäisi seurata pikemminkin vaistojaan kuin sydäntään. Ja hänen vaistonsa käskivät häntä jättämään klaanin ja etsimään kohtalonsa muualta. Harmaavarjo koki olevansa suuressa kiitollisuuden velassa Oliverille, joka oli pelastanut varapäällikön hengen. Mutta Oliver oli kuollut, joten Harmaavarjo tiesi, että hänen pitäisi maksaa velkansa sen sijaan Cooperille. Niinpä Harmaavarjo suostutteli Sähkösalaman lähtemään mukaansa ja jätti Taivasklaanin edes hyvästelemättä Pähkinäsydäntä tai pentujaan. Tai ketään muutakaan. Hän tiesi, ettei hänen olisi annettu välttämättä lähteä, jos hän olisi maininnut olevansa lähdössä. Ja vaikka kolli olisikin kertonut lähtevänsä suorittamaan kohtalon määräämää tehtävää, hän ei olisi voinut kertoa sen tarkemmin, koska ei ollut edelleenkään varma, mikä se tehtävä olisi. Ainoa johtolanka, ainoa vaistojen näyttämä suunta, oli Cooper. Niin Harmaavarjosta ja Sähkösalamasta tuli kulkukissoja. Harmaavarjo etsi Cooperin ja tuon vähäiset sukulaiset käpäliinsä ja pääsi vain vaivoin liittymään noiden matkaan. Harmaavarjo tiesi, ettei Cooper luottanut kahteen klaanikissaan, mutta ei voinut tehdä sille tiedolle mitään.

Eräänä aamuna Harmaavarjo heräsi siihen, että Cooper käski heidän nousta ylös ja valmistautua lähtöön. Kulkukissa aikoi viedä heidät suureen Kaksijalkalaan etsimään erästä Felldein-nimistä sukulaistaan. Cooper kertoi silloin, että tiedossa olisi luultavasti taistelu Shadow Legacy -nimisen Harmaavarjolle tuntemattoman kissan suvun kanssa. He tarvitsivat lisää kissoja puolelleen taistelua varten. Silloin Harmaavarjo mietti, mihin oikeastaan oli ryhtymässä. Hänen vaistonsa käskivät hänen kuitenkin odottaa ja katsoa, mihin tapahtumat johtaisivat. Kissat matkasivat Kaksijalkalaan ja löysivät Felldeinin eräästä hylätystä kaksijalkojen pesästä Kaksijalkalan laidalta. Harmaavarjo tiedusteli matkalla Cooperilta, kuka oli Shadow Legacy. Cooper kertoi tuon olevan kissa, joka tappoi hänen isänsä Crochaxin. Cooper oli itse puolestaan aikoinaan tappanut Shadow Legacyn. Tuhon aikaan tuo oli taistellut eräiden Shadow Legacyn sukulaisten kanssa ja arveli nyt, ettei se taistelu jäisi viimeiseksi. Felldein ei ollut yksin kaksijalkojen pesässä. Tuolla oli seuranaan yksi kissa, jota Harmaavarjo ei tuntenut. Tuntematon kolli asettui Felldeinin kanssa puolustuskannalle Harmaavarjon ja muiden kulkukissojen mennessä sisään hylättyyn pesään. Tuo päästi ilmoille vihaisen rääkäisyn, jonka seurauksena jostakin pesän ulkopuolelta saapui vielä kaksi kissaa lisää. Toinen noista hyökkäsi ensin Cooperin kimppuun toisen murtautuessa pesän oviaukon edessä olevien kissojen ohi puolustamaan pesässä olevia tovereitaan. Cooper ravisti hyökkääjän irti ja kertoi nopeasti, etteivät he halunneet taistelua. Vieraat kissat rauhoittuivat sen verran, että Cooper pystyi esittämään asiansa. Harmaavarjo kuunteli hiljaa, kun Cooper kertoi sukulaissiteestään Felldeiniin ja esitti pyynnön siitä, että suuri musta kolli liittyisi heidän joukkoonsa. Felldein näytti saaneen vammoja jostakin. Tuo oli ilmeisesti ollut Kaksijalkalassa Suuren Tuhon aikaan. Tuo pystyi liikkumaan ja kävelemään, mutta liike näytti tuottavan kipua. Muutkaan pesässä olevat kissat eivät olleet täysin kunnossa. Harmaavarjo mietti, olisiko noista mitään hyötyä heille taistelun kannalta. Felldein suostui auttamaan heitä ja kertoi, että hänellä oli sisaruksia Korkokivien toisella puolen sijaitsevassa Kaksijalkalassa. Kulkukissa suostui viemään heidät sinne ja kysymään sisaruksiaan ja ystäviään mukaan joukkoon. Myös kolme tuntematonta kissaa lähtivät heidän mukaansa hylätystä kaksijalkojen pesästä. Tuntemattomien nimet olivat Elohopea, Rimer ja Scorcher ja nuo olivat luopioita, entisiä klaanikissoja. Levättyään parin päivän verran hylätyssä kaksijalkojen pesässä kissat lähtivät matkaan. Elohopea, Rimer ja Sierra kuitenkin katosivat ennen lähtöä. Siitä huolimatta Cooper päätti, että jäljellä olleet kissat lähtisivät etsimään Felldeinin sisaruksia. He etsisivät kadonneet kissat palatessaan takaisin. Harmaavarjo tajusi, että hän näkisi pian klaanien vanhat reviirit. Hän oli vieraillut Nelipuulla vain lyhyesti Taivasklaanin matkatessa aikoinaan kohti järveä Loistesydän oppaanaan. Siitä tuntui olevan kauan.

Nelipuulla he eivät saaneet odottamaansa vastaanottoa. Felldeinin veljet Gurenar ja Sangrior eivät olleet halukkaita auttamaan heitä, sillä nuo kokivat Felldeinin hylänneen nuo mustan kissan lähdettyä Nelipuulta omille retkilleen. Kaksikko ei ollut mitään velkaa. Felldenin lähdön jälkeen nälkä ja kulkutaudit olivat tappaneet suurimman osan niistä Kaksijalkalan kujakissoista, joita Felldein veljineen aikoinaan oli pitänyt perheenään. Muutama oli enää jäljellä. Gurenar ja Sangrior ajoivat Harmaavarjon ja koko joukon pois ja vannoivat tekevänsä pahempaa, jos heidät vielä nähtäisiin Kaksijalkalassa. He eivät kuitenkaan heti lähteneet. Cooper ei tahtonut luovuttaa niin helposti, mutta kukaan ei tiennyt, kuinka suostutella kissat heidän puolelleen. Heillä oli jotakin onnen tapaista matkasaan, sillä vain hieman myöhemmin saapuivat Felldeinin veljet heidän luokseen verisinä ja sanoivat liittyvänsä heidän mukaansa. Noille oli kuulemma tullut tappelu muiden kujakissojen kanssa ja nuo oli ajettu pois. Harmaavarjosta tuntui, että asiassa oli muutakin, mutta muuta eivät kaksi kollia suostuneet kertomaan. Muille kuin Cooperille. Avusta ei kieltäydytty, sillä sitähän he olivat tulleet hakemaan. Niin joukko keräsi luunsa ja lähti matkalle takaisin Korkokivien yli. He palasivat vuorten juurella olevaan luolaan sillä puolella Korkokiviä ja Kuohuvan Veden Heimon vuoristoa, jolta näkee merelle ja jossa Cooper sukulaisineen alun alkaen oli pitänyt majapaikkaansa...

 

Muuta

  • Harmaavarjo on Sähkösalaman isoveli. Harmaavarjolla oli toinenkin, vielä Sähkösalamaa nuorempi veli nimeltä Tornadotuuli.
     
  • Harmaavarjo on erittäin voimakas, vaikkakin hitaampi kuin pienempikokoiset ja sirorakenteisemmat kissat. Jos kolli saa otteen vastustajaan taistelussa, häntä on hyvin vaikeaa saada irti, ellei kolli itse päätä irrottautua. Harmaavarjolla on hyvä tasapaino ja hän on erinomainen kiipeilijä.
     
  • Harmaavarjo on kiinnostunut kumppania ajatellen vain naaraista. Hänelle ei tulisi mieleenkään mikään muu vaihtoehto.

 

Copyright

Silagul

©2019 Harmaavarjo | Wᴀʀʀɪᴏʀ Cᴀᴛs RPG - suntuubi.com