Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

FELLDEIN

kuva

 

Ikä 4 vuotta
Sukupuoli Kolli
Klaani Kulkukissa
Asema Ei ole
Sisarukset Sangrior ♂, Ikraja ♂ †, Gurenar ♂
Vanhemmat Nandini ♀ †, Hydra ♂ †
Kumppani Ei ole
Pennut Ei ole
Soundtrack Call of Duty: Modern Warfare 2 - Enemy of My Enemy Is My Friend

 

Ulkonäkö

Felldeinin turkki on paksua ja pitkää sekä väriltään kokonaan savunmustaa - päällyskarva on pikimustaa ja aluskarva hieman vaaleampaa. Felldein tarkenee hyvin lähes, miten kylmällä säällä tahansa, mutta lämpimällä ilmalla hänelle tulee helposti kuuma. Turkki hylkii vettä huonosti, mutta siitä huolimatta Felldein ei pelkää kastumista varsinkaan ollessaan kuumissaan. Musta turkki takkuuntuu helposti ja onkin usein ainakin hieman takkuinen. Kolli ei jaksa aina olla sukimassa itseään, koska hänen turkkinsa on sen verran vaikeasti hoidettavaa sorttia. Siksipä siinä voi olla takkujen lisäksi myös tomua, verta ja toisinaan muutakin likaa. Felldein ei silti päästä koskaan turkkiaan aivan kamalaan kuntoon, koska pitkässä ja paksussa karvassa kaikenlainen lika tuntuu epämukavalta ja voi aiheuttaa pahimmissa tapauksissa haavaumia. Vaikka turkki onkin paksua, se ei ole mainittavan tuuheaa vaan myötäilee aika hyvin kehon muotoja. Siksipä Felldeinin toisinaan jopa luiseva keho onkin erotettavissa turkin alta. Kolli on luiseva yleensä vain silloin, kun maassa on lunta ja riistaa on vähän. Viherlehden aikaan hän on hyvin syöneenä solakka ja voimakkaan näköinen pikemmin kuin rähjäinen. Silti kulkukissa ei koskaan päästä itseään lihomaan, koska liiallinen paino haittaa liikkumista.

Felldein on lihaksikas ja turvautuukin usein voimaansa taistelussa ja metsästyksessä. Hänen leukansa ovat hyvin vahvat ja hampaat terävät, vaikkakin hieman keltaiset. Kollin silmät puolestaan ovat väriltään keltaiset ja hieman mantelin muotoisesta kapeammat. Felldeinin keho on virtaviivainen, eikä siinä ole mitään rakennevikoja. Hän on selvästi tavallista kissaa suurikokoisempi, mikä johtuu hänen sukujuuristaan. Mustalla kollilla on hyvin suuret korvat. Hänen häntänsä on pitkä ja tuuhea. Hännän karvat ulottuvat melkein maahan sen ollessa vaakatasossa suoraan selkärangan jatkeena. Felldein on notkea ja liikkeiltään pantterimainen. Kollilla on pitkät käpälät, jotka tekevät hänestä korkean ja luovat omalta osaltaan suuruuden tuntua. Hänen nenänsä ja polkuanturansa ovat mustat. Viiksien väri puolestaan vaihtelee valkoisesta harmaaseen ja mustaan. Felldeinin kehossa ei ole muita huomattavia arpia kuin vasemmassa korvassa oleva pitkä lovi, joka jatkuu kasvojen poikki. Turkki peittää muut arvet aika hyvin. Kollin ominaistuoksu muistuttaa savun ja yön tuoksuja. Siinä on myös eräänlainen hento, kitkerä vivahde.

 

Luonne

Felldeinissä voisi sanoa olevan kaksi puolta. Toinen noista puolista, jota voisi nimittää kollin pahemmaksi puoleksi, on hyvin viekas, laskelmoiva ja arvioiva. Felldein saattaa olla hyvinkin raaka vihaisena tai muuten ärtyneenä. Hän ei myönnä nauttivansa tappamisesta, muttei myöskään kaihda sitä. Kolli kykenee tappamaan säälimättä, jos tilanne niin vaatii. Hän voi myös käydä kiinni muihin, jos nuo jollakin tapaa ärsyttävät Felldeiniä. Kolli ei siedä tietyillä tavoilla heikkoja kissoja. Hän myös inhoaa ruinaamista tai liiallista saman asian jankuttamista. Jos Felldeinin uhri siis anoo epätoivoisesti, että kolli säästäisi tuon hengen, uhri todennäköisesti juuri silloin kuolee, jos mikään ei estä tappoa. Jos Felldein sitä vastoin pitää tuon asenteesta tai olemuksesta muuten, kolli saattaa osoittaa armoa.

Felldein kykenee käyttäytymään pitkälti viileästi ja tasaisesti, mikä antaa hänen olemukseensa tiettyä arvokkuutta ja ylemmyyttä. Kolli ei yleensä osoita pelkoaan, koska ajattelee pelon olevan heikkoutta, eikä hän halua vaikuttaa heikolta. Vaikka kolli siltä saattaakin ensitapaamisella vaikuttaa, hän ei ole aina raaka, eikä ylimielinen. Oman arvon tuntoa häneltä löytyy, eikä hän juuri sen vuoksi pidä siitä, että muut arvostelevat häntä.

Felldeinin parempi puoli tasapainottaa hänen raakaa ja verenhimoista puoltaan. Kolli osaa arvostaa muita, jos nuo osoittavat jotakin sellaista, mitä Felldeinin mielestä kannattaa arvostaa. Sellaisia piirteitä ovat rohkeus, mielenlujuus ja oman tahdon säilyttäminen. Felldein ei itse ole sellaista tyyppiä, joka voisi alistua muiden käskytettäväksi. Hän haluaa pitää elämänsä langat omissa käpälissään. Lujan luonteensa ja ajattelunsa vuoksi hän sopii antamaan käskyjä ja johtamaan muita. Felldeinin käskyt ovat yleensä ehdottomalla äänellä lausuttuja, eikä hän kuuntele perustelemattomia vastalauseita. Jos käskyjen vastustamiselle on kuitenkin jokin järkevä ja hyvä selitys, Felldein yleensä harkitsee uudelleen, miten olisi järkevintä tehdä.

Vaikka sitä ei ehkä heti arvaisikaan, kolli arvostaa ympäristöään ja kunnioittaa myös muita kissoja niin kauan kuin nuokin osoittavat edes jotakin kunnioitusta Felldeinille. Kolli viihtyy niin omassa rauhassaan kuin muidenkin seurassa yhtä hyvin. Jos hän ei tahdo tulla häirityksi, saattaa kolli kuitenkin olla erittäin jyrkkä sanoissaan. Toisin kuin jotkut muut kollit Felldein ei sen puoleen aliarvioi naaraskissoja kuin myöskään kohtele noita eri tavalla kuin muita. Kolli osaa olla kohtelias ja toimii niin useita kissoja kohtaan iästä tai sukupuolesta riippumatta, mikäli näkee sen tarpeellisena tai haluaa tehdä niin. Felldeinin sisimmässä on myös jotakin rakkauden tapaista, vaikka hän harvoin näyttää sitä.

Kolli ei usko henkiin eikä uhraa juurikaan ajatusta sille ikuiselle mysteerille, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu. Henget eivät koskaan ole olleet osa hänen elämäänsä, eivätkä nuo ole auttaneet häntä tai hänelle tärkeitä kissoja millään huomattavalla tavalla, josta Felldein olisi saattanut noita kiittää. Sen vuoksi hänen tavallinen reaktionsa on kääntää koko aihe sivuun siitä piittaamatta ja uskovaisia vähätellen.

 

Menneisyys

Felldein syntyi Kaksijalkalassa, klaanien Nelipuun ympärillä sijainneiden reviirien lähellä. Hän ei koskaan saanut tuntea isäänsä, joka menehtyi mäyrän hampaisiin ennen kuin tuon puoliso synnytti pentueensa. Felldeinillä oli kolme veljeä, joiden nimet olivat vanhimmasta nuorimpaan Sangrior, Ikraja ja Gurenar. Felldein oli pentueen vanhin. Veljesten emo kertoi heille aina tarinoita heidän isästään Hydrasta, joka kuului hyvin vähän tunnettuun kissojen sukuhaaraan. Hydra oli usein kertonut puolisolleen kissasta nimeltä Alderamin, joka oli tuon veli ja Hydran mukaan saanut pentueen erään naaraskissan kanssa. Hydran veli oli kuitenkin kuollut muutama vuosi sitten poikansa Crochaxin hampaiden kautta, minkä vuoksi Hydra ei halunnut tunnustaa Crochaxia sukulaisekseen. Lisäksi Crochax oli Hydran kuuleman mukaan alkanut elää kulkukissana ja kerätä ympärilleen vähitellen joukkoa. Enempää tuo ei halunnut kertoa, koska vihasi Crochaxia.

Hydran kuoltua nelipäisen pentueen emo joutui kasvattamaan heitä ilman isää. Emo Nandini ei kuitenkaan joutunut kasvattamaan pentuja yksin. Kaksijalkalan katukissoilla oli eräänlainen sanaton sopimus, jonka vuoksi nuo pitivät yhtä. Pentuja hoitavaa emokissaa ei jätetty omilleen. Muut katukissat toivat Nandinille toisinaan ruokaa auttaakseen tuota hieman. Parin vuoden aikana pennut kasvoivat. Nandini opetti heille katukissan elämäntapoja. Muut Kaksijalkalan kissat olivat kuin eräänlaien perhe. Myös Nandini ja tuon pennut kuuluivat perheeseen. Kissat taistelivat, jakoivat ja toisinaan myös etsivät ruokaa yhdessä. Erään kerran Nandini sai rotan puremasta pahan tulehduksen, joka aiheutti tuolle kuumetta ja heikon olon päiväkausiksi. Säiden kylmetessä tuon sairaus ei parantunut, joten tuo menehtyi. Katukissat eivät tienneet melkein mitään muuta vammojen hoidosta kuin että niitä kannatti nuolla, mikäli niistä vuoti verta. Se ei toiminut mätivään ja tulehtuneeseen haavaan, josta tuleva mätä levisi vähitellen aiheuttaen muitakin tulehduksia Nandinin kehoon. Niin neljä veljestä jäivät ilman vanhempiaan. He jatkoivat elämää katukissojen keskuudessa ja alkoivat pitää noita yhä enemmän perheenään. Vaikka kaikki katukissat eivät kuuluneetkaan tuohon yhtä pitävään joukkoon, Felldein ja hänen veljensä pärjäsivät alle kymmenen tuttunsa ja ystävällisemmän kissan kanssa vielä vuoden verran. Lopulta joukosta tuli niin tiivis, että nuo alkoivat jopa asua samassa paikassa ja nukkua vierekkäin.

Vielä seuraavien puolen vuoden aikana Felldein veljineen alkoi muodostaa joukosta täysin omansa. Heistä tuli eräänlaisia johtajia seitsemälle muulle katukissalle. He alkoivat taistella joukon ulkopuolisten katukissojen kanssa saadakseen itselleen enemmän alueita Kaksijalkalasta. Eräässä kahakassa Ikraja tönäistiin toisen katukissan toimesta hirviön alle. Kolmas veli menetti henkensä. Niin myös tuon tapattanut katukissa Sangriorin kynsien ja hampaiden kautta.

Felldein lähti Kaksijalkalasta ollessaan kolmen ja puolen vuoden ikäinen. Tuon silloinen elämä tuntui tylsältä. Kolli halusi nähdä maailmaa. Vaikka hän yritti suostutella veljiään mukaansa, Sangrior ja Gurenar eivät halunneet lähteä. Niinpä Felldein lähti yksin. Hän matkasi epäröimättä Korkokivien yli. Kolli muisti, että silloin jo pitkään maan tasalla olleen Nelipuun ympärillä oli joskus ollut neljän kissaklaanin reviirit. Kulkukissa oli käynyt tarkkailemassa klaaneja ollessaan nuorempi. Vaikeudet olivat ajaneet klaanit pois reviireiltään, mutta siihen aikaan metsäkissojen asiat eivät olisi voineet vähempää kiinnostaa Felldeiniä. Nyt hän kuitenkin seurasi klaanien käpälänjälkiä Korkokivien toiselle puolelle saakka. Kollilla ei ollut sen enempää tietoa siitä, mihin klaanit olivat aikoinaan matkanneet lähdettyään etsimään uutta kotia. Kuitenkin edessä avautuva maailma kiehtoi kollia tavattomasti. Hän kuljeskeli jonkin aikaa ympäriinsä tutkaillen maastoa. Felldeinin käpälät kuljettivat hänet lopulta Suureen Kaksijalkalaan. Hän jäi sen kaduille asumaan, sillä se oli tutun oloinen ympäristö, ja kolli tiesi, kuinka sellaisesta paikasta saisi ruokaa. Felldein valtasi itselleen korttelireviirin Kaksijalkalasta ja ajoi siellä asuneet kissat pois. Hän ei ehtinyt kuitenkaan asua uudessa paikassa muutamaa kuuta kauemmin ennen kuin Suuri Tuho iski. Sen aikaan Felldein oli metsästämässä Suuren Kaksijalkalan laitamilla. Meteorit satoivat enimmäkseen järvelle, mutta pari osui Kaksijalkalaan ja sorrutti kaksijalkojen korkeita pesiä, mikä puolestaan riitti aiheuttamaan paljon tuhoa ja kaaosta. Suurin osa kaksijaloista pakeni kotikulmiltaan selvästi pelästyneinä. Felldein ei kuitenkaan ollut näkemässä sitä, koska paineaalto paiskasi hänet päin läheistä rakennusta, minkä vuoksi hän menetti tajunsa ja hautautui osittain kivimurskaan, jota tuli tuhoutuneista rakennuksista. Kolli heräsi vasta paljon myöhemmin, kun eräät kissat löysivät hänet. Tuntemattomat kissat kaivoivat hänet ylös kivimurskan seasta ja saivat hänet heräämään. Felldein oli aluksi valmis taistelemaan vieraiden kanssa, mutta saatuaan tietää, että nuo olivat pelastaneet hänet, hän päätti luottaa noihin hieman enemmän. Kolli oli satuttanut itsensä pahasti jäätyään sortuvan rakennuksen alle, mutta hän oli silti elossa, vaikka häntä sattuikin lähes joka paikkaan ja hänen turkkinsa oli verinen. Kolli päätti lähteä kolmen kissan mukaan etsimään suojaisampaa paikkaa, jossa he voisivat levätä. Felldein sai tietää, että kolmen tuntemattoman kissan nimet olivat Elohopea, Rimer ja Scorcher.

Nelikko löysi kaksijalkaisten suuren asuinpaikan läheltä hylätyn rakennuksen, johon he asettuivat lepäämään. Elohopea ja Rimer, jotka olivat parhaassa kunnossa heistä neljästä, lähtivät metsästämään. Felldein ja Scorcher, jonka takakäpälä oli murtunut, jäivät sisälle hylättyyn rakennukseen. Felldein tutkaili vammojaan ja siisti turkkiaan sen verran kuin jaksoi ennen kuin päätti yrittää nukkua. Hänen luunsa eivät näyttäneet murtuneilta, vaikka kipu olikin kova. Hänessä oli pari haavaa, joista vuotava veri oli tahrannut hänen turkkinsa. Haavat eivät olleet kuolemanvakavia, vaikka Felldein olikin menettänyt niiden vuoksi paljon verta. Kolli ei kuitenkaan saanut nukutuksi, sillä hylättyyn pesään saapui tunkeilijoita: viisi vierasta kissaa. Felldein ja Scorcher valmistautuivat taistelemaan. Scorcherin rääkäisyn seurauksena Elohopea ja Rimer palasivat pian takaisin hylätylle pesälle. Nuo kävivät vieraiden kissojen kimppuun, mutta vieraat osoittivat, etteivät halunneet taistelua. Ilmapiiri rauhoittui hieman, vaikka Felldein ja hänen seuralaisensa pysyivät edelleen jonkin aikaa taisteluvalmiudessa. Vieraiden kissojen joukon kärjessä oleva kolli kertoi olevansa nimeltään Cooper. Tuo kertoi Felldeinin yllätykseksi myös olevansa Crochaxin, Felldeinin serkun, poika. Cooper oli tullut etsimään Felldeiniä, koska halusi pyytää puolirotuisen kissan apua. Cooperin joukko oli valmistautumassa taisteluun eräiden kissojen kanssa ja he tarvitsivat lisää jäseniä pärjätäkseen taistelussa. Felldein tiesi, että häntä ja hänen seurassaan olevia kissoja katsottiin pettynein ilmein, koska he olivat huonossa kunnossa, eikä heistä heti olisi kovinkaan suurta apua taistelussa. Cooper oli silti onnistunut voittamaan Felldeinin kiinnostuksen paljastettuaan olevansa hänelle sukua. Felldein ei tiennyt Crochaxista kovinkaan paljoa - oikeastaan pelkästään sen, että tuo oli hänen serkkunsa ja että tuo oli tappanut oman isänsä nuorena. Felldein kuuli, että Crochax oli kuollut pari vuotta sitten sodassa eräiden klaanikissojen ja kulkukissojen välillä. Hän kuuli myös Shadow Legacysta ja siitä, että Cooperin suvun ja Shadow Legacyn suvun välille oli muodostumassa kostonhimon kierre, joka oli syy myös sille, että Cooper tarvitsi apua. Felldein suostui auttamaan lähinnä siksi, koska halusi tutustua Cooperiin ja muihin tuon mukana oleviin kissoihin - Sierraan ja Damoniin -, jotka olivat vähänkään hänelle sukua. Cooper kertoi löytäneensä Felldeinin, koska tuon emo Sunrise oli kertonut hänestä Cooperille ja tuon edesmenneelle veljelle Oliverille. Sunrise puolestaan oli Cooperin kertoman mukaan kuullut asiasta Crochaxilta. Felldein ei tiennyt sen olevan valhetta, koska oikeasti edesmenneen Crochaxin henki oli opastanut Cooperin hänen luokseen. Myös Rimer halusi liittyä Cooperin joukkoon, koska omien sanojensa mukaan tuo halusi toimintaa ja seikkailua. Rimerin myötä myös Elohopea ja Scorcher liittyivät kissajoukkoon, vaikkakin vastahakoisemmin. Felldein uskoi toimivansa oikein suostuessaan auttamaan Cooperia ja muita. Hän kertoi Cooperille omista sisaruksistaan ja ystävistään kaukaisemmassa Kaksijalkalassa ja ehdotti, että he menisivät hakemaan noita mukaan joukkoon. Kissat lepäsivät hylätyssä kaksijalkojen pesässä vielä parin päivän verran ennen lähtöä. Sillä välin kävi kuitenkin niin, että Elohopean ja Sierran ollessa metsästämässä yhdessä, Elohopea oli alkanut käyttäytyä oudosti ja paennut Sierran näköpiiristä. Rimer lähti etsimään veljeään ja mainitsi lyhyesti jotain sen suuntaista, ettei Elohopea ollut aivan täysijärkinen. Kun lähdön hetki koitti, kissat huomasivat myös Sierran puuttuvan. Tuo oli lähtenyt heidän tietämättään Rimerin kanssa etsimään Elohopeaa. Felldein ja muut eivät Cooperin mukaan voineet jäädä odottamaan. He palaisivat vielä takaisin käytyään Felldeinin sisarten ja ystävien luona ja voisivat sitten etsiä Sierran ja muut. Niinpä Felldein lähti opastamaan muita Korkokivien yli kohti paikkaa, jossa oli syntynyt ja jossa klaanit olivat asuneet vielä joitakin vuosia sitten metsässä ja nummilla.

Nelipuun Kaksijalkalassa joukkoa eivät odottaneet iloiset kasvot taikka lämmin vastaanotto. Felldein löysi veljensä jouduttuaan ensin pieneen kahakkaan noiden kanssa noiden yrittäessä häätää tunkeilijan reviiriltään. Vaikka veljekset tunistivatkin pian toisensa, ei se saanut Gurenaria ja Sangrioria leppymään. Nuo käskivät Felldeinin häipyä joka tapauksessa syyttäen kollia siitä, että hän oli lähtenyt omille teilleen ja hylännyt perheensä. Felldeinin lähdön jälkeen oli kujakissojen riesaksi saapunut kulkutauti ja nälkä, jotka olivat tappaneet miltei kaikki kollin entisestä perheestä. Vain muutama kissa oli jäljellä Gurenarin ja Sangriorin lisäksi. Veljet näyttivät Felldeinille, Cooperille ja muille, millainen tilanne oli ja veivät heidät kotipaikkaansa kaksijalanpesän hylättyyn kellariin. Siellä he kohtasivat nälkiintyneitä ja toivottomia kissoja, jotka eivät tahtoneet heitä riesakseen yhtään sen enempää. Sangrior käski Felldeinin seuralaisineen häipyä heti ja uhkasi heitä verenvuodatuksella, mikäli heidät vielä nähtäisiin. Felldein johdatti Cooperin ja muut pois lyötynä. Hän ei ollut lainkaan odottanut sellaista vastaanottoa, eivätkä asiat olleet menneet hänen suunnitelmiensa mukaan.

Joukkio ei kuitenkaan lähtenyt suoraa päätä takaisin. Cooper ei suostunut luovuttamaan niin helposti. He jäivät nukkuvan hirviön alle suojaan äkillisesltä lumimyrskyltä ja miettivät, mitä tehdä. Felldein tunsi veljensä, eikä uskonut noiden auttavan heitä, mutta Cooper halusi yrittää mitä tahansa. Heidän ei kuitenkaan kaikkien yllätykseksi tarvinnut tehdä yhtään mitään, sillä ennen kuin he ehtivät lähteä liikkeelle myrskyn laannuttua seuraavana aamuna, saapuivat Gurenar ja Sangrior heidän luokseen haavoittuneina ja lyödyn näköisinä. Nuo kertoivat loppujen kujakissojen ajaneen heidät pakosalle heidän alettua miettiä uudelleen Felldeinin auttamista. Nuo halusivat liittyä Cooperin joukkoon mielensä kummallisesti muuttaneina. Felldeinistä tuntui, että asiassa oli jotakin, mikä jätettiin kertomatta, mutta hän ei saanut kuulla totuutta. Hänen veljensä kertoivat sen ainoastaan Cooperille. Nuo sanoivat Felldeinin tietämättä demonin hyökänneen ja tappaneen kaikki muut kujakissat. Tuo Crochaxina tunnettu Cooperia jo jonkin aikaa kaikkien muiden tietämättä opastanut demonihenki oli uhannut Gurenaria ja Sangrioria ja pakottanut kaksikon pelolla seuraamaan Cooperia. Eikä noilla nyt enää ollut mitään muuta, minkä vuoksi taistella noiden muun perheen kuoltua Crochaxin savuavissa kynsissä, joten mitään muuta menetettävää noilla ei ollut kuin henkensä. Crochax oli kynsinyt ja purrut Felldeinin veljiä saadakseen nuo uskomaan hengen olevan tosissaan ja antaakseen noiden valheelle uskottavuutta. Niin joukkio lähti matkalle takaisin Korkokivien yli paria kissaa vahvempana...

 

Muuta

  • Felldein on sukua Cooperille ja edesmenneelle Oliverille noiden isän Crochaxin isän veljen kautta - toisinsanoen Felldein on Crochaxin serkku.
     
  • Felldeinissä on puoliksi maine coon -rotua. Hänen isänsä oli maine coon, entinen kotikissa, joka lähti kaksijalkojensa luota elääkseen vapaana.
     
  • Felldein on kestävä ja hyväkuntoinen, minkä lisäksi kestävyyteen sisältyy myös hyvä kivunsietokyky. Hän osaa taistella hyvin ja on erinomainen kiipeilijä ja korkeissa paikoissa liikkuja, mikä puolestaan johtuu paljolti hänen ketteryydestään.

 

Copyright

Silagul

©2019 Felldein | Wᴀʀʀɪᴏʀ Cᴀᴛs RPG - suntuubi.com