Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

COOPER

kuva

Ikä 5½ vuotta
Sukupuoli Kolli
Klaani Kulkukissa
Asema Oman pienen joukkonsa johtaja
Sisarukset Oliver ○/♂ †
Vanhemmat Sunrise ♀ †, Crochax ♂ †
Kumppani Lyra ♀ †
Pennut Damon ♂, (nimetön) ♂ †
Soundtrack Nox Arcana - Night of the Wolf

 

Ulkonäkö

Cooperin puolipitkä turkki on väriltään luonnollisen valkoista, joten se näyttää puhdasta lunta vasten joko kellertävältä tai hyvin vaaleanharmaalta. Se on laadultaan karheaa ja tiheää ja eristää hyvin. Cooperille ei tule helposti kylmä kovallakaan pakkasella, mutta lämpimällä säällä turkki voi olla ongelma väristään huolimatta. Cooperin häntä on pitkä ja tuuhea. Siinä on viisi paksua, rinkulamaista, syvänmustaa raitaa, joista yksi on hännän päässä ja tekee siitä mustan. Lisäksi hännän päällä tyvestä päähän saakka on yksi musta raita. Kollin suuret ja suipot korvat ovat myöskin mustat. Cooperin niskassa on kolme ohutta, mustaa raitaa ja tuon tassut ovat mustat. Lisäksi kollin kyljissä on kylkiluiden kohdalla mustia raitoja ja oikea etutassu on kyynärpäähän saakka raidallinen.

Cooperin otsa on melkoisen matala ja pää muodoiltaan suippo. Hänen poskensa ovat hieman kuopalla, mikä tietyllä tapaa sopii hänelle. Kollin silmät ovat mantelin muotoiset ja väriltään tumman pähkinänruskean ja meripihkan sävyjen kirjavat. Ne ovat hieman syvällä kuopissaan, mikä luo silmien ympärille tumman vaikutelman. Kolli on erittäin suurikokoinen, mutta kevytrakenteinen, mikä tekee hänestä hyvinkin kevyen koosta huolimatta. Hän on lihaksikas, mutta lihakset eivät ole pullottavat vaan hyvin muuhun kehoon sulautuvat. Cooper on solakka ja notkea. Etenkin hänen käpäliensä lihakset ovat vahvat. Nenä, polkuanturat ja kynnet ovat mustat. Kynnet ovat noin parin tuuman mittaiset ja erittäin vahvat, minkä takia ne eivät katkea pituudestaan huolimatta helposti. Kyntensä Cooper on voinut hyvinkin periä isältään - tai sitten hän yrittää matkia Crochaxin tunnusomaista piirrettä. Viiksetkin ovat pitkät ja väriltään valkoiset. Hampaat ovat kellertävät ja osittain halkeilleet, ja leuat ovat voimakkaat. Cooperin kuonon yli kulkee kaksi arpea, jotka menevät oikeanpuoleisen silmän alta poskeen. 

 

Luonne

Cooper näyttää kovalta ja säälimättömältä kissalta, joka ei välitä mistään liian paljoa. Tai ainakin sellaisena hän yrittää esiintyä. Todellisuudessa kolli on enemmän viekas ja epäreilu kuin raaka. Hän saattaa käyttää hyväkseen muiden heikkoja hetkiä ja aiheuttaa noille vahinkoa juuri silloin, kun nuo eivät ole valppaina. Kuitenkin kolli on ilkeä vain vihollisilleen ja niille, joita vihaa kenties jostakin muusta syystä. Hyvin harvoille ystävilleen tai muuten läheisille kissoille hän on pidättyvämpi ja ystävällisempi.

Cooperissa voisi sanoa olevan kaksi puolta. Toinen on juuri edellä mainittu ilkeä persoona ja toinen on kiltimpi ja oikeudenmukaisempi. Cooper pyrkii olemaan puolueeton monissa asioissa, mutta ilmaisee silti mielipiteensä voimakkaillakin tavoilla, jos on tarvetta tehdä niin. Jos kolli valitsee puolen, hän pysyy päätöksessään, kuten oikeastaan kaikkien muidenkin asioiden suhteen. Hän pyrkii olemaan katumatta tekojaan varsinkin, jos niille ei voi enää mitään. Silti oikeudenmukaisuus ja muut niin sanotut paremmat puolet pääsevät liiankin usein vaikuttamaan Cooperin teoissa ja päätöksissä. Häntä voisi sanoa siltikin jopa sadistiseksi, vaikka sitä kolli ei missään nimessä myönnä olevansa. Sana kuvaa häntä hyvin siinä mielessä, että hän tykkää leikitellä saaliillaan - olipa se sitten riistaa tai hänen vastustajansa taistelussa -, mikä puolestaan tuottaa kollille julmaa mielihyvää.

Hän ei ole tottunut välittämään laista tai sitoutumaan liiaksi mihinkään viralliseen. Hän tekee juuri niin kuin itse haluaa, eikä suostu olemaan kenenkään alainen. Kolli pitää korkeista paikoista ja - vaikka sitä ei välttämättä ihan heti arvaisi - rakastaa pehmeitä ja joustavia esineitä, kuten palloja ja kimmottavia alustoja, joilta voi hypätä korkeammalle kuin tavallisesti. Cooper ei halua ottaa liiaksi vastuuta asioista, eikä hän siedä valittamista siitä, mitä tekee tai ei tee. Sen vuoksi hän tulee toimeen oikeastaan vain harvojen kanssa, sillä hän kyllä sanoo takaisin ja kovaa. Hänet voi nähdä riidanhaastajana, mutta useimmiten hän yrittää katsoa asioita pidemmälle ja miettiä, tarvitseeko hän toista kissaa elämässään vai voiko tuon käskeä häipyä. Kollin sisimmässä piilee suuri osa hyvyyttä, vaikka hän ei näytäkään sitä ulospäin ja pyrkii pikemminkin peittämään sen kokonaan pahoilla puolillaan. Hän uskottelee itselleen, että haluaa olla ennemmin pelätty kuin rakastettu, mutta kuinka asia onkaan vai välittääkö hän edes sellaisesta?

 

Menneisyys

Cooper on entisen kotikissan, Sunrisen, ja kulkukissa Crochaxin jälkeläinen. Kollin emo lähti kaksijalkojensa luota ennen kahden pentunsa syntymää. Tuo ja Crochax eivät olleet koskaan olleet mikään virallinen pari, mutta silti naaras oli alkanut odottaa kulkukissan pentuja ja oli päättänyt etsiä Crochaxin kertoakseen tuolle. Cooperin ensimmäisiä muistoja on asuminen vanhan kaksijalkojen pesän kellarissa, jonne Sunrise oli jäänyt synnytettyään pentunsa. Kun Oliver ja Cooper olivat tarpeeksi vanhoja kulkeakseen emonsa mukana pitkiäkin matkoja, Sunrise lähti heidän kanssaan jatkamaan etsintöjä. Cooperin emo kertoi uudestaan ja uudestaan erilaisia asioita veljesten isästä.

Jonkin ajan kuluttua Sunrise sairastui kulkutautiin ja menehtyi siihen Cooperin ja Oliverin ollessa kolmevuotiaita. Veljekset jatkoivat isänsä etsimistä ja saivat tietoja muilta kissoilta. Tietojen rippeet johdattivat kaksikkoa yhä lähemmäs isäänsä. Kuitenkin kesti vielä pari vuotta ennen kuin he pääsivät määränpäähänsä. Niiden kaikkien vuosien aikana, jotka he kulkivat maailmalla - joko kahdestaan tai ennen emonsa kuolemaa - kaksikko tutustui kahteen naaraskissaan nimeltä May ja Lyra. Cooper ehti kokea noin vuoden mittaisen suhteen Lyran kanssa samalla, kun Oliver oli Mayn kanssa. Silti veljekset jatkoivat aikanaan matkaansa ja jättivät naaraskissat taakseen. He eivät voineet vielä perustaa perhettä, eivätkä olleet varmoja, halusivatko edes sitä.

Pitkän ajan kuluttua Cooper saapui veljensä kanssa lähelle merta. He löysivät tiensä maatilalle, jolla asui pulleahko erakkokolli nimeltä Seal. Seal oli kuullut Crochaxista ja johdatti veljekset lopulta viimeisimpään paikkaan, jossa heidän isänsä tiedettiin olevan. Tuo paikka oli järvi, jonka ympärillä asui neljä villikissojen klaania. Klaanit olivat Sealin mukaan käyneet sodan kulkukissoja vastaan joitakin kuita sitten, ja Crochax oli ollut mukana sodassa. Cooper ja Oliver uskoivat, että heidän isänsä olisi järvellä. Seal suostui johtamaan kaksi kulkukissaa järvelle, mutta palasi sitten välittömästi takaisin maatilalle. Veljekset olivat kiitollisia tuolle puolituntemattomalle kollille. He olivat viimein lähempänä isäänsä kuin koskaan aikaisemmin. Vuosien työ oltiin saamassa päätökseen. Mutta asiat eivät olleetkaan aivan niin kuin veljekset luulivat.

Järvellä kaksikko sai kuulla Kaikusielu-nimiseltä klaanikissalta, että Crochax oli kuollut klaanien ja kulkukissojen välisessä Suuressa Sodassa. Tappouhkauksen jälkeen Kaikusielu suostui kertomaan myös Crochaxin tappaneen Shadow Legacyn nimen ja olinpaikan. Cooper petti tuon ja tappoi Kaikusielun siitä huolimatta. Tai niin hän ainakin luuli. Veljekset seurasivat klaanikissan kertomia ohjeita ja saapuivat Shadow Legacyn ja tuon perheen kotiseudulle. Cooper haastoi Shadow Legacyn kaksintaisteluun ja pudotti tuon lopulta kallion laelta alas tehden tuosta lopun. Juuri ennen taistelun loppua Kaikusielu ilmaantui paikalle - kuitenkin hieman liian myöhään estääkseen tapon. Taistelun päätyttyä Oliver ja Cooper pakenivat. Kaikusielun ilmaantuminen häiritsi Cooperia. Kolli uskotteli itselleen, ettei ollutkaan jostakin syystä onnistunut tappamaan klaanikissaa, vaikka luuli niin. Silti kolli tiesi, ettei se luulottelu ollut totta. Kaikusielu oli varmasti kuollut Cooperin hampaiden kautta. Kysymys kuuluikin, miten tuo sitten oli vielä elossa?

Cooper asettui veljensä kanssa suureen Kaksijalkalaan. He löysivät erään kaksijalkojen pesän kellarista hyvän piilopaikan ja kodin. Kaksikko ei silti aikonut jäädä Kaksijalkalaan. He eivät halunneet asua lähellä kaksijalkoja kovin pitkään. Cooper unohti Kaikusielun nopeasti. Hän ei ehtinyt asua veljensä kanssa väliaikaisessa kodissa edes paria päivää, kun Oliver kaapattiin. Rankkuri vei Cooperin veljen pesäänsä. Erään kotikisunaaraan avulla Cooper onnistui vapauttamaan veljensä rankkurin pesästä. He erkanivat kotikisusta ja vaeltelivat ympäriinsä kaksijalkalan lähistöllä jonkin aikaa pohtien minne mennä. Cooper oli huomannut erään oikeastaan jopa huolestuttavan asian Oliverissa; jokin tuossa oli muuttunut. Tuo ei ollut enää aivan sama kissa kuin vielä alle päivä sitten. Cooper myös tiesi syyn siihen. Kaksijalat olivat leikelleet Oliverin ruumista, eikä tuo voinut enää sen vuoksi saada jälkeläisiä. Oliver oli itsekin tajunnut sen ja raivosikin siitä aluksi kamalasti. Cooperin veli aikoi hetken huumassa tehdä itsemurhan ja syöksyä hirviön alle. Cooper kuitenkin esti tuota tekemästä sitä ja sai tuon rauhoittumaan vakuuttamalla, ettei tuon elämä silti olisi turha. Kolli ymmärsi, ettei ollut saanut itsetuhoisuutta kokonaan pois veljensä mielestä, eikä halunnut ajatellakaan, mitä keinoja Oliverin päähän vielä pälkähtäisi tuon oman pään menoksi.

Veljekset asettuivat joksikin aikaa vuorten juurelle. Jonkin ajan kuluttua, älyttömän onnekkaan oloisen käänteen johdosta, Cooperin vanha seurustelukumppani Lyra saapui kaksikon luokse. Lyra kertoi etsineensä heitä. Tuolla oli mukanaan kaksi muuta kissaa, Sierra ja Damon. Lyra kertoi Sierran olevan Oliverin ja edesmenneen Mayn tytär. Damon puolestaan oli Lyran ja Cooperin jälkeläinen. Cooper ei voinut ensin uskoa sitä todeksi, mutta olikin pian iloinen asiasta. Hän toivoi Sierran ilmaantumisen vähentävän Oliverin itsetuhoisuutta. Cooperilla ja Lyralla oli oikeastaan ollut kaksi poikaa, mutta toinen noista oli kuollut haaskalintujen kynsiin. Myös Oliverilla ja Maylla oli ollut kolme jälkeläistä, mutta Mayn tappanut sairaus oli tarttunut tuon kahteen pentuun ja vienyt myös nuo mennessään. Lyra, Sierra ja Damon jäivät Cooperin ja Oliverin luokse. He päättivät jatkaa eloaan vuorten juurella.

Joidenkin päivien kuluttua Lyra katosi äkkiä. Cooper ja muut lähtivät etsimään tuota ja löysivät tuon lopulta ukkospolun laidasta, läheltä järveä. Lyra oli tehnyt itsemurhan. Cooper ei osannut aavistaa syytä tuon päätökselle, mutta oli varma, että juuri nimenomaan itsemurha se oli. Kaupungin kujilla varttunut Lyra tuskin olisi niin hölmö, että menisi vahingossa juoksemaan suoraan hirviön alle. Cooper hautasi Lyran yhdessä veljensä ja Sierran sekä Damonin kanssa. Kolli ei osannut kuitenkaan olla niin surullinen kuin olisi pitänyt. Hän ei ollut rakastanut Lyraa, kuten puolisoaan, mikä olikin ollut osasyynä sille, että Cooper oli aikoinaan halunnut jättää naaraan ja jatkaa isänsä etsimistä. Sierra kertoi pian syyn Lyran päätökseen. Naaras oli ollut vakavasti sairas. Sairaus olisi kuihduttanut tuon hitaasti kuoliaaksi, joten Lyra halusi varmistaa, että Sierra ja Damon olisivat jonkun kanssa ennen kuin voisi jättää maailman. Lyra ei halunnut kuolla sairauteensa, joten tuo valitsi nopeamman vaihtoehdon. Tuo ei ollut kuitenkaan kertonut päätöksestä mitään ennestään edes Sierralle tai Damonille.

Cooper ja muut nukkuivat yönsä lähellä Veljeskunnan metsää. Tai ainakin he aikoivat nukkua. Suuren Tuhon saapuminen romutti sen suunnitelman täysin. Kun taivaalta satoi meteoreja, jotka sytyttivät maaston tuleen ja riepottelivat kissoja ja jopa puita niin, että osa niistä kaatui paineaaltojen voimasta, kissojen oli vain alettava miettiä, kuinka selvitä hengissä. Oliver teki yllättävän päätöksen ja lähti auttamaan klaanikissoja. Tuo säntäsi suoraan Taivasklaanin palavaan metsään, vaikka Cooper yritti estää tuota. Mustakorvaisen kulkukissan mielestä ei ollut mitään järkeä vaarantaa henkeään auttaakseen sellaisia, jotka inhosivat kulkukissoja. Cooperin käsitys nimittäin oli sellainen, etteivät klaanit ja klaanien ulkopuoliset tulleen useinkaan kovin hyvin toimeen keskenään. Oliver pelasti Taivasklaanin silloisen varapäällikön, Harmaavarjon, ja palasi metsään etsimään muita avun tarpeessa olevia. Siltä retkeltä tuo ei koskaan tullut takaisin. Cooper oli epäillyt, että Oliverin päätöksiä ohjasi vain vanhemman veljen oma ajatus kuolinpaikan etsimisestä. Hän ei osannut aavistaakaan, miten oikeassa oli sen suhteen. Oliver ei ollut päässyt yli siitä, mitä kaksijalat olivat tehneet tuolle. Niinpä tuo kohtasi kuolemansa tulessa. Cooper ei koskaan saanut nähdä veljensä ruumista, mutta oli silti varma, että tuo oli poissa. Se oli paljon valtavampi menetys kuin Lyran kuolema. Oliver oli ainoa, jonka käpäliin Cooper koskaan oli luottanut ei enempää tai vähempää kuin oman henkensä.

Oliverin kuoleman jälkeen, tuhon vielä riehuessa järvellä, Cooper kohtasi nuoren kissan nimeltä Fire Which Burns Forever, joka oli Shadow Legacyn sukulainen. Nuorukainen oli saanut pahoja palovammoja tulesta ja oli siksi aika heikossa kunnossa. Cooperin ja Forever Burningin kohdatessa he tunnistivat toisensa. Forever Burning halusi kostaa Shadow Legacyn kuoleman Cooperille, mikä sopi kulkukissalle oikein hyvin. Cooperin päämääränä oli kuitenkin vain leikitellä selvästi heikolla vastustajallaan ennen tuon tappamista. Kulkukissa oli sen verran tolaltaan Oliverin kuolemasta, että hänen sisimpäänsä oli syttynyt vihan liekki, jonka sammuttaminen vaatisi verenvuodatusta. Niinpä kulkukissa ja Veljeskunnan johtaja kävivät kiinni toisiinsa kynsin ja hampain. Cooper pääsi heti niskan päälle. Taistelun tuoksinnassa ja omaa sadistista leikkiään kannustaakseen Cooper repäisi Forever Burningin kieleen samanlaisen loven kuin Shadow Legacylla oli ollut. Mikä olisikaan ollut parempi läksiäislahja jo käytännössä kuolleelle nuorukaiselle, joka oli Shadow Legacyn sukulainen ja pääsisi vieläpä pian Cooperin aiemmin tappaman kollin luokse tuonpuoleiseen? Mutta Cooper ei koskaan saanut antaa kuoliniskua Forever Burningille, koska Darkness Where One Light Shines -niminen kissa tuli väliin puolustamaan pahasti haavoittunutta poikaansa. Cooper aikoi taistella Darknessia vastaan Sierran ja Damonin läsnäolon tuoman itsevarmuuden turvin. Kulkukissoilla olisi ollut ylivoima, eikä Darkness olisi voittanut kamppailua. Kuitenkin liian pian paikalle saapui lisää veljeskuntalaisia: Hunter, Routahenki ja Kaikusielu. Voimaerot olivat muuttuneet. Cooper ei ollut vieläkään uskoa silmiään nähdessään Kaikusielun, kissan, jonka hän luuli tappaneensa saatuaan tuolta tiedot Shadow Legacysta. Kaikusielu ei kuitenkaan antanut kovin valaisevaa vastausta Cooperin ihmetellessä tuon elossa oloa ääneen. Cooper päätti vastahakoisesti perääntyä taistelusta ja käski Sierran ja Damonin mukaansa. He suuntasivat Tuuliklaanin reviirille, mistä Cooper aikoi palata jotakin tietä takaisin vuorten juurella olevaan kotipaikkaan.

Kun Cooper ja nuoremmat kulkukissat olivat taas omassa pesässään, Oliverin aiemmin pelastama Harmaavarjo sekä tuon veli Sähkösalama saapuivat paikalle ja kertoivat haluavansa kulkea Cooperin ja muiden kanssa. Harmaavarjo sanoi olevansa velkaa henkensä pelastaneelle Oliverille, muttei voisi maksaa velkaansa edesmenneelle kollille, joten tuo aikoisi maksaa sen Cooperille. Cooper ei ollut kovin innoissaan ajatuksesta, että klaanikissa tai jopa kaksikin kulkisi hänen seurassaan, mutta Harmaavarjo sai suostuteltua kollin hyväksymään seuraansa kaksi uutta kissaa. Cooper ajatteli, että voisi vielä hyötyä Harmaavarjosta ja Sähkösalamasta, joista ainakin toinen lupasi maksaa velkansa noudattamalla Cooperin käskyjä.

Cooper tiesi, että hän oli epätoivon sekasen raivonsa puuskassa Forever Burningin piestessään saanut vihan liekin roihuamaan vain vahvemmin nuoren kollin rinnassa. Vaikka kulkukissa ei ollutkaan varma, oliko Forever Burning jäänyt eloon, hän arveli, että viha paloi myös loppujen Shadow Legacyn suvun jäsenten sisimmissä. Cooper ymmärsi oman raivonsa hieman laannuttua, että tulossa saattaisi hyvinkin olla taistelu kahden suvun välillä. Hän päätti, että olisi hyvä alkaa valmistautua mahdolliseen tulevaan kahakkaan. Oli kuitenkin eräs ongelma: hänen puolellaan oli vain neljä kissaa hänen itsensä lisäksi, kun Forever Burningilla taas oli ei vain oman sukunsa jäseniä vaan luultavasti koko se joukko - Veljeskunta -, jonka jäsen tuo vaikutti olevan jossakin arvojärjestyksen ylimmässä päässä. Cooperin puolella olevat kissat eivät pärjäisi lukumäärällään koko Veljeskunnalle. Asialle oli tehtävä jotain.

Pian tapahtui jotain, mitä Cooper ei ollut osannut mitenkään aavistaa: hän sai veraan tuonpuoleisesta. Kolli ei ollut koskaan oikein uskonut henkiin, mutta eräänä aamuna hänen vartioidessa sukunsa kotiluolaa, jossa myös kaksi entistä taivasklaaniaista nyt nukkui, hän kohtasi isänsä hengen. Crochax tuli Cooperin luokse paikasta, jota edesmennyt kissa nimitti Pimeyden metsäksi. Henki oli mustan savun ympäröimä ja Cooper aisti siitä tulevan voiman, jota hän ei kuitenkaan kyennyt määrittelemään. Hän suhtautui isänsä henkeen hyvin varauksella, mutta suostui juttelemaan tuon kanssa jonkin matkan päässä vuorten juurella sijaitsevan luolan suuaukosta. Cooper esitti isälleen monta kysymystä, joista osaan tuo vastasi hieman vastahakoisesti, mutta kuitenkin. Crochax vakuutti olevansa todellinen, vaikka olikin kuollut. Tuo oli kuolemansa jälkeen löytänyt itsensä Pimeyden metsästä, jossa henget suunnittelivat paluuta maan päälle vahvempina kuin ennen. Crochax oli kiinnostunut suunnitelmasta, mutta siinä missä muut henget näyttivät haluavan aiheuttaa tuhoa klaanikissojen joukossa, Crochax halusi suunnitelman toteutuvan päästäkseen tapaamaan jälkeläisiään. Crochax kertoi, että oli saanut tietää Cooperin ja Oliverin olemassaolosta vasta kuoltuaan, jolloin tuo oli saanut vähitellen tietoonsa muitakin asioita. Vanhahko kolli kertoi, ettei ollut tavannut Oliveria henkimaailmassa, mutta vahvisti myös tiedon siitä, että Cooperin vanhempi veli oli kuollut tulipalossa. Crochax vakuutti, että taistelu kahden kissasuvun välillä koittaisi vielä ja kertoi tulleensa Cooperin luokse voidakseen auttaa poikaansa kissojen vähäisen määrän osoittamassa pulmassa. Kuollut kolli kertoi haluavansa pyyhkiä Shadow Legacyn suvun pois maan päältä ja lupasi, että hänen avullaan Cooper ja muut voittaisivat tulevan taistelun. Crochax kertoi Cooperille kissasta nimeltä Felldein, joka oli Cooperin isän serkku, vaikkakin puolet nuorempi kuin Crochax. Felldein oleskeli Crochaxin mukaan tuhon kohteeksi joutuneessa suuressa Kaksijalkalassa. Cooperin oli mentävä etsimään tuota. Hän tunnistaisi Felldeinin Crochaxin kertoman ulkonäön perusteella. Keskustelun päätteeksi Crochax hajosi mustana savuna ilmaan.

Cooper lähti seuralaistensa kanssa pikimmiten läheiseen Kaksijalkalaan. Paikka tosiaankin oli tuhoutunut meteorien vuoksi pahasti. Kaksijalkalan laidalla Cooper kuuli Crochaxin äänen päässään ja seurasi isänsä antamia ohjeita Kaksijalkalan laitaa pitkin eräälle hylätylle kaksijalkaisten pesälle. Crochax oli kertonut, ettei Felldein ollut yksin, mutta Cooper sai pettyä siihen, mitä löysi. Hylätyn pesän laho ovi aukesi helposti tönäisyllä. Sisällä oli Felldein ja joku kollikissa, jota Cooper ei ollut koskaan tavannut. Kumpikin oli saanut pahoja vammoja selvittyään Kaksijalkalan tuhosta. Felldein oli osittain veren peitossa, eikä selvästikään pystynyt liikkumaan ilman, että tunsi suurta kipua. Toisen kollin takajalka puolestaan oli murtunut parista kohtaa ja hännästä oli jäljellä vain alle puolet. Cooper ja muut saivat melko vihamielisen vastaanoton. Vieraan kollin vihaisen rääkäisyn seurauksena paikalle saapui vielä kaksi muuta kissaa, joista toinen hyökkäsi mitään kyselemättä suoraan Cooperin niskaan. Cooper sai ravistettua pienikokoisen harmaaturkkisen kollin irti ja avattua suutaan sen verran, että sai sanottua heidän tulevan ystävällisissä aikeissa. Kaksi paikalle saapunutta vierasta olivat selvästi paremmassa kunnossa kuin ne, jotka olivat olleet sisällä hylätyssä rakennuksessa. Nuo olivat olleet metsästämässä. Cooper kertoi Felldeinille, että hän ja neljä hänen mukanaan olevaa kissaa olivat tulleet etsimään tuota. Hän kertoi suurelle mustaturkkiselle kulkukissalle heidän sukulaissiteestään, mikä näytti herättävän mielenkiinnon Felldeinissä. Keskustelun jälkeen Felldein suostui antamaan apuaan Cooperille tulevan taistelun suhteen. Vaikka tuo tarvitsikin vielä aikaa parantuakseen saamistaan vammoista, tuo kertoi, että tuolla oli sisaruksia ja ystäviä Korkokiviksi kutsuttujen vuorten toisella puolella sijaitsevassa kaksijalkojen asuinpaikassa. Cooperin yllätykseksi myös yksi tuntemattomista kissoista, valkoturkkinen naaras, halusi lähteä heidän mukaansa. Naaraan nimi oli Rimer. Muut kaksi tuntematonta kissaa olivat tuon sisaruksia. Cooperin kimppuun käynyt harmaaturkkinen kolli oli nimeltään Elohopea ja jalkansa murtanut kellanpunaisen ja ruskean kirjava kolli oli Scorcher. Nuo olivat entisiä klaanikissoja, mutta silloin nykyään luopioita. Rimerin päätöksen seurauksena kävi niin, että lopulta myös tuon sisarukset olivat valmiita lähtemään mukaan toimintaan. Cooper arveli, että Crochax oli juuri toivoutkin hänen saavan mukaansa myös ne kissat, joita hän ei ollut tullut etsimään kaksijalkojen pesästä. Tulevaisuudessa pilkisti pieni toivo voitosta, jonka Crochax oli luvannut.

Sekalaisen joukon oli määrä lähteä Korkokivien toiselle puolelle ja etsiä Felldeinin veljet. Elohopea, Sierra ja Rimer kuitenkin katosivat ennen sitä, mikä sai Cooperin epäröimään. Hän ei halunnut jättää Sierraa jälkeen, mutta hän ei myöskään halunnut noin vain menettää kolmea liittolaisistaan. Crochax puhui hänelle jälleen ja vakuutti, että auttaisi kadonneiden etsimisessä, kunhan Cooper ensin vierailisi Nelipuun Kaksijalkalassa. Isän mukaan karanneet kissat olivat suunnanneet klaanien järvelle päin. Cooper päätti luottaa Crochaxin lupaukseen ja lähti yhdessä Felldeinin ja muiden kanssa matkaan kohti Korkokiviä.

Nelipuulla he löysivät Kaksijalkalasta etsimänsä, kun Felldeinin veljet kävivät heidän kimppuunsa. Cooper oli noiden ensimmäinen uhri, mutta Felldeinin saapuessa paikalle, saatiin tilanne jotenkuten rauhoittumaan. Heidät vietiin Felldeinin veljien ja noiden liittolaisten kotipaikkaan, missä vastaanotto ei ollut lainkaan lämmin. Felldeinin veljet, Gurenar ja Sangrior, syyttivät Felldeiniä siitä, että tuo oli aikoinaan lähtenyt ja hylännyt nuo. Sen jälkeen oli iskenyt nälkä ja kulkutaudit, jotka olivat tehneet elämän kujilla hankalaksi. Suuri osa kissoista oli kuollut. Gurenar ja Sangrior eivät tarjonneet apua Cooperille ja muille, sillä Felldein oli jättänyt nuo kärsimään hätää. Heidät ajettiin pois uhaten, että kävisi pahemmin, jos heidät vielä nähtäisiin Kaksijalkalassa. Niin Felldeinin johdolla Cooper ja muut poistuivat paikalta. He eivät kuitenkaan heti lähteneet. Felldein ei uskonut voivansa pakottaa veljiään mukaan, eikä Cooperkaan uskonut pystyvänsä siihen. He jäivät suojaan myrskyltä erään hirviön alle ja kohtasivat vain hieman myöhemmin yllätyksen. He saivat vieraita. Gurenar ja Sangrior tulivat heidän luokseen verisinä ja lyötyinä ja kertoivat tahtovansa liittyä heidän joukkoonsa. Nuo kertoivat tulleensa ajetuiksi pois kodistaan liittolaistensa, perheensä, toimesta. Cooperille kaksikko kuitenkin kertoi toisen tarinan. Mustan savun ympäröimä demoni oli tappanut kaikki muut ja vannonut antavansa Felldeinin veljille saman kohtalon, jos nuo eivät auttaisi Cooperia. Crochax oli antanut kynsillään sanoilleen painoa. Gurenarilla ja Sangriorilla ei ollut enää muuta perhettä, joten noilla ei ollut syytä jäädä Nelipuulle. Nuo näkyivät myös pelkäävän Crochaxia ja aivan syystä. Cooper tietysti hyväksyi avun, koska olisi ollut typerää tehdä toisin. Niin joukko ylitti Korkokivet jälleen ja palasi vuorten juurella olevaan luolaan...

 

Muuta

  • Nuorempi edesmenneen Crochaxin kahdesta pojasta. Cooperilla oli vanhempi veli nimeltä Oliver, joka kuitenkin on kuollut. Kolli on hieman kaukaisempaa sukua Felldein-nimiselle kulkukissalle.
     
  • Cooperilla on loistava tasapaino. Hän osaa kiipeillä ja kulkea hyvin esimerkiksi puissa. Hän omaa myös erikoisiakin taisteluliikkeitä ja nopean reaktiokyvyn. Hän sietää hyvin kipua.
     
  • Cooper ei ole kiinnostunut suhteista muiden kissojen kanssa eikä halua erityisemmin perustaa perhettä. Hän on siltä osin varsin tunneköyhä.
     
  • Jos Cooper olisi ihminen, hänen nimensä olisi Quirin Rayner Cooper. Hänen veljensä olisi nimeltään Oliver Nicolaus Cooper. Sukunimensä he olisivat perineet äidiltään, joka heidät kasvatti, sillä heidän isänsä nimi olisi Ralph Helmuth Bloodworth. Quirin olisi joku vähän tunnettu pikkutekijä, joka haaveilee suuruudesta. Hänellä olisi päivänvalossa hyvä julkisivu, mutta kulissien takana hän olisi riidoissa Odilon Yezekael Odellin (Shadow Legacy) suvun kanssa ja havittelisi noiden omaisuutta keinolla millä hyvänsä. Hän haluaisi myös paljastaa isänsä murhan ja olisi itse syytettynä Odilonin tappamisesta, jos se voitaisiin todistaa.

 

Copyright

Silagul

©2019 Cooper | Wᴀʀʀɪᴏʀ Cᴀᴛs RPG - suntuubi.com