Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

STARLIGHT WHICH SPARKLES ON THE SNOW

kuva

Ikä Noin 3 vuotta
Sukupuoli Naaras
Sisarukset Darkness Where One Light Shines ♂, Lonely Tree From Which a Leaf Falls ♀ †, Twilight ♀ †, Givre ♀ †, Deinara ♀ †
Vanhemmat Soul Who Sees Everything from Past and Future ♀, Shadow Legacy ♂ †
Kumppani Ei ole
Pennut Ei ole
Soundtrack Trevor DeMaere - Sanctum of Aevum

 

Ulkonäkö

Starlightin turkki on koko kehossa puolipitkää ja pohjaväriltään puhtaan lumen valkoista. Siinä on vaaleanharmaat täplikkäät tabbykuviot. Turkki on laadultaan erittäin pehmeää ja tuuheaa. Se saattaa vähänkin tuulisella säällä näyttää helposti hyvinkin pörröiseltä. Naaraan tassuissa on tupsut varpaiden välissä olevien karvojen vuoksi ja hänen turkkinsa soveltuu hyvin kylmään säähän. Märässä lumessa se ei kuitenkaan ole hyödyllinen vaan kastuessaan pikemminkin haitaksi.

Naaras on rakenteeltaan siro ja solakka ja kooltaan hieman tavallista pienempi. Yhdessä nuo kolme ominaisuutta tekevät hänestä erittäin kevyen. Naaraskissalla on pitkät käpälät ja taipuisa keho. Hän on notkea ja osaa pitkän häntänsä ansiosta säilyttää hyvin tasapainonsa. Turkin vuoksi etenkin hänen käpälänsä näyttävät suuremillta ja vankemmilta kuin todellisuudessa ovatkaan.

Starlightin kullankeltaiset silmät ovat melko suuret ja muodoltaan jonkin verran mantelin muotoa pyöreämmät. Niistä saattaa niiden muodon vuoksi toisinaan tulla mieleen jokin pöllön tapainen. Hänen poskensa ovat hieman pyöreät, vaikka hän onkin muuten melko laiha. Hänen korvansa ovat suuret ja päistä pyöreähköt. Karva niiden sisällä on valkoista, kuten hänen turkkinsa pohjaväri. Naaraan nenä ja polkuanturat ovat tuhkanharmaat. Hänen kyntensä ovat terävät ja kutakuinkin kermanvaaleat. Naaras pitää kynsistään ja hampaistaan hyvää huolta, sillä hän joutuu toisinaan tarvittaessa osoittamaan niin uusille kuin vanhoillekin tuttavuuksille voimalla sen, mitä nuo eivät tajua muusta elekielestä.

Starlightin tuoksu muistuttaa sateen raikastamaa metsää ja vasta leikattua nurmea. Siinä on myös häivähdys meren aromia, mikä johtuu arvatenkin siitä, että naaras on asunut nuorena kissana meren lähellä perheensä kanssa. Hänen kehossaan ei ole suuria arpia.

 

Luonne

Starlight on pakostakin hiljainen persoona. Hän ei sano mitään koskaan kenellekään. Se ei johdu siitä, että naaras ei luottaisi kehenkään tai ei haluaisi puhua, vaan siitä, että hänellä on synnynnäinen vamma. Puhekyvyttömyytensä takia Starlight on erittäin ajattelevainen kissa. Hän ajattelee usein kaikkea - oli se sitten hyödyllistä tai hyödytöntä. Jos vain on mitenkään mahdollista, naaras harkitsee ensin tarkoin, mitä on tekemässä ennen kuin tekee sen. Hän ajattelee tekojensa seurauksia ja sitä, miksi oikeastaan tekee mitään. Naaraan moraalikäsitykset voivat toisinaan olla vaikeasti ymmärrettäviä. Hän muuttaa harvoin mieltään asioiden suhteen. Starlight on mieleltään usein vakaa ja luotettava. Hänelle voi uskoa salaisuudet pelkäämättä, että hän kertoisi niitä eteenpäin.

Naaras rakastaa luontoa ja arvostaa kaikkien ja kaiken elämää. Hän ei tapa ketään turhaan tai kostonhimoisena, vaan vain pakon edessä ja riittävän hyvästä syystä. Naaras puolustaa läheisiään ja pyrkii toimimaan aina mahdollisimman monen parhaaksi. Hän pitää paljon myös läheisyydestä ja muiden kuuntelemisesta. Hän ei suutu helposti eikä ole pitkävihainen. Jos kuitenkin onnistuu suututtamaan Starlightin pahasti, joutuu suututtaja olemaan se, joka esittää anteeksipyynnön ja katumusta teostaan. Hän ei nauti taistelemisesta eikä haasta riitaa tahallaan. Hän välttelee taisteluita omien aatteidensa vuoksi ja siksi, koska ei halua satuttaa muita ilman hyvää syytä. Jos joku joskus pyytäisi häntä tappamaan kissan, joka kärsii tai haluaa kuolla, hän tekisi sen. Kostonhimo ei kuulu hänen luonteeseensa, eikä hän toimi negatiivivsten tunteidensa mukaan.

Naaras pitää vapaudesta ja viihtyy enemmän yksin kuin muiden seurassa. Toisin kuin siskonsa Twilight Starlight uskoo yliluonnolliseen ja kunnioittaakin siksi hyvin paljon emoaan, jolla on kykyjä aistia henkien läsnäolo ja kuulla noiden äänet. Huolimatta siitä, että Starlight on ajatusmaailmaltaan vakaa, voi hänen mielialansa vaihtua hyvin nopeasti, minkä takia hänen kanssaan voi olla vaikeaa kommunikoida. Yhdessä hetkessä hän voi olla ilon perikuva ja seuraavassa äkkiä surullinen ajatustensa kiitäessä asiasta toiseen. Naaras onkin nopea ajattelemaan, vaikkei voikaan ilmaista useimpia ajatuksiaan muille.

 

Menneisyys

Starlight oli mykkä jo syntyessään. Naaras syntyi siskonsa Twilightin kanssa lähellä merta sijaitsevalla erakoiden reviirillä. Siskosten emo oli entinen heimokissa nimeltä Soul Who Sees Everything from Past and Future ja isä erakko Shadow Legacy. Kaksikolla oli jo ennen ollut pentuja toisten puolisoiden kanssa. Sattumalta nuo pennut, Darkness ja edesmennyt Givre, olivat rakastuneet toisiinsa tavatessaan ja saaneet pentuja suurin piirtein samaan aikaan kuin Soul ja Shadow Legacy. Starlightin ja Twilightin emo ei varsinaisesti rakastanut heidän isäänsä, mutta nuo saivat silti keskenään pentueen. Pentujen synnyttyä naaras ja kolli päättivät olla yhdessä, jotta pennut eivät joutuisi kasvamaan ilman vanhempia. Ajan kanssa Starlightille ja Twilightille kerrottiin asian olevan niin kuin se on. Siskokset olivat tarpeeksi vanhoja ymmärtämään asian, mutta eivät kuitenkaan niin vanhoja, että olisivat osanneet välittää siitä sen pahemmin. He tottuivat ajatukseen ja kasvoivat sekalaisen sukunsa joidenkin jäsenten kanssa noiden reviirillä. Siskokset sekä noiden sisarpuolten pentu Forever Burning ystävystyivät ja olivat lopulta niin läheisiä, että olisivat voineet olla kaikki sisaruksia.

Starlightin ollessa vuoden ikäinen saapui hänen perheensä reviirille kaksi kulkukissaa, joiden nimet olivat Oliver ja Cooper. Nuo olivat Suuressa Sodassa kuolleen Crochaxin jälkeläisiä ja halusivat kostaa Shadow Legacylle sen, että tuo oli tappanut noiden isän. Cooper haastoi Starlightin isän kaksintaisteluun, joka päättyi niin, että Shadow Legacy putosi kallion reunalta meren rannalla olevaan kivikkoon. Naaraan isä kuoli tottakai pudotuksen vuoksi, ja kulkukissat pakenivat paikalta. Starlight oli jonkin aikaa sitten nähnyt unen, joka oli ennustanut hänen isänsä kuoleman. Naaras ei vain ollut ymmärtänyt sen olleen enne. Hän ei tiennyt, mitä ajatella. Oliko hän perinyt joitakin taitoja emoltaan Soulilta? Vai oliko unen näkemisellä jokin muu merkitys?

Pian kysymykset alkoivat saada vastauksia. Starlightin perheen reviirille saapui taas vieraita kissoja, mutta tällä kertaa tulijat eivät onneksi olleet vihamielisiä. Kissoja oli viisi, joista neljä oli entisiä Myrskyklaanin jäseniä ja yksi erakko. Nuo olivat Kaikusielu, Routahenki, Hunter, Meripihka sekä Pakkaslumi. Noilla oli hyvin kummallista kerrottavaa. Nuo kertoivat etsivänsä kahta kissaa, jotka olisivat osa erästä ennustusta. Kaikusielu arveli, että noiden etsimät kissat olisivat Starlight ja Forever Burning. Ennustuksen mukaan oli olemassa viisi vartijaa, jotka pitivät hallussaan avainta elämän ja kuoleman välillä. Kaikusielu, Routahenki ja Hunter olivat kolme viidestä ennustuksen kissasta. Kaikusielu kertoi Starlightin perheelle Kadotuksesta, jonne kuolleiden kissojen henget joutuivat, kun elävien maailmassa ei ollut enää ketään, joka heidät muistaisi. Nuo unohdetut jäivät vangeiksi Kadotukseen ja olivat niin heikkoja, etteivät muut voineet havaita heitä, jos he kävivät maan päällä. Nuo pystyi näkemään ja kuulemaan vain Kadotuksessa. Kaikusielu kertoi vierailleensa siellä silloin, kun Oliver ja Cooper kiristivät tuolta tiedot Shadow Legacyn olinpaikasta voidakseen kostaa isänsä Crochaxin tappamisen. Tuo ei ollut kertonut sitä viimeksi käydessään Auringonlaskupaikalla, mutta Cooper oli tappanut tuon. Kaikusielu oli joutunut Tähtiklaanin sijaan Kadotukseen, jonne eräs tuon paikan kissa oli tuon vienyt. Viisi vartijaa kykenivät vierailemaan Kadotuksessa uniensa kautta - ja kuollessaan. StarBright oli kertonut Kaikusielulle kaikenlaista viidestä vartijasta ja noiden kohtalosta ja lähettänyt tuon sitten takaisin elävien maailmaan. Tähtiklaani ei ollut ainoa, jolla oli erikoisia kykyjä. StarBright oli tavallaan antanut Kaikusielulle yhden hengen lisää samaan tapaan kuin soturiesi-isät tekevät klaanipäälliköille. Vielä sinä samana yönä, revontulien loimutessa taivaalla, viisi vartijaa menivät meren rannalla olevaan luolaan (joka tunnetaan kirjoissa Keskiyön pesänä). He eivät olleet varmoja siitä, kuinka pääsisivät Kadotukseen ja päättivät kokeilla mennä sinne uniensa kautta. Se onnistui kaikkien hämmästykseksi. Viisi vartijaa löysivät itsensä Kadotuksesta. Siellä henget ottivat heidät miltei palvoen vastaan. Kadotuksen kissat olivat odottaneet vapautumistaan niin kauan, että viettivät viiden vartijan ilmaannuttua ne hetket miltei kokonaan hiljaa. StarBright vei vartijat Kadotuksen rajalle, loputtomalle vesialueelle ja neuvoi heille, kuinka vapauttaa henget. Portti Kadotuksen ja muiden maailmojen välillä voitiin avata vain viiden vartijan verellä, elävien sielujen voimalla. Vartijat tekivät itseensä haavat ja pudottivat vertaan veteen, jolloin heidän tehtävänsä oli suoritettu. Kadotuksen kissat pääsivät uimaan veden yli elävien maailmaan. Siellä nuo kuitenkin hajoaisivat, koska noiden olemukset olivat liian heikkoja muihin maailmoihin. Ennen kuin ylitti rajan StarBright kertoi vartijoille, että uusi uhka lähestyi. Uhka, joka voisi tehdä lopun klaaneista ja muista järven ympärillä asuvista kissoista. Pian Kadotuksesta paluun jälkeen Kaikusielun emo Pohjoistuuli vieraili tuon luona ja sanoi, että viiden vartijan oli kerättävä sukunsa yhteen ja muodostettava järjestö, jonka siteiden tulisi olla vahvemmat kuin klaanien lakien ja rajojen. Se olisi haastava tehtävä, mutta kenties ainoa keino auttaa muita uuden uhan saapuessa. Muutoin moni voisi kuolla turhaan. Pohjoistuuli antoi myös erään uutta uhkaa koskevan ennustuksen.

Niin viisi vartijaa aloittivat uuden tehtävänsä. He ottivat Darknessin ja Soulin sekä Twilightin mukaansa ja lähtivät kohti Hunterin sedän, Burning Flamen, kotimetsää kysyäkseen, saisiko Veljeskunnaksi nimetty järjestö sen käyttöönsä. He saivat suostumuksen metsän käyttöön. Myös Starlightin perheen reviiri olisi Veljeskunnan omistuksessa lähinnä siitä syystä, ettei reviiriä voinut jättää noin vain heitteille. Sen jälkeen vartijat lähtivät kahdessa pienessä joukossa keräämään lisää sukulaisiaan jäseniksi Veljeskuntaan. Ne, jotka eivät lähteneet keräämään joukkoa, jäivät vartioimaan metsää siksi aikaa, kunnes muut palaisivat toivottavasti suuren joukon kanssa takaisin. Starlight lähti Routahengen, Forever Burningin sekä siskonsa Twilightin kanssa etsimään klaanien ulkopuolisia sukulaisia. Kaikusielu, Hunter ja Burning Flame puolestaan suuntasivat Myrskyklaaniin. Starlightin joukko löysi parissa päivässä kaikki sukulaiset, joita viiden vartijan suvusta tiedettiin olevan klaanien ulkopuolella. He palasivat takaisin Veljeskunnan reviirille hieman myöhemmin kuin Myrskyklaanin luona olleet kissat. Vartijat toivottivat joukkonsa uudet jäsenet tervetulleiksi ja muodostivat itse valitsemistaan kissoista joukolleen sisäpiirin, jonka tehtävä ja etuoikeus olisi opastaa ja suojella johtajia. Sen jälkeen oli vain odotettava, mitä tuleman piti.

Suuri Tuho saapui muutaman kuun kuluttua eräänä aamuyönä. Ennustus toteutui täysin. Taivaalta satoi meteoreja, jotka olivat liekkien peitossa. Ne olivat hyvin pieniä, eivätkä aiheuttaneet suuria kuoppia osuessaan maahan, mutta tuli levisi maastoon ja sytytti tulipalon koko järvelle. Veljeskunta hajaantui. Kunhan kissat olisivat pelastaneet itsensä, nuo voisivat aloittaa tehtävänsä ja auttaa klaanikissoja. Starlight lähti etsimään tietä ulos Veljeskunnan metsästä yhdessä siskonsa Twilightin kanssa. Matkalla metsän halki puu kaatui Twilightin päälle. Tuo kuoli tuleen, mutta käski Starlightin paeta siitä huolimatta, eikä jäädä auttamaan. Starlight totteli siskoaan ymmärtäessään, ettei kykenisi auttamaan. Naaras löysi tien ulos palavasta metsästä ja jatkoi matkaansa Auringonlaskupaikalle, pentuaikojen kotireviirilleen. Naaras oli murheen murtama Twilightin vuoksi. Hän ymmärsi olevansa parhaiten hyödyksi odottamalla muita eloonjääneitä, koska Soul oli opettanut hänelle ja Twlightille hieman yrttien tuntemusta ja vammojen ja sairauksien hoitoa. Pian Soul saapuikin Burning Flamen ja Kolmijalan pojan Aronaxin sekä Hunterin ja Lifen nimeämättömän tyttären kanssa Auringonlaskupaikalle. Starlight kykeni kertomaan emolleen Twilightin kuolleen tuon kysyessä hänen siskostaan. Yhdessä he odottivat muita kissoja, jotka voisivat saapua tuholta säästyneelle Auringonlaskupaikalle. Starlight odotti pienen metsän reunassa muita johtajia. Kun nuo saapuivat, näky ei ollut ihan sellainen kuin naaras oli odottanut. Forever Burning oli vammautunut sekä tulipalossa että taistelussa Cooper-nimistä kulkukissaa vastaan ja oli sen vuoksi tajuton. Tuon isä Darkness kantoi tuon Soulin luokse. Vanha naaras paikkasi nuoren kollin haavat parhaansa mukaan. Starlight arveli, ettei Forever Burning selviäisi, sillä tuo oli todella heikossa kunnossa. Muut johtajat voivat onneksi paremmin. Kesti aikansa ennen kuin Forever Burningin tila vakaantui. Tuon henkiinjääminen oli todella tipalla, mutta tuo parantui vähitellen. Tuota hoidettiin siihen saakka, että tuo kykeni nousemaan käpälilleen.

Johtajat pitivät kokouksen, jossa heidän oli määrä päättää Veljeskunnan tulevaisuudesta. Kaikusielu kertoi tuossa kokouksessa kuitenkin jotakin odottamatonta. Pääjohtajan mukaan Suuri Tuho oli Kadotuksen henkien syytä, viiden vartijan syytä, koska he olivat vapauttaneet henget. Kaikusielu kertoi, ettei ollut kertonut kaikkea, mitä Pohjoistuuli oli tuolle aikanaan sanonut siinä samassa tapaamisessa, jossa Tähtiklaanin kissa oli antanut vartijoille käskyn muodostaa Veljeskunta. Pohjoistuuli oli sanonut, että henget olivat muuttuneet osaksi elävien maailman luontoa päästyään Kadotuksesta. Nuo olivat olleet olemukeltaan liian heikkoja elävien maailmaan, kuten StarBright oli Kadotuksessa arvellut. Nuo eivät kuitenkaan olleet kokonaan poissa. Eivätkä kaikki Kadotuksesta vapautuneet henget olleet hyviä. Kadotuksen henget olivat yrittäneet tuhota klaanit. Nuo olivat jakautuneet kahteen ryhmään, joista toinen oli ollut aiheuttamassa tuhoa ja toinen, hyvät henget, kaatosadetta, joka sammutti tulen. Muut vartijat olivat aluksi vihaisia Kaikusielulle siitä, että tuo oli jättänyt kertomatta Kadotuksen henkien todellisen kohtalon. Kaikusielu pahoitteli asiaa ja sanoi, ettei ollut pitänyt sitä tärkeänä kaiken muun keskellä ennen kuin oli tajunnut tuhon tulemisen syyn. Vartijat miettivät, mitä voisivat tehdä asialle. Henget olivat edelleen vapaina, eikä mikään estänyt noita aiheuttamasta lisää tuhoa. Johtajat päättivät matkata Kadotukseen uudelleen niin pian kuin mahdollista ja katsoa, voisiko maailmojen välisen tien sulkea ja henget vangita uudelleen Kadotukseen, vaikka se tarkoittaisi epäonnellista kohtaloa myös hyville hengille. Johtajat miettivät myös, mitä Veljeskunta voisi tehdä tulevaisuudessa. Päätettiin, että joukko jäisi järvelle ja suojelisi klaanien reviirejä niiden paluuseen saakka, mikäli ne koskaan tulisivat takaisin. Se olisi vähintä, mitä he voisivat tehdä hyvitykseksi tahattomasta, mutta silti tehdystä teostaan, joka oli johtanut tuhoon. Veljeskunnan metsä oli palanut suureksi osaksi tuhossa, mutta järvialue riittäisi tuhoutuneenakin elättämään Veljeskunnan. Routahenki ehdotti, että Veljeskunta siirtäisi leirinsä maan alla oleviin tunneleihin, jotka risteilivät koko järven alueella ja hieman sen ulkopuolellakin. Sieltä heillä olisi pääsy hyvin laajalle alueelle ja, mikä parasta, he olisivat piilossa ja suojassa, kunhan vain oppisivat liikkumaan pimeissä tunneleissa. Ehdotusta kannatettiin, joten se tuotiin julki koko Veljeskunnalle. Johtajat eivät kuitenkaan kertoneet Kadotuksen henkien osallisuudesta tuhoon. He voisivat ainakin yrittää korjata edelleen voimassa olleen ongelman ensin, jolloin muiden ei olisi välttämättä koskaan tarpeen tietää totuutta Suuresta Tuhosta. Johtajat pelkäsivät, että totuudella he suututtaisivat veljeskuntalaiset ja menettäisivät joukkonsa, jota he tarvitsivat nyt ehkä enemmän kuin aiemmin. Niinpä Veljeskunta lähti Routahengen johtamana kohti lähintä tunnettua tunneliverkoston suuaukkoa, joka sijaitsi Veljeskunnan metsässä. Routahenki kertoi, että hän ja Pakkaslumi olivat paenneet sitä tunnelia pitkin Hunterin kanssa Kuulammelle Suuren Tuhon aikaan. Veljeskunta laskeutui maan alle ja saapui suurempaan luolaan, jonka poikki virtasi joki. Luolan katossa oli halkeama, josta näkyi pala taivasta. Joukko päätti alkaa heti tutkia tunneleita ja perustaa niihin pesiä ja ruokavarastoja. Johtajat päättivät ottaa suuremman luolan Veljeskunnan kokouspaikaksi, koska se oli tarpeeksi suuri, jotta kaikki mahtuivat sinne helposti. Lisäksi luolassa oli kieleke, jonka päältä johtajat saattoivat puhua veljeskuntalaisille.

Hetken aikaa järvellä oli autiota ja rauhallista. Veljeskunta sai rauhassa tutustua uuteen kotiinsa ja oppia tunneliverkoston saloja. Maan alla oli paljon tutkittavaa, eivätkä he löytäneet kaikkea vielä sinne asettuessaan. Heiltä kesti monta kuuta oppia todella tuntemaan uusi kotinsa, mutta he pärjäsivät. Maan alla he olivat suojassa ja piilossa muun maailman katseilta. Klaanien lähdettyä vain harvat tiesivät tunneleista. Varjoklaani oli aikoinaan tukkinut kaikki tunneliverkoston suuaukot omalta reviiriltään estääkseen vihollisklaaneja käyttämästä niitä hyväkseen Kuutamotähden kerrottua tunneleista kokoontumisessa muille klaaneille. Veljeskunta oli maan alla enemmän turvassa kuin sen päällä. Sen parempaa asuinpaikkaa he eivät olisi voineet toivoa.

Vartijat vierailivat Kadotuksessa heti, kun sopiva tilaisuus koitti. Heillä oli paljon vastauksia kaipaavia kysymyksiä. Kadotuksessa he kohtasivat hengen nimeltä Devaqeth, mustaturkkisen kollin, joka sanoi olevansa StarBrightin muinainen puoliso. Noista kahdesta kissasta kaikki vartijat polveutuivat, vaikka Hunterin sukuhaara olikin ajautunut niin kauas muista, ettei tuota ja neljää muuta vartijaa nykyajassa voinut enää lukea sukulaisiksi mitään kautta. Devaqeth tottakai oli ollut paikalla vartijoiden vapauttaessa henget Kadotuksesta, mutta kolli oli jäänyt odottamaan heidän paluutaan tietäen, että he vielä tulisivat takaisin. Devaqethin mukaan StarBright ei ollut kertonut vartijoille kaikkea ennustuksesta. Siihen kuului toinenkin osa, jonka mukaan tulisi olemaan vielä viisi muutakin vartijaa, Kadotuksen viimeiset vartijat, jotka auttaisivat ensimmäisiä ratkaisemaan ongelman henkimaailman suhteen. Paljoa enempää kolli ei ehtinyt sanoa, sillä StarBright tuli silloin paikalle. Kadotus oli lähestulkoon autio, sillä melkein kaikki henget olivat ylittäneet maailmojen välisen rajan. Tie toimi kuitenkin myös toisinpäin ja salli henkien palata Kadotukseen halutessaan. StarBright oli tarkoituksella jättänyt osan ennustuksesta kertomatta, sillä tuo ei halunnut vartijoiden keksivän, kuinka korjata virheensä. Kaksi henkeä, jotka olivat jo niin kuolleita kuin sielut vain voivat olla, alkoivat taistella keskenään. StarBright käytti niitä kykyjä, joita Kadotuksen unohdetuilla hengillä oli, ja heitti vartijat ulos Kadotuksesta, takaisin elävien maailmaan. He päätyivät jälleen omiin kehoihinsa. Viisikko ei mennyt takaisin, sillä he olivat löytäneet sen johtolangan, jota olivat menneet etsimään. Heillä oli pieni tiedonmurunen, jolla jatkaa eteenpäin. Devaqeth oli kertonut heille, että viimeisissä vartijoissa olisi ensimmäisten verta. Sen tiedon oli pakko riittää heille.

Herätessään vartijat tapasivat Burning Flamen vuoden ikäisen esikoispojan Aronaxin, joka toi heille tiedon suuresta kulkukissojen joukosta, joka oli saapunut järvelle ja suuntasi kohti ainoan järvelle jääneen klaanin, Taivasklaanin, reviiriä. Kulkukissat olivat epäilemättä samoja, jotka olivat taistelleet Suuressa Sodassa toisena suurena osapuolena. Vaikutti siltä, että nuo aikoivat hyökätä Taivasklaaniin johtajanaan edesmenneen Saw'n veli Sacra. Aronaxin kanssa tunneleiden ulkopuolella ollut Burning Flame oli lähtenyt seuraamaan kulkukissoja saadakseen selville enemmän noiden aikeista. Veljeskunnalla oli vain vähän vaihtoehtoja sen suhteen, mitä tehdä. He saattoivat joko mennä auttamaan Taivasklaania toivottomassa taistelussa, joka koituisi heidän kuolemakseen, tai he olisivat voineet jäädä tunneleihin ja olla tekemättä mitään. He tekivät vaikean päätöksen ja lähtivät tunneleista. Jos he eivät olisi yrittäneet auttaa Taivasklaania, mitä he sen jälkeen enää olisivat olleet? Veljeskunta oli luotu suojelemaan klaaneja. He jättivät Kaikusielun puolison Hopen, Meripihkan ja pari johtajien nuorta jälkeläistä taakseen tunneleihin ja lähtivät valmiina kuolemaan aatteensa puolesta. He eivät halunneet ottaa pentuja ja pentuja odottavia naaraita mukaan taisteluun. Pakkaslumi kuitenkin vaati saada päästä mukaan ollen itsekäs. Jos he olisivat kuolleet sinä päivänä, Veljeskunta olisi voinut vielä nousta jonakin päivänä uudelleen nuorten kissojen avulla. Starlight ei pelännyt kuolemaa, mutta toisaalta hän oli katkera siitä, millainen hänen loppunsa tulisi olemaan. Hän ajatteli kuolevansa turhaan kulkukissojen kynsissä.

Tuuliklaanin reviirillä he kuitenkin kohtasivat Burning Flamen, jonka kulkukissat olivat raadelleet melkein kuoliaaksi. Kissa nimeltä Seer of Hundreds of Seas oli saapunut auttamaan pulassa ollutta kollia, mutta kaksikko ei ollut mahtanut paljoakaan kuutta kulkukissaa vastaan. Elossa olleet neljä kulkukissaa pakenivat paikalta nähdessään veljeskuntalaisten lähestyvän. Burning Flame kuoli sinä päivänä Tuuliklaanin entisellä reviirillä, mutta pyysi viimeisinä sanoinaan Veljeskuntaa elämään toista päivää varten. Kolli ei halunnut tovereidensa kuolevan turhaan. Niin Veljeskunta lopulta päätti palata omalle reviirilleen. He hautasivat Burning Flamen metsään, jonka kolli oli heille aikoinaan lahjoittanut ja jäivät velkaa tuota auttaneelle Seerille. Sen jälkeen he painuivat maan alle ja alkoivat leikkiä kuolleita muun maailman silmissä. Sinä päivänä Veljeskunta todella alkoi kuolla.

Seuraavat päivät tuntuivat pitkiltä. He poistuivat maan alta vain yksin tai kaksin omaan metsäänsä hankkiakseen ruokaa. Vedestä heillä ei maanalaisen joen ansiosta onneksi ollut pulaa, mutta ruokaa oli vain vähän. Aronax löysi eräänä päivänä metsästä tajuttoman Taivasklaanin soturin, jonka tuo toi Veljeskunnan luokse hoidettavaksi. Starlight ja Soul paikkasivat mustaturkkisen soturin haavat. Pari päivää sen jälkeen Meripihka synnytti kaksi pentua, ja Starlight auttoi emonsa kanssa tuota synnytyksessä. Heillä ei ollut kokemusta siitä, kuinka kissaa voisi auttaa synnyttämään, mutta Soulilla oli omakohtaista kokemusta synnyttämisestä. Starlightin emolla oli kuitenkin ollut elämänsä aikana kaksi omaa pentuetta. Meripihkan synnytys sujui loppujen lopuksi ilman ongelmia. Soul lähti hakemaan maan päältä hämähäinseittiä, jotta he voisivat vaihtaa taivasklaanilaisen haavoissa olleet siteet. Starlight jäi yksin hoitamaan ja vahtimaan Meripihkaa ja edelleen tajutonta kissaa. Hänen emonsa viipyi, sillä Starlightin silloin vielä tietämättä tuo kohtasi maan päällä kissan nimeltä Lukki, joka halusi päästä Veljeskunnan luokse voidakseen puhua johtajien kanssa Kadotuksen hengistä. Loppujen lopuksi Starlightia ei paljoa haitannut, että hän jäi paitsi keskustelusta. Eihän hän kuitenkaan olisi voinut sanoa mitään. Lisäsi Forever Burning kertoi hänelle, mistä neljä muuta johtajaa olivat Lukin kanssa jutelleet tullessaan katsomaan vastasyntyneitä pentujaan. Starlightia ei haitannut senkään vuoksi, koska sillä välin, kun muut johtajat puhuivat Lukin kanssa, pari päivää tajuttomana ollut Taivasklaanin soturi heräsi. Soturi kertoi olevansa Kaaoskirous ja halusi tietää, missä oli ja mitä Taivasklaanille oli tapahtunut. Starlight ei kuitenkaan voinut vastata kollin kysymyksiin. Onneksi hänen kanssaan ollut Meripihka pystyi hoitamaan puhumisen ja kertomaan soturin olevan Veljeskunnan kodissa. Juuri, kun Forever Burning saapui paikalle, Kaaoskirous tajusi, keiden pelastamaksi oli joutunut ja oli vihainen Veljeskunnalle siitä, että he olivat kääntäneet selkänsä Taivasklaanin hädälle tiedettyään Sacran joukkojen hyökkäyksestä. Forever Burning onnistui kuitenkin lepyttämään Kaaoskirousta hieman kertomalla Lukin kertoneen, että Taivasklaani oli suurimmaksi osaksi elossa, vaikkakin hajallaan ympäri järvialuetta ja jopa kauempana. Silloin kolli myös kertoi Starlightille ja Meripihkalle sekä Kaaoskiroukselle hämähäkinseittiä vieneelle Soulille, miksi Lukki oli tullut vierailemaan Veljeskunnassa ja mistä he olivat puhuneet. Kaaoskirous halusi heidän auttavan Taivasklaania, mistä johtajat päätyivät keskustelemaan keskenään Kaaoskirouksen kanssa...

 

Muuta

  • Starlight on mykkä. Hän voi puhua vain liikuttamalla suutaan äänettömästi, jolloin vastapuolelta vaaditaan huuliltalukutaitoa. Naaraan kanssa on hyvin vaikea kommunikoida, minkä takia hän antaa mieluummin muiden hoitaa puhumisen. Puhumattomuus johtuu siitä, etteivät naaraan äänihuulet ole kehittyneet normaalisti, vaikka hänen maukumiseen ja muiden kissojen äänten ymmärtämiseen tarkoitetut aivojen alueensa ovat normaaleja. Synnynnäisestä vammastaan huolimatta naaras osaa osoittaa tunteitaan esimerkiksi murisemalla, sähisemällä ja kehräämällä, vaikka nuokaan äänet eivät kuulosta täysin normaaleilta. Maukua hän ei osaa lainkaan, vaikka on yrittänyt kovasti opetella. Opettelun tuloksena hän on oppinut juuri "äänettömän maukumisen" jollaiseksi hän sitä itse kutsuu mielessään.
     
  • Starlightilla oli isosisko nimeltä Twilight, joka saattoi joskus toimia myös hänen tulkkinaan. Twilight nimittäin ymmärsi Starlightia yhtä hyvin kuin, jos hän osaisi puhua. Myös Starlightin veli- ja siskopuolen (Darknessin ja edesmenneen Givren) pentu Fire Which Burns Forever osaa kommunikoida naaraan kanssa melko hyvin.
     
  • Siskosten emolla ja isällä on kummallakin aiemmin ollut toiset puolisot, joiden kanssa nuo ovat saaneet pentuja. Nuo pennut, Darkness Where One Light Shines sekä nyt edesmennyt Givre, ovat Starlightin ja Twilightin sisarpuolia. Fire Which Burns Forever puolestaan on Darknessin ja Givren pentu, joka on kuitenkin Starlightille kuin veli.
     
  • Starlight Which Sparkles On The Snow on yksi Kadotuksen kissojen ennustuksen viidestä vartijasta.
     
  • Monet kutsuvat Starlight Which Sparkles on the Snow'ta pelkällä nimellä Starlight, sillä hänen oikea nimensä on melkoisen pitkä tavalliseen keskusteluun.
     
  • Naaras on kiinnostunut kolleista, mutta ei niinkään paljoa seksuaalisessa mielessä kuin muuten halutessaan läheisyyttä. Häntä voisi kutsua heteroromanttiseksi aseksuaaliksi.
     
  • Starlight ei ole kovin kestävä. Hän voi taistelussa murtua jo muutamasta vahvasta iskusta. Siitä huolimatta naaras on hyvin vikkelä ja ketterä. Starlight omaa erinomaisen kiipeilytaidon. Hän taisteleekin usein käyttämällä nopeuttaan hyväkseen ja viiltämällä vastustajaansa kynsillään ja hampaillaan. Siitä huolimatta naaras on enemmän kiinnostunut parantamisesta kuin vahingoittamisesta ja tuntee joitakin yrttejä ja myrkkyjä.

 

Copyright

Silagul

©2019 Starlight | Wᴀʀʀɪᴏʀ Cᴀᴛs RPG - suntuubi.com