Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

SOUL WHO SEES EVERYTHING FROM THE PAST AND FUTURE

vartalokuva

Ikä Noin 11 vuotta
Sukupuoli Naaras

Sisarukset White Stardust Which Soars on the Earth ♀ †
Vahemmat Cold Wind from an Ancient Grove ♂ †, Snowflake on an Icy Glacier ♀ †
Kumppani Dark Star in Endless Space ♂ †, Shadow Legacy ♂ †

Pennut Darkness Where One Light Shines ♂, Lonely Tree From Which a Leaf Falls ♀ †, Twilight ♀ †, Starlight Which Sparkles on the Snow ♀
Soundtrack Tony Anderson - Immanuel

 

Ulkonäkö

Soulin turkki on erittäin pitkää ja väriltään lumen valkoista. Se on tuuheaa ja suojaa hyvin kylmyydeltä, mutta karva on etenkin vatsassa ja hännässä roikkuvaa pörröisen sijaan. Karva on pitkää erityisen huomattavasti hännässä, vatsassa ja käpälissä. Turkissa ei ole kuvioita tai mitään muuta väriä muualla kuin suurten korvien päissä olevissa, ilvesmäisissä tupsuissa, jotka ovat väriltään vaaleanharmaat. Naaraan pitkä turkki peittää hänen kehonsa piirteet suureksi osaksi näkyvistä.

Soul on kehonsa rakenteelta hyvin solakka ja näyttää jopa laihalta. Hänen käpälänsä ovat pitkät ja tassut melko pyöreän ja pehmeän näköiset. Kuitenkin terävät, vaaleat kynnet tasoittavat käpälien lempeää ulkomuotoa. Naaraan häntä on hyvin pitkä, ja hän joutuu huolehtimaan useimmiten, ettei se laahaa maata ja kerää roskia. Naaras on hyvin notkea vanhuudestaan huolimatta. Hänen lihaksensa ovat kuitenkin heikentyneet huomattavasti nuoruuden päivistä. Naaras liikkuu jokseenkin kankeasti, mutta kykenee edelleen kävelemään omilla käpälillään myös vaikeammassa maastossa.

Naaraan silmät ovat jäänsiniset ja niissä on hieman hopeista väriä epämääräisinä täplinä. Silmät ovat muodoltaan melko pyöreät ja suuret. Nenä ja polkuanturat ovat harmaat. Hampaat ovat puhtaat sekä terävät. Soulin viikset ovat harvinaisen pitkät, mutta vaalean värinsä vuoksi niitä ei kuitenkaan huomaa kauempaa katsottuna helposti valkoisesta turkista. Kehossa ei ole suuria tai näkyviä arpia. Vaikka Soul onkin vanha, hän ei ole vielä aivan niin paljoa huonokuntoisempi kuin nuorempi kissa. Naaras on myös onnistunut säilyttämään kauneutensa melko hyvin, vaikka tuosta erottaakin vanhuuden tuomaa rapistumista.

 

Luonne

Soul on luonteeltaan yleensä rauhallinen ja harkitseva. Hän ei usein tee hätiköityjä päätöksiä ja saattaakin jopa epäröidä pitkään ratkaisevien päätösten tekemistä, jos kyseessä on jokin tärkeä tai suuri asia. Tämä liittyy ehkä naaraan vastuuntuntoisuuteen, sillä hän kokee olevansa itse vastuussa päätöksistään kaikissa tilanteissa. Hän ei syyttele muita siitä, minkä on itse tehnyt, jos jokin menee vikaan tai ei ole oikein. Ikä on myös tuonut naaraalle tullessaan paljon viisautta ja kokemusta monista asioista. Vaikka hän ei tiedäkään kaikkea, hän on valmis jakamaan tietämiään asioita muiden kanssa.

Naaras ei kiivastu helposti ja hän on ymmärtäväinen ja kuuntelee mielellään muiden kertomuksia ja huolia. Hän pyrkii auttamaan muita ja olemaan se, jonka apua on helppo pyytää vaikeissa tilanteissa. Soul pitää tarinoiden kertomisesta ja tuntee olonsa kotoisaksi pentujen ja nuorien kissojen seurassa. Rauhallisesta luonteestaan huolimatta Soul on valmis puolustamaan itseään sekä muita läheisiään taistelussa ja vaikka kuolemaan noiden puolesta. Naaras ei pelkää kuolemaa, mutta kunnioittaa elämää - olipa elämä sitten hänen omansa tai jonkun toisen. Naaras ei tapa ketään aivan turhaan, vaan haluaa antaa kaikille toisen mahdollisuuden. Soulia ei näe usein vihaisena, eikä hän ole pitkävihainen. Naaras ei halua olla riidoissa kenenkään tutun kissan kanssa.

Hän on melkoisen hiljainen ja kuluttaa aikaansa enemmän ajatellen kuin puhuen. Naaras pyrkii sekä puhumaan että käyttäytymään viisaasti ja opetamaan muille, miten maailmasta voisi saada paremman paikan elää. Kuitenkin Soul voi toisinaan suutahtaessaan olla kipakka ja teräväkielinen tai vastaavasti muuttua surulliseksi ja puhua matalammalla äänellä. Hän osaa perustella tekonsa ja ajatuksensa usein hyvin. Naaraan moraali voi olla vaikeasti ymmärrettävää, sillä hänen uskollisuutensa ei kuulu pelkästään niille, jotka ovat hänen ystäviään tai perhettään. Hän saattaa joissakin tapauksissa auttaa myös tuntemattomia tai niitä, joita hän itse tai hänen läheisensä vihaavat. Kaverisuhteen luominen muiden kissojen kanssa on helppoa hänelle, mutta ystävyyteen tarvitaan paljon pidempi aika. Soul ei luota ihan keneen tahansa, minkä vuoksi hän on vieraita kohtaan epäileväinen ja varovainen puheissaan. Naaras rakastaa rauhaa ja hiljaisuutta, jossa hän voi kuulla omat ajatuksensa ja keskittyä aistimaan tuonpuoleisen.

Naaras uskoo esi-isiinsä, Ikuisen Metsästyksen Heimoon, koska hän on itse saanut tuntea heidän olemassaolonsa. Menneisyys ja henget kiehtovat häntä erittäin paljon, minkä vuoksi Soul on joskus yrittänyt jopa puhuakin hengille. Henget eivät yleensä vastaa hänelle, vaikka hän aistisikin niiden läheisyyden, joten hän ei voi sanoa osaavansa puhua esi-isille. Hänen vaistonsa voi kuitenkin kertoa hänelle henkien mielialoja tai niiden vahvuutta. Soul tuntee kunnioitusta ja pelkoa henkiä kohtaan ja on niille nöyrä.

 

Menneisyys

Soul syntyi Kuohuvan Veden Heimoon. Hänen isänsä oli nimeltään Cold Wind From an Ancient Grove ja emo Snowflake on an Icy Glacier. Nuorena kissana Soul oli hyvin vilkas ja innokas tekemään kaikkea ja oppimaan uutta. Naaraalla oli heimossa kaksi ystävää sekä nuorempi sisko, joiden kanssa hän leikki pentuna. Soulin siskon nimi oli White Stardust Which Soars on the Earth. Soul oli onnellinen ja tyytyväinen elämäänsä.

Kului neljä vuotta, joiden aikana Soul kasvoi ja oppi heimossaan, tietämättömänä siitä, millainen maailma oli vuoria matalammalla. Ajatus vuoriston takaisen maailman tutkimisesta kiehtoi häntä kovasti, mutta hän ei ollut valmis lähtemään heimostaan. Heimokissat olivat hänen perhettään. Soul oli tuolloin vähän aikaa sitten saanut pentueen heimon riistanpyytäjän kanssa. Pentueessa oli kaksi pentua, kolli ja naaras, joiden nimet olivat Darkness Where One Light Shines ja Lonely Tree From Which a Leaf Falls. Hänen puolisonsa oli musta kolli, joka oli nimeltään Dark Star in the Endless Space. Soul oli nuorena melko erilainen kuin nykyään. Hänen luonteensa oli kovempi ja sotaisampi. Taistelut kiinnostivat häntä. Heimo asui vuoristossa yksin. Ei ollut muita heimoja tai kissajoukkoja, joiden kanssa heille olisi syntynyt kahakoita. Sen sijaan he joutuivat useinkin taisteluun vuoristossa olevien villipetojen kanssa. Niihin kuuluivat esimerkiksi kotkat ja jopa puumat, vaikka heimo pysyttelikin useimmiten suosiolla kaukana viimeksi mainituista. Taistelu puumaa vastaan oli erittäin vaarallista ja vaati usein monta henkeä, jos niikseen tuli. Soul koulutettiin heimon luolanvartijaksi, mikä ei silloin olisi voinut sopia hänelle paremmin. Hän halusi suojella heimoaan.

Soul haki elämäänsä jännitystä viettämällä suuren osan ajastaan heimon vesiputouksen takana sijaitsevan kotiluolan ulkopuolella. Hän kohtasi vuoristossa muiden luolanvartijoiden kanssa toisinaan kotkia ja muita villieläimiä, jotka he tehtäviensä mukaisesti ajoivat pois luolan läheltä tai tappoivat ruoaksi. Kerran joku riistanpyytäjistä toi luolaan ruokaa, joka oli taudin saastuttamaa. Heimokissat eivät kuitenkaan huomanneet asiaa ja söivät riistan, jäniksen. Sen vuoksi heimossa alkoi levitä kulkutauti, joka tappoi vähitellen useita heimon jäseniä. Heimon tietäjä, jota asemansa vuoksi kutsuttiin nimellä Teller of the Pointed Stones, oli tuolloin kovan paineen alla yrittäessään pelata aikaa vastaan etsiessään paranuskeinoa tautiin. Sairaus vaati Soulin vanhaksi käyneen isän hengen, samoin toisen hänen pentuaikojen ystävistään. Soul itsekin sairastui tautiin, mutta Stoneteller löysi parannuskeinon ajoissa parantaakseen hänet ja muut sairastuneet.

Heimon vastoinkäymiset eivät kuitenkaan loppuneet siihen. Heidän lukumääränsä oli vähentynyt merkittävästi kulkutaudin seurauksena, mutta he menettivät vielä lisää kissoja. Dark Star in the Endless Space joutui puuman tappamaksi, samoin Soulin tytär. Sen lisäksi partio, johon kuuluivat kolmen vuoden ikäinen Darkness Where One Light Shines sekä pari muuta heimon jäsentä, joutui kotkan hyökkäyksen kohteeksi. Kotka pudotti Darknessin vuoristosolassa virtaavaan jokeen, josta tuon ei nähty nousevan enää ylös. Soul uskoi koko perheensä kuolleen emoaan lukuun ottamatta ja vaipui sen vuoksi masennukseen. Hän tunsi olonsa äkkiä kovin yksinäiseksi.

Murtumisen seurauksena Soulin luonne muuttui täysin. Ensin naaras ei välittänyt enää mistään ympärillään olevasta. Hän harkitsi jopa itsemurhaa, sillä ei uskonut voivansa nousta enää omille käpälilleen. Lopulta Soulin emo kuitenkin sai naaraan nousemaan ylös epätoivon kuopastaan vakuuttamalla, että heimo tarvitsi häntä sekä vain pelkällä läsnäolollaan. Emon läheisyydestä oli Soulille suuri apu. Soul alkoi vaalia enemmän esi-isiensä muistoa, koska loppujen lopuksi naaras uskoi, että hänen kuolleet läheisensä olivat päässeet Ikuisen Metsästyksen Heimoon ja elivät siellä onnellisina metsästäen muiden henkien kanssa loputtomilla riistantyäteisillä mailla. Naaraan usko esi-isiinsä vahvistui, kun hän sai unessa viestin. Viestissä sanottiin: "Yksi on elossa. Valo palaa luoksenne tuoden uuden kohtalon mukanaan."

Soul sai enteestä uutta voimaa uskoa, että toinen hänen jälkeläisistään oli elossa. Naaras alkoi kunnioittaa Ikuisen Metsästyksen Heimoa ja elää kuunnellen esi-isiään. Kului kaksi vuotta, joiden aikana Soul huomasi vahvan siteen itsensä ja henkien välillä. Se oli kuin ylimääräinen aisti, jota hän pystyi käyttämään keskittyessään tarkasti. Se salli hänen nähdä ympäristönsä eri tavalla, vaikka kyseessä ei ollutkaan "näkeminen" sanan tavallisessa merkityksessä. Hän näki lisää näkyjä, joissa oli esimerkiksi tuntemattomia kissoja. Naaraalle tarjottiin jopa heimon tietäjän paikkaa entisen tietäjän kuoltua, mutta hän kieltäytyi siitä. Siispä Soulin sijaan tietäjäksi valittiin iäkäs mustanharmaa kollikissa nimeltä Howling Wolf in the Eternal Night, joka tunnettiin lyhyemmällä nimellä, "Howler". Kuitenkin, kun tuosta tuli tietäjä, tuon nimeksi vaihtui Teller of the Pointed Stones, kuten käy kaikille, joista tulee heimon tietäjiä. Noiden kahden vuoden aikana Soulin emo kuoli vanhuuteen Soulin ollessa silloin seitsemän vuoden ikäinen. Soul suri emoaan ja perhettään, mutta ei vajonnut enää läheskään yhtä suureen epätoivoon kuin aikaisemmin. Heimon asiat alkoivat parantua, kun ei ollut kulkutauteja taikka vihamielisiä petoja vainoamassa heidän elämäänsä. Kuohuvan Veden Heimon rivit kasvoivat aluksi hyvin nopeasti. Soulin eloon jäänyt ystävä, valkoinen, punertavan kilpikonnakuviollinen naaras nimeltä Red Raindrop Which Falls into the Water, sai kolme pentua erään heimokissan kanssa. Soul itse ei aikonut hankkia toista pentuetta, koska oli jo sen verran vanha. Valkoinen naaras oli kuitenkin sitäkin iloisempi ystävänsä puolesta. Naaraan saama annustus toteutui, sillä valo, joka osoittautui ilmiselvästi tuon pojaksi, Darknessiksi, palasi kuin palasikin heimon luokse. Eikä kuitenkaan yksin, sillä Darkness toi mukanaan seitsemän muuta kissaa. Nuo olivat tuon ystävä Givre, Givren isä Shadow Legacy sekä viisi varaskissaa The Unknown, Clockwork, Paradox, Nemo ja Compass. Soul pettyi, kun Darkness ei aikonutkaan jäädä heimoon. Tuo ja muut tuon mukana tulleet aikoivat jatkaa matkaansa järvelle, mistä Darkness ja Givre olivat sen aloittaneetkin. Soul tulkitsi ennustustaan ja tuli siihen tulokseen, että naaraan täytyi liittyä kahdeksan kissan joukkoon ja laskeutua alas vuorilta. Ja niin hän tekikin.

Yhdeksän kissaa matkasivat neljän klaanin asuttamalle järvelle ja joutuivat heti mukaan klaanien ja kulkukissojen väliseen sotaan. Nuo tappoivat yhden kulkukissojen johtajista, Crochaxin. Tai oikeastaan Shadow Legacy tappoi Crochaxin, muut auttoivat pitämällä Crochaxin johtamia kulkukissoja loitolla tuon ja Shadow Legacyn välisestä taistelusta. Nemo ja Compass menehtyivät sodassa. Myrskyklaanin päällikkö Kuutamotähti oli sodan loputtua kiitollinen matkalaisille ja tarjoutui pitämään hautajaiset Nemolle ja Compassille samaan aikaan kuolleiden myrskyklanilaisten kanssa. Niin seitsemän elossa olevaa matkalaista menivät Myrskyklaanin leiriin hautajaisseremoniaa varten. Klaanin leiri ja suuri osa reviiristä oli tuhoutunut sodan aikana tulipalossa. Matkalaiset tarjoutuivat auttamaan leirin korjauksessa ja jäivät siksi joksikin aikaa Myrskyklaaniin.

Kului jonkin aikaa. Matkalaiset lähtivät klaanista ja muuttivat asumaan lähelle merta. Varaskissat lähtivät eri teille, joten vain Soul, Shadow Legacy, Darkness ja Givre muuttivat tuohon uuteen kotiin, joka oli pieni metsä lähellä Auringonlaskupaikkaa. Shadow Legacy tunnusti noihin aikoihin rakastavansa Soulia, mutta naaras ei halunnut niin vakavaa suhdetta tuon kanssa. Pian Soul huomasi kuitenkin odottavansa pentuja ja tiesi niiden olevan Shadow Legacyn pennut. Kaksi kissaa päättivät yrittää läheisempää yhteiseloa pentujensa tähden, sillä Soul ei halunnut pentujen kasvavan epävirallisten vanhempien kasvattamina.

Pennut syntyivät aikanaan. Soul ja Shadow Legacy saivat kaksi tytärtä, jotka he nimesivät Twilightiksi ja Starlight Which Sparkles On The Snow'ksi. Soul halusi, että toinen pennuista nimettäisiin Kuohuvan Veden Heimon tapojen mukaan. Pentujen syntymä pakotti Soulin ja Shadow Legacyn yhteen enemmän tai vähemmän heidän omasta tahdostaan. Soulin tunteet alkoivat selkiytyä. Naaras ymmärsi kiintyneensä Shadow Legacyyn. Se ei ollut aivan rakkautta, mutta tarpeeksi, jotta pari voisi olla yhdessä.

Kun Soulin kahden tyttären syntymästä oli kulunut vuosi, hänen perheensä reviirille saapui kaksi kulkukissaa. Nuo olivat edesmenneen Crochaxin pojat, Oliver ja Cooper, jotka halusivat kostaa Shadow Legacylle sen, että tuo tappoi noiden isän sodassa. Cooper aloitti kaksintaistelun Shadow Legacyn kanssa ja Soul alkoi taistella Oliverin kanssa. Taistelun päätteeksi Cooper pudotti Shadow Legacyn alas kallion reunalta alla olevaan meren rannan kivikkoon. Kulkukissat pakenivat paikalta. Shadow Legacy oli kuollut. Soul suri puolisoaan ja katui sitä, ettei ollut antanut tuolle tuon ansaitsemaa rakkautta. Nyt siihen ei ollut enää tilaisuutta. Hän hautasi Shadow Legacyn perheensä reviirille yhdessä Darknessin ja muiden kanssa.

Seuraavaan elämän käänteeseen ei kulunut pariakaan kuuta aikaa. Soulin ja hänen perheensä reviirille saapui taas vieraita. Tällä kertaa vieraat olivat pääosin entisiä Myrskyklaanin kissoja. Nuo olivat Kaikusielu, Meripihka, Pakkaslumi, Routahenki sekä nuori erakko nimeltä Hunter. Kissat olivat tulleet ennustuksen saattelemina. Noiden mukaan oli olemassa unohdettujen sielujen paikka, jota kutsuttiin Kadotukseksi. Kissat joutuivat sinne, kun maan päällä ei ollut enää yhtäkään elävää, joka muistaisi kuolleet. Noiden hahmot kuulemma haalistuivat henkimaailmoissa, kunnes katosivat ja nuo päätyivät Kadotuksen usvaiseen henkimaailmaan. (Tarkempia tietoja esim. Kaikusielun menneisyydessä). Oli olemassa ennustus, jossa puhuttiin viidestä vartijasta, joiden kohtalona olisi vapauttaa nuo unohdetut henget Kadotuksesta, josta nuo eivät päässeet muuten pois. Kaikusielu, Routahenki ja Hunter olivat kolme viidestä ennustuksen kissasta. Nuo uskoivat, että Soulin tytär Starlight ja Darknesin poika Forever Burning olisivat kaksi viimeistä vartijaa. Tieto yllätti Soulin, kuten varmasti myös kaikki muut sen kuulleet. Vartijat päättivät suorittaa henkien vapautuksen vielä samana yönä. Nuo menivät meren rannalla olevaan luolaan saadakseen olla rauhassa. Sen enempää Soul ei saanut tietää ennen kuin kissat aamulla palasivat luolasta nousuveden ansiosta läpimärkinä. Viisi vartijaa kertoivat onnistuneensa, mutta noiden tehtävä ei päättynyt siihen. Vaikka Kadotuksen hengille olikin avattu tiet elävien maailmaan, johon astuessaan nuo hajosivat ja katosivat saaden vihdoin rauhan (näin vartijat kertoivat), henget olivat kertoneet samalla vartijoille, että uusi uhka olisi tulossa paitsi klaanien myös klaanien ulkopuolisten ylle. Viiden vartijan oli kerättävä sukunsa yhteen ja muodostettava joukko, jonka yhtenäisyyden tulisi olla vahvempi kuin soturilain ja klaanien rajojen. Vartijat päättivät, että joukon nimeksi tulisi Veljeskunta. Soul ja Darkness sekä Soulin tytär Twilight olivat Veljeskunnan ensimmäiset jäsenet. Nuo menivät ensi töikseen Hunterin sedän, Burning Flamen, suureen kotimetsään pyytämään sitä Veljeskunnan reviiriksi. Soul lähti ensimmäisen poikansa kanssa noiden mukaan. Nuo saivat Burning Flamen suotumuksella käyttää metsää. Seuraavaksi pieni joukko jakautui kolmeen osaan, joista kaksi osaa lähti etsimään jäseniä klaanien keskuudesta ja niiden ulkopuolelta. Soul kuului kolmanteen osaan, jonka tehtäväksi jäi vartioida Veljeskunnan metsää. Viisi vartijaa pyysivät Soulia ja Darknessia vierailemaan Kuohuvan Veden Heimon luona, mikäli siellä olisi ollut vielä noiden sukua. Soul ei kuitenkaan ainakaan tiennyt, että hänellä olisi ollut enää yhtään sukulaista heimossa, joten siksi hän jäi ensimmäisen poikansa kanssa vartioimaan metsää. Muut palasivat yhden tai kahden päivän kuluttua takaisin ja toivat tullessaan uusia jäseniä. Veljeskunnan johtajat muodostivat valikoiduista joukkonsa jäsenistä sisäpiirin, jonka tehtävä oli suojella ja opastaa johtajia tehtävissään. Soul pääsi sisäpiiriin kenties siksi, koska oli vanha ja siksi hyvin kokenut. Sen jälkeen Veljeskunta jäi odottamaan aikaansa, joka koittaisi, kun uusi uhka saapuisi.

Veljeskunnan reviirillä havaittiin kaksi vierasta naaraskissaa. Aluksi tunkeilijat yritettiin häätää pois, mutta nuo palasivat aina takaisin ja yrittivät selvästikin asua Veljeskunnan reviirillä huomaamattomasti. Lopulta johtajat antoivat vieraiden jäädä reviirille. Nuo kertoivat nimikseen Hope ja Life ja sanoivat tulleensa meren toiselta puolen. Nuo olivat asuneet eräässä villikissojen joukossa preerialla. Joukko oli ollut hyvin hajanainen, eikä sillä ollut selkeitä arvoja. Kissojen välille oli syttynyt taisteluita, jotka olivat luultavasti lopulta tuhonneet koko joukon. Hope ja Life olivat pakolaisia. Nuo olivat hypänneet kaksijalkojen laivan kyytiin ja matkanneet meren yli paremman elämän toivossa. Soul tarkisti vieraiden kunnon parhaansa mukaan. Nuo olivat aluksi arkoja ja nälkiintyneitä, mutta noiden kunto parani ajan kanssa. Veljeskunta otti nuo vastaan, eikä kestänyt montaakaan kuuta, kun sekä Kaikusielulla ja Hopella että Hunterilla ja Lifella oli jälkeläisiä.

Veljeskunnan perustamisesta oli kulunut jokunen kuu. Uusi uhka saapui erään aamuhämärän aikaan. Johtajat olivat kertoneet siihen liittyvän ennustuksen veljeskuntalaisille. Soul sai todistaa, miten ennustus kävi toteen. Taivaalta satoi outoja tulipalloja, jotka osuivat järven alueelle ja kauemmas muuallekin. Ne aiheuttivat maahan osuessaan paineaaltoja, jotka heittelivät suojaan ehtimättömiä kissoja aluksi ympäriinsä. Joistakin tulipalloista levisi tulta maastoon, vaikka suurin osa jättikin vain maahan kuoppia. Tulipallot olivat hyvin pieniä, mutta ne aiheuttivat suurta tuhoa. Viherlehden ajan kuumuuden vuoksi maasto syttyi helposti tuleen. Veljeskunta evakuoitiin niin pian kuin mahdollista. Kissat pakenivat palavasta kotimetsästään kohti lähintä metsän reunaa. Soul pääsi Darknessin, Burning Flamen ja tuon pojan Aronaxin sekä Hunterin ja Lifen tyttären kanssa Veljeskunnan metsän Auringonlaskupaikan puoleiseen reunaan. He olivat ottaneet matkalla mukaansa myös Lifen, mutta naaras oli jäänyt kaatuvan puun alle ja kuollut. Burning Flame ja Darkness päättivät lähteä etsimään muita kissoja, jotka saattaisivat tarvita apua. Soul sitä vastoin vei Aronaxin sekä Hunterin tyttären turvaan tuholta säästyneelle Auringonlaskupaikalle ja käski Darknessin ja Burning Flamen levittää sanaa, että tuhosta selvinneet kissat voisivat kokoontua sinne. Hän itse voisi hoitaa haavoittuneita.

Soul katsoi Auringonlaskupaikalla sijaitsevan pienen kotimetsänsä reunasta, miten tuli poltti lähes koko järvialueen. Naaras pelkäsi, että Darkness ja Burning Flame ja monet muut kuolisivat tulipalossa. Myrsky oli nousemassa. Naaras havaitsi mustien pilvien tuoman toivon taivaanrannassa. Myrskyltä kesti aikansa saapua, mutta se tuli kuin tulikin järvialueen ylle. Alkoi ällistyttävän kova kaatosade, joka sammutti tulipalon melko nopeasti. Soul ei ollut koskaan kokenut sellaista sadetta. Sateen jälkeen kesti vielä jonkin aikaa ennen kuin ukkospolun yli alkoi saapua veljeskuntalaisia Auringonlaskupaikalle. Ensimmäisenä saapui Starlight Which Sparkles on the Snow, yksin. Twilight ei ollut tuon mukana. Kun Soul kysyi mykältä tyttäreltään Twlightista, tuo alkoi itkeä hillittömästi ja puistella päätään. Soul kysyi yhden ainoan kysymyksen: oliko Twilight elossa? Starlight pudisti päätään vastaukseksi. Twilight oli menehtynyt tulipalossa, mutta mykkyyden vuoksi Starlight itse oli ainoa, joka koskaan tiesi vanhemman siskonsa kohtalon täysin.

Veljeskunta kokoontui Auringonlaskupaikalle. Monet olivat selvinneet hengissä, mutta monet olivat myös kuolleet. Darkness saapui paikalle Kaikusielun, Hunterin ja Routahengen kanssa kantaen tajutonta Forever Burningia. Veljeskunnan toiseksi johtajaksi nimetty kissa oli palanut kasvoiltaan pahasti ja vuoti verta kielessään olevasta haavasta ja muutamasta muusta haavasta ympäri kehoaan. Darkness kertoi, että tuo oli joutunut taisteluun Cooperin kanssa. Soul pyysi Starlightia hakeman yrttejä ja alkoi paikata Forever Burningin haavoja. Naaras koki eräänlaisen järkytyksen huomatessaan, että haava hänen pojanpoikansa kielessä oli samanlainen kuin Shadow Legacylla oli ollut. Cooper oli tehnyt haavan. Darkness kertoi, että Cooper oli aikonut tappaa Forever Burningin, mutta Soulin poika oli saapunut paikalle ja estänyt sen. Soul ei ollut lainkaan varma, että Forever Burning selviäisi hengissä. Hänen parannustaitonsa eivät olleet yhtä hyvät metsän yrttien kanssa kuin vuoristoyrttien. Kesti pitkään, että Forever Burningin olotila tasoittui. Ja vielä pidempään, että tuo tuli taas tajuihinsa tai pystyi nousemaan käpälilleen. Tuo selvisi vammoistaan juuri ja juuri. Kaikusielu kertoi, että Myrskyklaanin päällikkö Kuutamotähti oli kuollut tuhossa ja että klaanit aikoivat lähteä reviireiltään etsimään uusia koteja. Soul oli pahoillaan siitä, ettei Veljeskunta ollut onnistunut pelastamaan kaikkia klaanikissoja saatika noiden reviirejä, vaikka toisaalta naaraan mielessä oli aina kytenyt epäilys, olisivatko he edes pystyneet siihen. Lisäksi hänen vaistonsa sanoivat, että henkimaailmassa tapahtui jotain. Henget olivat levottomia.

Veljeskunnan johtajat pitivät kokouksen keskenään. Sen jälkeen he puhuivat muille Veljeskunnan jäsenille ja toivat julki ehdotuksen, että Veljeskunta muuttaisi maan alla oleviin tunneleihin ja jäisi vartioimaan järveä siihen saakka, että klaanit palaisivat takaisin järvireviireilleen. Mitään takeita klaanien paluusta ei ollut, mutta ei se ollut mahdoton ajatus. Vaikka Veljeskunta ei ollut täysin onnistunut alkuperäisessä tehtävässään, he voisivat yrittää toisen kerran. Jäsenet antoivat suostumuksensa tunneleihin muutosta, joten se toteutettiin. Ennen Auringonlaskupaikalta lähtöä johtajat kuitenkin kartoittivat kuolleiden veljeskuntalaisten määrän. Heitä oli vain kolme tai neljä: Twilight, Paradox, Life sekä luultavasti myös Clockworkin ja Lumitähden tytär, sokea Skylight, jota kukaan ei tuntunut nähneen tuhon jälkeen.

Routahenki johti Veljeskunnan sen suurelta osin palaneessa kotimetsässä sijaitsevalle tunnelin suuaukolle, jonka kautta veljeskuntalaiset laskeutuivat maan alle. Raittiin ilman virroista poispäin suunnaten he laskeutuivat pilkkopimeässä peräkanaa syvälle maan alle, kunnes saapuivat maanalaiseen luolaan. Luolan poikki virtasi tummavetinen joki, jonka vettä saattoi juoda, ja sen katossa oli viillosmainen halkeama, josta näkyi - ihme ja kumma - kaistale taivasta. Veljeskunta alkoi heti tutkia tunneliverkostoa ja perustaa pesiä ja muita tarpeellisia paikkoja. Hunterin emo Enigma oli lähtenyt jo hieman aiemmin Veljeskunnasta seuratakseen klaaneja. Entisen vihollisensa motiiveja lähtemiselle Soul ei tiennyt. Veljeskunnan alkaessa tutkia maanlaisia tunneleita, Soul kertoi johtajille omista suunnitelmistaan. Hän aikoi lähteä kiertämään maata, sillä hän halusi laajentaa tietämystään erilaisista ei-vuoriston kasveista voidakseen käyttää tietojaan Veljeskunnan hyväksi. Joukolla ei ollut minkäänlaista klaanien parantajiin verrattavaa jäsentä. Soul ei ollut enää vanhuutensa vuoksi kovin hyödyllinen taistelukentillä, joten hän ajatteli, että hän voisi yrttien tuntemuksellaan palvella Veljeskuntaa lopun ikänsä. Johtajat suostuivat ja Soul sai lähteä matkaan heti, kun itse niin parhaaksi näki.

Hän ei ehtinyt lähteä, kun tapahtui jotakin, mikä muutti Veljeskuntaa pysysvästi. Burning Flamen vuoden ikäinen poika Aronax saapui maan päältä ja kertoi nähneensä isänsä kanssa suuren joukon kulkukissoja suuntaamasa kohti tuhon jälkeen järvelle jääneen Taivasklaanin reviiriä. Burning Flame oli lähtenyt seuraamaan noita siinä toivossa, että saisi selville noiden aikeet. Näytti Aronaxin mukaan siltä, että kulkukissat aikoivat hyökätä Taivasklaaniin. Niinpä suurin osa Veljeskunnasta järjestäytyi ja teki päätöksen lähteä auttamaan Taivasklaania toivottomassa taistelussa, josta he eivät olisi melko varmasti enää koskaan palanneet elossa. Veljeskunta lähti tunneleista maan päälle luullen jättävänsä kotinsa taakseen viimeistä kertaa. Heillä ei juuri vaikuttanut olevan vaihtoehtoja. Kaikki kissat olivat mukana Veljeskunnan pienessä sotajoukossa lukuun ottamatta Kaikusielun puolisoa Hopea sekä nuoria pentuja, jotka he jättivät tunneleihin turvaan. Veljeskunta nousi maan pinnalle omassa kotimetsässään ja jatkoi sitten matkaansa Tuuliklaanin entisen reviirin halki kohti Taivasklaania. Matkalla he kuitenkin kohtasivat Burning Flamen, jonka kulkukissat olivat huomanneet ja raadelleet henkihieveriin. Veljeskunnan saapuminen karkotti kulkukissat, mutta ei muuttanut miksikään sitä tosiasiaa, että Burning Flame oli kuolemassa. Viimeisinä sanoinaan tuo kielsi tovereitaan liittymästä taisteluun kulkukissoja vastaan. He kaikki olisivat kuolleet turhaan saavuttamatta mitään, sillä kulkukissoja oli liikaa. Burning Flamea taistelussa auttanut naaraskissa Seer of Hundreds of Seas oli samaa mieltä Burning Flamen kanssa ja kehotti Veljeskuntaa palaamaan kotiinsa. Kaikusielu kuunteli vastahakoisesti neuvoja ja käänsi joukon ympäri. He palasivat metsään, jonka Burning Flame oli heille lahjoittanut reviiriksi, ja hautasivat kuolleen toverinsa sinne ennen kuin painuivat maan alle. He eivät halunneet kenekään tietävän, että he olivat olemassa. Jos Sacra olisi saanut tietää heistä, he olisivat olleet suuressa vaarassa. He tarvitsivat toisenlaisen lähestymistavan tähän ongelmaan. Veljeskunta alkoi leikkiä kuollutta, mutta jäi velkaa Burning Flamea auttaneelle Seerille.

Heidän hiljaisuutensa kesti monta päivää, joiden ajan heillä ei ollut tietoa Taivasklaanin kohtalosta taikka muista maanpäällisistä tapahtumista. Meripihka synnytti Fire Which Burns Foreverin pennut maan alla ja Soul avusti naarasta synnytyksessä parhaansa mukaan. Aronax löysi metsästä taistelusta selvinneen mustaturkkisen Taivasklaanin soturin ja toi tuon maan alle turvaan ja hoidettavaksi. Soturi oli menettänyt tajunsa. Soul lähti maan päälle etsimään yrttejä ja hämähäkinseittiä tuntemattoman kissan haavoihin ja kohtasi siellä kissan nimeltä Lukki. Lukki halusi päästä Veljeskunnan luokse saadakseen tietoja Kadotuksesta. Tuo kuulemma tarvitsi tietoja auttaakseen erästä ystäväänsä, jonka nimeä tuo ei kertonut. Soulin tietämättä "ystävä" oli Sacra. Vanha naaras suostui Lukin pyyntöön tuon osoitettua hänelle tulevansa ystävällisin aikein ja tarjottua hänelle hänen etsimäänsä seittiä rauhan eleenä. Lukki kertoi Soulille olevansa kuiskausten herra ja tietävänsä siksi monia asioita. Soul toivoi, että tähän erikoiseen leikattuun kolliin pystyi todella luottamaan suostuessaan viemään tuon maan alle Veljeskunnan kotiin vastoin kaikkia johtajilta saamiaan käskyjä, joiden mukaan heidän tuli pysyä piilossa kaikin tavoin. Maan alla hän kohtasi Kaikusielun, joka oli ymmärrettävästi, muttei yllättävästi, vihainen hänelle käskyjen rikkomisesta. Pääjohtaja suostui kuitenkin puhumaan Lukille...

 

Muuta

  • Naaras on entinen Kuohuvan Veden Heimon luolanvartija.
     
  • Koska Soul Who Sees Everything from the Past and Futuren nimi on liian pitkä käytettäväksi aina hänelle tai hänestä puhuttaessa, monet käyttävät hänestä lyhyempää lempinimeä tai kutsumanimeä Soul.
     
  • Soul on jo sen verran vanha, ettei hän todennäköisesti voi enää saada jälkeläisiä, mitä hän tosin ei tahdokaan.
     
  • Soul näkee toisinaan - harvoin kylläkin - enneunia. Hän myös aistii henkien läsnäolon. Naaras on eräänlainen "poppamies", kuten kaksijalat voisivat sanoa. Soul osaa myös taistella ja hänellä on hyvin tarkat aistit, vaikka vanhuus alkaakin jo hidastaa hänen liikkeitään ja verottaa voimia, minkä vuoksi hänestä ei ole enää niin paljoa hyötyä taistelussa.
     
  • Jos Soul olisi ihminen, hänen nimensä olisi Ruth Gunhilde Dakota. Hän olisi Amerikan alkuperäisasukkaalta näyttävä vanha nainen, jolla olisi iän valkaisemat, koristeellisisesti letitetyt ja sidotut pitkät hiukset. Hänen asusteessaan olisi sulkia ja kalloja sekä yrttipussukoita. Hän rakastaisi vanhoja koriste-esineitä ja hänen kotinsa olisikin siisti ja koristeellisesti sisustettu, vaikkakin vanhanaikainen.
     
  • Soul on kiinnostunut ainoastaan kolleista, mutta iän myötä hänen mielenkiintonsa on siirtynyt muihin elämän asioihin kumppanin jäädessä tärkeysjärjestyksessä paljolti taka-alalle.
     
  • Kadotuksen unohdetut henget käyttävät Soulista nimeä Valkoinen Sielu, mikä johtuu viiden Kadotuksen portinvartijan ennustuksesta. Ennustuksessa hänet mainittiin kyseisellä nimellä.

 

Copyright

Silagul

©2019 Soul | Wᴀʀʀɪᴏʀ Cᴀᴛs RPG - suntuubi.com