Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

ROUTAHENKI

vartalokuva

Ikä 3½ vuotta
Sukupuoli Kolli
Sisarukset Pohjoistuuli ♀ †, Hopealumi ♀ †, Taivaspentu ♂ †, Kuutuli ♀ †, Puolikuunsirppi ♂ †, Aavekuiske ♂, Hallakuura ♀ †, (nimetön) ♀ †, (nimetön) ♀ †, (nimetön) ♂ †

Vanhemmat Kuutamotähti ♀ †, The Unknown ♂
Kumppani Pakkaslumi ♀
Pennut Ei ole

Soundtrack Peter Gundry - Wildling

 

Ulkonäkö

Routahengen turkki on pääosin väriltään puhtaan valkoista. Hänen kuononsa, korvansa, käpälänsä ja häntänsä ovat vaalean harmaat. Kollin tassut ovat mustat. Turkin harmaissa kohdissa harmaan värin päällä on mustia raitoja. Käpälissä on harmaat, mustaraidalliset sukat, jotka ulottuvat noin puoliväliin ennen kyynärtaivetta. Turkki on laadultaan karheaa ja melko ohutta eikä se suojaa hyvin kylmältä. Se näyttää tavallisesti tuulen sotkemalta.

Kehonrakenteeltaan kolli on vankka ja voimakas. Routahenki on erittäin suurikokoinen, mutta kaikesta huolimatta erittäin laiha. Häntä voisi melkein kuvailla luisevaksi. Lisäksi kollin käpälät ovat vankasta rakenteestaan huolimatta pitkät ja tassut leveät. Hänen otsansa on matala ja pää jokseenkin leveä. Kollin häntä on erittäin pitkä ja ulkonäöltään normaali, ei pörröinen eikä matomainen. Routahengen valkoiset kynnet ovat aika paljon tavallista suuremmat sekä erittäin vahvat, mistä saattaa johtua myös hänen käpäliensä suuri koko. Kynnet tylsyvät helposti ja ne sopivat paremmin raateluun kuin kiipeilyyn. Korvat ovat hieman tavallista suuremmat ja teräväpäiset. Niiden päät ovat mustat. Nenä ja polkuanturat ovat harmaat ja pitkät viikset taas valkoiset. Routahengen hampaat ovat puhtaat ja terävät ja leuat voimakkaat. Hän on perinyt isältään violetit silmät, joihin sekoittuu aavistus harmaata väriä. Harmaa väri on erotettavissa vain läheltä katsottuna silmien reunoilla.

Kehossa kollilla on muutama arpi. Hänen vasemmassa korvassaan on pitkä lovi ja oikeassa etukäpälässä kolme suurta arpea. Arvet hän on saanut taisteluista ja Suuresta Tuhosta.

 

Luonne

Routahenkeä voi luulla ilkeäksi ja itsekkääksi, mutta todellisuudessa hän ei ole aivan sellainen. Kolli on päättäväinen ja pitää aina sanansa. Hän saattaa toisinaan valittaa melko turhista asioista ja kiivastuu nopeasti. Kolli ei aina näytä tunteitaan ja pyrkii käyttäytymään pääosin hyvin. Hänessä on ripaus oikeudenmukaisuutta, mutta se ei kuulu hänen vahvimpiin piirteisiinsä. Routahenki on temperamenttinen ja tekee asiat mieluummin omalla tavallaan. Hän pysyy lähes poikkeuksetta päätöksissään eikä ole helposti alistettavissa. Hänen kanssaan voi helposti syttyä riita varsinkin, jos muut osapuolet ovat samankaltaisia. Kolli on pitkävihainen, joten vihanpidon aloittaminen hänen kanssaan ei välttämättä kannata. Routahenki ei hyväksy arvostelua, jos se ei tule kissalta, jolle se kuuluu. Silti hän osaa olla myös ystävällinen ja mukava halutessaan.

Nuori kissa ystävystyy melkoisen nopeasti, mutta kaikki suhteet voivat myös särkyä yhtä nopeasti kuin alkavat. Hän pitää kiinni vain tärkeimmistä asioista ja ystävistä. Routahenki ei kaipaa ympärilleen montaa kissaa ja kykenee tekemään asioita paremmin yksin. Hän ilmaisee aina mielipiteensä - joskus turhankin voimakkaasti. Kolli osaa toteuttaa asioita hyvin, mutta suunnittelu kannattaa jättää muiden haltuun. Routahenki ei ole tyhmä ainakaan sanan suorassa merkityksessä, mutta hän ei aina huomioi kaikkea suunnitelmissaan ja voi siksi toimia joskus harkitsemattomasti.

Henkiin Routahenki tietysti uskoo jo ollessaan syntyperäinen klaanikissa. Hän tuntee kuitenkin niitä kohtaan enemmän pelkoa kuin palvovaa kunnioitusta. Kolli ei liiemmin pidä yliluonnollisista asioista, koska ei ymmärrä niitä, eikä pysty itse samaan kuin henget kykyineen. Hänestä tuntuu, että harha iän tuomasta viisaudesta ja kykyjen tuomasta vallasta saa monet henget hyppyyttämään eläviä kissoja mielensä mukaan noiden uskoessa olevansa ylempiarvoisia.

 

Menneisyys

Routahenki syntyi neljän sisarensa kanssa Myrskyklaanin päällikkö Kuutamotähdelle ja kulkukissa The Unknownille. Kolli oli pentueen nuorin. Pentuaikoinaan tuo ei juurikaan välittänyt muista sisaristaan vaan vietti enemmän aikaa klaanin varapäällikkö Lumisydämen ja toisen klaanin luona oleskelevan kulkukissa Clockworkin kahden tyttären, Meripennun ja Pakkaspennun, kanssa. Kolmikon ystävyys muodostui jo tuolloin hyvin syväksi.

Viimein koitti aika, jolloin Routapennusta tuli oppilas, Routatassu. Kolli sai mestarikseen Myrkkyhampaan, joka oli yksi klaanin kokeneimmista sotureista. Kuitenkaan oppilaan ja mestarin suhde toisiinsa ei ollut syystä tai toisesta kovinkaan lämminhenkinen. Routatassun osalta se johtui siitä, että kumpikin osapuoli oli liian voimakasluonteinen sopeutuakseen toisensa seuraan. Myrkkyhampaan syy taas oli myöskin se - Routatassun tietämättä -, että Routatassu muistutti hyvin paljon mestarinsa poikaa, Hunteria, jonka tuo halusi liiankin kovasti unohtaa. Oppilasaikoinaan Routatassu joutui kerran vastakkain erään metsään asettuneeseen ilvesjoukkoon kuuluvan ilveksen kanssa. Ilves teki kollin käpälään kolme haavaa, joista jäi arvet. Korvassa olevan loven Routatassu sai myöskin oppilasaikoinaan, tarkemmin sanottuna suorittaessaan metsästyskoettaan. Kolli kävi metsästämässä vanhassa kaksijalkojen pesässä ja kiipesi linnun vuoksi aikoinaan pesän kattoa kannatelleelle laholle poikkipuulle. Puu ei kestänyt kollin painoa vaan katkesi ja romahti. Siitä lensi jotakin terävää, joka raapaisi oppilaan korvaa. Tuona samaisena päivänä tapahtui kuitenkin myös jotakin hyvin odottamatonta ja mullistavaa. Jahdatessaan hiirtä Routatassu upposi lumen alle hautautuneeseen tunneliin sen suuaukon kautta. Tuo päätti seurata tunnelia ja löysi maan alta luolan, josta johti pois useita muita tunneleita. Oppilas tajusi, että tunnelit johtivat kaikkialle järven ympärille. Myös muiden klaanien reviireille. Tuo näytti paikan ensimmäisenä Myrkkyhampaalle. Sitten kaksikko kertoi siitä Kuutamotähdelle, joka päätti kuitenkin olla toistaiseksi käyttämättä tunneleita hyödyksi hyökätäkseen muihin klaaneihin. Myrskyklaani ei päällikön sanojen mukaan kaivanut sotia juuri sillä hetkellä. Samana päivänä oppilas näki enteen. Siinä tuo oli liekehtivässä metsässä ilman ulospääsyä. Liekeistä ilmestyi kamalasti mouruava kissa, jonka turkki oli kauttaaltaan tulessa niin, ettei tuota tunnistanut. Kissa loikkasi Routatassun yli ja katosi takaisin liekkeihin. Oppilas ei näyn jälkeen ymmärtänyt syytä sille, miksi oli nähnyt sen. Tuo jäi miettimään sen tarkoitusta, eikä kertonut siitä heti kenellekään.

Routatassu nousi soturiksi yhdessä sisarustensa sekä klaanin varapäällikkö Lumisydämen kolmen vanhimman pennun kanssa. Tuosta tuli Routahenki. Kolli ei kuitenkaan ehtinyt pitää yö vartiotaan, sillä klaanin soturi Kaikusielu kutsui tuon mukanaan metsään ja kertoi tuolle, että tuo on osa erästä ennustusta. Oli olemassa paikka nimeltä Kadotus, jonne kuolleiden kissojen henget joutuisivat, kun maan päällä ei ollut enää ketään, joka nuo muistaisi. Nuo kutsuivat itseään unohdetuiksi. Unohdetut olivat vankeina Kadotuksessa ja kykenivät vierailemaan maan päällä vain harvoin ja lyhyen aikaa. Nuo olivat Kaikusielun mukaan vähäisempiä ja heikompia kuin tavalliset henget, eivätkä sen paremmin elävät kuin muistettavissa olevat kuolleet kyenneet havaitsemaan noita. Kaikusielu oli vieraillut Kadotuksessa erään onnettoman sattuman kautta, eikä kukaan elävä ollut aiemmin päässyt sinne. Vain viidellä tietyllä kissalla oli se etuoikeus, että nuo kykenivät vierailemaan unohdettujen luona. Kaikusielun mainitseman ennustuksen mukaan oli olemassa viisi kissaa, joilla oli hallussaan mahti vapauttaa Kadotuksen henget tuosta synkästä ja kurjasta paikasta. Kaikusielu itse sanoi olevansa yksi noista kissoista, kuten Routahenkikin. Noiden oli etsittävä puuttuvat kissat, Kadotuksen portinvartijat, ja matkattava sen jälkeen Kadotukseen pelastamaan henget. Routahenki sai myös vastauksen siihen, miksi oli nähnyt sen enteen jokin aika sitten. Viidellä vartijalla oli kyky nähdä joitakin tulevaisuuden tapahtumia, jotka yleensä koskivat noiden sukulaisia tai läheisiä. Routahenki ei halunnut sillä hetkellä arvella, mitä tuon näkemä enne liekehtivästä kissasta siinä tapauksessa saattoi tarkoittaa.

Niin Routahenki ja Kaikusielu lähtivät Myrskyklaanista. Routahengen kaksi ystävää, Meripihka ja Pakkaslumi, lähtivät heidän mukaansa, eikä kolli ollut noiden seurasta pahoillaan, vaikka Kaikusielu vaikuttikin olevan toista mieltä. He matkasivat Tuuliklaanin reviirin toisella puolella olevaan metsään, joka kuului entiselle klaanikissalle, Burning Flamelle. Kaikusielu tarvitsi Burning Flamelta tietoja, joiden avulla uskoi löytävänsä kolmannen vartijan. Onneksi tuo vartija, Myrskyklaanin soturi Myrkkyhampaan poika Hunter, asui Burning Flamen luona. Hunter lähti neljän entisen myrskyklaanilaisen mukaan, kun nuo matkasivat meren rannalle etsimään kahta puuttuvaa vartijaa, joiden Kaikusielu uskoi olevan juuri siellä. Nuo menivät vierailemaan kahden entisen Kuohuvan Veden Heimon jäsenen Darkness Where One Light Shinesin ja Soul Who Sees Everything From Past And Futuren luona. Darknessin ja Kuutamotähden edesmenneen siskopuoli Givren poika Fire Which Burns Forever sekä Soulin ja Givren edesmenneen isän Shadow Legacyn tytär Starlight Which Sparkles On The Snow olivat kaksi puuttuvaa vartijaa. Nuo päättivät hoitaa tehtävänsä mahdollisimman pian ja asettuivat siksi seuraavana yönä meren rannalla olevaan luolaan. Meripihka, Pakkaslumi sekä Starlightin sisko Twilight saivat vartioida viittä vartijaa, kun nuo pähkäilivät, kuinka pääsisivät Kadotukseen. Vaikka Kaikusielu oli päässyt sinne kuolemalla kulkukissa Cooperin hampaissa, vartijat päättivät tällä kertaa kokeilla unien avulla matkaamista, kuten päälliköt ja parantajatkin tekivät, jos halusivat jutella hengille. Se toimi, nuo pääsivät olevan maailman perimmäiseen kolkkaan, jossa Kadotuksen kissat ottivat nuo ilolla vastaan. Nuo vapauttivat StarBright-nimisen unohdetun avulla Kadotuksen henget. Vain vartijoiden veri kykeni avaamaan noille tien ulos Kadotuksesta, joten noiden oli pudotettava hieman vertaan Kadotuksen rajaa merkkaavaan, loputtomaan veteen. Henget pääsivät vapaiksi, mutta hajosivat, koska olivat olemukseltaan liian heikkoja elävien maailmaan.

Mutta vartijoiden tehtävät eivät loppuneetkaan siihen. Ennen Kadotuksen ja elävien maailman rajan ylittämistä StarBright kertoi noille, että uusi uhka olisi tulossa järven ylle ja uhkaisi tuhota klaanit ja tappaa myös niiden ulkopuolisia. Pohjoistuuli vieraili hieman myöhemmin Kaikusielun luona, kertoi enemmän uudesta uhasta ja sanoi, että vartijoiden oli kerättävä mahdollisimman monta sukulaistaan yhteen ja muodostettava noista joukko, jonka siteiden tulisi olla vahvempia kuin klaanien lakien ja rajojen. Joukon tehtävänä olisi suojella klaaneja ja muita järvellä asuvia kissoja. Palattuaan elävien maailmaan vartijat aloittivat heti uuden tehtävänsä suorittamisen, koska noilla ei ollut mitään tietoa siitä, milloin tuo uusi uhka olisi tulossa. Ja joukko olisi saatava valmiiksi ennen sitä. Vartijat nimesivät joukkonsa äänestyksen tuloksena Veljeskunnaksi ja lähtivät Soulin, Darknessin, Meripihkan, Pakkaslumen ja Twilightin kanssa taas Burning Flamen perheen kotimetsään. Nuo kysyivät entiseltä klaanikissalta, saisivatko tuon metsän Veljeskunnan käyttöön, ja Burning Flame suostui. Seuraavaksi Veljeskunnan esijäsenet jakautuivat kolmeen osaan ja lähtivät etsimään lisää jäseniä joukkoonsa. Ensimmäinen osa lähti vierailemaan Myrskyklaanissa, toinen - Routahenki, Fire Which Burns Forever, Starlight Which Sparkles On The Snow sekä Twilight - lähti etsimään klaanien ulkopuolisia sukulaisia ja kolmas jäi vartioimaan Veljeskunnan metsää. Ensimmäinen ryhmä palasi ennen toista, mutta toisella ryhmällä oli enemmän uusia jäseniä mukanaan. Routahengen ryhmä toi tullessaan Hunterin emon Enigman, Paradoxin sekä The Unknownin. Johtajat toivottivat uudet jäsenet yhdessä tervetulleiksi ja muodostivat itse valitsemistaan kissoista sisäpiirin. Sisäpiirin tehtävänä oli opastaa ja suojella johtajia, sillä kenelläkään viidestä vartijasta ei ollut aiempaa kokemusta joukkojen johtamisesta ja nuo tarvitsisivat kenties kokeneempien kissojen neuvoja. Niihin aikoihin Routahenki viimein vastasi rakkaudentunnustukseen, jonka Pakkaslumi oli lausunut tuolle jo jonkin aikaa sitten, kun nuo olivat lähteneet Myrskyklaanista. Nuo aloittivat suhteen. Sen jälkeen oli vain odotettava, kunnes uusi uhka saapuisi.

Tuntematon uhka saapui eräänä aamuyönä lehtisateen ajan alussa. Veljeskunnan perustamisesta oli kulunut noin muutama kuu. Taivaalta satoi sinisten liekkien peitossa olevia tulipalloja, meteoreja. Ne eivät olleet kovin suuria - vain enintään yhden kissantassun kokoisia -, joten niiden aiheuttamat kuopat eivät olleet kovin suuria, kun ne osuivat maahan. Meteorit eivät osuneet pelkästään järvelle, vaan myös hyvinkin kauas siitä. Joistakin meteoreista levisi tulta maastoon. Maa syttyi tuleen kaikkialla järven alueella. Routahenki oli tuolloin parhaillaan näyttämässä Pakkaslumelle Veljeskunnan metsästä löytämäänsä maanalaisen tunneliverkoston yhtä suuaukkoa. Hunter oli liittynyt kaksikon seuraan ja menettänyt tajunsa meteorien maahan osumisen aiheuttamien paineaaltojen voimasta. Routahenki ja Pakkaslumi pakenivat tunneleihin tulelta ja raahasivat tajuttoman Hunterin mukaansa. He seurasivat tunnelia, kunnes se nousi taas maan pinnalle Kuulammen rotkon reunalla. Hunterin tultua tajuihinsa kaikki kolme loikkasivat Kuulampeen ja lähtivät uimaan Kuulammen virtaa pitkin kohti järveä, sillä maalla ei ollut turvallista tulen vuoksi. He nousivat maalle Myrskyklaanin puolella virtaa ja näkivät, kun myrskyklaanilaiset saapuivat palavasta kotimetsästään turvaan Kuulammen virran rannalla oleville kukkuloille. Kauhukseen Routahenki näki myös, kuinka hänen emonsa Kuutamotähti juoksi palavasta Myrskyklaanin metsästä turkki liekkien peitossa ja tuskasta rääkyen ja loikkasi suoraan Kuulammen virtaan sammuttaakseen tulen. Kuutamotähti oli tullut metsästä melkein viimeisenä varmistettuaan, että myrskyklaanilaiset olisivat turvassa. Kun tuo ei noussut pintaan Kuulammen virrasta, tuon paikalle saapunut puoliso, Routahengen isä The Unknown, loikkasi Kuutamotähden perään ja raahasi melkein tajuttoman naaraskissan rannalle. Kaikki luulivat, että Kuutamotähdellä oli vielä kaksi henkeä jäljellä. Routahenki ehti vain hetken toivoa, että toisiksi viimeisen hengen menettäminen riittäisi pelastamaan Kuutamotähden. Naaras oli pahasti palanut. Kuutamotähti kertoi kuitenkin erään salassa pitämänsä asian: päälliköllä oli vain yksi henki jäljellä. Tuo oli kuollut synnyttäessään The Unknownin pentuja. Pentuja olisi oikeasti syntynyt kahdeksan, mutta masennuksesta ja kaikesta kokemastaan heikko päällikkö ei ollut jaksanut saattaa synnytystä loppuun. Tuo oli kuollut synnytettyään viisi pentua, ja synnytys oli keskeytynyt Tähtiklaanissa vierailemisen ajaksi. Loput pennut olivat kuolleet sen vuoksi. Kuutamotähti oli haudannut kuolleet pentunsa kaikessa hiljaisuudessa sinä yönä, jona oli synnyttänyt. Tuo siis kuoli Kuulammen virran rannalle ja menetti viimeisen henkensä. Naaras sanoi, ettei halunnut liittyä Tähtiklaaniin, koska tuolla oli henkilökohtaisia kaunoja esi-isiä kohtaan. Routahenki ei siis tiennyt, mikä hänen emonsa kohtalo kuoleman jälkeen mahtoi olla.

Kuutamotähden kuoltua alkoi rankkasade, joka sammutti tulen. Klaanien reviirit olivat kuitenkin palaneet pahasti, eivätkä ne riittäisi elättämään eloonjääneitä kissoja lehtikadon ajan yli. Lumisydämestä tuli Myrskyklaanin päällikkö. Klaanit kokoontuivat Kuulammelle, minne Kuutamotähti haudattiin. Routahenki ja eräät muut veljeskuntalaiset osallistuivat hautausmenoihin ja kuuntelivat, mitä klaanit aikoivat tehdä. Päälliköt päättivät, että klaanit lähtisivät järveltä. Taivasklaanilla oli kuitenkin muita suunnitelmia. Nuo aikoivat jäädä. The Unknown kertoi Routahengelle, Kaikusielulle ja Hunterille ystävänsä Paradoxin kuolleen tulipalossa. Veljeskunnan johtajat päättivät, että joukko kokoontuisi Auringonlaskupaikalle, joka oli säästynyt tuholta. Kolme johtajaa lähtivät Kuulammelta ennen klaaneja ja alkoivat etsiä kahta puuttuvaa kissaa, Starlightia ja Forever Burningia. Nuo löysivät Forever Burningin läheltä Tuuliklaanin ja Taivasklaanin reviirien rajaa. Tuo oli joutunut taisteluun Cooper-nimisen kulkukissan kanssa ja joutunut pahasti häviölle. Forever Burningin isä Darkness Where One Light Shines oli kuitenkin saapunut paikalle puolustamaan poikaansa. Kolmen Veljeskunnan johtajan saapuminen paikalle ajoi Cooperin ja tuon kaksi seuraajaa pois. Nuo saivat mennä, koska veljeskuntalaisilla oli muutakin tekemistä kuin ajaa noita takaa. Forever Burning oli saanut pahoja vammoja tulesta ja taistelusta Cooperia vastaan. Tuo menetti tajunsa, jolloin Darkness kantoi tuon Auringonlaskupaikalle. Soul paikkasi nuoren kissan haavat parhaansa mukaan, mutta tuon selviytyminen ei ollut varmaa pitkään aikaan. Forever Burning parantui hitaasti, mutta lopulta tuo pääsi taas nousemaan käpälilleen.

Johtajat pitivät kokouksen, jossa heidän oli määrä päättää Veljeskunnan tulevaisuudesta. Kaikusielu kertoi tuossa kokouksessa kuitenkin jotakin odottamatonta. Pääjohtajan mukaan Suuri Tuho oli Kadotuksen henkien syytä, viiden vartijan syytä, koska he olivat vapauttaneet henget. Kaikusielu kertoi, ettei ollut kertonut kaikkea, mitä Pohjoistuuli oli tuolle aikanaan sanonut siinä samassa tapaamisessa, jossa Tähtiklaanin kissa oli antanut vartijoille käskyn muodostaa Veljeskunta. Pohjoistuuli oli sanonut, että henget olivat muuttuneet osaksi elävien maailman luontoa päästyään Kadotuksesta. Nuo olivat olleet olemukeltaan liian heikkoja elävien maailmaan, kuten StarBright oli Kadotuksessa arvellut. Nuo eivät kuitenkaan olleet kokonaan poissa. Eivätkä kaikki Kadotuksesta vapautuneet henget olleet hyviä. Kadotuksen henget olivat yrittäneet tuhota klaanit. Nuo olivat jakautuneet kahteen ryhmään, joista toinen oli ollut aiheuttamassa tuhoa ja toinen, hyvät henget, kaatosadetta, joka sammutti tulen. Muut vartijat olivat aluksi vihaisia Kaikusielulle siitä, että tuo oli jättänyt kertomatta Kadotuksen henkien todellisen kohtalon. Kaikusielu pahoitteli asiaa ja sanoi, ettei ollut pitänyt sitä tärkeänä kaiken muun keskellä ennen kuin oli tajunnut tuhon tulemisen syyn. Vartijat miettivät, mitä voisivat tehdä asialle. Henget olivat edelleen vapaina, eikä mikään estänyt noita aiheuttamasta lisää tuhoa. Johtajat päättivät matkata Kadotukseen uudelleen niin pian kuin mahdollista ja katsoa, voisiko maailmojen välisen tien sulkea ja henget vangita uudelleen Kadotukseen, vaikka se tarkoittaisi epäonnellista kohtaloa myös hyville hengille. johtajat miettivät myös, mitä Veljeskunta voisi tehdä tulevaisuudessa. Päätettiin, että joukko jäisi järvelle ja suojelisi klaanien reviirejä niiden paluuseen saakka, mikäli ne koskaan tulisivat takaisin. Se olisi vähintä, mitä he voisivat tehdä hyvitykseksi tahattomasta, mutta silti tehdystä teostaan, joka oli johtanut tuhoon. Veljeskunnan metsä oli palanut suureksi osaksi tuhossa, mutta järvialue riittäisi tuhoutuneenakin elättämään Veljeskunnan. Routahenki ehdotti, että Veljeskunta siirtäisi leirinsä maan alla oleviin tunneleihin, jotka risteilivät koko järven alueella ja hieman sen ulkopuolellakin. Sieltä heillä olisi pääsy hyvin laajalle alueelle ja, mikä parasta, he olisivat piilossa ja suojassa, kunhan vain oppisivat liikkumaan pimeissä tunneleissa. Ehdotusta kannatettiin, joten se tuotiin julki koko Veljeskunnalle. Johtajat eivät kuitenkaan kertoneet Kadotuksen henkien osallisuudesta tuhoon. He voisivat ainakin yrittää korjata edelleen voimassa olleen ongelman ensin, jolloin muiden ei olisi välttämättä koskaan tarpeen tietää totuutta Suuresta Tuhosta. Johtajat pelkäsivät, että totuudella he suututtaisivat veljeskuntalaiset ja menettäisivät joukkonsa, jota he tarvitsivat nyt ehkä enemmän kuin aiemmin. Niinpä Veljeskunta lähti Routahengen johtamana kohti lähintä tunnettua tunneliverkoston suuaukkoa, joka sijaitsi Veljeskunnan metsässä. Routahenki kertoi, että hän ja Pakkaslumi olivat paenneet sitä tunnelia pitkin Hunterin kanssa Kuulammelle Suuren Tuhon aikaan. Veljeskunta laskeutui maan alle ja saapui suurempaan luolaan, jonka poikki virtasi joki. Luolan katossa oli halkeama, josta näkyi pala taivasta. Joukko päätti alkaa heti tutkia tunneleita ja perustaa niihin pesiä ja ruokavarastoja. Johtajat päättivät ottaa suuremman luolan Veljeskunnan kokouspaikaksi, koska se oli tarpeeksi suuri, jotta kaikki mahtuivat sinne helposti. Lisäksi luolassa oli kieleke, jonka päältä johtajat saattoivat puhua veljeskuntalaisille.

Luolaston tutkiminen aloitettiin heti ja vei aikaa ennen kuin uudet asukkaat oppivat tuntemaan sen. Sillä välin, kun muut tutkivat uutta kotia, matkasivat vartijat pikaiselle vierailulle Kadotukseen etsimään vastauksia. Siellä he kohtasivat aution usvaisen maiseman, josta henget olivat kaikonneet repeämän läpi muihin henkimaailmoihin ja elävien maailmaan. Etsittyään tovin he tapasivat mustaturkkisen kissan nimeltä Devaqeth, joka kertoi olevansa StarBrightin puoliso monien elämien takaa. Henki oli aiemmin tarkkaillut heitä sivusta, minkä vuoksi he eivät olleet tavanneet tuota. Devaqeth kertoi heille, että useimmat henget olivat paenneet elävien maailmaan käyttäen kykyjään siellä tuhon ja parannuksen aiheuttamiseksi. Henget olivat kuitenkin heikkoja Suuren Tuhon jälkeen, eivätkä olleet sen vuoksi pystyneet hyökkäämään uudestaan. Heidän voimansa kuitenkin palaisivat vielä aikanaan ja vartijoiden täytyi ennen sitä saada asiat korjattua. Devaqeth jopa vihjaisi heille, kuinka tehdä se. Henki kertoi Kadotuksen viidestä viimeisestä vartijasta, jotka voisivat auttaa ensimmäisiä. Viidessä viimeisessä täytyi olla ensimmäisten verta, mutta muuta kolli ei ehtinyt sanoa ennen kuin StarBright saapui paikalle keskeyttämään tuon. Naaraskissa kielsi Devaqethia kertomasta Veljeskunnan johtajille ennustuksen loppuosaa, sillä se olisi tarkoittanut, että Kadotus voitaisiin sulkea jälleen. StarBright oli ollut tuhon aikaan niiden henkien joukossa, jotka olivat aiheuttaneet tulipalon. Vaikka tuho oli kohdistunut järvelle ja myös klaaneihin, olivat vartijat olleet sen pääkohteet. Henget olivat yrittäneet tappaa heidät, jotta he eivät enää voisi hallita Kadotusta ja sulkea sen portteja. Unohdetut tahtoivat olla vapaita. Vartijat eivät kuitenkaan voineet sallia sitä, sillä henget olivat uhka paitsi heille myös muille eläville. He eivät enää voineet luottaa Kadotuksen kissoihin lainkaan, eivätkä olleet tervetulleita sinne. StarBright heitti heidät ulos ja kävi Devaqethin kimppuun vihaisena toisen petoksesta Kadotusta kohtaan. Oliko kaksikko koskaan oikeasti välittänyt toisistaan vai seurannut vain muinaista ennustusta sokeasti, kuten vartijatkin?

Vartijat heräsivät omissa kehoissaan elävien maailmassa, missä heidät herätti Burning Flamen nuori poika Aronax. Aronax kertoi heille nähneensä isänsä kanssa suuren joukon kulkukissoja, jotka suuntasivat kohti Taivasklaania. Heillä oli aihetta epäillä hyökkäystä, joten he kokosivat pienen joukkonsa ja nousivat maan alta auttaakseen viimeistä klaania. Tehtävä olisi ollut heille melko varmasti itsemurha, sillä edes yhdessä Taivasklaanin kanssa he eivät olisi pärjänneet kulkukissojen lukumäärälle. He ajattelivat tekevänsä velvollisuutensa, sillä mitä he muuten olisivat olleet, jos olisivat antaneet asian olla? Heidän oli määrä suojella klaaneja, eikä Taivasklaanin puolesta kuoleminen olisi ollut huonoin mahdollinen kuolema. Heidän päätöksensä kuitenkin muuttui Tuuliklaanin entisellä reviirillä, missä he kohtasivat kulkukissojen pieksemän Burning Flamen. Kolli oli lähtenyt tutkimaan kulkukissoja lähempää ja tullut huomatuksi, minkä vuoksi tuo nyt oli kuolemaisillaan ja pyysi viimeisinä sanoinaan heitä palaamaan takaisin ja säästämään elämänsä toiseen päivään. Kulkukissoja oli liikaa heille, eikä heillä olisi ollut mahdollisuutta selvitä. Burning Flamea taistelussa kulkukissoja vastaan auttanut Seer of Hundreds of Seas oli samaa mieltä ja sai lopulta Veljeskunnan kääntämään häntänsä kulkukissoille ja Taivasklaanille ja palaamaan maan alle. He hautasivat Burning Flamen metsään, jonka kolli oli heille aikoinaan antanut käytettäväksi, ja jäivät velkaa Seerille tuon kuolleelle kissalle antamasta avusta. Naaras saisi tulla hakemaan vastapalveluksensa milloin vain.

Veljeskunta piiloutui maan alle ja alkoi leikkiä kuollutta. He eivät halunneet kenenkään tietävän heidän olevan olemassa, sillä he olisivat olleet pulassa, jos heidän vihollisensa olisivat kuulleet heistä. He odottivat aikaansa, jossa oli helppo seota laskuissa maan alla ilman kunnollista päivänvaloa. Noina päivinä jokunen heidän jäsenistään katosi tunneleihin. Hunter ei palannut moneen päivään ja Darknesskin oli poissa vähän aikaa. Veljeskunta ei tiennyt, olivatko nuo jääneet maan päällä kiinni metsästäessään ennen kuin nuo palasivat. Pimeys ja luolaston elottomuus olivat painostava yhdistelmä ja saivat jotkut kissat kireiksi ja turhautuneiksi. Routahenki ja Pakkaslumi alkoivat riidellä keskenään. Routahenki syytti Pakkaslumea itsekkyydestä ja ajattelemattomuudesta, sillä naaras oli väen väkisin halunnut lähteä muiden mukaan Taivasklaania pelastamaan, vaikka odotti pentuja. Veljeskunta oli jättänyt perillisensä sekä emokissat ja noiden pennut jälkeen, koska eivät olleet halunneet uhrata jokaista elämää, joka heidän joukoissaan oli. Pakkaslumi ei kuitenkaan ollut suostunut jäämään. Naaras sanoi Routahengen olevan myös itsekäs, sillä kolli ei ajatellut, miltä tuosta oli tuntunut ajatella, ettei Routahenki palaisikaan enää takaisin. Pakkaslumi ei halunnut tulla hylätyksi ja oli valmis ennemmin kuolemaan Routahengen rinnalla kuin huolehtimaan yksin heidän syntymättömistä pennuistaan. Heille tuli välirikko, sillä he eivät halunneet ymmärtää toisiaan. Routahenki pelkäsi, että heidän pentunsa kasvaisivat kuitenkin sen seurauksena ilman isäänsä.

Hunter ilmaantui yhtä yllättäen kuin kaksi vierastakin. Aronax löysi maan päältä tajuttoman Taivasklaanin soturin, jonka haavoja Soul ja Starlight paikkasivat Veljeskunnan kodissa parhaansa mukaan. Soul puolestaan toi heidän luokseen toisen vieraan hakiessaan maan päältä hämähäkinseittiä taivasklaanilaisen haavoja varten. Soulin tapaama kissa oli nimeltään Lukki, joka tahtoi puhua heille Kadotuksesta. Johtajat olivat epäileväisiä tätä vierasta kohtaan, joka tiesi paitsi Kadotuksen myös Veljeskunnan olemassaolosta. Lukki ei ollut klaanikissa, mutta sanoi olevansa Kuiskausten Herra, mikä kieli vaikutusvallasta. Tuo leikattu kolli tarjoutui maksamaan heille tiedosta tiedolla, minkä vuoksi johtajat lopulta suostuivat puhumaan tuolle. He etsivät hiljaisemman paikan tunneliverkostosta ja kuuntelivat Lukin asian. Kollinpuolikas kertoi eräästä ystävästään, joka oli hiljattain menettänyt erään läheisensä. Vaikka Lukki ei sitä paljastanutkaan, tuo ystävä oli Sacra, joka halusi tietoja veljestään Saw'sta. Sacra oli nähnyt veljensä Pimeästä metsästä tulleen hengen eräässä taistelussa ja halusi tietää, oliko tuo vielä todella olemassa jossakin. Tietämättöminä siitä, ketä oikein auttoivat, veljeskuntalaiset kertoivat Lukille tietoja Kadotuksesta. He kertoivat, kuinka henget päätyivät sinne ja millaisia kykyjä noilla oli sekä missä kadotus sijaitsi. He eivät kuitenkaan maininneet Kadotuksen yhteydestä Suureen Tuhoon tai siitä, etteivät kaikki henget enää olleet Kadotuksessa vankeina. Vastineeksi Lukki kertoi heille, mitä Taivasklaanille oli tapahtunut, missä Sacra oli silloin, olivatko klaanit löytäneet jo uuden kodin sekä mitä kulkukissa Cooper teki silloin. Taivasklaani oli selvinnyt suurimmaksi osaksi kulkukissojen hyökkäyksestä Heavy Rainin vapaustaistelijoiden tultua väliin. Vapaustaistelijat olivat ajaneet klaanin hajalleen ja pois reviiriltään ja pakottaneet Sacran perääntymään takaisin pohjoiselle kanjonijärvelle, missä tuo joukkoineen silloin asusti. Cooper oli kaukana Nelipuulla noin kymmenen muun kissan kanssa ja saattoi aikoa jotakin. Tuon kaukainen sijainti kuitenkin kieli, ettei tuosta olisi välitöntä vaaraa, jos vaaraa ollenkaan. Sen sijaan Veljeskunta vaikutti saaneen uuden vihollisen Heavy Rainista, jota Lukki kehotti varomaan. Tuon joukoilla oli ilmeisesti tavoitteena hajottaa muut kissajoukot, mutta minkä vuoksi?

Hunter saattoi Lukin ulos sillä välin, kun Routahenki meni maanalaisen joen rannalle ajattelemaan. Hän tiesi, ettei halunnut päästää irti Pakkaslumesta, mutta ei tiennyt, kuinka korjata heidän välinsä. Veljeskunta sai kuitenkin pian uuden tehtävän Aronaxin löytämän taivasklaanilaisen Kaaoskirouksen herätessä ja vaatiessa heitä auttamaan klaania. Siihen he ajattelivat pystyvänsä vähäisellä lukumäärällään, joka kuitenkin ylättäen väheni entisestään...

 

Muuta

  • Kolli on Kuutamotähden ja The Unknownin viides poika kahdeksasta pennusta. Hän on Kuutamotähden ensimmäisten pentujen Pohjoistuulen, Hopealumen ja Taivaspennun velipuoli.
     
  • Hän oli Myrkkyhampaan oppilas ollessaan vielä Myrskyklaanin jäsen.
     
  • Routahenki on yksi Kadotuksen kissojen ennustuksen viidestä vartijasta.
     
  • Routahenki on kiinnostunut ainoastaan naaraista. Hän osaa tuntea kiintymystä myös kolleja kohtaan, mutta pikemminkin ystävämielessä. Hän ei ryhtyisi suhteseen samaa sukupuolta olevan kissan kanssa.
     
  • Routahenki on voimakas ja hyvä taistelija. Hänen vahvat lihaksensa mahdollistavat raskaiden asioiden siirtämisen ja kantamisen. Taistelussakin voimasta on hyötyä. Kollilla on tarkat silmät.

 

Copyright

Silagul

©2019 Routahenki | Wᴀʀʀɪᴏʀ Cᴀᴛs RPG - suntuubi.com