Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

PAKKASLUMI

kuva

Ikä 3½ vuotta
Sukupuoli Naaras
Sisarukset Meripihka ♀, Pantteriviima ♀, Skylight ♀ (?)
Vanhemmat Lumitähti ♀, Clockwork ♂
Kumppani Routahenki ♂
Pennut Ei ole
Soundtrack Ivan Torrent - Vis Motrix

 

Ulkonäkö

Pakkaslumen turkki on ohutta ja pehmeää sekä väriltään lumenvalkoista. Voisi luulla, ettei siinä ole mitään muuta väriä eikä kuvioita, mutta jos katsoo tarkasti, huomaa että Pakkalumen turkissa on erittäin vaaleita, melkein valkoisia täpliä. Täplät ovat pieniä ja leopardimaisia. Ne erottuvat paremmin valon osuessa turkkiin, mutta muuten ne ovat lähes näkymättömiä. Käpälien pohjassa karva on mustaa.

Pakkaslumella on jäänsiniset silmät, jotka kiiluvat helposti valossa ja eri tavalla, mutta kirkkaasti pimeässä. Silmät ovat hieman mantelin muotoisesta kapeammat ja luomet raskaat, mikä tekee hänen katseestaan useimmiten terävän näköisen. Pakkaslumen otsa on matala, mutta muuten pään piirteet ovat vahvat. Hän on hyvin laiha, mikä näkyykin hyvin erityisesti hänen kasvoissaan. Naaras on aina ollut laiha, eikä onnistu lihomaan, vaikka saattaisi halutakin olla pyöreämpi. Pakkaslumi on silmiinpistävän jäntevä ja taipuisa ja onnistuu siksi kulkemaan suurehkosta koostaan huolimatta hyvinkin pienistä aukoista. Suuruuden tunteen saattavat tehdä osaltaan naaraan pitkät käpälät, joiden vuoksi hän on korkea. Hän ei ole erityisen lihaksikas, mutta käyttää sitä suuremmalla syyllä paljon voimaa taistellessaan osoittaakseen, ettei ole niin heikko, kuin saattaa näyttää olevan. Pakkaslumen häntä on pitkä ja ruipelo, ei lainkaan tuuhea, ja se muistuttaa tavallisesti hänen perässään kiemurellessaan käärmettä tai valkoista iilimatoa.

Naaraan nenä on harmaa ja polkuanturat puolestaan mustat. Hänen pitkät ja hiukan kiemuraiset viiksensä ovat myöskin harmaat. Naaraan hampaat ovat hieman kellertävät, mutteivät silti likaiset. Kynnet ovat erityisen pitkät ja terävät ja väriltään vaaleat. Naaras ei koe olevansa kehonsa piirteiden puolesta kaunis, mutta ei silti mikään rumiluskaan. Kaunis turkki tasapainottaa muita piirteitä. Pakkaslumella on kummassakin korvassa jokunen eri kokoinen lovi, mutta muita näkyviä arpia ei hänestä löydy.

 

Luonne

Pakkaslumi viihtyy yleensä yksin, mutta osaa muiden seurassa ollessaan sanoa mielipiteensä ja keskustella asioista. Naaras voi olla kipakka ja sanoa asiat voimakkaalla tavalla. Hän ei pidä herkistä kissoista. Naaras voi suutahtaa helposti, mutta vihaiseksi häntä ei saa muuttumaan hetkessä pienistä asioista. Pakkaslumi voi olla pitkävihainen riippuen hänen suututtaneen asian vakavuudesta ja suuruudesta. Silti hän ei tavallisesti kieltäydy antamasta anteeksi ja unohtamasta riitaa. Naaras kohtelee muita niin kuin nuo kohtelevat häntä.

Pakkaslumi tekee asiat niin kuin itse parhaaksi näkee ja antaa vain harvoin muiden käskyttää itseään, ellei katso noilla olevan siihen oikeutta. Opastuksen naaras ottaa yleensä mielellään vastaan, sillä hän on halukas oppimaan uutta ja korjaamaan virheensä. Pakkaslumi ystävystyy helposti, mutta kaikki suhteet eivät kestä pitkään. Pari ystävää riittää naaraalle aivan hyvin. Naaras ei juurikaan välitä kaikista klaanilaisistaan tai edes kaukaisemmista sukulaisistaan. Pakkaslumi juttelee noille ja auttaa noita tarvittaessa, mutta katsoo sen olevan vain yksi velvollisuuksistaan. Naaras välittää todella vain ystävistään ja perheestään.

Pakkaslumi rakastaa lehtikadon aikaa ja viileää säätä sekä valinnanvapautta. Naaras ei halua tuntea oloaan liian velvolliseksi tai kahlituksi. Siitä huolimatta hän on velvollisuuden tuntoinen ja hoitaa kyllä hänelle kuuluvat tehtävät mukisematta. Naaras ei halua antaa itsestään laiskaa kuvaa, mikä onkin osaltaan syynä sille, ettei hän jätä asioita tekemättä, vaikka vältteleekin liiallista rasitusta.

 

Menneisyys

Pakkaslumi syntyi Myrskyklaaniin klaanin varapäällikkö Lumisydämelle ja tuon kulkukissapuolisolle Clockworkille. Naaras oli nelipäisen pentueen kolmas pentu. Hänellä oli kaksi vanhempaa siskoa, jotka nimettiin Meripennuksi ja Pantteripennuksi, sekä yksi nuorempi sisko, joka sai nimekseen Taivaspentu. Pakkaspentu ystävystyi pentuaikoinaan klaanipäällikkö Kuutamotähden viidennen pojan Routapennun kanssa. Myös Meripentu kuului ystäväkolmikkoon. Naaraan pentuajat kuluivat huolettomissa merkeissä siitäkin huolimatta, että jotkut suhtautuivat häneen ja hänen sisaruksiinsa epäluuloisesti ja jopa syrjivästi, koska he olivat vain puoliksi klaanikissoja. Se ei nuorta kissaa silti häirinnyt.

Saavuttaessaan kuuden kuun iän Pakkaspentu nimettiin yhdessä kolmen sisarensa ja Kuutamotähden viiden, suurin piirtein saman ikäisen pennun kanssa oppilaiksi. Myrskyklaani sai kahdeksan uutta oppilasta. Pakkastassusta tuli itsensä Kuutamotähden oppilas. Naaras harjoitteli ahkerasti tullakseen hyväksi soturiksi. Kuut kuluivat ja Pakkastassu kasvoi. Naaras tottui tuohon aikaan pärjäämään vähemmällä ruoalla, koska Myrskyklaanin metsä oli palanut ennen naaraan syntymää olleen sodan aikaan.

Pakkastassusta tuli soturi samaan aikaan kaikkien niiden kissojen kanssa, jotka oli nimetty oppilaiksi yhdessä hänen kanssaan. Vain Taivastassu ei saanut soturinimeään, koska oli loukkaantunut tuolloin liian pahasti osallistuakseen nimitysmenoihin. Tuo oli käynyt seikkailemassa maanalaisissa tunneleissa. Pakkastassusta tuli Pakkaslumi. Hänen siskonsa nimettiin Meripihkaksi ja Pantteriviimaksi. Hänen paras ystävänsä Routatassu puolestaan sai nimen Routahenki. Melkein heti nimitysmenojen jälkeen klaanin soturi Kaikusielu vei Routahengen juttelemaan kanssaan leirin ulkopuolelle. Pakkaslumen mielestä se oli outoa, sillä nuo kaksi kollia eivät olleet juuri koskaan jutelleet toisilleen. Naaras halusi tietää, oliko jokin vialla ja suostutteli Meripihkan mukaansa salakuunteluretkelle. Leirin ulkopuolella he piiloutuivat kasvillisuuteen. Kaikusielu kertoi Routahengelle eräästä ennustuksesta ja paikasta nimeltä Kadotus. Tuo sanoi olevansa yksi Kadotuksen viideksi portinvartijaksi kutsutuista kissoista ja väitti Routahengen olevan myös osa ennustusta. Vaikka Routahenki selvästi epäröikin, tuo suostui lähtemään Kaikusielun mukaan matkalle etsimään kolmea muuta vartijaa. Silloin Pakkaslumi astui esiin Meripihkan kanssa. Naaras halusi päästä mukaan matkalle. Pakkaslumi kaipasi seikkalua. Kun Kaikusielu ei innostunut ajatuksesta, naaras uhkasi kertoa Kuutamotähdelle, että kollit aikoivat hylätä Myrskyklaanin. Silloin noita ei oltaisi välttämättä päästetty lähtemään - ei ainakaan niin pian kuin aikoivat. Vaikka Meripihka ei vaikuttanut yhtä innostuneelta lähtemisestä kuin Pakkaslumi tuo päätti seurata siskoaan, kun Kaikusielu suostui ottamaan kuokkijat mukaan. Pakkaslumi tiesi kollin ajattelevan kahta naarasta vain taakkana matkalla, mutta ei antanut sen häiritä. Vastanimetty soturi tunnusti silloin Routahengelle, parhaalle ystävälleen, olevansa rakastunut tuohon. Kolli sanoi, ettei ollut varma tunteistaan ja tarvitsi aikaa ajatella asiaa. Pakkaslumi pelkäsi tuon torjuvan hänet. Hyvä puoli oli se, ettei kolli ollut ainakaan heti sanonut kieltävää vastausta.

Nelikko matkasi Tuuliklaanin reviirin halki sen takana kasvavaan metsään. Kaikusielu kertoi, että tuolla oli aavistuksia siitä, kuka voisi olla yksi viidestä vartijasta. Metsässä asui entinen klaanikissa Burning Flame perheineen. Kaikusielu tiedusteli tuolta, oliko tuon veljellä Myrkkyhampaalla mahdollisesti jälkeläisiä. Epäröinnin jälkeen Burning Flame vastasi kysymykseen myöntävästi Kaikusielun kerrottua, mihin tuo tarvitsi tietoa. Myrskyklaanin soturi Myrkkyhampaalla oli poika Suuressa Sodassa taistelleen kulkukissa Enigman kanssa. Pojan nimi oli Hunter ja tuo oli muuttanut asumaan Burning Flamen luokse omista syistään. Asioiden selvittelyn jälkeen Hunter lähti Pakkaslumen ja muiden mukaan, kun nuo suuntasivat kulkunsa Auringonlaskupaikalle, missä Kaikusielu arveli kahden viimeisen vartijan olevan. Kissat löysivätkin kaksi puuttuvaa palasta - kollin nimeltä Fire Which Burns Forever ja naaraan nimeltä Starlight Which Sparkles on the Snow. Kun Kaikusielu oli käyttänyt aikaa selittäessään asioiden laidan tarkemmin kaikille ennustuksen kissoille sekä Pakkaslumelle, Meripihkalle ja Starlightin siskolle Twilightille ja noiden vanhemmille, viisi vartijaa päättivät toteuttaa ennustuksen ja matkata Kadotukseen, jonne vain noilla oli vapaa pääsy. Nuo menivät meren rannalla olevaan luolaan. Suostuttelun jälkeen Pakkaslumi, Meripihka ja Twilight saivat osallistua tehtävään vartioimalla viittä vartijaa, kun nuo matkasivat Kadotukseen uniensa kautta. Viisikon herättyä noilla oli huonoja uutisia. Nuo olivat onnistuneet vapauttamaan Kadotuksessa vankeina olleet henget, mutta henget olivat antaneet noille uuden tehtävän. Uusi uhka lähestyi, ja viiden vartijan oli kerättävä sukunsa yhteen joukoksi, joka suojelisi järvellä olevia kissoja. Niin perustettiin Veljeskunta, jonka tukikohdaksi muodostui Burning Flamen perheen kotimetsä. Joukkoon saatiin niin klaanikissoja kuin klaanien ulkopuolisiakin. Pakkaslumi ja Meripihka eivät kuitenkaan voineet avustaan huolimatta sääntöjen mukaan kuulua joukkoon, koska eivät olleet sukua yhdellekään vartijalle. Niinpä Pakkaslumi tiedusteli Routahengeltä uudelleen, oliko tuo valmis suhteeseen naaraan kanssa. Tällä kertaa kolli vastasi myöntävästi. He aloittivat uuden yhteisen elämän.

Uusi uhka saapui ja tuhosi klaanien reviirit. Kaikki syttyi tuleen pienten meteorien sataessa maahan. Pakkaslumi oli tuolloin Routahengen ja Hunterin seurassa. Paineaalto iski Hunterin tajuttomaksi, joten Pakkaslumi ja Routahenki raahasivat tuon yhteen maan alla mutkittelevista tunneleista, jota pitkin kulkemalla he pääsivät turvallisesti Kuulammelle. Hunterin toivuttua iskusta, kolmikko loikkasi Kuulampeen säästyäkseen lähestyvältä ja kaiken valtaavalta tulelta. He uivat Kuulammen virtaa pitkin järvelle ja pääsivät turvaan Myrskyklaanin reviirillä oleville kukkuoille, joille tuli ei ollut vielä ehtinyt. Metsästä alkoi pian tulla myrskyklaanilaisia heidän seurakseen ja hieman myöhemmin myös muita kissoja. Myrskyklaanin päällikkö Kuutamotähti kuoli tulipalossa saamiinsa vammoihin Kuulammen virran rannalle. Pakkaslumen emo Lumisydän nousi silloin päälliköksi ja sai Kuulammelta yhdeksän henkeään. Vesisade sammutti tulen, mutta reviirit olivat kärsineet pahasti. Kaikusielu lähti yhdessä Routahengen ja Hunterin kanssa etsimään Forever Burningia ja Starlightia, jotta nuo voisivat järjestää oman joukkonsa parhaansa mukaan. Pakkaslumi seurasi noita hieman myöhemmin Auringonlaskupaikalle nähtyään emonsa, isänsä ja Pantteriviiman olevan kunnossa ja saatuaan jonkinlaisen käsityksen siitä, miten klaanit pärjäilivät kokoonnuttuaan Kuulammelle. Auringonlaskupaikalla Pakkaslumi tapasi Meripihkan. Hänen siskonsa ei ollut saanut muuta kuin joitakin palovammoja. Pakkaslumen korvat puolestaan olivat saaneet lovia metsän läpi juoksemisen ja tunnelissa harhailun seurauksena. Ainoa perheenjäsen, josta Pakkaslumella ei ollut tietoa, oli klaanista lähtenyt Skylight, entinen Taivastassu. Naaras arveli sokean kissan kuolleen tuleen, mutta oli väärässä, vaikkei sitä tiennytkään. Naaraalla ei ollut tietoa siitä, miten jatkaa eteenpäin elämässä.

Vähitellen kaikki tuhosta selvinneet veljeskuntalaiset löysivät tiensä Auringonlaskupaikalle. Joukko oli menettänyt muutaman jäsenen tulelle ja neljä viidestä klaanista oli jättänyt järven taakseen etsiäkseen uuden asuinpaikan. Palaneet reviirit eivät olisi riittäneet elättämään kissoja saapuvan lehtikadon ajan yli. Taivasklaani oli klaaneista ainoana jäänyt järvelle, sillä muut klaanit olivat jättäneet uusimman tulokkaan jälkeen pitämättä Taivasklaania todella yhtenä oikeista klaaneista. Yksi Veljeskunnan johtajista, Forever Burning, oli loukkaantunut pahasti tulipalossa ja taistelussa erästä Cooper-nimistä kulkukissaa vastaan. Tuon selviäminen ei ollut varmaa, mutta vanha Soul ja loput johtajat tekivät parhaansa saadakseen kollin kuntoon. Silloin Pakkaslumelle valkeni, että Meripihka oli rakastunut Forever Burningiin naaraan kertoessa siitä hänelle. Pakkaslumi toivoi, että kaksikolla voisi vielä olla jokin yhteinen tulevaisuus, kuten lopulta kävikin. Forever Burningin parantuminen kesti pitkään, mutta tuo nousi lopulta käpälilleen, vaikkakin pahasti vammautuneena. Odottaessaan kollin parantumista Veljeskunta oli viettänyt aikaansa lähellä merta miettien, mikä heidän seuraava tehtävänsä olisi. He päättivät klaanien seuraamisen sijaan jäädä tuhoutuneelle järvelle suojelemaan Taivasklaania ja odottamaan muiden klaanien paluuta. He halusivat suojella järveä, jotta klaaneilla olisi aikanaan paikka, johon palata. Nuo eivät olleet luvanneet palaavansa takaisin, mutta eivät nuo olleet sitä kieltäneetkään. Yksin jäänyt Taivasklaani vaikutti tarvitsevan heidän apuaan enemmän kuin neljä muuta. Klaanit olivat tehneet aiemminkin pitkän matkan ja selvinneet siitä. Taivasklaani oli harvalukuinen ja senkin vuoksi suuremmassa vaarassa, mikäli joku päättäisi uhata noita. Niin Veljeskunta muutti maan alla oleviin tunneleihin, jotka Routahenki oli löytänyt. Kolli tiesi erään tunnelin suuaukon sijainnin Burning Flamen Veljeskunnalle antamassa metsässä, joten joukko suuntasi sen kautta maan alle. Tunnelit tarjosivat heille suojaa ja pääsyn lähes kaikkialle järvelle. Varjoklaani oli aikoinaan tukkinut reviirillään olevien tunneleiden suuaukot estääkseen muita klaaneja käyttämästä niitä hyväkseen Varjoklaanin haitaksi, joten Veljeskuntakaan ei päässyt nousemaan pinnalle siinä osassa reviirejä. Tunnelit yhtyivät maan alla suuremmassa luolassa, jonka poikki virtasi musta joki ja johon he saivat valoa katossa olevasta halkeamasta. He uskoivat paikan olevan heille koti, josta heidän ei tarvitsisi lähteä.

Tunneleihin tottuminen vei heiltä kaikilta aikaa. Maan alla oli pimeää ja kolkkoa ja kivi ja multa painoivat heitä joka suunnasta. Sillä välin, kun muut tutkivat tunneleita ja perustivat niihin pesiä ja varastoja, johtajat käyttivät osan ajastaan matkatakseen Kadotukseen. Syyksi eivät nuo sanoneet muuta kuin, että noilla oli asiaa hengille, mikä ei aivan riittänyt vastaukseksi Pakkaslumelle. Hän oli luullut, etteivät henget enää asuneet Kadotuksessa viiden johtajan vapautettua nuo. Hän ei kuitenkaan saanut parempaa vastausta, mikä herätti hänessä epäluottamusta kaikkien viiden joukossa myös Routahenkeä kohtaan. Pakkaslumi ei pitänyt tunteesta, muttei päässyt siitä eroonkaan.

Veljeskunta ei ollut vielä tutkinut suurinta osaa tunneleista, kun heille jo tuli muuta tehtävää. Burning Flamen ja Kolmijalan vuoden ikäinen poika Aronax saapui maan päältä herättämään horrokseen vaipuneet johtajat. Mukanaan tuolla oli tieto, jonka mukaan suuri joukko kulkukissoja suuntasi kohti Taivasklaanin reviiriä. Burning Flame oli ollut Aronaxin mukana maan päällä hakemassa Veljeskunnalle ruokaa, mutta vanhempi kolli oli päättänyt lähteä seuraamaan kulkukissoja ja ottamaan selvää noiden aikeista sen sijaan, että olisi palannut maan alle Aronaxin kanssa. Aronax kertoi Burning Flamen epäilleen kulkukissoja samaksi joukoksi, joka oli taistellut klaaneja vastaan Suuressa Sodassa. Aronax sen puoleen kuin Pakkaslumi itsekään ei ollut sotaa nähnyt, eivätkä he tienneet kulkukissoista paljoa. Sodan jälkeen kulkukissat eivät olleet vaivanneet klaaneja, joten verenvuodatuksen jälkeen syntyneet kissat tuskin olivat kyseistä joukkoa koskaan nähneet. Ajatus herätti Pakkaslumessa pelkoa, mutta myös inhoa ja halun puolustaa Taivasklaania ja taistella vain siitä ilosta, että saisi upottaa kyntensä klaaneja uhanneiden kulkukissojen nahkoihin. Hän kuitenkin odotti Routahengen pentuja, minkä vuoksi johtajat halusivat jättää hänet pois taistelusta. Pakkaslumi ei suostunut jäämään kuullessaan pentuja ja odottavia tai hoitavia naaraita lukuun ottamatta kaikkien muiden olevan lähdössä. Aronaxin kertoman perusteella vihollisen joukko oli lukumäärältään todella suuri, eivätkä Veljeskunta ja Taivasklaani yhdessäkään olisi pärjänneet noille taistelussa. Taistelu olisi ollut toivoton, mutta mitä muutakaan Veljeskunta saattoi tehdä kuin lähteä apuun? Jos he olisivat antaneet Taivasklaanin kuolla, he olisivat menettäneet tehtävänsä ja pettäneet aatteensa lisäksi myös klaanien luottamuksen lopullisesti. He olisivat luovuttaessaan yhtä hyvin voineet kuolla kaikki. Pakkaslumi ei pitänyt ajatuksesta, että jäisi jälkeen ja antaisi muiden mennä tapattamaan itsensä. Hän ei halunnut tuntea oloaan niin hyödyttömäksi ja sitäkin vähemmän hän epäilyksistään huolimatta halusi menettää Routahenkeä ja kaikkia muita. Hän oli valmis ennemmin kuolemaan noiden kanssa kuin istumaan paikallaan ja odottamaan turhaan taisteluun lähteneiden paluuta. Hän tiesi olevansa itsekäs ajatellessaan itseään pentujensa sijaan ja hän tiesi muiden pitävän häntä itsekkäänä. Tapansa mukaan Pakkaslumi ei välittänyt. Naaraiden ja pentujen taakse jättämisen ajatuksena oli noiden suojelemisen lisäksi se, että Veljeskunta voisi nousta jälleen jonakin päivänä, mikäli suurin osa siitä kuolisi nyt. Pakkaslumi ei halunnut ajatella moista synkkää tulevaisuutta, jota olisi saanut luultavasti odottaa vuoden jos toisenkin. Niinpä hänet lopulta suostuttiin ottamaan mukaan, sillä kukaan ei voinut varmistua siitä, että hän olisi jäänyt maan alle käskystä. Eikä hän olisi. Naaras uskoi kuolevansa ja näki pelon Routahengen kasvoilla. Forever Burningin pentuja odottanut Meripihka jäi maan alle vailla kunnollisia hyvästejä siskoltaan. Veljeskuntaan ennen tuhoa liittyneelle isälleen Clockworkille Pakkaslumi ei sanonut sanaakaan heidän poistuessaan samassa joukossa maan alta.

Itsemurhatehtävälle lähtenyt Veljeskunta kohtasi Tuuliklaanin entisellä reviirillä näyn, joka lopulta pelasti heidän henkensä. Burning Flame oli tullut kulkukissojen huomaamaksi, minkä seurauksena kuusi kulkukissaa oli käynyt kollin kimppuun aikeenaan tappaa tiedustelijan. Burning Flamea auttamaan oli saapunut erakko nimeltä Seer of Hundreds of Seas. Yhdessäkään kaksikko ei ollut pärjännyt hyvin kulkukissoja vastaan, mutta kulkissat olivat paenneet huomatessaan Veljeskunnan lähestyvän. Loput kulkukissojen joukosta oli jatkanut matkaansa kohti Taivasklaania. Burning Flame oli kuolemaisillaan ja pyysi viimeisenä toiveenaan veljeskuntalaisia luopumaan taistelusta ja elämään toista päivää varten sen sijaan, että olisivat kuolleet toivottomassa taistelussa. Vasta Seerin suotuttelu sai johtajat kääntämään joukon ympäri ja palaamaan maan alle. Burning Flame kuoli ja tuo haudattiin Veljeskunnan metsään. Veljeskunta jäi velkaa Seerille tuon antamasta avusta.

Joukko vaipui maan alle kaikkeen hiljaisuuteen ja leikki kuollutta muulle maailmalle. He pelkäsivät sitä, mikä heitä maan päällä saattaisi odottaa, mutta heillä ei ollut tietoa siitä, kuinka Taivasklaanille lopulta oli käynyt. Pakkaslumi ei vaipunut hiljaisuuteen ennen kuin oli saanut aikaiseksi riidan Routahengen kanssa. Routahenki syytti häntä itsekkääksi sen vuoksi, että hän oli väkisin halunnut mukaan taisteluun. Pakkaslumi syytti Routahenkeä ajattelemattomuudesta ja halusi kollin ajattelevan asiaa hänen näkökulmastaan. Kolli ei vaikuttanut kykenevän ymmärtämään, kuinka Pakkaslumi saattoi olla ajattelematta pentujaan ennen itseään ja Routahenkeä. He eivät ymmärtäneet toisiaan, joten lopulta he eivät halunneet olla tekemisissä toistensa kanssa. Pakkaslumi vetäytyi yksinäisyyteen ja patosi vihan, turhautumisen ja tuskan sisälleen. Häntä pelotti katsoa tulevaan ja ajatella olevansa emo ja kasvattavansa pentunsa ilman isää. Oliko enää olemassa keinoa korjata asioita ja halusiko hän todella edes sitä?

Veljeskunta odotti aikaansa monta päivää, kenties viikkoja tai kuukausia. Lehtikadon aika koitti heidän päidensä yllä ja teki maan päällä huomaamatta liikkumisen vaikeammaksi. He eivät merkanneet rajojaan, sillä se olisi ollut vaikeaa heidän pienellä lukumäärällään ja he halusivat pysyä piilossa muilta. He kävivät maan päällä vain metsästämässä ja saivat vettä keskusluolassa olevasta joesta. Pakkaslumen odotusaika alkoi olla päättymässä, eikä hän ollut saanut välejään kuntoon Routahengen kanssa. Meripihka synnytti Forever Burningille kaksi pentua. Katsoessaan kaksikon onnea Pakkaslumi tunsi kateutta pikemmin kuin iloa siskonsa ja tuon puolison puolesta. Kukaan ei tiennyt, kuinka kauan Veljeskunta voisi odottaa aikaansa. Osa joukosta katosi tunneleihin päiviksi ja paria ei nähty enää koskaan. Kenties nuo olivat lähteneet pois ilmoittamatta tai jääneet vihollisen kynsiin maan päällä ollessaan. Aronax löysi pian Veljeskunnan maan alle piiloutumisen jälkeen metsästä tajuttoman Taivasklaanin soturin, jonka tuo toi Soulille ja Starlightille hoidettavaksi. Hakiessaan kerran maan päältä hämähäkinseittiä soturin haavoihin palasi Soul tunneleihin mukanaan vieras kissa nimeltä Lukki. Leikattu ja outo kolli halusi puhua johtajille kysyäkseen tietoja Kadotuksesta. Aluksi johtajat epäröivät, mutta suostuivat Lukin tarjotessa maksuksi omia tietojaan mistä tahansa asiasta, mitä johtajat halusivat tietää. Lukki kertoi Taivasklaanin selvinneen hyökkäyksestä, jonka kulkukissat todellakin olivat tehneet klaanin kimppuun. Paikalle oli saapunut kolmas joukko, jota oli johtanut naaraskissa nimeltä Heavy Rain. Uuden joukon tavoitteena vaikutti olevan vapauden puolesta taisteleminen, mutta edes Kuiskausten herraksi itseään kutsunut Lukki ei tiennyt tarkkaan, kenen vapauden puolesta nuo taistelivat. Sacran kulkukissat olivat joutuneet perääntymään takaisin pohjoiselle kanjonijärvelle, missä nuo olivat asuneet jonkin aikaa Suuren Sodan jälkeen. Sacran ja Heavy Rainin välinen yhteenotto ei kuitenkaan vielä ollut ohi. Veljeskunta vaikutti saaneen uuden vihollisen Heavy Rainista, joka joukkoineen oli ajanut lisäksi Taivasklaanin pois reviiriltään ja hajottanut klaanin. Taivasklaanilla ei ollut päällikköä eikä varapäällikköä. Lukki kertoi lisäksi Forever Burningia tuhon aikaan haavoittaneen kulkukissa Cooperin olevan kaukana klaanien vanhojen Nelipuun ympärillä sijainneiden reviirien lähistöllä. Cooperin esittämä mahdollinen uhka oli kuitenkin heidän ongelmistaan pienin. Järvellä ei kuitenkaan Lukin mukaan ollut sillä hetkellä Veljeskunnan vihollisia. Lukin lähdön jälkeen tajuttomuudestaan herännyt ja jonkin verran toipunut Taivasklaanin soturi Kaaoskirous vaati Veljeskuntaa tekemään jotakin Taivasklaanin hyväksi. Heillä oli vihdoin mahdollisuus toimia, joten he tarttuivat tilaisuuteensa. Ennen kuin he ehtivät lähteä etsimään taistelusta selvinneitä taivasklaanilaisia tapahtui kuitenkin jotain, mikä hajotti heidän oman joukkonsa pysyvästi...

 

Muuta

  • Pakkaslumi on Myrskyklaanin päällikkö Lumitähden ja kulkukissa Clockworkin kolmas pentu.
     
  • Hän oli edesmenneen Kuutamotähden oppilas ollessaan vielä myrskyklaanilainen.
     
  • Pakkaslumi on vikkelä ja liukas kuin käärme. Hän mahtuu pienistäkin aukoista ja liikkuu ketterästi ja nopeasti melkein missä vain. Naaras osaa olla hiljainen liikkuessaan ja on lehtikadon aikaan erinomainen metsästäjä osittain toki turkkinsa värityksen vuoksi.

 

Copyright

Silagul

©2019 Pakkaslumi | Wᴀʀʀɪᴏʀ Cᴀᴛs RPG - suntuubi.com