Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

MERIPIHKA

kuva

Ikä 3½ vuotta
Sukupuoli Naaras
Sisarukset Pantteriviima ♀, Pakkaslumi ♀, Skylight ♀ (?)
Vanhemmat Lumitähti ♀, Clockwork ♂
Kumppani Fire Which Burns Forever ♂
Pennut Where Dreams Come From ♂ †, Karrah ♀

Soundtrack Ivan Torrent - Before I Leave This World

 

Ulkonäkö

Meripihkan tuuhea ja pehmeä turkki on pääväriltään kullanruskeaa ja kiiltää herkästi pienessäkin valossa. Se on hieman normaalia paksumpaa, mutta siitä huolimatta pikemminkin tuuheaa ja se suojaa hyvin kylmältä. Siitä huolimatta, jos turkki kastuu, sitä on erittäin vaikea saada kuivaksi. Turkissa on hieman tummemmat ocicat-kissan kuviot. Meripihkan tassut ja korvat ovat muuta turkkia vaaleammat. Hänen leuastaan, rinnan kautta aina hännän alle saakka turkissa on vaaleampi alue. Lisäksi naaraan silmien ympärillä on ohuet, vaaleat juovat.

Silmät ovat meripihkan väriset ja erittäin eloisat sekä muodoltaan mantelin muotoisesta hiukan pyöreämmät. Ne kuvastavat naaraan tunnetiloja väistämättömästi. Korvat ovat päistä hieman pyöreät ja omaavat koristeenaan tummemmat tupsut. Häntä on pitkä ja tuuhea. Naaraan kynnet ovat vaaleat ja erittäin terävät, kuten myös puhtaanvalkoiset hampaat. Nenä ja polkuanturat ovat syvän tumman punaiset. Meripihka on ruumiinrakenteeltaan solakka ja notkea, erittäin liikunnallisen näköinen. Hän on normaalin kokoinen ja omaa ketterät ja kevyet liikkeet jäntevien raajojensa ansiosta. Naaraan kehossa ei ole muita arpia kuin kyljissä olevat pienehköt palovammat, joiden kohdalla ei ole karvaa. Käpälissäkin hänellä on pari pientä muistoa tulipalosta.

 

Luonne

Naaras on eloisa ja normaalisti iloinen. Hänen pirteytensä on helposti tarttuvaa ja hän käyttääkin sitä hyväkseen halutessaan piristää surullista tai muuten ilotonta kissaa. Naarasta on vaikea saada suuttumaan, eikä hän ole pitkävihainen. Yleensä pirteästä luonteestaan huolimatta naaras osaa tarvittaessa muuttua vakavaksi ja sopeutua eri tilanteisiin. Hän osaa tulkita hyvin toisten eleitä ja ilmeitä ja pyrkii yleensä vastaamaan niihin positiivisesti. Se ei tarkoita, etteikö hän osaisi suuttua, vaikka ei teekään sitä mielellään.

Meripihka ei yritä saada huomiota, mutta ei tahdo olla yksinkään. Naaras kaipaa muiden seuraa sillä ehdolla, etteivät nuo kokoajan kiinnitä häneen huomiota ja odota hänen sanovan jotain. Meripihka ei ole hyvä sanomaan kaikkia ajatuksiaan ääneen, vaikka ajatteleekin toisinaan hyvin järkeilevästi. Siksi hän on hyvä ratkaisemaan pulmia. Naaras ajattelee asioita usein ennen kuin tekee varsinkin, jos asiasta seuraa jotakin merkittävämpää. Naaras haluaa olla positiivinen ja nähdä asioissa hyvää, vaikka saattaakin silti joskus vaipua epätoivoon. Meripihka ei halua kuulla arvostelua sellaisten asioiden suhteen, joihin ei voi vaikuttaa - kuten ulkonäkö - eikä hän siksi itsekään arvostele muita usein. Kehittävää palautetta naaras sietää, jos se sanotaan joko neutraalisti tai ystävällisesti. Hän puolustaa niitä, joiden näkee olevan pulassa riippumatta siitä, onko kyseessä klaanikissa vai joku muu.

Meripihka ei syrji ketään, vaikka ei pitäisikään noista. Naaras saattaa silti sanoa asioita kipakallakin äänellä sille päälle sattuessaan. Hän ei pidä siitä, että itsestäänselviä asioita toistetaan kerta toisensa jälkeen. Hän ei myöskään siedä ruinaamista tai sitä, että joku vaatii häntä muuttamaan varmaa mielipidettään. Hänet voi saada höltymään päätöksissään, mutta ei muuttamaan niitä täysin. Meripihka rakastaa korkeita paikkoja.

 

Menneisyys

Meripihka syntyi Suuren Sodan jälkeen Myrskyklaanin varapäällikkö Lumisydämelle ja varaskissa Clockworkille. Hänen vanhempansa antoivat hänelle nimen Meripentu. Hänellä oli kolme siskoa, jotka saivat nimet Pantteripentu, Pakkaspentu sekä Taivaspentu. Pentuaikoinaan Meripentu vietti eniten aikaa siskonsa Pakkaspennun sekä klaanin päällikkö Kuutamotähden ja Clockworkin ystävän The Unknownin pojan Routapennun kanssa. Kolmikko oli ylimpiä ystävyksiä keskenään. Heitä ei liiemmin arvostettu klaanissa, koska he olivat puoliksi klaanien ulkopuolista verta. He eivät kuitenkaan pentuina osanneet välittää asiasta, jota eivät ymmärtäneet.

Kun Meripentu sisaruksineen nousi oppilaiksi, Myrskyklaani sai valtavan yhdeksän kissan suuruisen joukon oppilaita samalla kertaa. Hän kolmen sisaruksensa kera sekä Kuutamotähden ja The Unknownin viisi pentua ansaitsivat oppilaan arvon yhtä aikaa. Meritassu sai mestarikseen klaanin soturi Kaikusielun, joka oli itsekin ansainnut arvonsa vasta alle vuosi sitten ja taistellut soturina Suuressa Sodassa. Meritassu odotti mestarinsa kertovan hänelle hienoja tarinoita sodasta ja matkasta Nelipuulta järvelle, joista jälkimmäisestä Kaikusielu itsekään ei muistanut mitään oltuaan silloin vasta nuori pentu. Sodasta kolli kuitenkin hänelle kertoi. Meritassu sai huomata, ettei pitänyt siitä, miltä sotiminen kuulosti. Hänen kohtalonaan oli kuitenkin tulla soturiksi, eikä hän voinut sitä muuttaa.

Puolen vuoden koulutuksen jälkeen klaani sai kahdeksan uutta soturia. Taivastassu ei saanut soturinimeään loukkaannuttuaan hieman aiemmin pahasti seikkaillessaan maanalaisissa tunneleissa, jotka Myrsyklaani oli vähän aikaa sitten löytänyt Routatassun ansiosta. Klaanin kerrottua siitä muille kokoontumisessa, päätti Varjoklaani tukkia reviirillään olevat tunneleiden suuaukot estääkseen muita klaaneja käyttämästä niitä hyväkseen. Kävi ilmi, että tunnelit veivät kaikkien klaanien reviireille, mutta Routahenki vaikutti näkevän niissä mahdollisuuksia ennemmin kuin uhan. Meritassu sai soturinimensä. Hänet nimettiin Meripihkaksi. Hänen siskoistaan tuli Pantteriviima ja Pakkaslumi. Routatassu sai nimekseen Routahenki.

Ennen kuin uudet soturit ehtivät aloittaa seuraavan yön vartiovuoronsa, kutsui Kaikusielu Routahengen mukaansa leirin ulkopuolelle. Pakkaslumi huomasi sen ja päätti lähteä ottamaan selvää, mitä kaksikolla oli mielessään. Noiden toiminta vaikutti epäilyttävältä. Meripihka seurasi siskoaan voimatta kieltää olleensa itsekin utelias. Ulkona Kaikusielu alkoi kertoa Routahengelle asioita, jotka eivät aluksi käyneet lainkaan järkeen. Tuo puhui henkimaailmasta nimeltä Kadotus, jonne vanhat henget joutuivat haihtuessaan muista henkimaailmoista eli kuollessaan toisen kerran. Kadotus oli paikka, jonne unohdetut henget jäivät vangeiksi vailla ulospääsyä. Kaikusielu kertoi vierailleensa Kadotuksessa ja tavanneensa hengen nimeltä StarBright. Henki oli kertonut kollille ennustuksesta, jonka mukaan viisi Kadotuksen portinvartijaa saapuisi ja päästäisi henget vapaiksi vankilastaan. StarBright oli sanonut Kaikusielun olevan yksi ennustuksen kissoista ja nyt soturi etsi neljää muuta epäillen Routahengen olevan yksi puuttuvista vartijoista. Kaikusielu halusi Routahengen lähtevän kanssaan klaanista etsimään kolmea muuta vartijaa, joista tuolla ilmeisesti oli jo aavistuksia. Kuullessaan kaksikon lähtöaikeista astui Pakkaslumi esiin ja vaati päästä mukaan uhaten muuten kertovansa Kaikusielun ja Routahengen suunnitelmista hylätä Myrskyklaani Kuutamotähdelle. Asian kertominen olisi saattanut estää kaksikon lähdön tai lykätä sitä pitkäänkin, eikä noilla ollut aikaa hukattavaksi. Kaikusielu suostui siis ottamaan Pakkaslumen mukaan. Meripihka päätti epäröinnin jälkeen seurata siskoaan tietämättä ensin, miksi tuo oikein halusi lähteä. Kuullessaan Pakkaslumen kertovan Routahengelle rakastavansa kollia, tajusi Meripihka kuitenkin yhden suuren syyn siskonsa halulle seurata kahta kollia. Se ei ollut Pakkaslumen ainoa syy, mutta Meripihka sai kuulla muista myöhemmin. Pakkaslumi halusi vapautta ja mahdollisuuden nähdä, mitä klaanin ulkopuolella oli. Naaras kaipasi seikkailua. Meripihka olisi halunnut olla tutussa ja turvallisessa ympäristössä, mutta hän ei halunnut päästää siskoaan lähtemään yksin kahden muun matkaan. Ties mitä siitä kaikesta vielä tulisi, kun Kaikusielun ja Routahengen suunnitelmat vaikuttivat niin hulluilta ja omituisilta.

Nelikko matkasi Tuuliklaanin silloisen reviirin takana sijainneeseen metsään, josta he löysivät ennen Suurta Sotaa Myrskyklaanin kuuluneen soturin Burning Flamen. Burning Flame oli karkotettu klaania vaihtaneen veljensä tappamisen vuoksi ja tuo oli vaihtanut soturinimensä toiseen nimeen. Kolli asui silloin yksin metsässä, joka ei kuulunut yhdellekään klaanille tai muille kissoille. Kaikusielu kysyi Burning Flamelta, oliko tuon myrskyklaanilaisella veljellä Myrkkyhampaalla jälkeläisiä. Ilmeisesti kolli arveli, että Myrkkyhampaan pennulla voisi olla jotain tekemistä ennustuksen kanssa. Burning Flame epäröi kertoa mitään, sillä oli luvannut Myrkkyhampaalle pysyä hiljaa. Kuullessaan Kaikusielun syyn kysymyksille kolli kuitenkin kertoi Myrkkyhampaan äpäräpojan Hunterin asuvan hänen luonaan siinä samaisessa metsässä. Neljä kissaa tapasivat Hunterin ja Kaikusielu kertoi tuolle saman kuin Routahengelle. He lähtivät metsästä Hunter mukanaan ja suuntasivat seuraavaksi Auringonlaskupaikalle, josta Kaikusielu sanoi kahden viimeisen kissan ehkä löytyvän.

Auringonlaskupaikalla he tapasivat erakkoperheen, johon kuului viisi kissaa. Soul Who Sees Everything from the Past and Future ja tuon poika Darkness Where One Light Shines olivat entisiä heimokissoja vuorilta, mutta elivät silloin erakoina. Noilla oli omien edesmenneiden puolisoidensa kanssa pentuja. Soulin ja Shadow Legacyn kaksi tytärtä Twilight ja Starlight Which Sparkles on the Snow sekä Darknessin ja erakko Givren poika Fire Which Burns Forever olivat ne kissat, joita viisikko oli tullut tapaamaan. Kaikusielu uskoi Starlightin ja Forever Burningin olevan kaksi puuttuvaa kissaa. Niinpä viisi vartijaa menivät meren rannalla olevaan luolaan saadakseen olla rauhassa. He kokeilivat matkata Kadotukseen uniensa kautta, kuten parantajatkin puhuivat Tähtiklaanille. Se onnistui. Meripihka, Pakkaslumi ja Twilight vartioivat viittä vartijaa sillä välin, kun nuo matkasivat henkimaailmaan selvittämään asioita. Nousuvesi yllätti heidät ja he joutuivat raahaan vartijat varovasti syvemmälle luolaan. He eivät uskaltaneet olla kovin kovakouraisia, etteivät herättäisi noita, minkä vuoksi vesi lopulta saavutti heidät. Onneksi vartijat heräsivät omia aikojaan ja he pääsivät pakenemaan luolasta ajoissa ennen hukkumista.

Kaikusielu ja muut vartijat kertoivat Meripihkalle, Pakkaslumelle, Twilightille, Soulille ja Darknessille vapauttaneensa henget. Heille oli kuitenkin annettu uusi tehtävä. Oli henkien mukaan tulossa uhka kaikkien järven kissojen ylle. Vartijoiden oli henkien käskystä muodostettava sukulaisistaan joukko ja suojeltava klaanikissoja tuolta uhalta. Niin he päättivät tehdä. Joukon nimeksi äänestettiin samassa yhteydessä muiden vaihtoehtojen joukosta Veljeskunta. He muuttivat Burning Flamen metsään kollin annettua siihen luvan ja lähtivät keräämään lisää jäseniä joukkoonsa sekä levittämään sanaa vaarasta. Meripihka ja Pakkaslumi jäivät Burning Flamen ja jokusen muun kanssa vartioimaan metsää ja merkitsemään rajoja. Joukkoon saatiin jäseniä klaaneista ja niiden ulkopuolelta, mutta heitä ei loppujen lopuksi ollut lukumäärältään kovinkaan paljoa. Heistä ei olisi saanut kasaan klaania, jos he olisivat sitä yrittäneet. Joukon kokoamisen jälkeen he saattoivat vain odottaa. Clockwork saapui Myrskyklaanin luota tapaamaan kahta tytärtään ja näki Meripihkan ja Pakkaslumen olevan kunnossa. Tuo oli epäilemättä ollut huolissaan kahdesta pennustaa, jotka olivat kadonneen mitään ilmoittamatta. Clockwork jäi Veljeskunnan luokse, sillä tuon ystävä The Unknown oli myös saapunut paikalle. Lisäksi Pakkaslumi ja Routahenki olivat aloittaneet suhteen keskenään, mikä henkien säännön mukaan epäsuorasti salli Clockworkin ja The Unknownin jäädä.

Meripihka oli lähentynyt Fire Which Burns Foreverin kanssa. Naaraasta tuntui, että hänellä saattoi olla syvempiäkin tunteita kollia kohtaan, muttei ollut varma tuon tunteista. Ennustetun uuden uhan saapuessa erään aamuhämärän aikaan taivaalta satoi pienen pieniä meteoreja, jotka levittivät tulta kuivaan viherlehden ajan maastoon. Suuresta Sodasta oli kulunut hieman yli vuosi, kun klaanit jo kohtasivat seuraavan vastoinkäymisen. Noiden reviirit paloivat tuhossa pahasti ja muuttuivat asuinkelvottomiksi. Myös Veljeskunnan metsä syttyi tuleen. Kissat joutuivat pakenemaan turvaan ennen kuin saattoivat auttaa klaaneja yhtään mitenkään. Meripihka ja Forever Burning pakenivat yhdessä metsän läpi, mutta joutuivat liekkien vuoksi eroon toisistaan. Forever Burning käski Meripihka jatkaa matkaa sen sijaan että olisi jäänyt auttamaan kollia. Kun Meripihka ei halunnut lähteä, Forever Burning sanoi rakastavansa häntä. Naaras vastasi tunnustukseen, mutta joutui silti jättämään kollin liekkien keskelle pelastuakseen itse. Hän pelkäsi kollin kuolevan niin pian, mutta toisin kävi. Tuo selvisi, vaikkakin kävi lähellä kuolemaa. Forever Burning sai tulesta pahoja palovammoja ja joutui siitä selvittyään vielä taisteluun kulkukissa Cooperin kanssa, jonka suvulla oli kaunoja Forever Burningin sukua kohtaan. Kolli pelastui Cooperin kynsistä isänsä Darknessin ansiosta. Meripihka suuntasi kohti merta etsien matkallaan apua tarvitsevia. Hän ei löytänyt muita kuin vasta Auringonlaskupaikalta, minne veljeskuntalaisia oli kokoontunut turvaan. Hän itse ei ollut saanut kuin palovammoja tulesta. Joistakin niistä jäi arpia hänen kylkiinsä ja käpäliinsä.

Hän sai tietää Forever Burningille tapahtuneesta Darknessin saapuessa Kaikusielun ja parin muun johtajan sekä Pakkaslumen kera paikalle. Forever Burning oli kuolemaisillaan, mutta Soul ja Starlight tekivät parhaansa tuon pelastamiseksi ja pitkän odotuksen ja vaivan jälkeen onnistuivat. Kolli nousi käpälilleen, mutta tuon ulkomuoto oli vammautunut, eikä tuo palaisi enää koskaan entiselleen. Meripihka oli aluksi todella järkyttynyt kollin uudesta ulkomuodosta, mutta hän tottui siihen ajan kanssa jotenkuten. Hän rakasti Forever Burningia kaikesta huolimatta.

Klaanit olivat tuhon jälkeen kokoontuneet Kuulammelle ja päättäneet lähteä järveltä etsimään uutta kotia. Järvireviirit eivät olisi silloisessa hävityksessään riittäneet elättämään niin suurta määrää kissoja lehtikadon ajan yli. Taivasklaani kuitenkin jätettiin jälkeen ilmeisesti siksi, etteivät neljä muuta pitäneet uusinta tulokasta yhtenä oikeista klaaneista. Taivasklaani oli ollut kadoksissa ja pelkkä taru monen sukupolven ajan, joten monet suhtautuivat kai viidenteen klaanin omastaan mielestään syystäkin epäilevästi. Mukaan ei kaivattu lisää kissoja, joiden kanssa kärhämöidä riistasta ja reviireistä. Kenties klaanit eivät halunneet jakaa uutta kotiaan kenenkään ylimääräisen kanssa, jos sellaista edes löytäisivät. Veljeskuntalaiset miettivät tulevaa pitkään odottaessaan Forever Burningin paranemista. He päättivät jäädä järvelle suojelemaan Taivasklaania ja odottamaan muiden klaanien paluuta, jonka suhteen nuo eivät kuitenkaan olleet tehneet lupauksia. Routahenki ehdotti, että Veljeskunta muuttaisi maan alla oleviin tunneleihin. Ehdotus sai kannatusta, joten niin tehtiin. Niin Veljeskunta laskeutui maan alle ja teki sinne uuden kotinsa. Maan päällä olevan metsänsä he pitivät epävirallisena riistamaanaan, mutta Auringonlaskupaikasta he joutuivat luopumaan. Heidän vähäisellä joukollaan ei niin suurta reviiriä merkitty tai puolustettu, joten oli helpompaa antaa asioiden olla.

Tunneleista he löysivät suuren maanalaisen luolan, jonka poikki virtasi musta joki. Luolan katossa oli repeämä, josta he saivat kotiinsa valoa. Suuri luola näytti olevan tunneliverkostolle jonkinlainen keskus, sillä monet tunnelit johtivat sinne. Veljeskunta alkoi tutkia tunneleita ja perustaa niihin pesiä, suojapaikkoja ja varastoja. Pimeään ja kolkkoon asumukseen tottuminen vei heiltä aikaa. Johtajat käyttivät osan siitä ajasta vieraillakseen Kadotuksessa. Meripihkalla ei ollut aavistustakaan, miksi nuo sinne halusivat mennä, kun henget olivat lähteneet. Hänelle ei kerrottu. Lisäksi tuona aikana hän alkoi odottaa Forever Burningin pentuja. Meripihka rakasti kollia todella paljon, mutta he eivät varsinaisesti olleet suunnitelleet yhteistä pentuetta niinkään pian. Naaras oli silti asiasta iloinen, vaikka häntä myös pelotti. Hän ei tiennyt pentujen hoidosta paljoakaan ja mietti, osaisiko siksi olla hyvä emo. Hän halusi uskoa itseensä ja Forever Burningiin.

Veljeskunta ei ollut vielä ehtinyt tutkia tunneleita kokonaan tai asettua taloksi, kun heidät jo keskeytettiin vakavan asian vuoksi. Vuoden ikäinen veljeskuntalainen Aronax saapui yllättäen maan päältä herättämään johtajat vierailevasta unestaan ja tuoden tietoa, että suuri joukko kulkukissoja suuntasi kohti Taivasklaanin reviiriä. Aronax oli nähnyt joukon isänsä Burning Flamen kanssa, ja vanhempi kolli oli arvellut kyseessä olevan sama joukko, jota vastaan klaanit olivat taistelleet Suuressa Sodassa. Veljeskunnan vanhempien jäsenten mielestä se ei ollut mahdotonta. Burning Flame oli päättänyt lähteä varjostamaan kulkukissoja aikeenaan selvittää, mitä noilla oli mielessä. Meripihka sätti mielessään kollia tyhmäksi ja pelkäsi tuon puolesta. Vaikutti siltä, että kulkukissat aikoivat käydä Taivasklaanin kimppuun. Miksi nuo muuten olisivat liikkuneet niin suurella joukolla yhteen suuntaan kuin sotiakseen? Kulkukissojen tiedettiin halunneen järven itselleen klaanien vietyä sen noilta. Nyt nuo varmasti näkivät tilaisuutensa, kun klaaneista vain yksi oli jäljellä. Johtajat päättivät ottaa kaikki taistelukykyiset mukaansa ja lähteä Taivasklaanin avuksi. Jos kulkukissat tuhoaisivat Taivasklaanin, eikä Veljeskunta tekisi mitään, he menettäisivät merkityksensä ja pettäisivät aatteensa ja ennen kaikkea Taivasklaanin luottamuksen. Pentuja odottavat ja hoitavat naaraat päätettiin kuitenkin jättää taakse. Heitä ei haluttu uhrata toivottoman tuntuisessa taistelussa ja heidän eloon jäämisensä olisi voinut tarkoittaa myös, että Veljeskunnalla olisi ollut mahdollisuus nousta jälleen, jos kukaan taisteluun lähteneistä ei palaisi takaisin. Pakkaslumi ei kuitenkaan moiseen suostunut ja lähti väen vängällä mukaan suomatta tilanteen luoman kireyden vuoksi kunnollisia hyvästejä edes Meripihkalle. Meripihka päätti jäädä tunneleihin toisin kuin myöskin pentuja odottanut Pakkaslumi, joka ei suostunut ajattelemaan jälkikasvuaan siinä tilanteessa. Naaras murtui heti veljeskuntalaisten lähdön jälkeen kyyneliin. Pakkaslumi, Forever Burning ja hänen isänsä Clockwork olivat kaikki lähteneet taistelujoukon matkaan. Kuinka hän olisi voinut enää elää, jos kukaan noista ei palaisi takaisin? Meripihkan seuraksi jäivät ainoastaan Kaikusielun puoliso Hope, poika Thurion sekä Hunterin tytär Jerven. Hope oli hänen tukenaan, mutta hän ei saanut toisesta naaraasta lohtua.

Kävi aivan toisin kuin Meripihka oli odottanut käyvän. Ei kestänyt kauaakaan, kun veljeskuntalaiset palasivat vailla naarmuakaan, mutta mukanaan kuollut Burning Flame. Kulkukissat olivat Meripihkan pahojen aavistusten mukaisesti huomanneet ulkopuolisen ja ottaneet tuon kiinni. Kuusi kulkukissaa oli käynyt Burning Flamen kimppuun ja tappanut tuon. Kollia auttamaan oli saapunut erakko Seer of Hundreds of Seas. Veljeskunta oli huomannut tilanteen ja heidän saapumisensa oli ajanut kulkukissat pakoon, mutta he olivat saapuneet liian myöhään auttaakseen Burning Flamea. Kolli oli kuollut haavoihinsa, mutta viimeisenä toiveenaan tuo oli pyytänyt veljeskuntalaisia luopumaan taistelusta, joka olisi ollut täysin toivoton edes Taivasklaanin tuella. He olisivat vain kuolleet kaikki. Päätös oli vaikea, mutta lopulta Seer sai suostuteltua johtajat viemään joukkonsa takaisin maan alle. He hautasivat Burning Flamen metsään, jonka kolli oli heidän käyttöönsä aikoinaan antanut. Sen jälkeen he painuivat maan alle kuolemaan hitaasti.

Seuraavien päivien aikana ei tapahtunut mitään ja silti tapahtui paljon. Kukaan tuskin tiesi varmasti, kuinka kauan Veljeskunta maan alla vietti. He kävivät ulkona enää vain metsästämässä, eivätkä edes vartioineet maanpäällistä reviiriään. He eivät tienneet Taivasklaanille tapahtuneesta tai siitä, odottaisiko heitä yläpuolella vihollinen. He halusivat piiloutua ja leikkiä kuolleita, jotta kukaan ei saisi tietää heidän olinpaikkaansa tai sitä, että he olivat yhä olemassa. Osa kissoista katosi tunneleihin ja osaa ei nähty enää koskaan. Kenties kadonneet olivat lähteneet vaivihkaa ja hylänneet loput Veljeskunnasta tai kenties nuo olivat jääneet vihollisen kynsiin. Ajatus pelotti Meripihkaa ja hän pelkäsi vieläkin enemmän, kun sinä pimeydessä ja hiljaisuudessa vietettynä aikana koitti hänen aikansa synnyttää. Hän sai kaksi pentua, jotka hän ja Forever Burning nimesivät yhdessä. Vanhempi sai nimekseen heimokissojen tapoja mukaillen Where Dreams Come From ja nuorempi naaras nimen Karrah. Aronax löysi maan päältä tajuttoman taivasklaanilaisen, jonka tuo toi Soulille ja Starlightille hoidettavaksi. Soturi oli saanut pahoja haavoja ja kärsi niin pahasta verenhukasta, että se oli vienyt tuolta tajun jo jonkin aikaa sitten. Vieras kissa laitettiin samaan pienempään luolaan yhdessä Meripihkan kanssa. Naaras vartioi kollisoturia samalla, kun hoiti vastasyntyneitä pentujaan, mikäli Soul tai Starlight ei ollut paikalla. Kissa oli selvästi ollut taistelussa, mistä Meripihka päätteli Taivasklaanin kärsineen pahasti. Oliko tässä ainoa eloon jäänyt? Hän ei halunnut uskoa sitä, eikä vieraasta ollut epäilysten hälventäjäksi juuri silloin.

Meripihka ei nähnyt Lukkia, joka saapui vierailemaan Veljeskunnan luona yllättäen eräänä iltana. Lukki halusi johtajilta tietoja Kadotuksesta ja tarjoutui vastineeksi kertomaan noille vastauksia noiden omiin kysymyksiin. Johtajat suostuivat ja saivat tietää Taivasklaanin selvinneen suurelta osin kulkukissojen hyökkäyksestä, joka todellakin oli tapahtunut sinä eräänä päivänä. Siitä klaani sai kiittää Heavy Rainia vapaustaistelijoineen, jotka olivat saapuneet väliin ennen kuin Sacran johtamat kulkukissat olivat ehtineet tuhota koko klaanin. Heavy Rain ei kuitenkaan ollut tullut Taivasklaania pelastamaan, vaan ajoi sen hajalleen ja pois reviiriltään. Taivasklaanilla ei enää ollut päällikköä tai varapäällikköä. Heavy Rain oli pakottanut Sacran joukkoineen perääntymään pohjoiselle kanjonijärvelle, missä kulkukissat olivat asuneet jonkin aikaa Suuren Sodan jälkeen. Heavy Rainin ja Sacran välienselvittely ei ollut vielä ohi, eikä Heavy Rain Lukin kertoman perusteella ollut Veljeskunnan tai muidenkaan kissajoukkojen ystävä. Minkä vuoksi vapaustaistelijat oikein loppujen lopuksi taistelivat?

Tajuton taivasklaanilainen heräsi Meripihkan ja Starlightin läsnäollessa. Kuullessaan, keiden pelastamaksi oli joutunut, tuo raivostui heille, koska he olivat jättäneet Taivasklaanin pulaan. Soulin saapuessa paikalle Forever Burning pian perässään selitti kaksikko klaanikissalle Veljeskunnan syyt jäädä pois taistelusta. Klaanilainen hyväksyi perustelut ja kertoi nimekseen Kaaoskirous. Tuo ei kuitenkaan suostunut vain unohtamaan asiaa. Saadessaan kuulla Forever Burningilta, miten Taivasklaanin oli käynyt, halusi Kaaoskirous Veljeskunnan tekevän asioille jotakin hyvityksenä. Kolli vietiin tapaamaan muita johtajia, jotka päättivät suostua Kaaoskirouksen vaatimukseen. Heillä oli vihdoin mahdollisuus toimia, mutta ennen kuin he ehtivät tehdä mitään, hajosi heidän joukkonsa pysyvästi...

 

Muuta

  • Meripihka oli Kaikusielun oppilas ollessaan aikoinaan Myrskyklaanin jäsen.
     
  • Hän ei ole sillä tavalla erityisesti kollien tai naaraidenkaan perään, vaikka onkin mielellään kummankin sukupuolen edustajien ystävä ja tulee toimeen noiden kanssa. Hänelle suhteessa tärkeämpiä ovat muut asiat kuin lisääntyminen tai siihen viittava läheisyys. Hän pitää kuitenkin tietyllä tavalla läheisyydestä ja rakastaa tehdä asioita ja viettää aikaa kumppaninsa kanssa. Kumppania ajatellen Meripihka on joka tapauksessa kiinnostunut vain kolleista.
     
  • Meripihka on hyvä metsästäjä ja kiipeilijä. Muita mainittavia taitoja hänellä tuskin on. Vaikka hänen ystävällisestä luonteestaan voisi toisin olettaa, hän ei tule erityisen hyvin toimeen pentujen kanssa, sillä hän pitää enemmän seurasta, jonka kanssa voi keskustella järkevästi eikä tarvitse leikkiä ja riehua jatkuvasti.

 

Copyright

Silagul

©2019 Meripihka | Wᴀʀʀɪᴏʀ Cᴀᴛs RPG - suntuubi.com