Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

DARKNESS WHERE ONE LIGHT SHINES

kuva

Ikä 7 vuotta
Sukupuoli Kolli
Sisarukset Lonely Tree from Which a Leaf Falls ♀ †, Twilight ♀ †, Starlight Which Sparkles on the Snow ♀, Givre ♀ †, Deinara ♀ †
Vanhemmat Soul Who Sees Everything from Past and Future ♀, Dark Star in the Endless Space ♂ †
Kumppani Givre ♀ †
Pennut Fire Which Burns Forever ♂, Spring's Brisk Scent ♀ †, Summer's Warm Water ♀ †, Autumn's Chilly Wind ♀ †, Winter's Cold Sunshine ♀ †

Soundtrack Really Slow Motion - Deadwood

 

Ulkonäkö

Darkness on muuten kokonaan korpinmusta, mutta hänen otsassaan on pieni, valkoinen täplä, joka pilaa kollin omasta mielestä hänen kokomustan turkkinsa (joka ei siis nyt ole kokomusta). Kollin turkki on puolipitkää ja ohutta, mutta se pitää silti melko hyvin kylmyyden loitolla. Darkness Where One Light Shines omaa valtavan, jäntevän, solakan ja lihaksikkaan kehon, jossa on paljon arpia. Hän näyttää juuri siltä vaaralliselta lihaskimpulta, jota monien ei tee mieli suututtaa.

Darknessin silmät ovat syvänruskeat ja niissä on usein vakava tai arvosteleva katse. Ne ovat muodoltaan kapeahkot, mutta eivät silti mitenkään pienet. Kollin nenä ja polkuanturat ovat mustat, kuten myös erittäin pitkät viikset. Anturat ovat karaistuneet koviksi, mutta ne ovat silti tarpeeksi joustavat. Häntä on noin puolet tavallista pidempi. Kynnet ovat pitkät, terävät ja väriltään melkein mustat. Hampaat ovat puhtaat ja terävät sekä pitkät. Darknessin leuat ovat voimakkaat, eikä niiden otteesta ole helppo päästä irti, jos kolli ei niin tahdo. Mustan kollin käpälät ovat vankat ja voimakkaat. Hänen kallonsakin on vahva, minkä vuoksi hän kestää hyvin iskuja myös päähän. Darknessin vasen silmä on sokea ja sen vuoksi se on haalistunut valkoiseksi, josta pupilli näkyy harmaana. Silmän yli kulkee ohut ja pitkä viiltoarpi. Silmä ei ole puhjennut, mutta sen pinnalla voi läheltä katsottuna huomata hyvin pienen, läpinäkyvän viillon. Näkyvimmät arvet kollin kehossa ovat kummassakin korvassa olevat kaksi lovea sekä selässä, aivan lapojen alapuolella sijaitsevat kaksi syvää arpea, jotka jatkuvat vähän kylkiinkin. Kuononkin päällä on muutama pieni arpi.

 

Luonne

Darkness Where One Light Shines on usein vakava ja päättäväinen. Hänen kasvoillaan harvoin näkee hymyä ja useammin taasen arvioivan katseen. Kolli on myös määrätietoinen ja hän osaa olla hiljaa, jos tarve vaatii. Hän ei kuitenkaan pelkää sanoa, mitä ajattelee asioista, vaikkei silti ole mikään lörppöhuuli tai rääväsuu. Darknessille voi uskoutua, koska hän osaa pitää salaisuudet, eikä pelkää kuolla, jos vain saa tehdä sen arvokkaasti. Hän on uskollinen sille, jonka aikeet näkee oikeiksi, mikä onkin hänessä yksinkertaista. Hänen uskollisuutensa ansainneet voivat lähes poikkeuksetta uskoa siihen, ettei hän toimi muiden kuin noiden parhaaksi. Jos hänen luottamuksensa petetään, ei siitä hyvää seuraa, sillä Darkness osaa olla pelottavan kostonhimoinen.

Kolli ei viihdy erityisemmin huomion keskipisteenä, mutta ei muuten välttele seuraa. Hänestä voi saada itselleen oikein hyvän ja tunnollisen ystävän, jos vain haluaa ja osaa käyttäytyä oikein. Hän ystävystyy melko nopeasti, mutta ei ylläpidä monia ystävyyssuhteita samaan aikaan, sillä hän ei halua ympärilleen liikaa kissoja. Darkness arvostaa sanassaan pysyviä, oman tahdon omaavia sekä rehellisiä kissoja. Kolli ei kammoa verta taikka muutakaan vastaavaa. Hän ei tapa ketään turhaan vaan antaa useimmiten uuden mahdollisuuden. Jos toisen mahdollisuutensa hukkaa hänen edessään, ei kolmatta kuitenkaan tule. Darkness on yleensä järkevä, eikä syöksy suinpäin vaaratilanteisiin ennen kuin miettii, kannaatako niin tehdä, vaikka hän ole pitkään aikaan tavoitellut turvaa henkilökohtaisella tasolla. Kolli ei ole riidanhaluinen eikä tappele kenenkään kanssa, jos näe siitä olevan jotakin hyötyä. Hän ei erityisemmin tavoittele omaa etuaan eikä siedä nokkavia ja liian määräileviä tai päällekäyviä kissoja. Liian pehmeät ja herkät kissat nuokin useinkin ärsyttävät häntä. Darkness ei koskaan näytä heikkouksiaan muuten kuin vahingossa.

Kolli on normaalisti hyväntahtoinen ja pyrkii toimimaan myös toisten hyväksi, vaikka sitä voi olla joskus vaikea huomata. Hän saattaa sanoa asiat liiankin kovaluonteisesti, jolloin muille voi tulla käsitys, että hän ei juurikaan välitä noista. Kolli antaa useimmiten vaihtoehtoja, jos joku tarvitsee apua. Autettavan on kuitenkin itse tehtävä lopullinen päätös. Darkness saattaa torjua avun, vaikka tarvitsisikin sitä, sillä hän ei halua antaa kenellekään itsestään yhtään heikkoa kuvaa. Sellaisissa tilanteissa vastapuolen on vain pysysttävä lujana saadakseen kollin tajuamaan asioiden laidan. Darkness on nokkela ja ajattelee paljon, vaikka ei aina päätöksissään vaikuttaisikaan siltä.

Musta kolli uskoo henkiin vakaasti ja haluaa myös uskoa noista hyvää. Siitä huolimatta hän tajuaa kyllä, että henget ovat monimutkaisia siinä missä elävätkin, eikä kaikki ole mustavalkoista. Hänen henkilökohtainen siteensä henkiin ei ole vahva, vaikka henget ovat toisinaan hänestä puhuneetkin. Darkness ei kumartele henkiä, elleivät nuo anna siihen aihetta. Hän osaa olla vaativa esi-isiään kohtaan ja syyttää noita pahoista asioista, jos nuo ovat luvanneet suojella eläviä kissoja.

 

Menneisyys

Darkness Where One Light Shines kuului ennen vuorilla asuvaan villikissojen heimoon nimeltä Kuohuvan Veden Heimo. Hänellä oli yksi hieman häntä myöhemmin syntynyt sisko nimeltä Lonely Tree from Which a Leaf Falls. Heti hänen ollessaan muutaman kuun ikäinen Darknessista alettiin kouluttaa heimon luolanvartijaa ja hänen siskostaan riistanpyytäjää. Puolentoista vuoden ikäisinä heistä tuli heimon täysivaltaisia jäseniä heidän ansaitessaan asemansa.

Darkness ja hänen siskonsa eivät olleet nuorina kovinkaan läheisiä. Darkness viihtyi jo tuolloin paljon yksin ja erkaantui sen vuoksi siskostaan heidän yhteisten pentuaikojensa jälkeen. Hänelle tuli kuitenkin järkytyksenä, kun hän sai tietää siskonsa ja isänsä kuolleen puuman hampaisiin ollessaan metsästysjoukon mukana kauempana vuoristossa. Oikeastaan koko neljän kissan kokoinen metsästysjoukko kuoli. Noiden lihattomiksi kalutut ruumiit löydettiin myöhemmin, kun noita lähdettiin etsimään noiden kadottua. Puuma ei ollut syönyt noita, vaan muut villipedot ja raadonsyöjät. Kuolleet heimon jäsenet haudattiin löytöpaikalle, sillä noita olisi ollut vaikea kantaa takaisin kotiluolalle asti.

Erään kerran Darkness oli partioimassa vuoristosolalla kauempana heimon kotiluolasta parin muun heimon jäsenen kanssa, kun heidän kimppuunsa yllättäen hyökkäsi kotka. He eivät olleet huomanneet sen olevan paikalla, mutta se ilmeisesti luuli heidän uhkaavan sen pesää, joka sijaitsi kallionkielekkeellä vuorten ylärinteessä. Arvet Darknessin selässä ovat tulleet siitä, kun kotka tarttui kynsillään kiinni Darknessin selkään ja pudotti hänet lähellä olevaan rotkoon, jonka pohjalla virtasi koski. Darkness oli pahasti haavoittunut osuttuaan matkalla alas vielä pariin kiveen, jotka pistivät esiin rotkon seinämästä. Hän kuitenkin selvisi koskesta. Virta kuljetti kollin vuorten juurelle. Vasta silloin hän pääsi räpiköimään ylös vedestä. Darkness oli kuitenkin hukannut suuntavaistonsa. Hän ei enää tiennyt, miten pääsisi kotiin. Kolli ei löytänyt takaisin heimonsa luokse ja asui pari vuotta vuorilla yksinäisenä erakkona, joka kahden vuoden ajan kaipasi heimoaan suunnattomasti. Sitten hänen asuinsijoilleen saapui vieraiden kissojen klaani, Tuuliklaani. Darkness liittyi klaaniin ja matkasi sen kanssa uusille reviireille. Kolli oppi klaanin tavoille seuraamalla muiden tekemisiä ja halusi olla uskollinen Tuuliklaanille. Hänen mieltään kuitenkin revittiin kahtaalleen. Hänen kaipuunsa heimoaan kohtaan ei ollut tyyntynyt ja kolli aikoikin lähteä etsimään heimoaan.

Darkness ystävystyi Givre-nimisen erakkonaaraan kanssa. Kolli piti Givrestä melko paljonkin. Klaanielämä ei sittenkään sopinut Darknessille, joka oli vuosien saatossa muuttunut enemmänkin omien teidensä kulkijaksi, joten kolli lähti klaanista. Päätökseen vaikutti osittain myös Givren tulo Darknessin elämään. Darkness ja Givre lähtivät järvireviiriltä ja aloittivat matkan maailmalle. Darkness halusi löytää heimonsa. Kaksikko matkasi silti ensin Givren entiseen kotimetsään etsimään naaraskissan isää, Shadow Legacya. Tapaminen Shadow Legacyn kanssa ei kuitenkan mennyt aivan niin kuin oli suunniteltu. Givren isä oli taistellut Crochax-nimisen kulkukissan kanssa ja saanut pahasti vuotavan vamman kieleensä. Darkness ja Givre yrittivät tyrehdyttää verenvuodon onnistumatta siinä kovinkaan hyvin. Sitten metsään saapui vieraita kissoja. Nuo kertoivat tulevansa meren toiselta puolelta. Kissat elivät varastellen ruokaa kaksijaloilta ja muilta kissoilta. Kissoja oli viisi, ja heidän nimensä olivat The Unknown, Clockwork, Paradox, Nemo ja Compass.

Kun Darkness ja Givre päättivät lähteä Shadow Legacyn metsästä jatkaakseen matkaa vuoristoon, sekä Shadow Legacy että viisi varaskissaa lähtivät kaksikon mukaan. Kahden kissan joukkio oli kasvanut yhtäkkiä kahdeksaan kissaan. Päästessään vuoristoon kissat etsivät vesiputouksen, jonka takana Kuohuvan Veden Heimon kotiluola sijaitsi. Kouhuvan Veden Heimo oli luullut Darknessin kuolleen. Nuo kuitenkin ottivat matkalaiset ensijärkytyksen jälkeen ystävällisesti vastaan. Darkness oli ajatellut jäädä heimonsa luokse, mutta hänen suunnitelmansa muuttuivat, sillä Givre ei puolestaan halunnut jäädä vuorille. Kolli ei halunnut menettää ystäväänsä, joten hän suostui jatkamaan matkaa tuon ja muiden kaksikon matkassa kulkevien kanssa. Myös Darknessin emo Soul liittyi kahdeksan kissan joukkoon. Yhdessä he päättivät suunnata takaisin kohti klaanien reviirejä ja järveä.

Saapuessaan järvelle matkalaiset joutuivat mukaan kulkukissojen ja klaanikissojen väliseen sotaan. Nemo ja Compass menettivät sodan lopussa henkensä. Sodan päätyttyä Darkness ja Givre tunnustivat vihdoin toisilleen rakkautensa. Seitsemän elossa olevaa matkalaista auttoivat Myrskyklaania sodan jälkeen leirin korjaustöissä. Nuo lähtivät omille teilleen oltuaan klaanissa jonkin aikaa. Paradox erosi kaikista muista, sillä The Unknown ja Clockwork jäivät vielä toistaiseksi klaanin luokse. Darkness, Givre, Soul ja Shadow Legacy muuttivat asumaan lähellä Auringolaskupaikkaa sijaitsevalle tasangolle. He perustivat kotinsa tasaisella maalla kasvavaan, pieneen metsään ja aloittivat mahdollisesti lopun elämänsä vieton sillä rauhallisella paikalla. Enää ei olisi tarvetta muuttaa muualle.

Ei kestänyt kauaakaan, kun Givre synnytti Darknessin pennut. Pentuja oli viisi, mutta neljä niistä kuoli synnytyksessä. Vain esikoispentu jäi henkiin. Tuo pentu oli kolli ja sai nimekseen Fire Which Burns Forever Kuohuvan Veden Heimon tapojen mukaisesti. Kuolleet pennut olivat naaraita. Darkness ja Givre päättivät nimetä nekin ennen hautaamista. Naaraspennut saivat nimikseen Spring's Brisk Scent, Summer's Warm Water, Autumn's Chilly Wind ja Winter's Cold Sunshine.

Liian pian tapahtui seuraava surullinen asia. Givre lähti vierailemaan siskopuolensa Kuutamotähden luona Myrskyklaanissa. Mutta tuo ei koskaan tullut takaisin. Kuutamotähti ja pari muuta tuon klaanin jäsentä tulivat tuomaan Darknessille ja muille viestin, että Givre oli menehtynyt ilvesten hyökätessä klaanin reviirille. Darknessin puoliso oli haudattu klaanin reviirille. Kolli ja tuon perhe surivat kuollutta naarasta. Mutta elämän oli jatkuttava. Ei kestänyt kovinkaan montaa kuuta, kun oli myös Shadow Legacyn aika siirtyä kuolleiden joukkoon. Suuressa Sodassa edesmenneen Crochaxin pojat Oliver ja Cooper olivat saaneet vihiä siitä, että Shadow Legacy oli tappanut noiden isän. Nuo tulivat kostamaan. Cooper haastoi Shadow Legacyn kaksintaisteluun ja voitti taistelun pudottamalla Shadow Legacyn alas kallion laelta, suoraan meren rannalla olevaan kivikkoon. Se oli hyvin pitkä pudotus, eikä Shadow Legacy tietenkään selvinnyt siitä. Tuo haudattiin, ja Oliver ja Cooper pääsivät taistelun jälkeen pakoon. Darkness yritti estää noiden paon, minkä seurauksena, kollin saadessa Oliverin kiinni, Oliver raapaisi sokeuttavasti Darknessin toista silmää. Myrskyklaanin soturi Kaikusielu saapui paikalle liian myöhään tehdäkseen mitään. Tuo kertoi Darknessille ja kollin perheelle, että juuri tuo oli kiristyksen alaisena kertonut Oliverille ja Cooperille, kuka noiden isän oli tappanut ja missä Crochaxin tappaja asui. Kaikusielu oli ilmeisesti toivonut, että Shadow Legacy voittaisi taistelun kostonhimoisia kulkukissoja vastaan, mutta tuo oli ollut väärässä. Darkness ei syyttänyt Kaikusielua tapahtuneesta, koska ymmärsi, että tuo oli tahtonut toivonkipinänsä vuoksi säästää henkensä. Kaikusielu jätti kuitenkin kertomatta, että Cooper oli kuin olikin tappanut tuon Kaikusielun annettua tuolle ja tuon veljelle tarvittavat tiedot. Tuo ei kai halunnut selitellä, mitä kaikkea tuon kuoleman vuoksi oli tapahtunut. Darkness sai silti vielä tietää siitäkin...

Meni yli puoli vuotta, kunnes Kaikusielu saapui uudelle vierailulle. Tuolla oli mukanaan muita kissoja. Nuo kertoivat Darknessin perheelle henkimaailmasta nimeltä Kadotus ja viidestä vartiasta, joiden tehtävä oli vapauttaa Kadotuksen unohdetut henget. Nuo etsivät erään ennustuksen kahta puuttuvaa vartijaa, jotka osoittautuivat Forever Burningiksi sekä Soulin ja Shadow Legacyn nuoremmaksi tyttäreksi Starlightiksi. Kolme muuta Kadotuksen portinvartijaa olivat Kaikusielu itse, Kuutamotähden ja kulkukissa The Unknownin nuorin poika Routahenki sekä Myrskyklaanin soturi Myrkkyhampaan ja kulkukissa Enigman poika Hunter. Darkness oli jonkin aikaa hyvin ymmällään noiden kertomista asioista, mutta hän oli Kuohuvan Veden Heimossa eläessään oppinut uskomaan henkiin, eikä pitänyt ajatusta Kadotuksesta mahdottomana. Viisi vartijaa toteuttivat ennustuksen määräämän tehtävänsä meren rannalla sijaitsevassa luolassa, eivätkä kertoneet sen yksityiskohdista muille kovin tarkasti jälkikäteen. Nuo kuitenkin ainakin Darknessin yllätykseksi kertoivat, etteivät noiden tehtävät olleetkaan vielä päättyneet. Eräs Kadotuksen kissa, jonka nimeksi nuo kertoivat StarBright, oli kertonut vartijoille, että uusi ja hirvittävä uhka oli tulossa järven ylle. Noiden oli muodostettava mahdollisimman monista sukulaisistaan joukko, jonka tehtävänä olisi suojella viittä villikissojen klaania ja muita järven lähettyvillä asuvia kissoja, kun uusi uhka saapuisi. Vartijat itse olisivat tuon joukon johtajia. Nuo päättivät äänestyksellä kutsua joukkoa Veljeskunnaksi. Darkness, Soul, Twilight sekä Kaikusielun mukana saapuneet entiset Myrskyklaanin jäsenet Meripihka ja Pakkaslumi olivat Veljeskunnan ensimmäisiä jäseniä. Meripihka ja Pakkaslumi eivät olleet vielä silloin virallisia jäseniä, koska eivät olleet sukua yhdellekään vartijalle. Myöhemmin Pakkaslumesta tuli kuitenkin vartija Routahengen kumppani ja Meripihkasta Darknessin pojan Forever Burningin. Veljeskunta asettui asumaan Tuuliklaanin reviirin toisella puolella sijaitsevaan metsään, joka oli siihen asti ollut vain entisen klaanikissan, Burning Flamen, ja tuon perheen reviiri. Veljeskuntalaiset jakautuivat ryhmiin ja lähtivät etsimään lisää jäseniä joukkoon. Etsinnät eivät kestäneet kauan. Niiden jälkeen muodostettiin joistakin jäsenistä joukolle sisäpiiri, johon otettiin kokeneita kissoja. Sisäpiirin tehtävä oli suojella ja opastaa nuoria johtajia, jos nuo kaipasivat apua. Noilla ei nimittäin ollut aiempaa kokemusta joukkojen johtamisesta. Sitten Veljeskunta jäi odottamaan, että pääsisi tositoimiin uuden uhan saapuessa.

Veljeskunnan metsässä havaittiin tunkeilijoita. Kaksi vierasta kissaa kuljeskeli alueella yrittäen selvästi elää huomaamattomasti. Darkness hätisti kaksikon aluksi matkoihinsa, mutta nuo palasivat takaisin. Veljeskunnan johtajat käskivät ottaa tunkeilijat kiinni. Käsky toteutettiin, ja vieraat raahattiin johtajien eteen kuulusteltavaksi. Tunkeilijat olivat naaraskissoja, jotka näyttivät laihoilta ja pelokkailta. Nuo sanoivat tahtovansa vain elää jossakin rauhassa ja turvassa, joten johtajat antoivat noiden jäädä metsään. Kesti jonkin aikaa ennen kuin vieraat alkoivat luottaa veljeskuntalaisiin, mutta nuo suotuivat lopulta kertomaan nimensä ja alkuperänsä Kaikusielulle, joka myöhemmin kertoi asian Veljeskunnalle. Naaraiden nimet olivat Hope ja Life. Nuo olivat tulleet kaukaa ja olivat pakolaisia. Kaksikko oli elänyt kaukaisessa kissajoukossa, johon oli syttynyt sisällissota, joka lopulta johti lähes kaikkien joukon jäsenten kuolemaan. Hope ja Life olivat omien sanojensa mukaan ehkä ainoat, jotka olivat selvinneet ja onnistuneet pakenemaan. Nuo jäivät asumaan Veljeskunnan luokse ja tulivat pian tiineiksi. Kumpikin naaraskissa sai yhden Veljeskunnan johtajan pennut.

Uusi uhka saapui muutaman kuun kuluttua Veljeskunnan perustamisesta. Taivaalta satoi tulipalloja, jotka osuivat maahan. Tulta levisi kuivaan maastoon ja maahan osumisen aiheuttamat paineaallot tappoivat ja viskoivat kissoja ympäriinsä. Veljeskunta evakuoitiin ja kissat pakenivat metsästään hajaantuen ympäriinsä. Darkness lähti emonsa Soulin ja Burning Flamen sekä nuoren Aronaxin kanssa etsimään tietä metsän ukkospolun puoleiselle laidalle. He pääsivät turvallisesti perille, vaikka Darkness ja Burning Flame olivatkin saaneet jokusen palovamman ja ruhjeen tuhon alussa. Matkalla metsän reunaan he kohtasivat myös Lifen ja tuon ainoan elossa olevan pennun, jotka liittyivät heidän matkaansa. Life jäi kuitenkin kaatuvan puun alle ja kuoli heti, jolloin he muut joutuivat viemään nuoren naaraspennun turvaan ilman emoaan. He saattoivat vain toivoa, että pennun isä Hunter jäisi henkiin tuhosta, jottei pennun tarvitsisi kasvaa orpona. Metsän reunassa he hajaantuivat. Soul ylitti ukkospolun tulipalolta säästyneelle Auringonlaskupaikalle Aronaxin sekä Hunterin ja Lifen pennun kanssa, kun Darkness ja Burning Flame taas lähtivät etsimään apua tarvitsevia kissoja palavalta järvireviiriltä. Burning Flame suuntasi järven rantaa pitkin kohti Myrskyklaanin reviiriä epäilemättä haluten varmistaa veljensä Myrkkyhampaan selviävän elossa. Darkness jäi Tuuliklaanin reviirille.

Kun oli kulunut jonkin aikaa ja alkoi näyttää siltä, että tuli peittäisi kohta kaiken alleen, saapui Kuohuvan Veden Heimon vuoriston suunnasta musta myrskypilvi ja alkoi niin kova kaatosade, ettei Darkness ollut ennen sellaista nähnyt. Henget osoittivat heille sittenkin armoa. Kaatosateessa Darkness lähti taivaltamaan kohti Auringonlaskupaikkaa järven rantaa pitkin. Tuuliklaanin ja Taivasklaanin reviirien rajalla hän kohtasi taistelevia kissoja. Hänen poikansa Forever Burning oli joutunut taisteluun varsin tutun kulkukissan kanssa. Tuo kulkukissa oli Shadow Legacyn tappanut Cooper. Darkness järkyttyi huomatessaan Cooperin hakanneen Forever Burningin niin pahaan kuntoon, että nuori kissa tuskin pääsi ylös maasta. Kun Cooper aikoi tappaa Darknessin ainoan pojan, musta kolli kävi kulkukissan kimppuun suojellakseen haavoittunutta nuorukaista. He repivät ja raastoivat toisiaan kumpikin selvästi älyttömän vihan vallassa. Darkness tiesi, että voisi voittaa taistelun. Cooperilla oli mukanaan kaksi tuntematonta kissaa, mutta nuo eivät puuttuneet kahakkaan. Pian paikalle saapuivat Kaikusielu, Hunter ja Routahenki, jotka takaisivat Darknessille ylivoiman. Cooper ja kaksi muuta kulkukissaa joutuivat perääntymään. Noiden annettiin mennä. Darkness auttoi Forever Burningin ylös maasta ja huomasi, että tuon naama oli palanut tuhossa pahasti. Lisäksi Cooper oli tehnyt tuon kieleen hyvin tutun näköisen loven. Forever Burning ei itse tiennyt saamistaan vammoista, joten Darkness antoi tuon katsoa silloin jo loppuneen kaatosateen muodostamaan lätäkköön, joka oli lähistöllä maassa. Pian sen jälkeen verenhukasta ja vammoistaan heikko toinen johtaja menetti tajunsa. Darkness tajusi, että hänen poikansa voisi kuolla. Hän kantoi Forever Burningin Auringonlaskupaikalla olevaan pieneen metsään, jossa pieni kissasuku oli vielä jonkin aikaa sitten asunut. Matkalla he tapasivat Starlightin, joka näytti selvinneen ilman mitään heikkoja palovammoja suurempaa. Soul odotti metsässä tuhosta selvinneitä kissoja. Vanha naaras paikkasi Forever Burningin vammat parhaansa mukaan. Soul kertoi myös Darknessille Twilightin kuolleen tulipalossa. Starlight oli välittänyt tiedon Soulille. Tieto suretti Darknessia, vaikka sitä ei ehkä päällepäin nähnytkään.

Forever Burningin selviytyminen ei ollut aluksi lainkaan varmaa. Darkness ja muutama muu veljeskuntalainen viettivät aikaa tuon vierellä lämmittääkseen nuorta kollia. Jonkin ajan kuluttua tuon tila muuttui vakaammaksi. Kesti kuitenkin pitkään ennen kuin tuo pystyi taas nousemaan omille käpälilleen. Tuo kuitenkin selvisi, vaikka kaikki tuon saamat vammat eivät parantunnetkaan kokonaan. Kun tuhosta selvinneet veljeskuntalaiset olivat kokoontuneet Auringonlaskupaikalle ja levänneet, johtajat pitivät kokouksen. Nuo ehdottivat, että joukko jäisi järvelle ja muuttaisi maan alla oleviin tunneleihin. Veljeskunnan reviiri oli kärsinyt tuhosta muiden reviirien tapaan pahasti. Myrskyklaanin päällikkö Kuutamotähti oli kuollut ja klaanit olivat lähteneet järveltä etsimään uutta asuinpaikkaa Taivasklaania lukuun ottamatta. Ei ollut varmaa, palaisivatko klaanikissat takaisin, mutta Veljeskunta jäi silti vartioimaan järveä siltä varalta, että klaanit tulisivat joskus takaisin sinne. Kun johtajat olivat kartoittaneet tilanteen kuolleista kissoista, joukko muutti tunneleihin. Kissat alkoivat tutkia maanalaisia luolia ja tunneliverkostoja ja tehdä niistä kelvollisia asuinpaikkoja.

Soul kertoi Darknessille aikovansa lähteä taas maailmalle. Vanha naaras halusi parantaa tietojaan yrteistä ja sairauksista voidakseen olla hyödyksi parantamalla kissoja. Omien sanojensa mukaan tuosta ei ollut enää apua taistelussa vanhuuden vuoksi, olihan Soul kuitenkin jo yhdentoista vuoden ikäinen. Naaras halusi olla hyödyksi muuten. Darknessin mieltä varjosti tieto Cooperista. Kulkukissa voisi olla uhka hänen suvulleen. Darkness itse tunsi vihaa Cooperia kohtaan - ei pelkästään Shadow Legacyn kuoleman vaan myös Forever Burningille tapahtuneen vuoksi. Hän epäili, ettei kahden kissasuvun välinen kahakointi ja kostonhimo ollut vielä tyyntynyt. Ehkä se oli vasta todella alkamassa. He olivat selvästi ajautumassa koston kierteeseen. Kolli osasi odottaa taistelun vielä tulevan, vaikka ei tiennyt milloin. Hänellä ei ollut aikomusta estää sitä tapahtumasta muuten kuin tappamalla Cooper ja mahdollisesti kaikki tuon seuraajat heidän seuraavan kerran kohdatessaan. Hän oli sanonut uhkauksensa Cooperille ääneen ja aikoi myös toteuttaa sen.

Eräänä päivänä Burning Flamen vuoden ikäinen poika Aronax saapui Veljeskunnan luokse maan alle ja kertoi olleensa isänsä kanssa harjoittelemassa jäljittämistä ulkona, kun kaksikko oli yllättäen nähnyt suuren joukon kulkukissoja. Kulkukissat olivat suunnistaneet kohti Taivasklaanin reviiriä. Aronax sanoi Burning Flamen epäilleen noiden olevan samoja kulkukissoja, jotka taistelivat klaaneja vastaan Suuressa Sodassa. Vaikutti siltä, että kulkukissat aikoivat hyökätä Taivasklaaniin. Burning Flame oli lähtenyt varjostamaan kulkukissoja aikeenaan saada selville enemmän noiden tavoitteista. Veljekunnassa oli vähän kissoja, eikä heillä ollut juuri mitään toivoa pysäyttää kulkukissojen hyökkäystä, mutta heillä ei vaikuttanut olevan paljoakaan vaihtoehtoja sen suhteen, mitä tehdä. He olisivat voineet joko taistella ja kuolla puolustaen Taivasklaania sen aatteen mukaan, jonka vuoksi Veljeskunta oli luotu. Tai he olisivat voineet jäädä maan alle, selvitä hengissä ja menettää tarkoituksensa antaessaan Taivasklaanin tuhoutua. He päättivät lähteä taistelemaan. Suurin osa Veljeskunnasta nousi maan alta omassa metsässään olevan tunnelin suuaukon kautta ja suunnisti Tuuliklaanin reviirin poikki kohti Taivasklaania tietäen, etteivät he melko varmasti olleet palaamassa takaisin. Vaan toisin kävi. Tuuliklaanin reviirillä he kohtasivat Burning Flamen, jonka kulkukissat olivat huomanneet ja raadelleet kuoleman partaalle. Kissa nimeltä Seer of Hundreds of Seas oli auttanut Burning Flamea puolustautumaan kulkukissoja vastaan. Viimeisinä sanoinaan Burning Flame pyysi Veljeskuntaa kääntymään takaisin ja luopumaan toivottomasta taistelusta. Heillä ei ollut mahdollisuuksia voittaa. He olisivat vain kuolleet turhaan. Tarvittiin vielä Seerin suostuttelua ennen kuin Kaikusielu vastahakoisesti teki päätöksensä ja käänsi joukon päät takaisin kohti kotia. He ottivat Burning Flamen mukaansa ja hautasivat kollin metsään, jonka tuo oli aikoinaan lahjoittanut heidän käyttöönsä. He jäivät myös kiitollisuudenvelkaan Seerille toverinsa auttamisesta. Naaras sai pyytää heidän apuaan milloin vain, jos tarvitsi sitä.

Sen päivän tapahtumien myötä Veljeskunta painui maan alle piiloon kuin eivät olisi olleet olemassa. He eivät halunneet kenenkään löytävän heitä. Eivät varsinkaan kulkukissojen, sillä se olisi merkinnyt kuolemaa heille kaikille. Päivät venyivät maan alla hiljaisuudessa ja pimeydessä. Aronax palasi taistelua seuraavana päivänä metsästämästä mukanaan tajuton Taivasklaanin soturi, Kaaoskirous. Tuo annettiin Soulille ja Starlightille paikattavaksi. Noiden päivien aikana Meripihka sai Darknessin pojan Forever Burningin pennut. Darkness ei kestänyt toimettomuutta, joten hän katosi tunneleihin ja nousi pari päivää pimeydessä vietettyään maan päälle Varjoklaanin ja Jokiklaanin reviirien rajalla vastoin johtajien antamia käskyjä. Hän vietti yhden päivän maan päällä miettien, milloin Cooper mahtaisi palata kuvioihin ja miten Veljeskunta siitä eteenpäin toimisi. Varjoklaanin reviirillä hän kohtasi Victorin ja Heavy Rainin, jotka suunnittelivat yhdessä Sacran syöksemistä kulkukissojen johdosta. Ei, vaan Sacran tappamista. Darkness päätti seurata ja salakuunnella kaksikkoa ja sai kuulla, että nuo aikoivat johtaa Sacran ja mahdollisimman suuren osan tuon kulkukissoista heikolle järven jäälle ja upottaa nuo sitten hyiseen hautaansa. Heavy Rainilla oli monta kymmentä seuraajaa, jotka auttoivat suunnitelman toteuttamisessa. Kaksikko johti joukot ja Darknessin Sacran luokse, jonka olinpaikasta Veljeskunnalla ei ollut omintakeista tietoa. Victorin aloittaessa suunnitelman toteuttamisen Heavy Rainin joukot huomasivat Darknessin ja antoivat hänet ilmi Heavy Rainille. Kolli selitti suurikokoiselle naaraskissalle, ettei ollut aikeissa käydä tuon ja Victorin suunnitelmia vastaan. Sacran kulkukissat olivat alkaneet kapinoida ja olivat parhaillaan repimässä toisiaan ja johtajaansa palasiksi. Tilanne ei olisi voinut olla edullisempi Veljeskunnalle ja kaikille muille, jotka tahtoivat tuhota Suuresta Sodasta tutun kulkukissojen joukon. Darkness halusi Heavy Rainin ja Victorin onnistuvan suunnitelmassaan, mutta hän halusi myös, että Veljeskunnalla olisi jokin osa tapahtumissa. Nyt heillä oli mahdollisuus.

Darkness ei saanut tilaisuutta hakea Veljeskuntaa mukaan kahakkaan, joka käytiin järven jäällä. Taistelu johti lopulta siihen, että suuri osa Sacran joukoista hukkui, kuten myös Victor, joka oli kulkukissat paikalle houkutellut Heavy Rainin odottaviin kynsiin. Sacra sen sijaan otettiin vangiksi, mikä suututti Darknessia. Hän ei pitänyt siitä, että Heavy Rain halusi esitellä sotasaalistaan kaikille halukkaille katselijoille, kun olisi voinut hankkiutua riesasta eroon helposti. Sacralla ei kuitenkaan ollut enää johdettavaa joukkoa, sillä eloon jääneet kulkukissat olivat joko paenneet tai liittyneet Heavy Rainin matkaan. Sacran tukikohtanaan pitämästä pohjoisesta kanjonijärvestä tuli tuon vankila, jossa tuota vartioi monikymmenpäinen joukko Heavy Rainille ja tuon vapauden aatteille uskollisia. Darkness seurasi kissoja järveltä toiselle ja jäi vähäksi aikaa tarkkailemaan tilannetta sivusta oppiakseen jotakin Heavy Rainista ja tuon seuraajista. Mitä nuo loppujen lopuksi halusivat ja miksi..?

 

Muuta

  • Edesmennyt Twilight sekä Starlight Which Sparkles on the Snow ovat Darknessin siskopuolia. Myös Darknessin edesmennyt kumppani Givre oli hänen epävirallinen siskopuolensa. Tämä sukulaisside on vahinko, sillä Givren ja Darknessin emo ja isä rakastuivat aikoinaan toisiinsa ja saivat pentuja samoihin aikoihin kuin Darkness ja Givrekin. Soul Who Sees Everything from Past and Future ja Shadow Legacy eivät olleet aluksi suunnitelleet yhteistä pentuetta.
     
  • Koska Darkness Where One Light Shinesin nimi on monille liian pitkä käytettäväksi tavallisessa keskustelussa, kutsuvat useimmat häntä yksinkertaisesti vain Darknessiksi.
     
  • Kadotuksen unohdetut henget kutsuvat Darknessia nimellä Pimeydessä Loistava Valo, sillä hänet mainittiin sillä nimellä Kadotuksen viiden vartijan ennustuksessa.
     
  • Darkness on kiinnostunut ainoastaan naaraista, vaikka ei tällä hetkellä etsikään kumppania.
     
  • Hän voi vahvuutensa vuoksi olla pelottava vastus taistelussa. Hänen taistelutaitonsa perustuvat sekä voimankäyttöön että liikkeiden notkeuteen. Darkness kuitenkaan harvemmin vaivautuu harkitsemaan iskujaan, minkä vuoksi hänen liikkeensä voivat vaikuttaa hätiköidyiltä siitäkin huolimatta, että osuessaan hän saa yleensä aikaan varteenotettavaa vahinkoa.
     
  • Entisenä vuoristokissana Darkness liikkuu mielellään korkeissa paikoissa. Sen vuoksi hänet voikin usein havaita puissa tai kallioilla, eikä hän suinkaan ole tasapainottelussa ja loikkimisessa huono.
     
  • Jos Darkness olisi ihminen, hänen nimensä olisi Jarvis Alden Dakota. Hän olisi juuri sellainen lihaksikas ja pitkä ilmestys, joita näkee toimintaelokuvissa.

 

Copyright

Silagul

©2019 Darkness | Wᴀʀʀɪᴏʀ Cᴀᴛs RPG - suntuubi.com