Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

ARONAX

kuva

Ikä 1 vuosi
Sukupuoli Kolli
Sisarukset Tosca ♀ (?)
Vanhemmat Burning Flame ♂ †, Kolmijalka ♀ (?)
Kumppani Ei ole
Pennut Ei ole
Soundtrack Danny Rayel - Irregular Force

 

Ulkonäkö

Aronax ei ole perinyt kovinkaan montaa kehonsa piirrettä vanhemmiltaan. Kollin turkki sävyltään havana ruskea. Siinä erottuu hyvin heikosti vain aavistuksen verran tummempia ja erittäin ohuita raitoja, joita ei näe kuin sopivassa valossa. Turkki on lyhyttä ja korostaa hyvin kehon vähäisimpiäkin muotoja. Se on normaalisti takutonta ja kiiltävää, mutta siitä huolimatta yllättävän karheaa. Aronaxin ei tarvitse juurikaan huolehtia turkkinsa siisteydestä, koska se ei yksinkertaisesti vain sotkeudu helposti. Ehkä ainoa emolta peritty ulkonäöllinen piirre ovat valkoiset korvat. Ne ovat suuret ja päistä hieman terävän malliset. Isältä kolli taas on selvimmin perinyt keltaiset silmänsä, jotka ovat mantelin muotoisesta hieman kapeammat. Niissä on monia erilaisia keltaisen sävyjä, mutta eniten erottuu se sama sävy, jota on Aronaxin isän silmissä.

Kollin otsa on melko normaalin korkuinen ja pää kapea. Terävien ja hieman tavallista pidempien valkoisten hampaidensa kanssa kolli saattaa vihaisena näyttää pelottavata ja jopa julmalta. Kollin posket ovat melko tasaiset ja leuka siro, mutta purressa ote on yllättävän voimakas. Leuassa karvat ovat aavistuksen verran pidemmät, mikä saa siihen pienen partaa muistuttavan piirteen. Aronax on ruumiinrakenteeltaan solakka, mutta voimakas. Lihakset ja luut erottuvat hyvin turkin alta. Kollilla on pitkät ja huomattavan jäntevät käpälät. Hänen mustanruskeat polkuanturansa ovat karaistuneet koviksi ja pitkät, vaaleat kynnet ovat hyvä apu kiipeilyssä ja taistelemisessa. Aronaxin nenä on turkkiin sopivan ruskean sävyinen. Viikset ovat normaalin pituiset ja suurimmaksi osaksi vaaleat. Niiden päissä ja keskikohdissa on vaaleanruskeaa sävyä. Hänen häntänsä on pitkä ja ruoskamainen eli melkoisen rottamainen, vaikka siinä onkin karvat. Hännän pää on muodoltaan terävä.

Kollin olemus on yleensä ryhdikäs ja johtajamaisen itsevarma. Aronaxin kehossa ei ainakaan toistaiseksi ole arpia. Kollin tuoksu on raikas ja muistuttaa puron veden tuoksua. Siinä on lisäksi jokin rautainen vivahde, joka tuo mieleen veren.

 

Luonne

Aronax on nuoresta iästään huolimatta henkisesti hyvinkin nuoren aikuisen kissan tasolla. Kolli on periksiantamatonta tyyppiä, eikä siksi muuta kovinkaan usein varmoja päätöksiään. Hänen mielipiteitään on mahdollista muuttaa vain hyvin perustein tai saamalla hänet epäröimään, vaikka se puolestaan todennäköisemmin ärsyttää häntä. Aronax on itsenäinen, eikä mielellään näytä muille osaamattomuuttaan, minkä vuoksi hänen on vaikea ottaa vastaan apua. Hänen asenteensa saattaa antaa hänestä ylimielisen kuvan, vaikka hän ei pidä siitäkään, jos hänelle huomautetaan asiasta.

Aronax on normaalisti rauhallinen ja ystävällinen muita kohtaan, mutta osaa kiivastua hyvinkin äkkiä syistä, jotka voivat jäädä muille tuntemattomiksi. Kolli on melko oikeudenmukainen, eikä siedä muiden tappamista turhaan. Aronax ei välttämättä joko kykenisi tai tahtoisi tappaa toista kissaa taistelussa tiukan paikan tullen. Kolli kunnioittaa muiden elämää, eikä halua tuhota kenenkään onnea. Hän on enemmänkin rauhanturvaaja kuin riitapukari ja taistelee sen asian puolella, jonka näkee oikeaksi ja hyödylliseksi ennemmin kuin sen, jonka puolella taisteleminen on helpompaa. Aronax ei toivo kenellekään mitään pahaa, ellei kohde sitten satu olemaan jokin tunteeton murhaaja, joka ajaa vain omaa etuaan. Hänellä on vahva itsetunto, minkä vuoksi kolli ei lannistu tai alistu kovin helposti. Hänen kohdallaan iskut ja vastoinkäymiset ovat vahvistava tekijä pikemmin kuin sellainen, joka saisi hänet masentumaan ja luovuttamaan.

Aronax ei tarvitse ympärilleen kovinkan paljoa muita kissoja, koska hän kykenee tekemään päätöksiä ja toimimaan itsensä mielestä paremmin yksin. Kolli sopisi hyvin johtamaan muita, vaikka ei sellaisesta unelmoikaan. Aronax kestää hyvin painostusta, mutta ei silti pysty sellaisessa tilanteessa ajattelemaan niin hyvin kuin tavallisesti. Kolli onkin hyvä ajattelemaan ja myös melko hyvä puhumaan. Hän haluaa saavuttaa elämässään jotakin elämisen arvoista, josta on hyötyä vielä pitkän ajan kuluttuakin. Hän haluaa jättää oman jälkensä maailmaan ja tulla muistetuksi pitkään.

Aronax ei liiemmin usko henkiin tai kuoleman jälkeisen elämään sellaisena kuin muut sen hänen silmiensä eteen maalaavat. Hän ei oikein tiedä, mitä ajatella Tähtiklaanista ja muista sen kaltaisista, eikä halua tavata henkiä, sillä niitä hän pelkää. Hän ei pidä kuolemasta, se karmii häntä kuin hämähäkki. Sen vuoksi hän mieluummin pysyy kaukana aiheesta ja juoksee pakoon nähdessään hengen ennen kuin pysähtyy vaihtamaan kuulumisia.

 

Menneisyys

Aronax syntyi kahdelle entiselle Myrskyklaanin soturille, jotka elivät silloin elämäänsä erakoina. Kollin isä oli Burning Flame ja emo Kolmijalka. Aronaxilla oli myös yksi sisar nimeltä Tosca. Kolli ei ole oikeastaan koskaan tuntenut muuta elämää kuin elämänsä Veljeskunnassa. Hänestä tuli kyseisen joukon jäsen jo alle puolen vuoden ikäisenä, kun Veljeskunta perustettiin. Aronaxin pentuajat eivät olleet aivan tavallista aikaa. Hän ei tietenkään nuorena voinut osallistua Veljeskunnan toimiin aikuisten kissojen tavoin, mutta seuraili kyllä muiden tekemisiä vaivihkaa ja kiinnostuneena. Aronax oli leikkisä pentu, kuten useimmat pennut ovat. Samalla hänen olemuksessaan alkoi olla aina vain selvempiä merkkejä taktikoinnista ja suunnitelmallisesta toiminnasta. Kolli ei leikkinyt siskonsa kanssa niin paljoa kuin sisarukset yleensä. Hän oli omatoiminen ja tutkaili paljon ympäristöään - metsää, joka oli alunperin ollut vain hänen oman perheensä reviiriä, mutta joka oli sittemmin muuttunut Veljeskunnan alueeksi. Aronaxin suosikkileluja saattoivat hyvinkin olla kuivat lehdet ja heinä, joita oli hänen elämänsä alkuvaiheessa paljonkin silloisen hiirenkorvan ajan kuumuuden vuoksi.

Aronaxin mielessä oli jo siihen aikaan ylpeyttä ja hieman reilumpi hyppysellinen kunnianhimoa. Nuori kissa ei näyttänyt noita ominaisuuksia avoimesti muille, mutta ne voimistuivat hänen sisimmässään kollin kasvaessa. Suuren Tuhon aikaan tapahtui yksi merkittävimmistä muutoksista. Aronax oli koko lyhyen elämänsä ajan kokenut olevansa nuoren ikänsä vuoksi tarpeettomimmasta päästä oleva jäsen Veljeskunnassa. Tunne saattoi syntyä siitä, ettei hän voinut auttaa muita mitenkään, koska ei osannut metsästää, taistella, juosta pienten ja lyhyiden käpäliensä vuoksi tarpeeksi nopeasti tai tehdä oikein mitään muutakaan villikissoille tarpeellista, paitsi kiipeillä puissa taitavasti. Kollista tuntui, että hän oli pikemminkin taakka kuin hyöty järjestölleen. Häntä ärsytti eniten, ettei hänen annettu auttaa muita Suuren Tuhon aikaan. Kollin piti vain mennä vanhempien kissojen perässä ja pysyä noiden lähellä. Toki Aronax oli peloissaan nähdessään liekkien peittävän kaiken alleen, mutta samalla hän tiesi, että myös aikuiset kissat pelkäsivät tulta yhtä paljon, vaikka yrittivätkin olla rauhallisia. Kollista tuntui, ettei hänen itsesuojeluvaistoonsa luotettu. Aronaxin mennessä Veljeskunnan vanhimman kissan Soul Who Sees Everything from the Past and Futuren ja joukon neljännen johtajan Hunterin tyttären kanssa turvaan Auringonlaskupaikalle kolli vannoi tulevansa vahvemmaksi ja taitavammaksi ja näyttävänsä vielä joskus muille, ettei ollut hyödytön ja taitamaton. Kolli oli ennen Soulin mukaan lähtemistä kulkenut Veljeskunnan metsän läpi yhdessä isänsä ja Soulin pojan Darknessin kanssa. Hänellä ei ollut mitään tietoa emostaan tai siskostaan, koska hän ei ollut nähnyt kahta perheensä naaraspuolista jäsentä ennen tuhoa tai sen saavuttua. Aronax ei saanut mitään vammoja tulesta. Hän meni Soulin ja nuoren nimettömän Hunterin tyttären kanssa Auringonlaskupaikalle, missä kolmikko odotti aluksi yksikseen muita kissoja, joita alkoi hiljalleen saapua tuhoutuvalta järveltä turvaan Soulin perheen reviirille, joka oli täysin säästynyt tulelta. Aronax tapasi siskonsa Toscan ja pian myös emonsa ja isänsä, jotka kaikki olivat selvinneet hengissä, vaikkakaan eivät joka tapauksessa täysin ilman ruhjeita ja vammoja. Aronax oli iloinen, että nuo olivat elossa. Veljeskunnan viiden johtajan saavuttua tuhon jälkeen aikanaan myös Auringonlaskupaikalle vaihtelevassa kunnossa, Hunter haki tyttärensä Jervenin Aronaxin luota. Aronax oli joutunut vahtimaan nuorempaa naarasta sillä välin, kun Soul oli mennyt tarkistamaan ja hoitamaan reviirille saapuvien tuhosta selvinneiden kissojen kuntoa.

Aronax pyysi, että Burning Flame alkaisi opettaa hänelle selviytymistaitoja. Isä suostui poikansa pyyntöön. Niin Aronax alkoi opetella taistelemista ja metsästämistä aluksi pelkästään isänsä johdolla, mutta kehittyessään yhä enemmän yksin. Kolli halusi toteuttaa suunnitelmansa ja tulla vahvemmaksi. Hän uskoi, että hänen aikansa koittaisi vielä jonakin päivänä.

Erään kerran ollessaan isänsä kanssa Veljeskunnan metsässä harjoittelemassa jäljittämistä, kaksikko huomasi suuren joukon kulkukissoja, jotka suuntasivat Tuuliklaanin entisen reviirin halki kohti Taivasklaanin reviiriä. Taivasklaania lukuun ottamatta kaikki klaanit olivat lähteneet järveltä väliaikasesti etsimään uutta asuinpaikkaa tulen tuhottua suuren osan maastosta. Jäljelle jäänyt riista ei olisi riittänyt elättämään klaaneja lehtikadon ajan yli. Burning Flame arveli, että kulkukissat olivat niitä samoja, jotka olivat taistelleet toisena suurena osapuolena Suuressa Sodassa ennen Aronaxin syntymää. Isä käski poikansa mennä maan alle ja kertoa Veljeskunnan johtajille kulkukissoista. Burning Flame itse lähti varjostamaan kulkukissoja, mikä ei ollut kovin hyvä idea. Aronax toteutti isänsä pyynnön. Johtajat päättivät, että Veljeskunta lähtisi auttamaan Taivasklaania, sillä vaikutti siltä, että kulkukissat aikoivat hyökätä klaanin kimppuun. Veljeskunnassa oli vain vähän jäseniä, eikä heillä ja Taivasklaanilla yhdessäkään ollut juuri mitään mahdollisuuksia voittaa taistelua monikymmenpäistä kulkukissajoukkoa vastaan. He päättivät kuitenkin taistella sen asian puolesta, jonka vuoksi Veljeskunta oli luotu: suojellakseen klaanikissoja. Se päätös oli itsemurha, mutta siitä huolimatta suurin osa Veljeskunnasta poistui maan alta ja suuntasi kohti Taivasklaania. He eivät ajatelleet palaavansa takaisin. Ajatus sekä hermostutti että jännitti vuoden ikäistä Aronaxia, joka odotti pian kokevansa ensimmäisen ja viimeisen oikean taistelunsa. Se, mitä he kohtasivat Tuuliklaanin vanhalla reviirillä, kuitenkin muutti heidän suunnitelmiaan. He löysivät Burning Flamen, jonka kulkukissat olivat raadelleet lähes kuoliaaksi. Naaraskissa nimeltä Seer of Hundreds of Seas oli auttanut Burning Flamea puolustautumaan kulkukissoja vastaan ennen kuin Veljeskunnan näkeminen ajoi paikalla olleet muutamat kulkukissat pakosalle ylivoiman edessä. Viimeisenä pyyntönään Aronaxin isä toivoi, että Veljeskunta jättäisi toivottoman taistelun väliin ja eläisi toista päivää varten. Heidän ei kannattanut mennä kuolemaan, sillä sillä tavalla he eivät olisi saavuttaneet mitään merkittävää. Elävinä heillä olisi vielä mahdollisuus vaikuttaa asioihin, jos he keksisivät keinon, joka ei vaatisi itsemurhaiskua. Burning Flame kuoli sinä päivänä. Yhdessä Aronaxin isä ja Seer saivat Kaikusielun muuttamaan mielensä ja viemään Veljeskunnan takaisin maan alle, mistä he olivat lähteneetkin. Veljeskunta jäi velkaa Seerille naaraskissan antaman avun vuoksi. Burning Flame haudattiin Veljeskunnan metsään ja Aronax jäi isänsä haudalle pitkäksi aikaa sen jälkeen, kun muut olivat lähteneet. Hän oli arvostanut isäänsä ja oli pahoillaan tuon kuolemasta. Hänestä tuntui, että Burning Flame oli kuollut turhaan, sillä Veljeskunta ei ollut liittynyt taisteluun. Hänelle oli vain pientä lohtua siitä, että hänen isänsä uhraus oli pitänyt heidät muut hengissä. Lähtiessään haudalta hän kohtasi metsässä tajuttoman Taivasklaanin kissan. Veren haju opasti hänet tuon kissan luokse. Hän päätti viedä mustaturkkisen kollin, Kaaoskirouksen, Veljeskunnan luokse hoidettavaksi. Silloin kukaan heistä ei vielä tiennyt, oliko tuo kissa ainoa eloonjäänyt. He eivät tienneet yhtään mitään taistelun tapahtumista tai Taivasklaanin kohtalosta.

Veljeskunta jäi maan alle ja piiloutui muulta maailmalta ollakseen turvassa maanpäällisiltä vihollisilta. Heillä ei ollut toivoa voittaa Sacran johtamia kulkukissoja taistelussa, joten he päättivät odottaa tilanteen rauhoittumista. He kävivät maan päällä vain metsästämässä, mutta suurimman osan ajasta he viettivät maan alla pimeissä tunneleissa ja heikosti valaistuissa luolissa. Niihin aikoihin Aronaxin sisko Tosca ja emo Kolmijalka katosivat. Kollilla ei ollut mitään tietoa siitä, minne naaraat olivat joutuneet, eikä hän voinut lähteä etsimään noita. Hän ei olisi edes tiennyt, mistä aloittaa. Starlight ja Soul hoitivat Kaaoskirousta, kunnes kolli vihdoin heräsi ja pystyi kertomaan heille, mitä maan päällä oli tapahtunut Taivasklaanin ja kulkukissojen välillä. Sacran johtamat kulkukissat olivat todellakin käyneet Taivasklaanin kimppuun aikeenaan tappaa viimeisenkin klaanikissan saadakseen järven vihdoin takaisin. Aikoinaan klaanikissat olivat järvelle muuttaessaan varastaneet sen kulkukissoilta, jotka olivat asuttaneet sitä ennen klaaneja. Taisteluun oli saapunut yllättäen kolmaskin osapuoli, joka esti kulkukissoja teurastamasta klaanikissoja, mutta hajotti samalla klaanin ajamalla kissat erilleen ja pois reviiriltä. Kolmas osapuoli oli Heavy Rainin johtamia vapaustaistelijoita, joiden tavoitteena oli hajottaa kaikki ryhmittymät, vaikka Kaaoskirous ei tätä tietoa osannutkaan Veljeskunnalle antaa. Heavy Rainin kissojen tavoitteet olivat Taivasklaanille tuntemattomia. Kaaoskirouksen tiedot Veljeskunnalle vahvisti Lukki, joka saapui hieman aiemmin puhumaan johtajien kanssa Kadotuksesta. Aronax ei pitänyt viiden johtajan salamyhkäisyydestä. Kaaoskirous oli vihainen veljeskuntalaisille sen vuoksi, etteivät he olleet auttaneet Taivasklaania, mutta ymmärsi kuitenkin heidän syynsä lopulta. Taivasklaanin soturi lähti heti pystyessään kävelemään ja parannuttuaan niin, ettei ollut enää kuolemaisillaan verenhukan takia. Veljeskunta päätti auttaa tuota etsimään klaaninsa eloon jääneitä jäseniä ja yhdistämään klaanin uudelleen, mikäli mitään oli enää tehtävissä. Tapahtui kuitenkin jotakin, mikä hajotti Veljeskunnan omat rivit...

 

Muuta

  • Burning Flamen ja Kolmijalan vanhempi jälkeläinen. Aronax on Veljeskunnan neljännen johtajan, Hunterin, serkku.
     
  • Aronax on nopealiikkeinen ja hyvä taistelemaan. Kollilla on vahvat lihakset ja joustava keho, minkä vuoksi hänelle on helppoa liikkua kaikenlaisessa maastossa. Hän osaa kiipeillä hyvin puissa.
     
  • Aronaxin nimi ei tarkoita mitään.
     
  • Tämä kissa on kiinnostunut kumppania ajatellen vain naaraista.

 

Copyright

Silagul

©2019 Aronax | Wᴀʀʀɪᴏʀ Cᴀᴛs RPG - suntuubi.com