Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

SYYSTÄHTI

kokokuva | istumakuva | etukuva

Ikä 3½ vuotta
Sukupuoli Kolli
Sisarukset Ei ole
Vanhemmat Sinikynsi ♀ †, Korppimieli ♂ †
Kumppani Vadelmakukka ♀ †
Pennut Samettisiipi ♀, Setritassu ♂
Oppilas Hietatassu
Henget Ei ole vielä saanut 1/1
Soundtrack All Time Low - Good Times
Ääni Neil Patrick Harris

 

Ulkonäkö

Komea tummanharmaa, melkein musta kolli. Keho on vahva ja notkea joten on hyvä väistelemään iskuja. Hännänpää on valkoinen. Kynnet on epätavallisesti terävät. Korvien avulla Syystähti kuulee kauas. Sitkeä, joten Syystähti kestää hyvin puremia. Silmät on vihreät. Nenä on musta ja anturat myös. Takana olevat tassuissa on valkoiset 'sukat'. Pieni arpi etujalassa. Korvassa pieni lovi. Syystähden turkki on melko lyhyttä ja ohutta joka hylkii vettä kastuessaan. Kollin lapassa on pitkä arpi jonka kettu sai aikaan eräästä kamppailusta. Kollin korvat ovat melko isot ja teräväpäiset joilla kolli kuulee erityisen hyvin. Tämän jalat ovat vahvat ja lihaksikkaat.

 

Luonne

Syystähti on todella avoin kissa. Hän on ystävällinen lähes kaikkia kohtaan ja on tosi auttavainen varsinkin läheisiään kohtaan, toki mukaan laskien hänen hyvä huumorintajunsa. Kolli ei pidä lainkaan muiden pulaan jättämisestä, ellei sellaiseen löydy hyvää syytä. Heikommat yksilöt kolli laittaa aina hänen etusijalleen ja tukee varsinkin klaanitovereitaan parhaansa mukaan kuinka kykenee. Syystähti pitää muiden murheiden kuuntelemisesta ja tuen antamisesta. Kolli ei myöskään tuomitse muita ilman syytä. Tosin Syystähden yksiä huonoja puolia on hänen lyhyt pinnansa. Se erityisesti tulee esiin, jos joku tai jokin vaarantaa hänen läheisiään tai muita kissoja. Tai silloin jos hänestä puhutaan mitä sattuu selän takana, mutta klaanikissa on oppinut hillitsemään tätä. Syystähdellä on vahva kunnioituis ylempiarvoisempiin kissoihin ja soturilakia kohtaan ja sen mukaan hänet on kasvatettu elämään pienessä epäröinnissä kotikisuja, luopioita ja erakkoja kohtaan, mutta jos hän pääsee lähestymään niin Syystähti leppyy nopeasti. Kollilla silti on hankaluuksia kasvattaa luottamuksia kissoihin ympärillään, siksi hän on todella usein epäröivällä tuulella - riippuen toki asiasta. Syystähti ei tosin avoimesti puhu hänen menneisyydestään, varsinkaan hänen edesmenneestä isästään, joka liittyi aika vahvasti Varjoklaanin historiaan ja siitä lähinnä harva tietää, ellei elänyt tuohon aikaan tai ollut tapahtuman silminnäkijänä. Syystähti ei mielellään haluaisi kuulla häneen ja isäänsä kohdistuvaa vertailua, sillä nämä kaksi eivät ole lainkaan samanlaisia läheisestä sukulaissuhteesta huolimatta.

 

Menneisyys

Syyskynsi syntyi vanhempiensa ainoana jäljelle jääneenä pentuja Varjoklaanin leirissä. Hänen emonsa Sinikynnen synnytys oli alkanut äkillisesti kesken yön pentutarhassa. Tilanne oli hätäinen, sillä Sinikynnen kivut olivat voimakkaammat kuin useimmilla muilla kuningattarilla, siksi hänen olonsa helpottamisen eteen ei voinut tehdä muuta kuin toivoa parasta. Ja miksikö parantajaa ei kutsuttu paikalle? Sattumoisin klaanin senhetkinen parantaja oli lähtenyt kuulammelle oman oppilaansa kanssa nimittääkseen hänet. Syyskynnen isä Korppimieli silloin oli valmis vaikka noutaa kyseisen kissan väkisin hänen kumppaninsa avuksi, mutta häntä esteltiin lukuisaan otteeseen. Hänelle vakuutettiin Sinikynnen olevan vahva naaras, ja että hän tulisi selviämään. Mutta toisin kävi...

Juuri Syyskynnen synnyttyä ja elettyään maan päällä muutaman minuutin, hänen harmaaturkkinen emonsa päästi viimeisen henkäyksensä maan päällä. Hän oli menettänyt liian paljon verta ja eikä olisi millään voinut selvitä noin suurien kipujen jälkeisestä uupumuksesta. Leiri hiljeni täysin tapahtuman jälkeen. Sinikynsi oli nimittäin yksi tykätyimmistä kissoista klaanin keskuudessa. Naaraskissa tuli lähes kaikkien klaanitovereidensa kanssa toimeen ja omisti hyvin avoimen persoonallisuuden. Kukaan ei voinut melkein uskoa tapahtunutta ja että tämä lämminsydäminen kissa oli yhtäkkiä poissa. Ei varsinkaan Korppimieli, joka rakasti Sinikynttä koko sydämestään ja hän lupasi pitää huolta ainoasta pojastaan. Se olisi nyt hänen ainoa muistonsa edesmenneestä kumppanistaan.

Mutta Syyskynnen harmiksi, hän ei koskaan päässyt tutustumaan kunnolla ainoaan vanhempaansa, mikä hänellä vielä oli. Korppimieli menetti henkensä kaksijalan ampumana ollessaan noin viikon ikäinen pentu. Kolli ei tosin silloin vielä tiennyt koko totuutta tapahtuneesta, joten hän eli normaalisti kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ei hän olisi vielä siinä iässä ymmärtänytkään.

Kasvaessaan kollipentu eli sijaisemonsa pennuttoman Ruusuniityn rinnalla. Syyskynsi piti naarasta hyvin tärkeänä, olettaen toki hänen olleen biologinen emonsa. Tämä punaturkkinen klaanikissa tosin ei elänyt enää pitkään Syyskynnen ollessaan noin 3 kuukauden ikäinen. Hän alkoi hiljalleen menettämään elinvoimiaan viheryskän takia ja kuolikin piilossa kaikkien silmiltä parantajan pesässä. Kukaan ei haaveksinutkaan kertovansa orvolle Syyskynnelle tapahtuneesta, mutta se kantautui ajan kanssa hänen korviinsa. Tosin menehtyneen kuningattaren tilalle löydettiin Syyskynnelle uusi sijaisemo nimeltään Tuhkalehvä, joka oli juuri synnyttänyt ensimmäisen pentueensa ja otti Syyskynnen avosylin vastaan. Ja tämä prosessi kesti jonkin aikaa, sillä kukaan ei juurikaan pitänyt Syyskynnestä silloin Korppimielen tekosien jälkeen. Tuhkalehvä oli säälinyt liikaa orpoa tummaturkkista kollipentua ja oli suostunut hoitamaan häntä. Pennulla meni silloin toki hetki hyväksyä uusi sijaisemonsa edellisen jälkeen ja olikin itkenyt Ruusuniityn perään monta kertaa. Tosin, Tuhkalehvältä hän viimein sai kuulla omasta emostaan ja isästään ollessaan jo 6 kuukautta vanha. Syyskynsi ei aluksi tajunnut mistä oli kyse, mutta pikkuhiljaa hän alkoi tajuamaan mistä oli kyse ja miksi useammat oli aikoinaan vältelleet häntä kuin ruttoa. Kyseessä oli hänen edesmennyt isänsä. Hän oli toiminut Varjoklaanin selän takana nuoremman veljensä Tiikerimielen kanssa ja tapatti monta viatonta oppilasta johdatellen kaksijalan paikalle aseineen. Korppimieli menetti tässä samalla myös henkensä ja veljensä karkoitettiin klaanista petturuudesta ja murhasta. Tapahtuma oli hyvin odottamaton ja se järkytti monia klaanikissoja. Siksi inho Syyskynttä kohtaan alkoikin, olihan hän kyseisen 'murhaajan' ainoa perillinen ja hänestä oletettiin samanlaista hirviötä. Siksi Syyskynttä pelotti ryhtyä oppilaaksi olettaneen ettei saisi yhtään ystäviä ja olisi yksin jatkossa.

Toisin kumminkin meni. Hänestä tultuaan Syystassu, hän todisti olevansa aivan erilainen kuin isänsä ja sai muutamia hyviä ystäviä. Samalla hän tutustui ensimmäiseen kumppaniinsa Vadelmakukkaan, joka oli toki nimeltään silloin Vadelmatassu. Syystassu oli täysin ihastunut tähän mukavaan naaraaseen ja toinen tunsi häntä kohtaan ajan myötä samoin pitkän ajanviettämisen jälkeen. Heille ei tosin syntynyt silloin mitään virallista suhdetta, mutta Syyskynsi vannoi itselleen pyytävänsä naarasta kumppanikseen ollessaan sotureita. Ja niinhän kävikin loppupeleissä. Syyskynnestä nimitettiin soturi ja hänestä sekä Vadelmakukasta tuli viimein näin virallisesti kumppaneita, eikä kolli voinut olla onnellisempi.

Vuoden yhdessäolon jälkeen, Vadelmakukka saattoi maailmaan kaksi pentua; Samettipennun sekä Setripennun. Syyskynsi oli onnensa huipuilla ja vannoi suojelevansa rakkaimpiaan vaikka hengellään eikä jättäisi heitä pulaan. Nämä kolme olivat kollille hänen kaikkensa. Eikä hän tekisi samoja virheitä, mitä Korppimieli saattoi aikoinaan joskus tehdä. Ja ajan myötä hänen kahdesta pennustaan nimitettiin oppilaita eikä Syyskynsi voinut olla ylpeämpi heistä. Samalla hetkellä hän oli miettinyt olisiko hänen isänsä pystynyt tuntemaan samoin hänen nimityksestään? Kolli ei selvinnyt ihan sinne asti, mutta Syyskynsi olisi halunnut tietää enemmän edesmenneestä vanhemmastaan. Nyt kun hänkin oli kahden pennun onnellinen isä...

Syyskynnen toivoma onni ei kumminkaan kestänyt kauaa, sillä näin kutsuttu Suuri Tuho päätti tuhota klaanien reviirit ja samalla kodit aivan elinkelvottomiksi. Monia menehtyi tähän aikaan, mutta vielä kollin onneksi hänen perheensä oli ehjin nahoin liikkeellä. Kaiken tämän draamanäytelmän jälkeen klaanit suunnittelivat lähtöä pois järvi-alueelta, mikä hyvin pian toteutuikin. He hylkäsivät järvi-alueen taakseen ja heidän kuonojensa edessä häämötti uusi tulevaisuus missä lieneekään. Mutta Syyskynnen kohdalle niin ei tapahtunut. Vadelmakukka ja poikansa Setritassu olivat jääneet jälkeen muusta klaanista ja Syyskynsi etsi heitä toivottomasti ja luovuttamatta. Soturi ei nykyäänkään tiedä heidän olinsijaansa tai olisivatko he elossa tai ei, mutta se oli varmaa että kolli oli aivan murtunut. Kumppanin menettäminen ei ole koskaan ollut kollin haaveissakaan, mutta Samettitassu piti hänet vielä järjissään. Sentään hänellä oli vielä hänen tyttärensä ja pitikin tuosta huolta kunnolla matkan aikana kohti tuntematonta. Kolli tosin elää vieläkin uskossa Vadelmakukan ja Setritassun paluusta, vaikka se olisikin mahdotonta ja todella epätodennäköistä tapahtuvan. Mutta klaanien asettuessaan aloilleen uudelle asuinalueelleen, hänestä nimitettiin aivan yllättäen klaaninsa varapäällikkö. Tämä oli soturille odottamaton kunnia ja hän lupasikin tekevänsä asemansa eteen töitä. Ehkä hänen elämänsä olisi taas kääntymässä takaisin raiteilleen...

 

Muuta

  • Syystähti on hyvä taistelemaan, väistelemään ja metsästämään.

 

Copyright

Ender

istumakuva © Butterfly

©2019 Syystähti | Wᴀʀʀɪᴏʀ Cᴀᴛs RPG - suntuubi.com