Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

LAULUNKAIKU

kuva

Ikä 2½ vuotta
Sukupuoli Kolli
Sisarukset Tulijoki ♂, Tuulitanssi ♀
Vanhemmat Lehtovarjo ♂ ?, Leopardisydän ♀ ?
Kumppani Ei ole
Pennut Ei ole
Oppilas Ei ole
Soundtrack Ei ole


Ulkonäkö

Komea, hieman normaalia suurikokoisempi kolli. Hänellä on atleetisen vahva keho, josta ei paljon ylimääräistä rasvaa löydy. Hän tykkää pitää itsestään huolta, joten on hyvin ylpeä lihaksistaan. Turkki on puolipitkää ja karheaa, jonka takia se usein sojottaakin pystyssä, varsinkin hännässä. Hänellä on valkeat, pitkät hampaat ja kynnet, joiden otteeseen ei tahtoisi joutua. Kollin viikset ovat pitkät ja vaaleat.

Hänen turkkinsa on pohjaväriltään tumman punaruskea. Hänellä on siellä täällä vaaleampia kohtia, kuten selässään, kyljillään ja kasvoillaan, kuin haaleita kilpikonnakuvioita. Hänen häntänsä on kokonaan vahvan punarusehtava, jossa on siellä täällä myös vaaleampia, kirkkaampaa punaista sävyä. Hänen oikea etutassunsa varpaat ovat valkoiset. Silmät ovat metsän lehtivihreän väriset.

 

Luonne

Kun ajattelee kollin persoonaa, tulee helposti mieleen koulun suosituin poika. Hän on huumorintajuinen ja olevinaan vikkelä, mutta ei mitenkään viisaimmasta päästä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että hän tyhmä olisi, vaan että häneltä tuskin tarkoituksella irtoaa mitään elämänviisauksia. Hän nauttii seurasta, mutta ei kuitenkaan ole aina kaikista koviten äänessä tai hakemassa seuraa, vaan on tyytyväinen olemaan ihan omissa oloissaankin. Mutta häntä tuskin kuitenkaan nähtäisiin häätämässä ketään pois luotaankaan. Hän nauttii siitä että häntä arvosetaan, eikä pidetä typeäränä. Hän saattaa esittää joskus jonkinlaista kovista, yrittäen hurmata muut upealla persoonallaan, antamatta kuitenkaan oikeiden tunteiden paistua näkyvästi esille. Häntä on usein hyvin vaikea liikuttaa tai saada kyynelehtimään.

Hän on ahkera ja mukana kaikessa, sillä tykkää pitää itsensä kiireisenä, mutta omaa myös ärsyttävän päättäväisen puolen, joten saattaa väittää vastaan mistä asiasta ja kenen kanssa tahansa. Tätä kollia ei nähdä antautumassa helpolla. Hänellä on ylpeytensä, jonka alla hänen on vaikea kumarrella toisia. Hän on taitava metsästäjä ja sulautuu hyvin turkkinsa ansiosta luontoon. Hän on taitava kulkemaan luonnon helmassa luomatta ääntäkään. Hän ei ehkä aktiivisesti ole etsimässä taistelua, eikä aloita sitä myöskään ensimmäisestä ivasta, mutta ei kuitenkaan tahdo kenenkään hyppivän silmille. Hän ottaa myös vahvasti vastaan seuraukset tekemisistään, oli se sitten mihin asiaan liittyen, eikä ole juoksemassa häntä koipien välissä pois heti kun saa vastaan nuhteluja. Hänen yksi vahva heikkoutensa on addiktionsa kamomillaan, jota syö pitääkseen itsensä rauhallisena paniikkikohtausten iskiessä päälle.

Hän ei ole kovinaan fyysinen toisten kanssa, eikä tahdo kenenkään koskevan häneen, ellei kyseessä ole tuttu. Hän kokee edelleen joskus vaikeaksi olla kollien keskellä, huonon kokemuksensa takia oppilaana. Hän saattaa olla heille erityisesti kylmempi tai ilkeämpi kuin naaraille. Laulunkaiku ei oikeastaan välitä kulkukissoista, vaan on hyvinkin reviiritietoinen. Hän pitää pennuista ja ehkä joskus toivoisi itselleenkin yhtä tai kahta. Sen sijaan hänen on joksus vaikea olla klaaninvanhempien seurassa, sillä ei oikein tiedä miten puhutella tai olla heidän seurassaan. Tämän takia hän onkin yllättävän hiljainen heidän seurassaan.

Kollilta löytyy sydän paikaltaan. Hän ei ehkä aina näytä sitä, mutta välittää todella paljon läheisistään ja klaanistaan. Hän rakastuu myös tulisesti, mutta mitä hän ei itsekään ole tajunnut, että ei ole oikeastaan kiinnostunut naaraista, ollenkaan. Hän tietää että ei ehkä katso naaraita samalla tavalla kuin muut, mutta kieltää kokonaan sen ajatuksen itseltään, että olisi kiinnostunut hyvinkin vahvasti omasta sukupuolestaan. Mutta kun tämä tajuaminen tapahtuu eräiden sattumien johdosta, löytyy kollista aika ujo puoli kollien keskellä, ehkä jopa pelokas. Se tarvistiti hyvin vahvoja tunteita, ennen kuin hän kykeneisi ikinä myöntämään itselleen ja toiselle, että rakastaa tätä. Jos hän olisi naaraan kanssa yhdessä, tulisi tämä todennäköisesti kohtelemaan tätä enemmän kuin parasta ystäväänsä kuin kumppania, sillä ei osaa näyttää tunteitaan kyseiselle sukupuolelle kuten ehkä pitäisi.

 

Menneisyys

Laulunpentu syntyi sisaruksiensa Tulipennun ja Tuulipennun kanssa sotureille Leopardisydämelle ja Lehtovarjolle. Hänellä oli omasta mielestään hyvä lapsuus, tietämättä ollenkaan sekalaisesta verestään. Hän oli sisaruksistaan suurin ja hurjapäisin, joka osallisui sisaruksiensa peleihin ja leikkiehin täydellä innolla. Hän oli läheinen vanhempiensa ja muiten pentuetovereidensa kanssa. Oppilaaksi päästyään Lauluntassu sai mestarikseen kollin nimeltä Havuhäntä.
Mestari oli voimakastahtoinen ja energinen, sillä oli itsekin aika nuori vielä. Lauluntassu oli oikea mallikuva oppilaasta. Hän kuunteli mestarinsa sanat ja toimi suurimmaksi osin tämän ohjeiden mukaan, mutta omasi myös huumorintajua. Hän oli läheinen mestarinsa kanssa, jättäen muita sisaruksiaan ulkopuolelle, sillä tahtoi keskittyä täysin rinnoin koulutukseensa. Hänen ylpeä luonteensa kehittyi mitä taitavammaksi hän kasvoi, jonka takia alkoi silloin tällöin myös aukomaan päätään niin mestarilleen kuin muille klaanilaisilleen.
Aikaa kului ja Lauluntassu varttui. Hänestä oli kasvanut läheisempi kuin koskaan mestarinsa Havuhännän kanssa, sekä hänen egonsa oli hieman laskeutunut, vaikka ei vieläkään pitänyt toisten edessä matelemisesta. Hän metsästi, söi ja harjoitteli mestarinsa kanssa, mutta hänellä ei ollut aavistustakaan, mitä toinen hänestä ajatteli. Havuhäntä oli kehittänyt häntä kohtaan tunteita, jotka selvisivät kurjalla tavalla Lauluntassulle.

He olivat olleet metsällä lähellä kaksijalkojen hirviöiden tietä, kun Havuhäntä oli pysäyttänyt heidät. Havuhäntä oli silloin paljastanut, että oli rakastunut Lauluntassuun, josta oppilas oli yllättynyt ja pelästynyt.
Havuhäntä vakuttuneesti lupasi tunteidensa olevan totta ja lupasi, että voisi todistaa ne. Lauluntassu ei tiennyt mitä tehdä, sillä ei tahtonut loukata ystäväänsä ja mestariaan kertomalla, että hänellä ei ollut tunteita toista kohtaan. Hän yritti siis änkyttää kielteisen vastauksensa ulos, muttei ennättänyt kun Havuhäntä päätti toimia, todistaakseen tunteensa. Havuhäntä yritti vietellä häntä ja kävi hänen päälleensä. Lauluntassu vastusteli ja sen loputtua onnistuikin päästä karkuun, mutta Havuhäntä yllättyneenä lähti perään.
Peloissaan ja kauhistuneena Lauluntassu ei ollut katsonut minne oli juossut ja seisoikin yhtäkkiä keskellä kaksijalkojen tietä, jota pitkin hurjasti kovaa vauhtia hirviö häntä kohta. Kauhusta kankea Lauluntassu jähmettyi, mutta Havuhäntä työnsikin hänet pois alta. Mestari jäi itse hirviön alle, mutta oli onnistuntu pelastamaan Lauluntassun.
Varjoklaanin partio löysi hänet kauhusta kankeana kyyhöttämässä tien vierellä, silmät nauliintuneena mestarinsa ruumiiseen. He veivät hänet takaisin klaaniin, jossa hänen sisaruksensa auttoivat häntä rauhaoittumaan ja pikkuhiljaa parantumaan kokemuksesta. Pitkän aikaa hän ei tehnyt muuta kuin kyyhötti ensin parantajan ja sen jälkeen oppilaiden pesässä, mutta lopulta hänet saattin houkuteltua ulos leiriin. Lauluntassulle syötettiin paljon tänä aikana kamomillaa, sillä hän oli aivan hermoherkkänä kaiken aikaa. Kasvi auttoi häntä rauhoittumaan ja viemään kamalat muistot pois. Tämän takia kollin ajan kuluessa kasvatti jonkinlaisen addiktion kasviin ja sen vaikutuksiin.

Lauluntassu oli jonkin aikaa aivan kauhuissaan aina kollien seurassa, eikä tahtonut että kukaan koskee häneen. Hän kuitenkin oppi nopeasti peittelemään reaktionsa ja tunteensa, sillä silloin kukaan ei kyselisi. Hän sen sijaan veti kasvoilleen virneen ja piilotti tunteitaan vitsien taakse.

Koska Lauluntassu oli niin lähellä valmistumista, ei hänelle annettu enää omaa mestaria, vaan kulki toisten mestariden ja oppilaiden mukana, ennen kuin sai soturinimensä Laulunkaiku. Hän ei puhunut siitä kauhesta päivästä kenellekään mitään, ei koskaan kertonut, mitä Havuhäntä oli tehnyt. Hän sanoi vain itselleen, että hänen tulisi unohtaa kaikki siitä ja yrittää olla ajattelematta koko asiaa, mutta edelleen jotkin tietyt eleet tai sanat saattavat triggeröidä pahoja reaktioita hänessä.
Suuri Tuho vei ajatuksen hyvin pois tapahtuneesta. Hän oli paennut sisarustensa Tulijoen ja Tuulitanssin kanssa yhdessä, keistä oli tullut hänelle hyvin tärkeitä ja oikeita tukipilareita vaikeiden aikojen keskellä. He löysivät muun klaaninsa ja yhdessä he kaikki olivat lähteneet matkaan uusille reviireille. Hän oli kuluttanut aikaansa muita auttamalla, pitäen itsensä kiireisen, joka oli mainio tapa pitää inhottavat ajatukset tiessään. Hän edelleen silloin tällöin kokee kovia paniikkikohtauksia ja puistatuksia muistojen takia, mutta on oppinut pitämään niitä etäällä kamomillan avulla.

 

Muuta

  • Hänessä on pieni osa Tuuliklaanilaista, sillä hänen emonsa Leopardisydän on puoliksi Tuuliklaanilainen.
     
  • Hänen tätinsä on Hopeatuhka, kenen kanssa on melko läheinen.
     
  • Laulunkaiku tuoksuu usein kamomillalta. Tämä johtuu siitä, että hän syö salaa kasvia tuntiessaan paniikin tai pahojen muistojen tulavahtaessa päälle, sillä kamomilla rauhoittaa mieltä. Hän on ajan myötä kasvattanut jonkinlaisen addiktion kasviin.
     
  • Laulunkaiku osaa liikkua täysin äänettömästi ympäristössä kuin ympäristössä, sekä on taitava metsästäjä.
     
  • Laulunkaiku on homoseksuaalinen, mutta on niin syvällä kaapissa, että ei itsekään tahdo tiedostaa sitä. Hän sen sijaan osoittaa kiinnostusta avoimesti vain naaraita kohtaan.

 

Copyright

Srhwonea

©2019 Laulunkaiku | Wᴀʀʀɪᴏʀ Cᴀᴛs RPG - suntuubi.com