Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

TULIKASTE

kuva

Ikä 1½ vuotta
Sukupuoli Naaras
Sisarukset Ruskopentu ♂ †
Vanhemmat Aurinkolilja ♀ †, Liekkiaalto ♂ †
Kumppani Ei ole
Pennut Ei tahdo
Oppilas Lohduntassu
Ääni
Merethe Soltvedt
Soundtrack ZaYDE WØLF feat. RUELLE - Walk Through The Fire

 

Ulkonäkö

Tulikasteen rakenne on solakka ja virtaviivainen, hyvin naarasmainen ja hentoinen, vaikka sen jäntevyyden tuomasta voimasta ei käy kiistäminen. Naaras näyttää samaan aikaan soturilta ja arvokkaalta neidiltä, jonka koreat linjat piirtyvät siististi ja keskenään riitelemättä. Tulikaste on liikkeiltään notkea ja askellukseltaan kevyt, se kantaa ryhtiään suorassa ja leukaansa hieman korkealla. Varapäällikkö ei kuitenkaan näytä ylimieliseltä, eikä se täten myöskään katso muita nenänvarttaan pitkin. Tulikaste esiintyy normaalisti hieman etäisenä ja pyrkien herättämään kunnioitusta, vaikka se on pohjimmiltaan kovin epävarma. Se ei kuitenkaan anna epävarmuutensa näkyä päälle päin saakka, vaan se tahtoo olla kaikkien silmissä vahva soturitar.

Naaraan kehoa verhoaa lyhyt, hyvin tiivis ja ihonmyötäinen turkki, joka on värjäytynyt kuin auringonlaskun viimeinen säde. Tulikaste on jopa epätavallisen oranssi kissojen mittapuulla. Vaikka ruosteenpunainen on myös se hallitseva sävy varapäällikön turkissa, niin siitä löytyy myös valkeaa. Tulikasteen sievien tassujen varpaat ovat valkoiset, eivät koko käpälät, ja myös tuon korvista löytyy valkoista. Valkoinen ei jää pelkästään korvien kärkiin, vaan se tavallaan valuu pitkin reunoja jättäen korvat kuin niihin olisi piirretty valkoiset ääriviivat.

Tulikasteen polkuanturat ja nenä ovat vaaleat, melkein tiilenpunaiset, mutta huomattavasti vaaleampaa sävyä. Silmät ovat hitusen vinohkot, perusilme vienosti hymyilevä ja kulmat hitusen koholla luomaan ilmeeseen samaan aikaan niin mystisyyttä kuin avoimmuuttakin. Sielunpeilit ovat väriltään hyvin kirkkaan siniset ja niiden pinnan viileyden saattaa melkein tuntea katsoessaan varapäällikön silmien syvyyksiin. Niihin voisi samaan aikaan hukuttautua, mutta toisaalta naaras ei myöskään näytä luotettavalta. Riippuu vain, mistä näkökulmasta sitä katsoo tai lähtee haastamaan! Tulikaste on tottunut esittelemään itseään, vaikka se vaikuttaakin samaan aikaan todella viattomalta asian suhteen. Se ei koreile näkyvästi, mutta silti monet tuntuvat kiinnittävän sen hiljaiseen esitykseen huomiota. Suoranainen makupala, joka houkuttelee viekkaasti ansaansa!

 

Luonne

Tulikaste on päällisin puolin hyvinkin kipakka, suorastaan tulinen tapaus, joka ei helposti luovuta. Varapäällikkö seisoo sanojensa takana ja on rehellinen sekä se puolustaa omiaan kiivaasti vaikka kuolemaan saakka. Tulikaste on kasvanut Tuuliklaanissa noudattaakseen soturilakia ja ollakseen sen viivojen mukaan hyvä soturi, mutta jokaisen kuoren alle kätkeytyy jotain muutakin. Ruosteenpunainen naaras on edelleen todella nuori, eikä se aivan täysin luota taitoihinsa muiden johtamisessa. Se pelkää ottaa vastuuta, vaikka se usein onnistuukin siinä hyvin, ja tämän myötä siltä puuttuu itseluottamusta pari ämpärillistä. Tulikaste ei kuitenkaan näytä sitä päälle päin, vaikka se alkaakin suorastaan panikoida sisäisesti, jos sen täytyy alkaa tehdä päätöksiä.

Nuorena kissana Tulikaste on myös sosiaalinen ja se kaipaa kissoja ympärilleen tukahduttamaan hyvin nopeasti nousevan tylsyytensä. Se pyrkii olemaan ystävällinen ja helposti tavoitettava, vaikka sillä olisikin mielensä perukoilla pelkotiloja. Se tahtoo kuunnella ja ottaa kantaa, eikä se pelkää kertoa omia mielipiteitään - jos kyse ei ole sitten johtotehtävistä. Tulikasteesta saa pitkäaikaisen ystävän, jos niin todella tahtoo, mutta sen saa myös vihaamaan itseään yhtä pitkäksi aikaa, jos vain yrittää. Asemansa puolesta ruosteenpunaisen naaraan on kuitenkin siedettävä paskaa vähän enemmän kuin se todellisuudessa tahtoisi.

Rakkaiden menetys on myös kolahtanut kovasti nuoreen naaraaseen, eikä se koe sydämensä enää kokevan rakkautta ketään kohtaan. Jos se kokee jotain suurempaa toista kissaa kohtaan, kuvittelee Tulikaste sen olevan velvollisuudentunto, joka määrää sen puolustamaan klaanitovereitaan hengellään. Ennen Tulikaste saattoi havitella läheisempääkin suhdetta, mutta nyt sen tavoitteet ovat kääntyneet päälaelleen ja se suorastaan tahtoo työntää jokaisen liian lähelle pyrkivän pois. Sen on vaikea käsittää myllääviä tunteita, jotka kertovat sille täysin toista, mitä se itse kuvittelee. Niinpä Tulikaste saattaa toimia hyvinkin ristiriidassa tunteidensa kanssa, joten sen todellisia tarkoitusperiä täytyy oppia lukemaan. Tulikasteelle muut tulevat ensin, eikä se välitä vaikka se olisi itse huonossa kunnossa ja tarvitsisi jotain enemmän kuin toiset.

 

Menneisyys

Tulikaste syntyi Tuuliklaanin puhdasverisenä, tai niin ainakin oltiin sovittu päällikön kanssa. Naaraan emo oli nimeltään Aurinkolilja. Aurinkolilja oli kyllä täysi Tuuliklaanin jäsen, mutta tuon kumppani Liekkiaalto oli kotoisin Jokiklaanista. Liekkiaalto oli kuitenkin muuttanut Tuuliklaaniin kumppaninsa perässä, joten myös Tulikastetta pidettiin täytenä Tuuliklaanin kissana. Tulikaste syntyi siis ankaran lehtikadon aikaan keskelle lunta ja tuiskua, hyytävän viiman pöllyttäessä lunta ylängöllä. Tulikasteella oli pikkuveli, joka sai nimekseen Ruskopentu, Liekkiaallon isän mukaan. Perhe oli onnellinen, vaikka Liekkiaaltoa ei oikein hyväksytty Tuuliklaaniin. Se vei oman aikansa.

Tulipentu ja Ruskopentu kasvoivat. Kaksikon emo Aurinkolilja suojeli niitä kaikelta, sillä kulkukissojen tuoma uhka ei ollut vielä ohi. Suuri Sota oli ehkä voitettu, mutta kulkukissat eivät olleet hajaantuneet. Nuo tappoivat edelleen klaanilaisia kuin riistaa, eikä yhteenotoilta vältytty klaanienkaan kesken. Tällainen kohtalo vei Aurinkoliljan hengen, koska naaras tahtoi käydä eräänä päivänä partion kanssa jaloittelemassa. Liekkiaalto oli surun murtama saadessaan kuulla kumppaninsa kuolemasta, kun kokonaan menehtynyt partio löydettiin nummelta. Tulipentu ja Ruskopentu eivät oikeastaan ymmärtäneet tilannetta, mutta nuo kaipasivat emoaan, kun ne joutuivat sijaisemon hoidettavaksi. Liekkiaalto yritti selittää asian hienovaraisesti, mutta pennut eivät suostuneet uskoman emonsa kuolemaa. Se oli niille liikaa, eikä Tulipentu olisi koskaan tahtonut hyväksyä moista katastrofia, joka sen perhettä kohtasi.

Aika kului. Tuuliklaani oli toipumassa viimeinkin kokonaan saamistaan vammoista sekä menetettyjen sotureiden aiheuttamasta kiireestä. Tulipentu ja Ruskopentu lähtivät niihin aikoihin leiristä etsiäkseen kulkukissat. Ne tahtoivat kostaa emonsa surman, mutta mitäpä pienten pentujen päähän ei olisikaan pälkähtänyt? Ehkä se, että niistä ei olisi mitään vastusta kenellekään. Kävi kuten moni klaanilainen oli aavistellut, sillä kulkukissat löysivät Tulipennun ja Ruskopennun, ei toisin päin. Hätääntynyt klaani ei ehtinyt pentujen perään ajoissa, ja Ruskopentu menetti henkensä, mutta Tulipentu päästettiin pakenemaan. Naaras tietenkin juoksi heti ensimmäisenä Liekkiaallon luokse, joka oli aivan suunniltaan. Kolli kuitenkin raivostui Tulipennulle, koska Ruskopentu oli kuollut naaraan takia. Tulipentu menetti sinä päivänä veljensä sekä isänsä, sillä Liekkiaalto ei voinut hyväksyä tyttärensä typerää virhettä kääntäen tuolle lopulta selkänsä. Naaras joutui siis kasvamaan yksin, sillä Liekkiaalto ei enää välittänyt ainokaisen pentunsa hyvinvoinnista. Se teki Tulipennusta surullisen ja lopulta suru muuttui epävarmuudeksi, suorastaan vainoharhoiksi, kun nuori naaras kuvitteli jokaisen tuijottavan sitä enää vain nenänvarttaan pitkin ja inhoavasti. Tulipennulla ei ollut pentutarhassa ystäviä. Lopulta Tulipennun tärkeimmäksi kissaksi muodostui tuon sijaisemo Mustavarpunen, joka tahtoi sitkeästi kannustaa nuorta tuliturkkia.

Tulipentu pääsi oppilaaksi ja sai nimekseen Tulitassu. Naaras ei oikeastaan perustanut nimestään, sillä sen mielestä nimi ei ollut kovinkaan neitimäinen. Tulitassu pääsi klaanin silloisen varapäällikön, Harakkasulan, oppilaaksi. Naaras oli intoa täynnä, sillä hän luotti klaaninsa varapäällikön taitoihin. Harakkasulan opissa Tulikaste kasvoi päästen lopulta soturiksi. Tulitassusta tuli Tulikaste. Naaras oli ylpeä kauniista nimestään, se todellakin piti siitä. Miten se ennen olikaan voinut vihata nimeään, kun Havutähti loppujen lopuksi antoi sille niin kauniin nimen? Niihin aikoihin naaras tykästyi klaanitoveriinsa Kuurakuuhun, kupariturkkiseen kolliin. Tunteet muuttuivatkin pian paljon syvemmiksi, Tulikaste oli suorastaan rakastunut. Tulikaste sai kuitenkin myös oppilaan, Kalkkarotassun, jonka mestari oli ollut Kivirouta. Kivirouta oli kuitenkin vanha kärsien nivelrikosta, joten tuo joutui siirtymään klaaninvanhimpien seuraan kuollen vain pari viikkoa myöhemmin. Ongelmat eivät kuitenkaan loppuneen siihen. Harakkasulka, Tulikasteen entinen mestari kuoli ja klaanin yllätykseksi Kuiskelaulu nimitettiin tuon tilalle. Ruosteenpunainen naaras suri Harakkasulkaa enemmän kuin muut - tai niin se ainakin kuvitteli. Entisen mestarin menetys kuitenkin riipaisi sitä hyvin syvältä kaivertaen pimeää, täyttämätöntä aukkoa nuoren naaraan sydämessä vain syvemmäksi. Harakkasulan tilalle varapäälliköksi astui Kuiskelaulu, jonka varapäällikköajoista tulisikin varsin yllätykselliset. Juuri ystävänsä Kastepisaran menettänyt Kuiskelaulu näki Sacran johtavan hyökkäysjoukkoaan Taivasklaaniin saaden Kuurakuun, Pohjantuulen ja Hernepiikin kera Tulikasteen ajautumaan taisteluun kulkukissojen kanssa. Tuuliklaanilaiset eivät kuitenkaan pärjänneet, joten nuo joutuivat pakenemaan leiriin Kuiskelaulun johdattamana ja kertomaan Havutähdelle tapahtumista. Päällikkö ei kuitenkaan suostunut vanhojen kaunojensa takia auttamaan Taivasklaania, mikä sai Tulikasteen tunteet kiehahtamaan yli. Havutähden tietämättä tieto Taivasklaanista lähti kuitenkin Pohjantuulen mukana Jokiklaaniin. Ainakin toinen klaani osaisi varoa, jos ei muuta.

Tilanteen rauhoittuessa hetkeksi Tulikaste hoiti Kalkkarotassun koulutuksen loppuun kunnialla, mutta nuori kolli menehtyi vain muutama päivä myöhemmin, kun oli saanut soturinimensä. Syytä tälle ei koskaan löydetty, mutta tuoreen soturin raadeltu ruumis ei jättänyt paljoakaan arvailun varaa. Tulikaste ja Kuurakuu saivat olla hetken aikaa onnellisia, mutta Suuri Tuho sai klaanit sekasorron valtaan. Klaanit pakenivat Kuulammelle alkaen miettiä seuraavaa tapaansa menetellä. Niiden reviirit olivat täysin pilalla, riista paennut, metsät palaneet ja nummet täynnä kuoppia ja häärääviä kaksijalkoja. Tulikaste yritti lohduttautua Kuurakuun lämmössä, mutta paljonpa tuo tiesi tulevista tapahtumista.

Meni muutama päivä, kun Havutähti sitten yllättäen vetäytyi tehtävistään. Tuuliklaanissa suorastaan kohahti sillä hetkellä. Kävi ilmi, että ruskeaturkkinen kolli ei ollut koskaan saanutkaan Tähtiklaanilta yhdeksää henkeään, tuo oli petkuttanut klaaniaan ja johtanut sitä ilman soturiesi-isien hyväksyntää. Klaani raivostui ajaen Havutähden kauas pois, luopioksi, eikä tuosta tahdottu kuulla enää mitään. Petturipäällikkö saisi maksaa Tulikasteen mielestä, jos tuo näyttäytyisi vielä. Havutähti ei ollut kelvollinen johtamaan, tuo ei unohtanut kaunojaan eikä auttanut apua tarvitsevia. Kuiskelaulu nousi päälliköksi ja sai nimekseen Kastetähti, Kastepisaran muiston mukaan. Mikä sai Tähtiklaanin päättämään tämän uuden nimen päällikölle? Kastetähti itsekö? Naaras nimitti nuoren Tulikasteen varapäällikökseen, mikä oli hyvin yllättävää. Tulikaste kuitenkin lupautui hoitamaan tehtävänsä kunnialla, vaikka sitä suorastaan pelottikin tuleva ja se, mihin se joutuisi klaanin johdattamaan. Luotto Kastetähteen oli kuitenkin suuri, eikä Tulikaste osannutkaan lopulta luottaa ollenkaan muihin. Päälliköstä muodostui nuorelle varapäällikölle suoranainen tukipilari, johon se tarrautui kynsin hampain kiinni.

Sitten Kuurakuu kuitenkin lähti klaanista. Tulikaste joutui jälleen kerran pettymään, sillä ensirakkaus oli jotain, mitä sen ei enää kestänyt menettää. Tuliturkkinen naaras raivostui kollille, vaikka se ei voinutkaan täysin myöntää vihaavansa Kuuraksi nimittäytynyttä rakastaan. Lopulta Kuura kuitenkin tuntui unohtavan Tulikasteen kokonaan jättäen tuon yksin Tuuliklaaniin, mutta naaras ei koskaan kyennyt pyyhkimään muistoa kokonaan pois. Se suri öisin ja päivällä piti yllään suojakilpeä, mikä estäisi muita pääsemästä sen lähelle satuttaakseen taas. Niihin aikoihin Tulikaste alkoi kuitenkin tutustua paremmin enoonsa Silmäpuoleen - mikä oli taas kerran virhe, sillä Silmäpuoli otti ja meni kuolemaan. Tulikaste raivostui Tähtiklaanille sen aiheuttamista menetyksistä ja niinpä varapäällikkö päätti hukuttaa raivonsa oppilaan koulutukseen ja kylmänjämäkkään klaaninsa palvelemiseen. Sen seurauksena Tulikaste tahtoi myös jatkaa Kanervatassun koulutusta, koska tuo oli jäänyt muista jo jälkeen. Ruosteenpunainen varapäällikkö saikin Kanervatassun oppilaakseen. Niihin aikoihin klaanipäälliköt kuitenkin alkoivat keskustella lähtemisestä. Taas yksi menetys Tulikasteen listaan: koti.

Kun klaanit pääsivät matkaan, Tulikaste oli surullinen. Se oli asunut koko lyhyen ikänsä järvellä, eikä muunlaiselle kodille tuntunut olevan sijaa sen särkevässä sydämessä. Tulikaste oli kuullut tarinoita historiaan jäävistä tapahtumista, taisteluista, kulkukissoista, miten klaanit olivat saapuneet järvelle... Mutta nyt se kaikki saisi jäädä taakse. Soturikissoille ei ollut enää mahdollisuuksia elämään turmeltuneella järvellä, ei ruokaa eikä rehevää reviiriä. Ainut mahdollinen päätös oli lähteä yhteistuumin kohti tuntematonta - ainoana lohtuna ajatus joskus palaamisesta järvelle. Niinpä kaikki kuolleet ystävät, Silmäpuoli, Harakkasulka, entiset päälliköt, soturit, emo ja isä -- kaikki jäisivät sinne. Siltikin Tulikasteen uusi tehtävä Tuuliklaanin varapäällikkönä veti naaraan klaanin mukana kohti tuntemattomia seutuja.

Matka ei todellakaan ollut helppo. Tulikaste alkoi saada ikävää huomiota mustaturkiselta klaanitoveriltaan Ikuisuusyöltä, joka tuntui tahtovan jotain paljon enemmän kuin vain ystävyyttä. Ikuisuusyö oli sanoineen suorastaan häikäilemätön Tulikastetta kohtaan tilanteen kärjistyessä lopulta siihen, että mustaturkkinen yritti raiskata Tulikasteen. Ritari valkoisella ratsullaan oli kuitenkin lopulta Pohjantuuli, johon Tulikaste alkoi nojautua enemmän kuin olisi tarpeen. Naaras yrittikin vietellä kollin itselleen moneen kertaan, mutta lopulta kävi selväksi että kaksikko tulisi pysymään vain ystävinä. Matkan taittuessa Pimeän metsän henget alkoivat tehdä paremmin tuttavuutta elävien jälkeläistensä kanssa hyökkäämällä vaeltavien klaanilaisten kimppuun suurella joukolla. Klaanit eivät ymmärtäneet, mitä oli tapahtumassa, mutta se oli selvästi jotain, sillä henget aineellistuivat maan päälle jostakin syystä. Missä oli kummallisen pitkään hiljaa ollut Tähtiklaani? Miksi kukaan ei saanut yhteyttä soturiesi-isiin, joita nyt kaivattiin? Tulikaste alkoi menettää uskoaan matkaan ja Tähtiklaaniin, mutta kun matkan pää alkoi häämöttää, muuttuivat asiat kovasti. Mutta mitä aikoivat vaarallista vauhtia kissojen elämää hankaloittavat Pimeän metsän henget?

Klaanit pääsivät uusille reviireilleen päälliköiden lähettäessä matkaan jokaisen klaanin kissoista koostuvan partion, joka saisi tutkia aluetta ja palata raportoimaan tilanteesta. Partion palatessa takaisin Tulikasteen, Kastetähden ja Pohjantuulen kimppuun hyökkäsi sivummalla muutaman Pimeän metsän hengen joukko, joka aiheutti kolmikolle paljonkin ongelmia. Kastetähti menetti yhden hengistään, ja Tulikasteelta viillettiin kaula lähes kohtalokkaasti auki. Pohjantuuli kuitenkin ehti hakea apua Tuuliklaanin parantaja Illankajolta, joten pian Tulikaste pääsi jaloilleen, lähinnä esittäen hyvävointista, jotta Tuuliklaani pääsisi nyt uuteen leiriinsä, josta Pohjantuuli oli saapunut raportoimaan. Kastetähti ei kuitenkaan herännyt, ja Tulikasteella oli pahoja aavistuksia... Matkalla leiriin Tulikasta hoksasi Ikuisuusyön, jonka kanssa se tahtoi vaihtaa sanasen Veritassusta, mustaturkkisen kollin oppilaasta. Veritassu kuitenkin kiilasi keskusteluun väliin saaden Tulikasteen todella harkitsemaan punamustan kollin potkaisemista klaanista. Tuolta puuttui kaikki, mitä soturilta vaadittiin, eikä Veritassu nokkavuudeltaan ottanut kuuleviin korviinsa Tulikasteen käskyjä tai varoituksia. Naaras antoi oppilaalle yhden mahdollisuuden, jonka tuo myös toivoi kollin käyttävän. Leiriin päästyään Tulikaste kertoi Kastetähden tilanteesta, nimitti kolme uutta soturia ja kaksi uutta oppilasta, jakoi klaanille tehtäviä ja kokosi itse metsästyspartion mukaansa nummille. Ensin oli kuitenkin selvitettävä Illankajon kanssa Kastetähden tilanne. Illankajo ei kuitenkaan voinut tehdä mitään Kastetähden tilanteelle, joten klaani joutuisi odottamaan ihmettä.

Tulikaste, Pohjantuuli, Susihammas, Veritassu, Mutatassu, Lohduntassu ja Tähtitassu siirtyivät ensimmäiseen, massiiviseen partioon Tuuliklaanin uudelle reviirille. Kissajoukko lähti merkitsemään rajoja ja hankkimaan rakennustarvikkeita ennen lehtikadon kunnollista saapumista. Partio kuitenkin törmäsi Torikhi-nimiseen erakkoon, joka päätti ottaa turhan suuria riskejä ja käyttäytyä sopivasti suurehkon partion edessä. Tulikaste suuttui ja antoi Veritassulle käskyn opettaa erakolle hieman tapoja. Torikhin paetessa Ikuisuusyö ja Hopeasiipi saapuivat paikalle ja partio keskittyi viimein metsästämään klaanille riistaa. Lumimyrskyn yllätettyä kaikki palasivat takaisin leiriin lepäämään.

Varapäällikön oli kuitenkin pidettävä klaanikokous. Sen tarvitsi nimittää itselleen apulainen ja täten naaras pyysikin rinnalleen Hopeankiiltoa ainakin siihen saakka, että Kastetähti heräisi. Klaanille se soi puolestaan hyvin vähän infoa siitä, mikä Kastetähteä oikeastaan vaivasi, mutta myöhemmin Kastetähden pesällä Tulikaste päätti kertoa Hopeankiillolle koko tarinan. Kaksikko lähti sen jälkeen yhdessä katsomaan Kastetähden vointia Illankajon pesälle.

 

Muuta

  • Tulikasteella oli Tuuliklaanissa eno nimeltä Silmäpuoli. Tulikaste on myös enonsa kahden pennun serkku. Naaras lupasi Silmäpuolelle pitävänsä noista huolta, kun hänen enonsa menehtyi.
     
  • Tulikaste oli hetken aikaa Kalkkarotassu-nimisen oppilaan mestari, mutta nuori kolli menehtyi Suuren Tuhon aikaan. Naaras oli myös uusille reviireille saakka Kanervakirjon mestari.
     
  • Tulikaste ei ole voimakas tai klaanin parhaimmistoon kuuluva taistelija, mutta nuo pienet virheet korjautuvat huimalla nopeudella, jonka naaras kykenee saavuttamaan juostessaan. Tulikaste ei ole mikään kömpelö metsäkissa, vaan kiivas tasankotuuli, jolta ei kovinkaan helposti pääse pakoon.

 

Copyright

Luke

©2019 Tulikaste | Wᴀʀʀɪᴏʀ Cᴀᴛs RPG - suntuubi.com