Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

SUSIHAMMAS

kuva

Ikä 3½ vuotta
Sukupuoli Kolli
Sisarukset Ohdakepiikki ♂ †, Kastepisara ♀ †
Vanhemmat Kermaturkki ♀ †, Usvasielu ♂ †
Kumppani Ei ole
Pennut Ei ole
Oppilas Tähtitassu
Soundtrack NF - Paralyzed
Ääni Jim Halpert - The Office

 

Ulkonäkö

Susihampaan keho on useista kolleista paljon suurempi. Kollin jalat ovat pitkät ja vahvat juoksuun sopeutuvat, eli kolli käyttää niitä paljon. Susihampaalla ei ole juurikaan lihaksia, mutta pikkuisen jaloissa. Susihampaan keho on myös melko notkea. Susihammas omistaa terävät, valkoiset kynnet jotka ovat Susipennun aseet taisteluissa, kuten kaikilla kissoilla. Susihampaan turkki on puolipitkää ja luonnonvalkoista. Kolli omistaa myös turkissaan harmaita raitoja kuten tuon isoisällä. Kollin silmät ovat ruskeat mutta niissä on hieman keltaista sävyä. Susihampaan turkki on kiiltävää muuten ja se aaltoilee tuulessa. Kollin häntä on erityisen tuuhea ja pitkä. Kollin korvat ovat normaalin pituiset ja niillä kolli kuulee hyvin ja kauas. Susihampaan nenä on hiilinmusta samoin anturat. Susihammas omistaa normaalin pituiset, valkoiset viikset. Kolli on hyvä tasapainottelemaan pitkän häntänsä avulla ja loikkaamaan korkealle jaloillaan.

 

Luonne

Susihammas on pääosin rehellinen kissa. Hän ei siedä valehtelemista, eikä ole sellaisessa hyvä. Valehteleminen toisille, varsinkin ystävilleen, on vähintä mitä voisi tehdä ja se saa hänet häiriintyneeksi. Siksi kolli pyrkii kertomaan kaiken suoraan, ettei kenenkään väleille jäisi salaisuuksia. Se saattaa olla jopa pahaksi joissakin tapauksissa, mutta se karummankin totuuden tulisi kuulemaan joka tapauksessa. Soturi ei ole niinkään ulospäinsuuntautunut kuin hänestä voisi kuvitella. Hän ei viihdy isoissa joukoissa eikä ole moisessa se puheliain tai sosiaalinen kissa, johon kääntyä tarvittaessa. Klaanitoverit juuri ja juuri menettelee kenen kanssa Susihammas tuntee olonsa tarpeeksi rentoutuneeksi puhuakseen. Sen huomaakin aika selvästikin, jos kolli nauttii jonkun seurasta; hän on puheliaampi ja huumorintajunsakin kukoistaa, vaikka se onkin vähän kehnohkoa. Häntä voisi jopa sanoa hyväksi ystäväksi kuuntelu- ja neuvomiskykynsä ansiosta. Kolli ei ole tästä aivan samaa mieltä, ja syykin johtuu hänen huonosta itsetunnosta. Ja nyt niihin negatiivisiin piirteisiin, ja ne vaihtelevat paljon kollin mielialan mukaan. Hän on taipuvainen mustasukkaiseksi kissoista, joista hän todella välittää peläten menettävänsä heidät kokonaan. Tämän ajattelutavan saattoi laukaista kollin perheen kuolema, jolloin hän koki kaikkien tärkeiden kissojen katoavan elämästään. Perheensä menettäminen myös syövytti kollin ajatukset iloisesta elämästä omalta kohdaltaan, joten hän vajosi masennuksen kieliin eikä sitä avoimesti kerrokkaan kenelle tahansa. Tämän takia Susihammas onkin herkempi kritiikille mitä luullaan. Ei hän tuollaisia tunteita ulos mielellään näytäkään, kuinka hajonnut on sisimmässään. Kolli harvoin itkee tunteitaan ulos tai ylipäätään puhuu asioistaan muille, joten ongelmistaan puhuminen voi koitua välillä todella hankalaksi ja ongelmalliseksi luottamisesta puheenollenkaan. Kollin pinnat ovat lyhyet, riippuu toki aiheesta mistä olisi aihetta suuttua. Mustasukkaisuuden hallinnassa hän on erityisen herkkä itselleen sekä muille suutahtamiseen. Tarkoittamatta voi myös lipsauttaa jotain, mitä ei mieluusti sanoisi ääneen normaalisti. Oikeudenmukaisuus ei ole ehkä mikään vahvin piirre Susihampaassa; hän kunnioittaa arvoasemaltaan korkeampia ja kokeneempia kissoja, mutta kyseenalaistaa vähän mitä tahansa. Soturilaki ei ole jostain kohdista ole järkeviä, naiivit kissat raastavat kollin mieltä ja liian avosyliin-vastaanottavat kissat saavat hänet voimaan pahoin. Hän ei ole suurin kulkukissojen, erakkojen tai kotikisujen ystävä ja kohtaa moisia todella epäluuloisesti ja valppaasti.

 

Menneisyys

Susihammas ei muista paljon pentuajoistaan mitään hyvääkään kerrottavaa. Emonsa Kermaturkkia hän ei koskaan ehtinyt tapaamaan naaraan kuoltua yllättäen synnytyksen aikana, tuoden maailmaan vain kolme pentua; Susihampaan, Ohdakepiikin ja Kastepisaran. Naarasta ei olisi voinut enää pelastaa ja pentujen isä Usvasielu oli todella murtunut tapahtuneesta. Hän vei pentunsa toisen kuningattaren hoiviin, mutta siihen se jäikin.
Susihammas ei paljon törmännyt isäänsä kaiken jälkeen. Kyseinen kolli ei käynyt tervehtimässä pentujaan juuri ollenkaan ja oli suurimmaksi osaksi vain sulkeutuneena soturien pesässä syömättä juuri mitään. Silloin pentu ei ymmärtänyt mistään, mitä oli tekeillä mutta rakasti silti ainoaa vanhempaansa, joka hänellä oli vielä jäljellä. Hänelle ei valehdeltu emonsa kuolemasta ja tiesi sen jo muutaman kuun ikäisenä, mikä tietty synkisti sen ikäisen pennun mieltä. Onneksi hänellä oli sentään sisarensa, josta välitti suuresti ja halusi olla heille hyvä isoveli.

Aikansa oppilaana ei mennyt kummoisemmin. Ihmettely Usvasielun omituisesta käytöksestä alkoi mennä paremmin Susihampaan kalloon ja yritti parhaansa mukaan tukea isäänsä, mutta se ei toiminut ollenkaan. Soturi oli suurimman osan ajastaan todella vihainen, surullinen ja aivan poissa tolaltaan, mikä sai Susihampaan jatkuvasti poispäin isästään. Se lopulta päätyi siihen, ettei oppilas kehdannut enää vierailla vanhempansa luona, vaika halusikin välittää toisesta todella. Hänestä vain tuntui, ettei hänellä ole enää kunnon isääkään. Ei pitkään aikaan. Oppilas päätti siis keskittyä koulutukseensa ja sisaruksiensa kanssa olemiseen.

Kollin soturiksi päästessään, asiat meni vain huonommaksi oman elämänsä suhteen. Se tuntui siltä, kuin hänen päälleen oltaisiin pistetty raskas kivi, jota hän nykyäänkin kantaa mukanaan. Nimityksensä jälkeen, kollin eteen nakattiin hänelle erityisen tuttu eloton ruumis, jonka hän välittömästi tunnisti Usvasieluksi. Hänet oltiin löydetty hukkuneena joesta partion toimesta. Ylimääräisiä tai huomattavia vammoja soturista ei löydetty, joten kyseessä saattoi olla itsemurha. Susihammas ei ollut silloin erityisen surullinen, sillä antoi itsensä uskoa Usvasielun olevan paremmassa paikassa Kermaturkin kanssa. Suru oli silti valtava, eikä se päättynyt vielä siihen.

Noin vuoden ikäisenä, hän oli menettänyt yllättäen Ohkadepiikinkin -nuoremman veljensä, eikä tiedä tarkalleen vieläkään kuinka. Hän ei vain palannut koskaan takaisin, minne kolli ikinä menikään. Susihammas otti tämän todella raskaasti tietämättä miten käsitellä asiaa, ja vielä yrittäesään päästä tästäkin menetyksestä yli, kollin ainoa sisar menehtyi toisen kissan surmaamana. Ja siitähän voi arvella jo, kuinka murtunut kollista tuli. Kaksinkertaisesti. Kolmen ainoan perheenjäsenen menettäminen samoihin aikoihin on vaivannut Susihammasta tähän päivään asti, mikä sai aikaan lopulta kollin masentumaan. Hänellä ei ollut paljon läheisiä ystäviä klaanistaan tai sen ulkopuolelta, joten kolli ainakin yritti pärjätä omillaan sen aikaa kun vielä jaksoi.

Vartuttuaan ongelmiensa kanssa vanhemmaksi, hän oli kiinnittänyt katseensa tiettyyn kissaan. Hän oli Tuiketuuli, mutta silloin totteli nimeä Tuiketassu. Susihammas ei silloin tiennyt miksi, mutta naaraan mukavuus veti häntä puoleensa huomattavasta ikäerosta huolimatta. Ja ennen aikojaan, soturi tajusi ihastuneensa nuorempaan klaanitoveriinsa. Hänellä meni hetki aikaa käsitellä tätä outoa tunnetta, mutta lopulta hyväksyi sen itsekin ja yritti elää sen asian läsnäollessa. Hänellä tosin oli ja nykyäänkin on kilpailija, joka sattuu olemaan hänen sukulaisensa vieläpä; Piikkipaatsama, joka oli samaa ikäluokkaa kyseisen naaraan kanssa. Serkusten välit kireytyivät molempien tajutessaan tunteensa samaan naaraaseen eivätkä ole sen koommin edes keskustelleetkaan hyvässä sovussa sukulaissuhteesta huolimatta.
Suuren Tuhon jälkeen, Susihammas ja muut klaaninsa kissat lähtivät uusille reviireille uutta elämää etsimään. Ajatus aluksi harmistutti kollia, mutta samalla ehkä raitistutti hänen mieltään. Matka sujui hänen osaltaan hyvin ja välinsä Tuiketassun kanssa läheni hänestä tullessaan väliaikaisesti naaraan epävirallinen mestari. Mutta aika näyttää tuleeko hänestä ja Tuiketuulesta koskaan mitään. Niin ainakin Susihammas joskus toivoisi tapahtuvan, tuohan naaras hänen elämäänsä sitä valoa minkä hän luuli jo kadonneen.

 

Muuta

  • Edesmenneen Usvasielun ja synnytyksen aikana kuolleen Kermaturkin esikoispentu, samalla edesmennenneen Ohdakepiikin sekä Kastepisaran isoveli.
     
  • Myös edesmenneen Harakkasulan veljenpoika ja oppilas, sekä tuon pentujen Piikkipaatsaman ja Kanervakirjon serkku.
     
  • Kärsii masennuksesta, mutta hänen elämäänsä valaisee Tuiketuuli, johon soturi on palavasti ihastunut.
     
  • Sukua emonisänsä kautta heimokissoihin.
     
  • Kolli on loistava metsästäjä ja taistelija.
     
  • Tähtitassu ja Lohduntassu ovat Susihampaan ottopentuja.

 

Copyright

Ender

©2019 Susihammas | Wᴀʀʀɪᴏʀ Cᴀᴛs RPG - suntuubi.com