Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

LEHTIPURO

kuva

Ikä 3½ vuotta
Sukupuoli Naaras

Sisarukset Jänispentu ♂ †
Vanhemmat Niittyvarjo ♀ ?, Hiekkapyry ♂ ?

Kumppani Liekkihämärä ♂ †, Rautasydän ♂
Pennut Loimutuli ♂, Villitähti ♂, Unentassu ♀, Pikkutuuli ♂ †, Clover ♀, Eddie ♂, Élan ♀
Oppilas Ei ole

Soundtrack Ei ole

 

Ulkonäkö

Lehtipuro on aika pienikokoinen ja siro naaraaksi. Naaras ei siis kykene siroudellaan nostamaan haavoittuneita kissoja paitsi pentuja. Lehtipuron turkki on pääväriltään kerman värinen, mutta siinä esiintyy mustaa, pähkinänruskeaa ja tummempia kermanruskeita laikkuja. Suurimmat laikut ovat ehkä mustat. Molemmissa kyljissä on musta aaltoileva läiskä. Pähkinänruskeita laikkuja on sekoittunut mustiin laikkuihin ja niitä on myös hännässä. Tummempia kerman ruskeita kuvioita on poskissa ja silmien alla. Lehtitassu omistaa kauniit taivaansiniset silmät. Lehtipuron kynnet ovat sirpin muotoiset ja kokonaan mustat. Naaraan jalat ovat voimakkaat kuten taivasklaanilaisilla pitää olla. Lehtipuron turkki on lyhyttä, mutta tuuheaa. Naaraan häntä on normaalin pituinen. Lehtipuron kuonossa, mahassa, vatsassa ja hännänpäässä on valkoista. Samoin tuon tassuissa on valkoiset säärystimet.

 

Luonne

Lehtipuro on ystävällinen ja rauhallinen kissa. Naaras auttaa paljon muita, vaikka tuo onkin aika pieni. Lehtipuro välittää paljon muista eikä halua noille mitään pahaa. Joskus saattaa olla liian avulias ja innokas. Eli Lehtitassu innostuu nopeasti. Naaras on utelias ja tuota kiinnostaa aikuisten asiat liikaakin. Kuitenkin Lehtipuro kuuntelee vanhempia ja tekee paljon heidän puolestaan asioita. Naaras ei usein pistä vastaan, mutta harvoissa tapauksissa sitä näkyy. Naaras on lempeä, mutta ei jostakin syystä pidä pennuista. Lehtipuro ei tiedä, miksi, mutta ihastuu helposti komeisiin kolleihin. Taisteluissa Lehtipuro on pikkuisen ujo ja suuttuu siinä tilanteessa pahan kerran. Vihaa kotikisuja, luopioita tai erakoita. Joskus hieman tiuskii turhistakin asioista.

 

Menneisyys

Kuten muutkin klaanikissat, Lehtipuro syntyi johonkin tiettyyn vuodenaikaan tietyn määrän sisaruksien kanssa. Hänen kohdalleen, se ei ollut aivan niin kaunista. Hän tosiaan syntyi Viherlehden aikaan, jolloin luonnon olisi suoranaisesti pitänyt kukkia täyttä kauneuttaan. Näin ei onnistanut emonsa Niittyvarjon kohdalle, sillä synnytyksensä käynnistyttyä ukkonen jyrisi taivaanrajalla ja muutenkin salamat sinkoilivat sinne tänne. Se oli pienin asia, mitä tapahtui tuonnoin. Niittyvarjo kärsi kurjista komplikaatioista pentujensa maailmaan saattamisen aikana, jonka lopputulos oli se, että Lehtipuro oli ainoa eloonjäänyt. Hänellä olisi ollut vanhempi veli, mutta kolli syntyi kuolleena. Niittyvarjoon se vaikutti paljon vielä silloin, mutta hänelle oli sentään jäänyt yksi jäljelle, jota hän rakasti koko sydämestään. Tai niin Lehtipuro ainakin ajatteli vartuttuaan emonsa rinnalla oppilaaksi asti. Isäänsä Hiekkapyryyn Lehtipuro harvoin törmäsi kollin syrjäisen persoonallisuuden takia, mikä harmitti erityisesti Niittyvarjoa, olivathan he kumppaneita ja heillä oli yhteinen pentu. Lehtipuro ei silloin vielä ymmärtänyt mistä tuonnoin oli kyse, kun vasta oppilaaksi päästyään ja vanhennuttuaan hiukan. Eräänä päivänä hiekkaturkkinen soturi kuitenkin katosi kuin tuhka tuuleen, klaanilleen tai kumppanilleen mitään sanomatta. Lehtipuro (silloinen Lehtitassu) oli kummissaan Hiekkapyryn lähdöstä, ja kyseli asiasta emoltaan, joka väitti vahvasti kollin luultavasti kuolleen. Emonsa oletti ettei käytöksensä ollut epäilyttävä, Lehtipuro oli huomannut sen jo silloin, muttei halunnut tukkia kuonoaan asiaan sen enempää. Häntä silti harmitti isänsä puolesta, vaikkei heidän välit olletkaan mitkään parhaat.

Lehtipuro jatkoi normaalia elämäänsä oppilaana, silloisen Häivähdystähden opetuksissa, mikä oli hänestä suuri kunnia tuonnoin. Hän siis teki kaikkensa, mikä saisi päällikön tyytyväiseksi häneen. Klaaninsa luokse kuitenkin tuli vieras, tai kaksi, jotka vakuuttivat olevansa tärkeällä asialla liikenteessä. He kertoivat asioita, mistä Lehtitassu tuskin ymmärsi mitään, mutta seurauksena Taivasklaani vieraiden mukana, hyläten maan, jotka he olivat tunteneet kodikseen. Lehtitassu oli ollut vastenmielinen asian suhteen, mutta jos hänen klaaninsa lähti niin lähti myös hänkin, kunnes he asettuivat uudestaan aloilleen järven rantaan. He eivät toki olleet yksin, mutta kyllä he kotiutuivat uuteen seutuun klaanina, vaikka toisten klaanien hyväksyntää vielä he hakivatkin. Tuonnoin Lehtipuro tutustui myös paremmin nyt edesmenneeseen kumppaniinsa Liekkihämärään, joka oli vahvasti naaraaseen kiinnostunut, ja hyvin näyttävästikin. Melkein soturi-ikäinen oppilas ei kuitenkaan ottanut kollin kiintymyksen osoituksia vakavissaan, esittäen vaikeasti tavoiteltavaa nuorukaista, kunnes itse tajusi tuntevansa jotakin oranssiturkkista komistusta kohtaan. Siihen meni kuitenkin oma aikansa, ennen kuin naaras halusi itse hyväksyä ne. Noina aikoina kaiken tunteilla sählimisien välissä Lehtipuron emokin lopulta katosi, yhtä ääneti kuin Hiekkapyrykin. Ainoa joka kumminkin tiesi asiasta, oli Niittyvarjon veli ja Lehtipuron eno Rusakkokoipi, joka kertoi siskontytölleen, miksi naaras lähti. Lehtipurolle syy oli niin kummallinen, ettei hän olisi halunnut uskoa sitä, mutta hän joutui hyväksymään sen, että Niittyvarjo lähti sanaakaan sen enempää sanomatta kaksijalkalaan kotikissaksi ryhtymistä varten. Vieläpä juuri ennen Lehtipuron soturiksi nimeämistä, mikä raivostutti naarasta järjettömästi. Sentään emonsa ei ollut kuollut, mutta kissan itsekkyys kiristi hänen hermojansa äärimmilleen. Lehtipuron nimitystä ei lykätty tapahtumista huolimatta, ja Lehtipuro nousi ylpeänä muiden soturien joukkoon ja jatkoi normaalia klaanielämäänsä emonsa lähdöstä huolimatta. Noina aikoina, ajan kuluttua, hänestä ja Liekkihämärästä tuli viimein kumppanit, kun kolli lopulta sai sanotuksi suoraan nuo kolme tiettyä sanaa Lehtipurolle.

Ja vuoden kuluttua, Lehtipuro saattoi itse maailmaan neljä ensimmäistä pentuaan; Loimupennun, Villipennun, Unenpennun ja Pikkupennun. Hän rakasti heitä valtavasti, mikä saattoi myöhemmässä vaiheessa johtaa liikaiseen ylisuojelevuuteen, varsinkin esikoisensa kohdalla, joka rikkoi hänen asettamiaan sääntöjä jatkuvasti Pisaratassu-nimisen oppilaan seurassa. Lehtipuro ei ajatellut häntä nuoremman naaraan olevan hyväksi pojallensa ja yrittikin salakavalasti pitää heitä erossa, mutta mitä hän rakkauden kipinälle enää oli voida tehdä? Vasta pentujensa vartuttua, hän oli huomannut ylisuojelevaisuuden seuraukset hänen ja poikansa suhteessa, mitä Lehtipuro ajattelee nykyisinkin jatkuvasti pelkällä pelolla. Hän oli pyytänyt anteeksi kaikesta, mitä oli puhunut silloin, mutta muistoja ei niin voida pyyhkiäkään. Se vaikuttaa naaraaseen edelleen, eikä hän tiedä mitä nykyinen Loimutuli emostaan kuvittelee. Lehtipurolla on siitä huolimatta lämpimät välit jokaiseen pentuunsa, ja tekisi heidän vuokseen mitä tahansa. Vaikka se riistäisi häneltä hengenkin.

Klaanien reviirit tuhoutuivat aivan ykskaks, jota kissojen kesken kutsuttiin suureksi tuhoksi. Lehtipuro ei ollut koskaan ennemmin kokenut omin silmin sellaista kaaosta, mitä se tuonnoin aiheutti. Taivasklaani joutui hylkäämään tuhoutuneen elinkelvottoman leirinsä ja heidän väliaikainen kotinsa tapahtumien jälkeen oli paikka, jota kutsuttiin Kuulammeksi. Kulkukissat hengittivät heidän niskaan kuitenkin jatkuvasti silloin, eikä klaanit tienneet mitä tehdä. Ei varsinkaan Taivasklaani, jonka oma päällikkö Häivähdystähti käänsi kelkkansa heille ja lähti. Lehtipuro oli tapahtumasta hyvin järkyttynyt, jonka myötä oli oppinut inhoamaan entistä päällikköä ja entistä mestariaan, jota joskus oli vielä arvostanutkin kissana. Kaupan päälle vielä sekin, että Lehtipuro löysi puolisonsa Liekkihämärän kuolleena metsästä, ilmeisesti joutuneen mäyrän raatelemaksi. Lehtipuro oli lamaantunut shokista, sydän palasina ja murtuneena, mutta hän ehti pelastamaan Harmaavarjon 4 pentua hädästä, joiden emo Pähkinäsydän oli kuollut yhtä lailla saman mäyrän hyökkäykseen. Myöhemmin naaras hautasi molemmat.

Puolinsonsa kuoleman jälkeen, Lehtipuron elämä yritti palautua takaisin raiteilleen. Hän yritti olla positiivinen, normaalisti, mutta se oli vaikeaa merkityksellisen kissan lähdettyä hänen elämästään niin äkkiseltä. Se oli naaraan elämän kamalinta aikaa, ainakin tapahtumiltaan. Hän tuli luopio Rautasydämen raiskaamaksi leirin ulkopuolella, josta voi jo päätellä mitä siitä seurasi; Lehtipuro odotti jälleen pentuja, tällä kertaa kollille, jota ei tuntenut lainkaan. Naaras häpesi asiaa, vihasi itseään tapahtuneesta, kätki asian sieluunsa ja salasi sitä niin pitkään kuin kykeni, kunnes siitä tuli liian ilmiselvää. Hänen tyttärensä Unentassu, Taivasklaanin parantajanoppilas, sai tietää asiasta, mikä hirvitti Lehtipuroa, vaikka itse myönsikin asian hänelle. Itsesyytös, häpeä ja viha lopulta sai naaraan lähtemään klaanista toistaiseksi, kun pennut olivat tulon päällä. Kun aika koitti, hän saattoi maailmaan kolme tervettä pentua, kaksi naaras ja yhden kollin, joita ei koskaan ehtinyt nimeämään itse. Hän oli palauttamassa heitä takaisin klaaninsa luokse yksin, yrittäen mielessään etukäteen vakuutella, etteivät pennut olisivat hänen, mikä oli erittäin typerä idea. Naaras oli epätoivoinen. Näin ei koskaan käynyt, koska hänen takajalkansa jäi jumiin tiiviisti kivenlohkarien väliin, aiheuttaen melko kipeän tilapäisen vamman siihen. Hän ei voisi palauttaa pentujaan klaanille, jos hän ei edes pääsisi pois omin avuin ansasta. Kun Lehtipuro oli luopumassa toivostaan, Riddler niminen sydämellinen erakko saapui paikalle ja auttoi hänet pois hädästä. Lehtipuro helpottui toisen kissan paikalle saapumisesta, mikä saikin hänen päähänsä tupsahtamaan ajatus; olisiko erakko tarpeeksi avulias, jotta Lehtipuro voisi antaa juuri synnyttäneet pentunsa hänelle? Riddler suostui, mistä taivasklaanilainen on yhä kiitollinen erakolle, minkä toi myös tuonnoinkin esiin voimakkaasti, ennen kuin mysteerinen tapaus lähti kolmen pennun kanssa omille teilleen. Tunnelma oli raskas tuon jälkeen. Lehtipurosta tuntui pahalta luopua pennuistaan, mutta niin oli parempi. Ei hän olisi voinut elää sen asian kanssa, että kasvattaisi raiskaajan pentuja.

Lehtipuro kun odotti palatessaan kohtaavansa klaaninsa, niin ei aivan tapahtunut. Klaanit olivat lähteneet, eikä Taivasklaanin sijainnista ollut hajuakaan. Yksinäinen Lehtipuro ahdistui tietämättömyydestään ja loukkaantuneen jalan kera lähti etsimään kadonnutta klaaniaan järveltä, minkä muisti olleen hänen kotinsa jonkin aikaa ennen sen tuhoutumista. Häneltä meni jonkin aikaa, ennen kuin löysi yksinään harhailevan klaanitoverinsa Herukkaviiksen, joka myös yhteentörmäyksen yhteydessä suostui korjata hänen paikaltaan menneen jalkansa. Sen jälkeen, heille tuli yhteinen tavoite löytää muut klaanitoverinsa, jotka olivat hajaantuneet ympäriinsä kulkukissojen häädön takia, josta Lehtipuro sai kuullakseen. He löysivät jonkin aikaa matkailtuaan Tulivaahteran sekä kumppaninsa Tulenkipinän, sekä heidän matkassaan pyörineet Tähtiyönpennun ja Horrospennun. Lehtipuro oli helpottunut, että he olivat kunnossa, vaikka ajatus ei karannutkaan hänen mielestään, että pentunsa olisivat joissain, kuolleena tai eivät. Se ahdisti häntä, mutta hän pääsi ainakin hetkeksi unohtamaan murheensa Herukkaviiksen ansiosta, josta tuli erityisen läheinen hänelle yhdessä vietetyn ajan aikana.

Kun matka joukon kohdalta jatkui, niin he viimein törmäsivät muihinkin klaanitovereihinsa monen viikon kuluttua. Silloin naaras myös kohtasi sotureiksi varttuneet pentunsa uudelleen, mikä sai hänet valtavan iloiseksi ja huojentuneeksi. Paitsi yhtä, Villiloikkaa, joka oli lähtenyt häntä etsimään, eikä naaras tiennyt asiasta mitään. Lehtipuroa stressasi ajatus, että pentunsa saattoi olla missä tahansa.

Lopulta yhteistuumin Taivasklaani päätti palata takaisin heidän vanhaan leiriinsä, joka oli Suuren Tuhon ansiosta kirjaimellisesti palanut poroksi. Jotakin oli kuitenkin jäljellä, mikä helpotti uuden elämän aloittamista jokaisen klaanilaisen kohdalla, niin Lehtipurollakin, joka on tietoisesti uudelleen tiineenä. Vain hän itse tietää siitä, eikä ole kertonut klaanilleen tai itse tulevien pentujen isälle asiasta. Mutta hän tietäisi mitä siitä seuraisi; pelkkiä ongelmia.

 

Muuta

  • Lehtipuro oli Häivähdystähden oppilas. Liekkihämärän pentujen emo.
     
  • Naaras on hyvä taistelemaan ja loikkimaan pitkälle.

 

Copyright

Ender

©2019 Lehtipuro | Wᴀʀʀɪᴏʀ Cᴀᴛs RPG - suntuubi.com