Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

VERIVALA

kuva

Ikä 4½ vuotta
Sukupuoli Kolli
Sisarukset Ei ole
Vanhemmat Hopeajuova ♀ †, Tiaisaskel ♂ †
Kumppani Ei ole
Pennut Ei ole
Oppilas Ei ole
Soundtrack Ei ole

 

Ulkonäkö

Verivala on albiino kissa. Sen turkki on vitivalkoinen ja silmät punertavat. Kuonossa on kynnen jäljet sekä toisessa kyljessä suurempi arpi. Kollin turkki on melko pitkää. Kollin pää on pyöreä ja se omistaa pienehköt "poskiparrat", ja kollin viikset ovat melko pitkät sekä korvat melko suuret. Niiden sisäpuoli on haalean vaaleanpunainen, kuten nenä ja polkuanturat. Tuon tassut ovat myös melko leveähköt, jalat ovat muuten melko sirot. Ruumis on virtaviivainen ja siro. Pitkän turkin alla on lihaksia jotka eivät näy kovin hyvin päällepäin. Kollin häntä on myös pitkä ja hyvin tuuhea. Turkki on on silkinpehmeää ja hyvin sileää, joten Verivala tahtoo pitää siitä hyvää huolta. Verivalan oikean korvan alapuolella on viilto joka tuli tuon kaatuessaan kivikossa. Verivalan takajalat ovat melko vahvat. Hän pystyy ottamaan pitkiäkin loikkia ja etenemään nopeasti melko loikkivalla, jänimäisellä tyylillä eteenpäin.

 

Luonne

Verivala on hiljainen kissa joka ei turhaan avaa suutaan. Se kuuntelee ensin loppuun asti mitä toinen selittää ja ilmaisee mielipiteensä vasta sen jälkeen. Tuo harkitsee usein mitä sanoo, eikä sano yleensä mitään minkä ajattelee loukkaavan toista. Kolli on melko ystävällinen uusillekin kissoille, mutta pitää kuitenkin aluksi varansa. Tuo myös luottaa aisteihinsa melko paljon, ja saattaa joskus lähteä juoksemaan jos ne niin kehottavat. Tuo on rauhallinen eikä helposti hätkähdä tai säikähdä muutenkaan juurikaan mitään. Lempeä, viisas eikä halua asettaa ketään vaaraan ja laittaa muut oman etunsa edelle. Kolli yleensä selvittää asiat ensin puhumalla ennen kuin on käymässä kenenkään kimppuun. Jos joku yrittää väittää tuolle kunnolla vastaan, niin nopea, verinen mulkaisu on yleensä auttanut vastaanväittäjän sulkemaan suunsa ja olemaan hiljaa. Verivala on klaanilleen ja Tähtiklaanilleen uskollinen ja seuraa aina mielellään oman klaaninsa tapahtumia. Noudattaa soturilakia parhaansa mukaan eikä epäröi pelastaa pentua pulasta, oli se sitten klaanin tai klaanittoman. Kollin naamalla on melkeinpä aina hieman vakava ilme. Kuitenkin tuo osaa olla kenen tahansa kanssa ja yrittää sopeutua muiden kissojen luonteisiin mahdollisimman hyvin. Kuuntelee mielellään vanhempien kissojen juttuja ja tarinoita menneistä ajoista. Verivala on kuitenkin loppujen lopuksi melko yksinäinen vaeltaja.

 

Menneisyys

Kolli syntyi valkoiselle ja hopeanharmaalle kissalle, Tiaisaskeleelle ja Hopeajuovalle, pentueen ainoana pentuna. Hän oli melko samanlainen kuin kaikki muutkin pennut. Tuo totteli kuitenkin käskyjä mitä sai, mutta oli aina muiden selän takana vallaton. Hiljalleen kasvaessaan tuo oppi olemaan koko ajan rauhallisempi ja yritti hillitä enemmän itseään. Tuo oppi olemaan kärsivällinen ja odottamaan enemmän.

Kohotessaan oppilaaksi tuo sai mestarikseen Rastaspään, ja oppi nopeasti tuon ollessa hänen mestarinsa. Aika oli rauhaisaa, eikä mitään erikoista juurikaan tapahtunut. Veritassu oli alkanut olemaan jo soturin tasolla ja klaanipäällikkö aikoi nimittää hänet soturiksi. Kuitenkin sinä iltana Tuuliklaani hyökkäsi jälleen yhden rajapartion kimppuun missä Rastaspää oli. Hän oli vahva soturi, mutta hän sai kylkeensä pahan haavan ja valui siten Aurinkokivillä kuiviin.

Veritassu oli hiipinyt leiristä ulos iltapartion perään. Hän antoi aisteilleen vallan lähtien ulos ja sattui saapumaan Aurinkokiville. Hän saattoi nähdä Tuuliklaanin sotureita jotka taistelivat Myrskyklaanin sotureita vastaan. Valkoinen kolli jähmettyi hetkeksi kauhusta, mutta sai sitten koottua itsensä hypäten mukaan taisteluun. Kun Rastaspää huomasi hänet, soturi käski häntä palaamaan huudahtaen leiriin. Veritassu ei kuunnellut ja avasi suunsa äänettömään huutoon pysähtyen samalla kuin seinään kun joku Tuuliklaanin sotureista hyppäsi Rastaspään kimppuun repien tuon kyljen auki. Veritassu pystyi vain tuijottamaan kun hänen mestariaan revittiin kappaleiksi. Lopulta kun tuo makasi maassa ja Tuuliklaanin soturi vierellään raskaasti hengittäen, valkoinen kolli sai koottua rohkeutensa ja hyppäsi huimalla loikalla tuon kimppuun. Soturi ei osannut odottaa sitä ja putosi sitten selälleen alas kivien päältä. Veritassu ei saanut koskaan tietää selvisikö tuo hengissä, koska hän ei ensinnäkään nähnyt alas ja kääntyi mestarinsa puoleen. Tuo oli kuitenkin lakannut jo hengittämästä. Oppilas kumartui tuon viereen nuolaisten tuon kyljestä hieman verta ja nielaisten ne sitten. Hän lupasi kostaa Rastaspään kuoleman. Eräs partiossa ollut soturi kuuli nuo sanat, ja ehdotti valkoisen kollin nimeksi Verivalaa. Tuossa samassa rajakahakassa hänen emonsa Hopeajuova joutui veden varaan ja hukkui.

Verivala pääsi soturiksi muutama yö sen jälkeen ja sai myöhemmin oman oppilaansa, Hopeatassun. Klaanin parantaja kuitenkin ennusti, että 'veri kyntyisi kohtaloksi.' Verivala ei juuri välittänyt siitä. Kun Hopeatassu oli edistynyt koulutuksessaan, Verivala lähetti hänet yksin metsästämään Kuulammen lähelle. Kuitenkin lähes heti sen jälkeen kun Hopeatassu oli kadonnut leiristä, eräs soturi ilmestyi leiriin ilmoittaen hengästyneenä, että Kuulammen lähistöllä oli havaittu susi. Verivalan ylitse kulki hitaasti pelko eikä hän voinut olla vilkaisematta parantajan pesän suuntaan, jonka suunnalla parantajan ilme oli tuima, ja katsoi häntä kissojen yli. Verivalan ilme vaihtui melkein samantien takaisin vakavaan ja hän lähti enempää kuuntelematta ulos leiristä.

Kun hän pääsi Kuulammelle, hän saattoi haistaa veren pistävän hajun. Kun kolli pääsi tarpeeksi pitkälle, hän näki aluskasvillisuuden keskellä hopeisen ruumiin jonka turkista oli revitty puolet ja levitetty ympäriinsä. Hän saattoi vain katsoa.

Kun Verivala palasi leiriin niiden kanssa jotka olivat uskaltaneet haudata Hopeatassun Kuulammen lähelle, hän käpertyi saman tien sotureiden pesään vihaisena itselleen. Miksei hän ollut voinut kuunnella parantajan ennustusta? Hän nousi vasta muutaman päivän kuluttua jaloilleen jatkaen sitten tehtäviään kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Hiljalleen hän kohosi yhdeksi klaanin arvostetuimmista sotureista ja sai jälleen oppilaan, Herukkatassun, joka oppi nopeasti ja oli muutenkin innokas. Hän kohosi nopeasti soturiksi, Herukkakasvoksi.

Sen jälkeen Verivala on yrittänyt elää mahdollisimman normaalia klaanikissan elämää.

 

Muuta

  • Verivala on albiino, joten hän mielellään metsästää ja harjoittelee, kun tulee hämärää.
     
  • Nopea etenemään, eli juoksemaan ja loikkimaankin. Sen lisäksi hän on hyvä metsästäjä. Hän on myös kärsivällinen ja osaa odottaa pitkiäkin aikoja.

 

Copyright

Storm

Kuva © Neikoish

©2019 Verivala | Wᴀʀʀɪᴏʀ Cᴀᴛs RPG - suntuubi.com