Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

TERVAKYNSI

kuva | yhteiskuva | yhteiskuva

Ikä 1 vuosi 2 kuukautta
Sukupuoli Kolli
Sisarukset Koivuvarjo ♂, Iltahehku ♀, Lehtipisara ♀ †
Vanhemmat Hallakuura ♀ †, Paahdesielu ♂
Kumppani Ei ole
Pennut Ei ole
Oppilas Ei ole
Ääni Jonathan Thulin
Soundtrack The Sidh - Iridium

 

Ulkonäkö

Tervakynsi on kissapetomaiseen tapaan vankkarakenteinen, ei liian paljolla lihasmäärällä pilattu sulavalinjainen soturinuorukainen. Sen piirteet ovat pehmeät, kallo jykevähkö olematta suoranaisen raskas ja käpälät tukevat sekä vahvat. Tervakynsi on notkea yön saalistaja, sen askel on kollin suuresta koosta huolimatta kevyt ja varovainen, hiljaisen arvokaskin. Kollin ryhti on suora, ranka tyylikkäästi hännänpäähän laskeva ja mainittu häntä auttaa sitä säilyttämään hyvin tasapainonsa pienilläkin pisteillä. Tervakynsi on sisaruskatraastaan soturimaisin ja toisiksi suurin jääden toiseksi isosiskolleen Iltahehkulle.

Kollisoturin turkki on tiheää, paksua ja lähinnä ihonmyötäistä. Karva on kaksikerroksista pohjavillan ollessa yllättävän vaaleaa ja päällyskarvan sitä tummempaa laatua. Tervakynsi sattuu olemaan tähän mennessä sukunsa tummin kissa, sillä sitä voisi nimittää lähes mustaksi. Turkki onkin pääväriltään savunmustaa, siinä on etenkin vatsan alla, leuassa sekä kulmissa vaaleaa, melkeinpä valkohopeaista sävyä. Korostukset luovat Tervakynnelle tyylikkään ilmeen eikä sen näköiseen kissaan ihan joka nurkalla törmääkkään. Lisää puhtia väritykseen tuovat vielä pikimustat bengalikissan täplät, jotka erottuvat etenkin vaaleiden alueiden reunoilla. Kasvoissa, päälaella sekä rinnassa kuvio on lähinnä raidoitusta, lapojen alueella nuolenkärjen muotoista ja muualla kehossa varsinaisia sisältä avonaisia täpliä. Tervakynnen kantapäät sekä jalkapohjat ovat pikimustat, sen anturat taas harmahtavat.

Tervakynnen kasvonpiirteet ovat komeahkot ja sen ulkonäköön tuo lisää tummaa charmia juurikin kollin tumma väritys. Vaaleilla rajauksilla varustetut avonaiset silmät tulevat hyvin esiin korkean otsapenkereen ansiosta saaden Tervakynnen täten näyttämään valppaalta. Silmien varsinainen väri taas on hyvin kylmähkön kalpea, lähes väritön ja teräksenkiiltoinen. Tumman soturin sielunpeilejä kuvaillaan joskus elottomiksi, sillä väritöntä katsetta on hankalahkoa tulkita sen porautuessa tahattomasti kuin syvälle vastaantulijan sieluun. Tervakynsi elehtii enimmäkseen silmillään ollen muuten varsin vähäeleinen, joten sitä kannattaa pitää tarkasti silmällä, sillä sen sanat eivät välttämättä ole aivan sellaiset kuin ne antavat ymmärtää. Ilmeet useimmiten kuitenkin paljastavat sen.

Nuorella soturilla ei ole arpia. Sen keho on täysin puhdas kaikista virheistä, mutta sitäkin enemmän sen tummien tassujen suojissa sijaitsevat kynnet ovat valmiit jättämään merkkinsä vastustajan nahkaan. Kynnet ovat vaaleat, sirppimäisesti kaartuvat sekä kissapedoille ominaisen terävät. Tervakynnellä on myös puhtaanvalkeat hampaat, mutta mikä sen purukalustosta ihmeellisen tekee ovat tuplakulmahampaat. Sillä on ainoastaan alhaalla normaalit kulmahampaat, kun ylhäällä varsinaisten takana seuraavana ovat yhdet normaaleja versioitaan pidemmät hampaat. Ne eivät onneksi hankaloita Tervakynnen elämää, mutta sähistessään se näyttää aika hurjalta.

 

Luonne

Vaikka Tervakynnestä ei tiedetä kovinkaan paljon ja sen vaanivan olemuksen perusteella sen oletetaan olevan kohtalaisen epämiellyttävä tapaus, ei kolli sitä todellisuudessa ole. Se omaa selkärangan, on rehellinen ja normaalisti kohteliaskin tapaus jättämättä kovinkaan usein montaa tapausta kylmäksi piilevällä charmillaan. Tervakynsi on hurmaava ja oikea herrasmies lähes tahtomattaan, eikä sillä vaikuta olevan ollenkaan oletettuja pimeitä tapoja. Kolli vaikuttaa sen kanssa puhuessa pikemminkin sanavalmiilta, oikeudentajuiselta sekä pitkälle ajattevalta. Sen kanssa tuntuu olevan helppo keskustella, sillä juttu luistaa kuin itsestään, eikä Tervakynsi ole kovinkaan tuomitseva, jos sen seurassa sattuu sanomaan jotain hitusen hassua. Kolli hyväksyykin lähes kaikki sellaisina kuin nuo ovat, koska sillä ei ole tapana arvostella muita etenkään selän takana. Se uskaltaa kyllä sanoa päin naamaa, jos sillä on sanottavaa. Siitä ei kannata huolehtia.

Tervakynsi tulistuu hyvin harvoin, mutta koska se on elävä olento, on sillä tapana kaiken rauhallisuuden alla omata roihahtavakin puoli. Yleensä kollia saa kuitenkin härkkiä hyvin pitkään kepillä ennen kuin sen viilipytty menee nurin ja sitten suututtaja pistetään myös siivoamaan ne viilit sieltä lattialta. Ensisijaisesti kolli pyrkiikin puhumaan ennen kuin se alkaa selvitellä asioita fyysisesti ja se kertookin aina, jos jokin asia alkaa sitä häiritä tai suututtaa ennen kuin se varsinaisesti sitten räjähtää käsiin. Jos puhuminen ei kuitenkaan tuota tulosta, niin kannattaa kerätä häntäkarvansa mukaan tai niitä ei näe enää koskaan. Koska Tervakynnen suututtamiseen tarvitaan paljon, leppyy se myös hyvin hitaasti ottaen huomioon, miten paljon sille on varmasti jo ehditty sanoa ennen kuin se päätti suuttua. Suuttuessaankaan nuori kolli ei kuitenkaan ole täydellisen väkivaltainen, vaikka sillä on kyllä tapana antaa vähintään korville, jos kyseessä on tuttu kissa.

Perheestään Tervakynnellä on monta mielipidettä. Se on samaan aikaan ylpeä ollessaan osa Tiikeriraidan sukua, mutta se olisi myös mielellään muistuttamatta sukunsa kotikisujuurista kovinkaan montaa klaanilaistaan. Kaikki soturit eivät nimittäin arvosta kotikissoja, joten miksi luoda turhaa kitkaa, kun sen voi välttää? Asiaa ei kuitenkaan kannata käsittää niin, että Tervakynsi piilottelisi sitä pienen pientä tippaa kotikisuverta itsessään, kollilla kun ei ole tapana hävetä itseään, se vain katsoo asiat siten, että jokaisella olisi mahdollisimman helppo olla. Perhe-elämässä se ei kuitenkaan pärjää kovin hyvin pentujen kanssa. Sille iskee jonkinlainen ahdistus pikkukissojen lähettyvillä ja siksi se myös ihan mieluusti toivoisi pentujen pysyvän emojensa suojissa.

 

Menneisyys

Tervakynsi on syntynyt Myrskyklaaniin, vaikka se ei täysin puhdasverinen klaanikissa olekaan. Sen vanhemmat Paahdesielu ja Hallakuura eivät kuitenkaan olleet pentujen syntymän aikaan leirissä, vaan kaukana vuorilla suorittamassa tehtävää, joten kun Hallakuura putosi rinteeltä ja naarasta luultiin kuolleeksi, päätyikin tuo todellisuudessa loukkaantuneena synnyttämään kallion koloon neljä tervettä pentua. Tervakynsi oli näistä pennuista toisiksi nuorin ja myös tummaturkkisin. Se herättikin täysin valkeassa emossaan ihmetystä, sillä Paahdesielun perheessä ei ainakaan lähimain ollut näkynyt yhtä tummaa kissaa kuin Tervakynsi. Onneksi matkalta palaava, muut matkatoverinsa menettänyt Paahdesielu kuitenkin löysi Hallakuuran ja pentunsa auttaen nuo vuorilta leiriin turvaan.

Pentue oli vanhemmilleen joskus rasittava taakka. Nuori pari ei heti ihan sisäistänyt pentujen vilkkautta, vaikka Paahdesielu ja Hallakuura saivatkin oppia kantapään kautta, miksi noiden omia vanhempia aikoinaan oli ärsyttänyt pentujen jatkuva karkailu. Pentueen vanhin, Koivuvarjo, johdattikin muut sisaruksensa usein leirin ulkopuolelle ja ongelmiin, eivätkä vanhemmat oikein arvostaneet sitä. Eräänä päivänä nelikko kuitenkin törmäsi Silver Mint Leavesiin, Paahdesielun isän emoon, joka oli sattumalta lähtenyt Kaksijalkalasta tullen etsimään kotikisujuuret omaavaa poikaansa. Pennut toivat naaraan leiriin ja sitä seurasi hämmentynyt perhetapaaminen, minkä aikana Tervakynsi sai myös tietää sukulaissuhteistaan kotikisuihin. Kolli ei osannut hävetä sitä millään tavalla. Se lähinnä tunsi olonsa... eksoottiseksi!

Kun pennut pääsivät oppilaiksi, koitti Suuri Tuho. Klaanit olivat kärsineet jo sodan ja ehtineet asettua nuolemaan haavojaan, mutta Tähtiklaani ei näemmä pitänyt ideaa sallittavana. Niinpä taivaalta putoavat kivet tuhosivat järvireviirin lähes täysin metsäpalojen riehussa useammassakin kolkkaa klaanien kotia. Tervakynsi joutui muiden klaanien tapaan pakenemaan. Niitä kuitenkin odotti uusi seikkailu, eikä nuori kolli tahtonut jäädä reviirien raunioillekaan odottamaan kuolemaa. Kokoontuminen Kuulammelle sai klaanit päättämään yhdessä, että nyt olisi lähdettävä. Ajatus tuntemattomasta kutkutti nuoren kollin mieltä, vaikka se ei osannutkaan aavistaa varjojen kävelevän ulos pimeästä metsästä. Pimeä metsä oli alkanut nimittäin toimia. Henget olivat vihaisia, katkeria kokemastaan ja täten Pimeän metsän onnistui kaikessa hiljaisuudessa ajaa Tähtiklaani pois reviiriltään Kadotuksen tuolle puolen. Klaanit eivät tienneet tästä mitään, mutta moni alkoi epäillä jotain tapahtuneen, kun esi-isät eivät enää vastanneetkaan avunhuutoihin. Epäilystä vahvisti vain Pimeän metsän hyökkäys matkalaisten kimppuun. Samassa taistelussa klaani menetti myös sotasankarinsa Tiikeriraidan. Tervakynsi oli surullinen. Ongelmat eivät kuitenkaan loppuneet siihen, sillä myös Hallakuura katosi teille tietämättömille. Pennut eivät tienneet, että todellisuudessa niiden oma isä Paahdesielu oli tappanut Hallakuuran ollessaan Tammikynnen, Pimeän metsän johtajan, riivaamana.

Ongelmien jälkeen aamuaurinko kuitenkin nousi. Sisaruskatras sai soturinimensä, mutta Paahdesielu ei ollut enää entisensä. Isä oli järkyttynyt ja vetäytynyt täysin kuoreensa. Tervakynsi oli huolissaan, mutta samaan aikaan se ei oikein arvostanut sitä, miten Paahdesielu sulki muun elämän murheidensa ulkopuolelle. Se alkoi etääntyä huomattavasti isästään loppumatkan aikana unohtaen tuon lähes kokoaan jo siinä vaiheessa, kun Koivuvarjo muun eri klaanien kissoista koostuvan partion kanssa lähti kiertämään uutta reviiriä. Tervakynsi koki, että se saisi täällä hyvän elämän ainakin siksi aikaa, kun klaanit voisivat palata takaisin. Hälytyskellojen olisi kuitenkin kuulunut soida kovempaa, sillä Pimeä metsä oli edelleen uhka. Miksi, sitä kukaan ei vielä tiennyt. Klaanit kuitenkin hyväuskoisina asettuivat asumaan rauhalliselle ja riistarikkaalle alueelle, kun varjot jatkoivat tanssimistaan pimeillä nummilla.

Myrskyklaanin elo ei alkanut kovinkaan mallikkaasti. Ei ainakaan Tervakynnen osalta. Sen oli oletettua vaikeampi sopeutua uuteen luolaan perustettuun leiriin, sillä se tahtoi nähdä tähtivyön valon herätessään yöllä ja katsoessaan ulos sotureiden pesästä. Luolasto tuntui pimeältä ja painuvan niskaan, mutta ainakin klaani oli siellä suojassa raivoavalta myrskyltä. Pitkään Tervakynsi ei kuitenkaan saanut nukkua, kun se kuuli kauhunkiljaisuja. Välittömästi se nousi ylös ja sai selville, että Varjopentu se siellä huusi vanhempiaan. Mutta tuon vanhemmat olivat yllättäen kuolleet. Pentu käyttäytyi vallan sekavasti ja Tervakynnen oli raahattava kaksi ruumista ja patistettava rauhaton pentu Iltahämärän pesälle ettei koko muu klaani heräisi keskellä yötä Myrskyklaanin yli pyyhkäisseeseen tragediaan. Iltahämäräkään ei osannut sanoa, mikä Varjopennun vanhemmille tuli kun jo itse pentukin sai jonkinlaisen kohtauksen ja menehtyi niille sijoilleen. Iltahämärä ja Tervakynsi tekivät järkytykseltään sopimuksen, että ne kävisivät hautaamassa kolmikon ja raportoisivat sitten Lumitähdelle kaikessa hiljaisuudessa, sillä klaanille oli turha aiheuttaa paniikkia. Kun ne palasivat hautausretkeltään leiriin kuitenkin saapui pahoin haavoittunut partio, mikä oli Tervakynnen merkki jättää Iltahämärä hoitamaan tehtäviään rauhassa.

 

 

Muuta

  • Tervakynnen sukujuuret pohjautuvat osittain kotikisuista, mikä johtuu Tiikeriraidan, kollin edesmenneen isoisän, perimästä. Tiikeriraita ja Vaahterahalla ovat kollin isovanhempia, kun taas Kadotushenki, Kultapiisku ja edesmennyt Valoloiste ovat Tervakynnelle setiä ja tätejä.
     
  • Vuoriklaanin luokse jääneen Kipinäroihun serkku sekä Myrskyklaanin Tuulinietoksen serkku.
     
  • Oli Paahdesielun oppilas.
     
  • Tervakynsi on taitava jäljittämään niin riistaa kuin toisia kissojakin - tai vaikka kaksijalkoja, jos siitä nyt on kyse.

 

Copyright

Luke

yhteiskuvat © Butterfly

©2019 Tervakynsi | Wᴀʀʀɪᴏʀ Cᴀᴛs RPG - suntuubi.com