Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

SYNKKÄMIELI

kuva | yhteiskuva

Ikä 2 vuotta
Sukupuoli Kolli
Sisarukset Ruskopentu ♂ †
Vanhemmat Auringonpimennys ♀ †, Laavakivi ♂ †
Kumppani Ei ole
Pennut Ei ole
Mestari Iltahämärä

Ääni Alessandro Juliani
Soundtrack Lacuna Coil - Heaven's a Lie

 

Ulkonäkö

Synkkämielen ruumiinrakenne on viimeinkin muuttunut siitä luisesta pojankoppelosta vahvemmaksi, ei kuitenkaan tanakaksi, sillä se on saanut hieman massaa sekä lihaksia. Edelleen se on yksinkertaisen solakka, virtaviivainenkin, mutta ei enää yhtä laiha ja heikko kuin aikaisemmin. Kolli on pikemminkin jäntevä ja pitkäkehoinen, ja tuon häntä on kuin pitkä piiska. Nuoren parantajan kallo on kapea, päältä hieman litistynyt, sen kulmat ovat syventyneet ja antaneet sille aikuismaisemmat kasvonpiirteet. Kuononvarsi on hieman normaalia pidempi antaen Synkkämielelle hieman hevosmaiset kasvot, vaikka sitä ei ihan ensisilmäyksellä huomaakaan. Sen korvat ovat suuret ja kartiomaiset, useimmiten terävästi pystyssä. Synkkämieli ei edelleenkään ole kovin suuri kissa, eikä se ensimmäisenä olisi haastamassa kokonsa puolesta riitaa. Se ei silti eroa enää niin rankasti Myrskyklaanin sotureista ollen nyt kokonaan enemmän aikuisen näköinen. Nuorukaisen kulmaukset ovat nyt entistä terävämmät ja sitä uskaltaa sanoa jopa yllättävän komeaksi!

Synkkämieli kantaa päällään tummanruskeaa, värinsä vuoksi jokseenkin likaiselta näyttävää turkkia, joka oikein sivelee sen ruumiinmuotoja parhaalla mahdollisella tavalla. Turkki on laadultaan hyvin tasaista ja todella lyhyttä, kiiltävääkin, mutta ruskea on aina ruskea, joissakin kohdin kuin varjostuksena mustanruskeaan vivahtava. Se on talvisin tiheää ja kesäisin puolestaan ohutta, mutta koskaan se ei päästä kylmää lävitse kuten kuvittelisi. Turkin sävy on hyvin rikas ja auringossa se vivahtaa jopa hieman punertavaan pigmenttiin.

Kollin sielunpeilit olivat pitkään todella pyöreät, jopa säikähtäneen näköiset, mutta nykyään sen luomet ovat hieman laiskasti alhaalla kuin se näyttäisi vakavammalta, ei suinkaan mielenkiinnottomalta. Sen silmäkulmat sekä silmän yläreuna ovat selvästi esillä terävöittäen katsetta entisestään. Väriltään Synkkämielen silmät ovat polttavaa keltaista, joka paistaa ruskean turkin tummasta väristä esiin huomattavalla tavalla. Nenä sekä polkuanturat Synkkämielellä ovat maksanruskeat, eivät kovinkana hyvin turkin ominaissävystä erottuvat.

Synkkämielellä ei ole kovinkaan paljoa arpia näin yleisesti, mutta aikoinaan se sai kasvattiveljeltään Myrskyhaukalta vasempaan ohimoonsa sekä silmän päälle kolme arpea, joiden tielle turkki ei koskaan kasvanut takaisin. Yksi arvista, pisin, menee suoraan silmät ylitse, mutta silmä ei silti ole puhki tai muuten käyttökelvoton. Arpi kuitenkin osui myös silmäluomeen tehden sen alareunaan kulkumatkallaan pienen loven. Kaksi muuta arpea taas ovat aivan silmän vasemmassa ulkokulmassa ja ohimolta alkaen poskella.

 

Luonne

Synkkämieli on kovin pessimistinen persoona, eikä tuota yllätä kovinkaan helposti hymyilemästä. Parantajakolli on tottunut näyttämään neutraalia tai suorastaan myrtynyttä naamaa jokaiselle, sillä se ei tahdo paljastaa ajatuksiaan kenellekään. Synkkämielellä on oikeudentajua, eikä se yleensä tahdo jättää monia pulaan, ja se todellakin halveksii tekopyhyyttä. Synkkämieli ei kuitenkaan ole kaikkien kaveri ja joskus se onkin jopa ystävilleen hankala tavoiteltava. Kollin on henkisesti aina hieman ahdistunut, toisina päivinä enemmän ja toisina vähemmän. Se näkee yllättävän usein painajaisia, millä on vaikutusta sen hieman hermoheikkoon käytökseen.

Synkkämieli noudattaa soturilakia tahtoen olla klaanilleen se oikea apu ja juuri silloin, kun apua tarvitaan. Jokseenkin vähäpuheinenkin se on, mutta ei kuitenkaan täysi tuppisuu jossain pölyisessä nurkassa yksin istumassa. Synkkämieli myös kiivastuu hyvin helposti, eikä sitä saakaan sen jälkeen yhtä helposti rauhoittumaan. Kolli ei välttämättä puhu suutaan puhtaaksi missään seurassa ja se pitääkin usein monia salaisuuksia. On vaikeaa arvata, puhuuko Synkkämieli ollenkaan totta jopa silloin kun se puhuu, mutta yleensä se kertoo kyllä klaaninsa johtajille asiat siten kuin ne ovat sen enempää kiertelemättä.

Synkkämieleltä löytyy kunnioitusta niin Tähtiklaania kuin Pimeää metsääkin kohtaan, vaikka samaan aikaan molemmat karmivat sen selkäpiitä pahemman kerran. Synkkämieli on luonteeltaan vähän sellainen, että se ei välttämättä kykenisi tappamaan ketään. Kolli ei ole tottunut riistämään kenenkään henkeä, vaan parantamaan ja auttamaan uskoen edelleen olevansa juuri siihen tarkoitettu. Se saattaa siis jämähtää tositilanteessa täysin lukkoon huonoin seurauksin. Loppujen lopuksi Synkkämielestä kuitenkin saa pitkäaikaisen ja luotettavan ystävän, jos on kerran onnistunut pääsemään kollin suppeaan ystäväpiiriin. Se ei silti siedä petureita silmissään, vaan räjähtää sähikäisenä kasvoille.

 

Menneisyys

Synkkämieli syntyi Myrskyklaaniin nimellä Multapentu. Sillä oli veli Ruskopentu ja vanhemmat Auringonpimennys sekä Laavakivi. Kollin isä kuitenkin menehtyi ennen pentujen syntymään ilveksen kynsiin, kun suuremmat kissapedot vainosivat kissoja klaanien reviirillä. Auringonpimennys taas noin neljänneskuun pentujen syntymän jälkeen katosi. Edes tuon ruumista ei löytynyt mistään, ei kaluttuja luita. Ei mitään. Kuningatar Apilaloiste otti kaksi pientä kollia hoiviinsa, mutta kukaan ei koskaan kertonut kaksikolle niiden todellisesta syntyperästä.

Kului noin viikko. Ruskopentu sairastui vakavaan tautiin, eikä sairautta pystytty parantamaan. Lopulta nuorempi pentu kuoli saamiinsa sisäelinvaurioihin. Multapennun veli oli ollut syntymästään saakka sairas, mutta erikoinen sairaus paljastui vasta viimemetreillä ennen Ruskopennun kuolemaa. Synkkämieli kuitenkin luuli Valkopennun ja Myrskyhaukan olevan oikeita veljiään, joten asia ei pitkään painanut pennun pienoista mieltä, koska pentuna se ei osannut käsitellä kuolemaa samalla tavalla - ja sille jäi vielä sisaruksia jäljellekin! Meni vain hetki, kun viheryskä vei Valkopennunkin hengen. Jäljelle jäivät vain Myrskypentu ja Multapentu, jotka vielä tähän aikaan pärjäsivät mallikkaasti keskenään. Kun kuningatar Unisydän, Savukynnen kumppani, menehtyi, toinen kuningattaren pennuista, Hämähäkkipentu, siirtyi Apilaloisteen hoidettavaksi. Kolmella kollilla olikin aina välillä kinaa turhistakin asioista ja usein sitä oli vaikeaa saada loppumaan. Kolmikkoa sai joskus olla irrottamassa toistensa turkeista, mikä meni jo yli. Onneksi Myrskypennusta tuli oppilas, niin pesässä oli enää kaksi pentua.

Kuukautta myöhemmin Multatassukin sai oppilasnimensä. Nuoren kollin mestarina toimi pari kuuta Viherloimu, mutta sitten Tähtiklaani antoi Iltahämärälle merkin, että Multatassusta täytyisi tulla parantajaoppilas. Ruskea kolli koki tämän iloisena yllätyksenä, sillä se oli haaveillut pitkään pääsevänsä parantajaoppilaaksi. Klaanin fyysinen puolustaminen ei ollut sen tehtävä, vaan muiden auttaminen. Samoihin aikoihin klaanista katosi viisi kissaa. Noiden joukossa olivat Apilaloiste sekä Hämähäkkipentu. Multatassu oli ymmällään.

Sitten tapahtui se, minkä Apilaloiste oli salannut Multatassulta ja Myrskytassulta: Tiikeriraita lipsautti, että Multatassu ei ollut Apilaloisteen pentu, ja Myrskytassun isä (jonka nimi ei ollut tiedossa kaksikon pentuaikoina) oli Savukynsi. Silloin Multatassun ja Myrskytassun välit hiertyivät todella tulehtuneiksi, sillä Myrskytassun mielestä Multatassun ilmaantuminen Apilaloisteen hoiviin aiheutti vain ongelmia. Multatassu myös puolusteli Tiikeriraitaa ja Apilaloistetta, sillä ehkäpä sille oli syynsä, miksi pentujen ei tahdottu kuulevan Savukynnestä saatika siitä, että Apilaloiste ei ollut Multatassun oikea emo. Oppilaat eivät kyenneet keskustelemaan samaan malliin, koska Multatassu ei Myrskytassun mukaan ymmärtänyt asiaa oikein. Nuori parantajaoppilas pahoitti syvällä sisimmässään mielensä, koska se menetti veljenään pitämänsä kissan.

Kun koitti aika lähteä parantajien kokoontumiseen Kuulammelle, Multatassu sai parantajanimensä. Kun Iltahämärä oli nimeämässä Multatassua Multakäpäläksi, Tähtiklaani astui väliin ja muutti kollin koko nimen Synkkämieleksi. Se ei selitellyt tekojaan, mutta Synkkämieli tiesi nimen merkityksen. Nuori kolli oli nähnyt välähdyksiä jostakin pimeästä, mutta se ei osannut ymmärtää, mitä ne saattoivat tarkoittaa. Tähtiklaanilla kuitenkin oli suunnitelmia, ja Synkkämielestä tehtiin ahdistuksen sanansaattaja.

Lopulta Suuri tuho koitti, aivan kuten oli ennustettu. Synkkämieli ei oikeastaan ollut kovinkaan yllättynyt, kun klaanit joutuivat pakenemaan omilta reviireiltään. Kaikki vaelsivat Kuulammelle hakemaan turvaa Tähtiklaanilta, mutta soturiesi-isät olivat täysin hiljaa. Synkkämieli kuitenkin sai eräänä yönä yhteyden Tähtiklaaniin. Se sai kuulla ennustuksen kasvattiveljestään Myrskyhaukasta sekä Paahdesielun ja Hallakuuran pennuista. Klaanit olivat kuitenkin lähdössä kohti tuntematonta, joten Synkkämieli joutui jättämään pohtimisen sikseen. Ainakin hetkeksi. Klaanit vaelsivat kylmän talven tuiskussa kohti uutta kotiaan, täysin tietämättöminä siitä, että tulisivatko ne koskaan löytämään mitään. Matkalla myös selvisi viimeinkin, miksi Tähtiklaani oli hylännyt klaanit: Pimeän metsän henget olivat vallanneet esi-isien taivaat kokonaan itselleen ajaen Tähtiklaanin Kadotuksen tuolle puolen. Pimeän metsän henget keräsivät voimiaan voidakseen aineellistua maahan ja kostaa elämänsä aikana kokemansa vääryydet: ja klaanit olisivat etusijalla. Parantajaoppilas seisahtui sillä hetkellä ja kääntyi lähteäkseen takaisin järvelle. Taivasklaani ei tiennyt tästä vaarasta ja koska se oli jätetty tahallaan jälkeen, koki Synkkämieli jonkinlaisen tarpeen palata suojelemaan viidestä klaanista uusinta. Matkallaan takaisin Synkkämieli kuitenkin törmäsi Taivasklaanin Villiloikkaan ja tuon mukana kulkeneeseen Sirppipentuun, joiden tietojen mukaan Taivasklaani oli tuhottu. Synkkämieli oli järkyttynyt, mutta se uskoi, että Sacra ja Heavy Rain eivät olleet saaneet kaikkia hengiltä. Niinpä se kahden taivasklaanilaisen rinnalla lähti etsimään kaksikon klaania saattaakseen sen takaisin yhteen.

 

Muuta

  • Kun Synkkämieli sai parantajanimensä, Tähtiklaani vaihtoi kokonaan sen nimen; huhujen mukaan sen olisi kuulunut olla Multakäpälä, mutta se vaihdettiinkin Synkkämieleksi.
     
  • Kollin entinen mestari, soturioppilaana, oli Viherloimu.
     
  • Parantajien tavoin nuorukainen kykenee tunnistamaan erilaiset yrtit ja niiden käyttötarkoitukset ulkoa, eikä se siksi epäröikään taitojensa kanssa. Synkkämielellä on myös taito, tai tavallaan kyky, nähdä vain ennustiksista ne pimeimmät.
     
  • Synkkämieli on kiinnostunut ainoastaan kolleista, mutta se ei tuo asiaa mitenkään julki, joten monikaan, jos kukaan, ei asiasta tiedä. Kolli on myös hieman vainoharhainen parisuhteiden osalta, joten sen ei ole helppo osoittaa kiintymystään kehenkään.
     
  • Synkkämieli on tietämättään sukua isänsä Laavakiven veljen Kivihiilen pennuille. Noista Elohopea on luopio ja Kaaoskirous Taivasklaanin soturi. Synkkämieli luettelee myös Myrskyhaukan edelleen veljekseen, vaikka kaksikolla ei ollut minkäänlaista verisidettä.

 

Copyright

Luke

yhteiskuva © Butterfly

©2019 Synkkämieli | Wᴀʀʀɪᴏʀ Cᴀᴛs RPG - suntuubi.com