Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

PAAHDESIELU

kuva | pelikohtaus

Ikä 3½ vuotta
Sukupuoli Kolli
Sisarukset Kultapiisku ♀, Kadotushenki ♂, Valoloiste ♀ †
Vanhemmat Vaahterahalla ♀, Tiikeriraita ♂ †
Kumppani Hallakuura ♀ †
Pennut Koivuvarjo ♂, Iltahehku ♀, Tervakynsi ♂, Lehtipisara ♀ †
Oppilas Syystassu
Ääni Jüri Pootsmann
Soundtrack Zack Hemsey - See What I've Become

 

Ulkonäkö

Paahdesielusta saa heti kättelyssä soturimaisen ja jämäkän kuvan, sillä siltä löytyy niin kokoa kuin tervettä massaakin. Kollin keho on kissapetomaisen notkea ja pitkä, rakenteeltaan kuivan lihaksikas ja hyvin tasapainoinen. Se kantaa itseään arvokkaasti, kartiomaiset korvat korkealle päälaelle asettuneina ja katse tuimana kuin sappi. Soturin kallo on maskuliininen, korkeaotsainen ja tarkkapiirteinen sen kulmien asettuessa hieman vinosti sinivihreiden ovaalisilmien ylle. Paahdesielun suurin voima löytyy sen tukevista käpälistä, joiden voima piilee lihaksikkaissa takareisissä. Tassut sillä ovat suurehkot, eivät kuitenkaan lapiomaiset, ja suojiinsa ne kätkevät sirppimäisesti kaartuvat vaaleat pedonkynnet. Pitkän rankansa päätteeksi Paahdesielun pitkä häntä tavoittelee yleensä maata, eikä se kovinkaan usein nosta sitä kantapäidensä yläpuolelle. Tämä piirre tuo siihen vielä ripauksen lisää yhtäläisyyksiä suurten kissapetojen kanssa.

Kollisoturin karva on tasalaatuista, tiheää ja kaksikerroksista. Sen väritys on periytynyt kollin isän puolelta, joka sattui olemaan puoliksi kotikissa, bengalirotuinen kaiken päälle. Marmorisesta turkista onkin tullut suvun ominaispiirre, eikä tarvitse paljoakaan arvailla, kuka kuuluu Myrskyklaanissa mihinkin sukuun. Paahdesielun karva ei kuitenkaan ole marmorijuovaista, vaan täynnä avonaisia bengalitäpliä. Täplät muuttuvat sen hännässä, kyynärvarsissa, kaulalla sekä kasvoissa kevyeksi raidoituksesi, kun taas muualla kehossa täplät erottuvat hyvin raidoista. Paahdesielun hännänpää on musta kuten muutkin bengalimerkit, samoin sen jalkapohjat. Otsasta löytyy monikerroksinen, täten hieman epäselvä M-kuviointi ja kuononvarsi on normaalia turkkia hieman tummempi. Pääväritykseltään soturi taas on kullanvaalea kuin Saharan hiekka, puolivalkeaa sävyä löytyy vain kuonosta ja hieman leuan alta.

Koska Paahdesielu on säilynyt sen suuremmalta runnomiselta, ei sen kehossa ole hirveämmin myöskään arpia. Tämä ei tarkoita etteikö se olisi osallistunut koskaan taisteluun ja saanut vekkejä, mutta mitään movin pysyvää sille ei ole jäänyt. Tavallaan kolli pitää arvettomuuttaan tietynlaisena voitonmerkkinä, vaikka se ei hirveämmin paistattelekaan päivää muiden suosiossa. Paahdesielun olemus on pikemminkin torjuva ja vähäsanainen, eikä se vaikuta ystävystyvän helposti kenenkään kanssa.

 

Luonne

Paahdesielu tuntuu olevan sisäisesti hukassa, vaikka sitä ei helposti huomaa päälle päin. Kolli hakeutuu erilaisiin tilanteisiin, mutta loppujen lopuksi se ei tiedä, mitä se niissä tekee tai mitä siitä halutaan. Se ei ole hirveän avoin tunteistaan ja siksi se vastaakin todennäköisemmin tuumailuun säästä kuin kysymyksiin miten sen päivä on mennyt. Kollisoturi yrittää olla mahdollisimman sosiaalinen ja sulautua massaan, jotta se herättäisi mahdollisimman vähän epätoivottua mielenkiintoa, sillä vaikka se uskoo olevansa oikeassa, se tietää etteivät kaikki hyväksy sen toimia. Paahdesielu ei kuitenkaan ole valmis perääntymään, ei nyt, kun se on edennyt jo niin pitkälle ettei se voi kääntyä enää takaisin.

Kolli ei nelipentuisesta perheestään huolimatta ole koskaan ollut se isä, jonka sen pennut olisivat tarvinneet. Paahdesielu ei omaa laisinkaan piirteitä perheensä huolenpitoa varten ja se vaikuttaakin usein hyvin tunnekylmältä, kun tulee kyseeseen omien jälkeläisten kasvattaminen. Paahdesielu kykenee kuitenkin jonkinlaiseen kontaktiin perheensä kanssa, vaikka siitä on vaikeaa saada lohduttavaa, kaitsevaa saatika huolenpitävää kuvaa, joka olisi suunnattu nuorempiin kissoihin. Paahdesielu lähinnä uskoo muiden hoitavan ylimääräisen hyysäämisen, eikä sillä niinkään ole aikomuksia osallistua siihen nyt tai jatkossa. Tilanteisiin puuttumattomuus ei kuitenkaan kerro sitä, miten se tosissaan välittää perheestään ja varmasti kuolisi noiden puolesta. Se ei vain ole hyvä näyttämään tärkeimpiä tunteitaan uskoa, että ne ovat vain tiellä.

Soturi on katuvainen persoona, mutta tämä luonteenpiirre ei silti estä sitä tekemästä asioita. Paahdesielu välttelee turhia konflikteja ja hoitaa omat asiansa, mutta se ei myöskään kysy lupaa jotain tehdessään. Sillä on tosi vankka maailmankuva sekä tietynlaiset vaatimukset muita kohtaan, joten sillä ei ole tapana jäädä seuraamaan sivusta, jos jokin on menossa pieleen sen standardeissa. Kollia voisi haukkua täten jopa uskottomaksi, mutta se itse kokee olevansa uskollinen ja jopa oikeudenmukainen pyrkiessään muuttamaan asioita omalla katsomallaan tavalla klaanille edukkaammiksi. Näiden ajatusten myötä sille on syntynyt myös jos jonkinmoisia luottamusongelmia, eikä varmasti löydy montaakaan kissaa, jotka kykenevät kertomaan sen sielunelämästä jotain todenmukaista. Paahdesielu elää omilla ehdoillaan, mutta se elää klaanilleen.

 

Menneisyys

Kolli syntyi kolmen sisaruksensa kanssa Myrskyklaaniin kuningatar Vaahterahallalle sekä soturi Tiikeriraidalle, sotasankarille, joka päätti Suuren Sodan surmaamalla kulkukissa Sawin. Hän on pentueen toisiksi vanhin, vanhempi on ainoastaan Kultapiisku. Kaksi nuorempaa ovat Kadotushenki sekä edesmennyt Valoloiste, Tiikeriraidan aikaisemman tyttären mukaan nimetty naaras. Paahdesielun pentuajat olivat aivan tavalliset; se leikki sisaruksiensa kanssa ja karkasi joskus leiristä, mitä pennut eivät saaneet tehdä. Kolli oli onnellinen perheensä kanssa suurimman osan päivistä - aina siihen saakka, kun ne karkasivat taas ja saivat huudot niskoilleen.

Kun sisaruksista tuli oppilaita, Paahdesielu sai mestarikseen soturi Viherloimun. Kolli osasi käyttäytyä koulutustuokiolla ja se oppikin hyvin nopeasti. Viherloimu kehui Paahdesielua monta kertaa hyväksi oppilaaksi, mikä herätti nuorukaisessa ylpeyttä itseään kohtaan, koska se oli noihin aikoihin kohtuullisen suosittukin klaaninsa oppilaiden parissa. Oppilasajat kuitenkin tulivat ja menivät. Paahdetassusta sisaruksineen tuli sotureita; Kultapiisku, Paahdesielu, Kadotushenki ja Valoloiste. Tiikeriraita ja Vaahterahalla olivat ylpeitä pennuistaan. Nimitysmenojen aikoihin Paahdesielu oli iskenyt silmänsä Kuutamotähden tyttäreen, Hallatassuun. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Tiikeriraita varoitteli Paahdesielua iskemästä silloista Hallatassua, mutta kolli ei kuunnellut. Paahdesielusta tuli Hallatassun mestari tuon koulutuksen loppuajaksi, jolloin kaksikon välit alkoivat ihmeen kaupalla lämmetä.

Sitten Valoloiste tuli tiineeksi epäonnisen sattuman kautta. Tuo synnytti parin kuun päästä kollipennun, joka sai nimekseen Kipinäpentu. Kipinäpennulle oli ennustettu tehtävä kaukana vuorilla, ja Valoloiste oli pyytänyt Paahdesielua pitämään huolta pojastaan. Vaahterahalla muuttui kuitenkin hyvin myrkylliseksi pentua kohtaan, eikä Paahdesielu pitänyt siitä. Tiikeriraitakin alkoi huomata kumppaninsa vakavasti muuttuvan luonteen, sillä Vaahterahallasta tuli sulkeutunut ja äkäinen. Lopulta vanhempien välit menivät poikki Paahdesielun menettäessä kunnioituksensa isäänsä kohtaan joksikin aikaa.

Asioita alkoi tapahtua; Paahdesielu lähti Apilaloisteen, Hallakuuran, Hämähäkkipennun ja Kipinäpennun kanssa matkalle, joka johti koko joukon Vuoriklaanin luokse. Vuoriklaani ei ollut Tähtiklaanin suojeluksessa, mutta jostakin syystä Kipinäpennun oli jäätävä auttamaan tuntematonta klaania. Tavallaan Paahdesielu oli helpottunut, että tummaturkkinen pentu ei joutunut enää kestämään Vaahterahallan vihaa, mutta se oli myös vihainen vanhemmilleen. Samalla matkalla Hallakuura myös putosi rotkoon. Naaras oli kuitenkin elossa ja tuo oli synnyttänyt Paahdesielun neljä pentua vuoristoon ja onnekseen palaava Paahdesielu löysi kumppaninsa vielä sattumalta. Apilaloiste ja Hämähäkkipentu menehtyivät Tähtiklaanin päätöksien vuoksi, mikä kaivertaa edelleen Paahdesielun mieltä. Se menetti melkein jokaisen matkatoverinsa... ja kaikki se melkein turhaan. Tähtiklaani ei kuitenkaan koskaan kertonut, miten Vuoriklaanilla tulisi olemaan vielä osa ja arpa esi-isien asettamassa pelissä!

Kun Paahdesielu ja Hallakuura palasivat yhdessä Myrskyklaaniin, Paahdesielun oli kerrottava Kuutamotähdelle matkasta. Kolli ei kertonut kaikkea, mutta sen minkä se tiesi. Paahdesielu ei tiennyt, oliko Kipinäpentu saanut suoritettua tehtävänsä vai ei. Parin kuun päästä kuitenkin koitti tuho. Se turmeli klaanien reviirit, tappoi kissoja ja poltti Myrskyklaanin metsän. Kaikki viisi klaania pääsivät kokoontumaan Kuulammelle, jolloin nuo päättivät yhteisen kohtalonsa. Ja se kohtalo oli Paahdesielun mielestä hyvin vääristynyt. Neljä klaania, Taivasklaania lukuunottamatta siis, lähtivät matkaan kohti tuntemattomia seutuja. Sinä aikana Pimeän metsän kissat olivat alkaneet varjostaa yhä enemmän nuoren soturin mieltä. Tammikynsi, Paahdesielun isoisä ja Tiikeriraidan isä, aikoi johtaa Pimeän metsän kissat uuteen loistoon. Tuo kertoi, että Tähtiklaani oli ajettu pois omalta reviiriltään Pimeän metsän ottaessa vallan. Ja... Paahdesielu sai järkytyksekseen myös kuulla, että sen pennut olivat osa jotain ennustusta - kollin omien sanojen mukaan 'julmaa leikkiä' -, joka voisi pysäyttää Pimeän metsän toimet. Kolli kuitenkin tahtoi suojella pentujaan jopa hengellään ja niin se pyrki eristämään nuo Tähtiklaanin tahdolta oman siipensä suojaan. Asiat kuitenkin kääntyivät täysin päälaelleen, kun Tammikynsi valtasi Paahdesielun kehon ja mielen itselleen. Kolli päätyi siis omaa tahtoaan vastaan tappamaan kumppaninsa Hallakuuran kylmän tunteettomasti, vaikka kollin sisällä kaikki solut huusivatkin vastaan. Oli kamalaa olla vastuussa oman kumppaninsa kuolemasta, mikä sai Paahdesielun suistumaan raiteiltaan.

Matkan ensimmäisen lepotauon aikana nimitettiin muutamia uusia oppilaita sekä metsästettiin ja mitä nyt ennen kaikkea levättiin. Pimeän metsän kissat kuitenkin aineellistuivat maan päälle, jolloin klaanit joutuivat sotimaan hengestään, jälleen kerran. Paikalle saapui kuitenkin myös Saw, joka haastoi Paahdesielun isän Tiikeriraidan. Kaksikko juoksi vuoristoon yllättävä taho, Sacra, perässään. Paahdesielu ei ymmärtänyt, mitä kulkukissojen nykyinen hopeanharmaa johtaja teki sillä alueella, mutta sen verran kolli kyllä tiesi, että tuo oli järkyttynyt kuolleen veljensä näkemisestä. Tietenkin tuo siis lähti perään, mutta niin lähti Paahdesielukin. Soturi ajautui taisteluun Sacraa vastaan yrittäessään suojella isäänsä kahden kulkukissan raivolta. Paahdesielun onnenkantamoinen oli sillä hetkellä hyvin tärkeässä asemassa: se sai pudotettua Sacran rinnettä pitkin hieman alemmas, jolloin mahdollisuus lähteä Tiikeriraidan perään avautui jälleen. Tiikeriraita kuitenkin johdatti Sawin vuorimajaan päättäen sillä oman kohtalonsa. Paahdesielu yritti auttaa, mutta kun se pääsi sisälle saakka, Saw oli jo vienyt Tiikeriraidalta tajun aikeissa nyt tappaa tuon. Paahdesielu kävi valkoisen henkikissan kimppuun, mutta joutui melkein heti itsekin altavastaajaksi. Saw raateli nuoremman kollin henkihieveriin päättäen melkein kokonaan sen päiät, mutta silloin Tiikeriraita nousi ylös pakottaen Sawin perääntymään. Lopulta kaksikko iskeytyi läpi vuorimajan ikkunasta Paahdesielun pystyessä vain katselemaan; haavoittuneena ja vertavaluvana tomuiselta lattialta. Tiikeriraita ja Saw putosivat rotkoon päättäen viimein pitkään jatkuneen kissa ja hiiri -leikkinsä. Molemmat saivat viimein rauhan toisiltaan. Paahdesielu ryömi ikkunalle, mutta kolli ei nähnyt enää isäänsä saati sitten Sawia. Järkyttävä suru sekä raivo täyttivät kollin mielen. Se oli menettänyt yhden elämänsä tärkeimmistä kissoista. Pian kolli kuitenkin menetti tajuntansa.

Herättyään Paahdesielu joutui lähtemään takaisin klaanien luokse. Se ei tiennyt, että Sacra oli käynyt aivan hänen vieressään. Soturin henki oli ollut vaakalaudalla sen ollessa tajuton, mutta jostakin syystä Sacra oli säästänyt Paahdesielun hengen. Ainoastaan veriset käpälänjäljet kielivät toisen kissan käyneen Paahdesielun vieressä ikkunalla. Paahdesielu pääsi turvallisesti alas vuorilta, mutta toisin kuin se oli odottanut, se ei päätynytkään keskelle taistelua. Aukiolla oli aivan hiljaista. Soturit hoitivat haavojaan, mutta yksi loukkaantuminen järkytti kollia eniten: Kadotushenki. Kolli riensi veljensä luokse, mutta tuo oli todella heikko. Paahdesielu joutui kertomaan koko perheelleen Tiikeriraidan kuolemasta, surullisin mielin. Kolli eli monta tuntia pelossa, että se menettäisi Kadotushengenkin samana yönä, mutta onneksi rakas veli saattoi vielä jäädä kollin rinnalle. Isän ja veljen menetys yhtä aikaa olisi ollut aivan liian raskasta. Kyseisen taistelun jälkeen myös kollin pennut saivat soturinimensä. Paahdesielu oli noista ylpeä, vaikka Tiikeriraidan kuolema varjostikin sen mieltä.

Ei mennyt enää kuin reilu viikko, kun klaanit pääsivät saapumaan uusille reviireilleen. Paahdesielu oli skeptinen koko asian suhteen, mutta tutkimuspartion lähdettyä matkaan kolli oli jo huutaa vastalauseensa väliin: Koivuvarjo oli menossa mukaan! Paahdesielu ei tahtonut päästää vanhinta poikaansa haavoittumaan minnekään hullulle retkelle, ei silloinkaan, vaikka se oli klaanin hyväksi! Se ei todellakaan tahtonut menettää seuraavaa perheenjäsentä niin lyhyessä ajassa! Partio kuitenkin palasi nummen laidalla lepäävien klaanien luokse ehjin nahoin, mutta Koivuvarjolla näytti olevan muutakin kerrottavaa Lumitähdelle ennen Myrskyklaanin matkaanlähtöä. Aikaa ei kuitenkaan hukattu ja Myrskyklaani ylitti kosken pitkin kaatunutta runkoa uudelle reviirilleen.

Leiri sijoitettuun lähellä Metsäjärveä olevaan kallioluolaan suojaan luonnonvoimilta ja toisilta kissoilta. Tottuminen kuitenkin veisi aikaa, eikä Paahdesielu ollut edes valmis sitoutumaan uuteen paikkaan. Sen sydän kaipasi kotiin Järvireviirille. Soturin koko elämä oli siellä - jopa Hallakuura! Niin kovasti kuin kolli ei tahtonut virhettään muistaa, se tahtoi kääntyä ja kävellä lumeen painuneita jälkiään pitkin taaksepäin. Joka tapauksessa se joutui jäämään. Ja se jäikin, vain klaaninsa vuoksi. Paahdesielu huomasi Koivuvarjon vallanjanon ja vaarallisuuden, eikä se voinut katsoa pitkään sivusta poikansa alkavaa sotaa klaanin hyvinvointia vastaan. Lumitähden nimittäessä Hopeasalamankin varapäälliköksi Koivuvarjo mutta niin Paahdesielukin pettyivät. Kolli ei kuitenkaan missään nimessä antaisi poikansa vaarantaa tilannetta, vaikka Lumitähti tuntuikin olevan täysin ummikko Pimeän metsän uhkaa kohtaan. Välittivätkö Myrskyklaanin johtajat edes? Miksi kukaan ei tehnyt mitään? Niinpä kasvava huoli sai Paahdesielun kääntymään Kadotushengen puoleen ja kertomaan suunnitelmastaan vaihtaa valtaa Myrskyklaanissa: tällä kertaa kuitenkin sen pitkään ansanneiden käpäliin. Vaikkakaan ei päällisenä asiana, niin Paahdesielu kuitenkin koki vääryyttä, kun sen isä Tiikeriraita ei aikoinaan ollut saanut tarpeellista kiitosta uskollisuudestaan - ja silkasta sankaruudestaan. Se tahtoisi korjata tuon vääryyden ja näyttää isälleen, missä tuo ikinä olikaan, että bengalikissojen suvussa oli vielä voimaa. Voimaa, joka pelastaisi klaanin vielä kerran. Asiat eivät kuitenkaan kääntyneet kuten kolli oli odottanut; Hopeasalama kuuli sen ja Kadotushengen käymän keskustelun, mikä johti siihen, että Paahdesielun oli pakko eliminoida varapäällikkö heti.

 

Muuta

  • Paahdesielulla on kotikisujuuria isänsä puolelta, minkä takia tuolle onkin periytynyt bengalikissan ulkonäkö aika pitkälti. Kollilla on ollut hieman vaikeuksia hyväksyä kotikisujuurensa, mutta pikkuhiljaa se alkaa päästä asiasta ylitse.
     
  • Paahdesielulla on neljä pentua: Koivuvarjo, Iltahehku, Tervakynsi ja Lehtipisara. Sillä oli ennen kumppani nimeltä Hallakuura, edesmenneen Kuutamotähden tytär, mutta erinäisten tapahtumien takia Hallakuura on nyt kuollut.
     
  • Oli Koivuvarjon mestari.
     
  • Paahdesielun taidot perustuvat sen vahvaan ja notkeaan rakenteeseen. Kolli ei ole mikään heikko soturi, joten sen kanssa kannattaa miettiä kahdesti, onko se hyvä haastaa taisteluun!

 

Copyright

Luke

©2019 Paahdesielu | Wᴀʀʀɪᴏʀ Cᴀᴛs RPG - suntuubi.com