Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

MYRKKYHAMMAS

vartalokuva | puolikuva

Ikä 5 vuotta
Sukupuoli Kolli
Sisarukset Burning Flame ♂ †, Sirppikynsi ♂ †, Tuulikäpälä ♀ †
Vanhemmat Suzume ♀ (?), Hank ♂ (?)
Kumppani Enigma ♀
Pennut Hunter ♂, (nimetön) ♀ †
Oppilas Ei ole
Soundtrack Call of Duty: Modern Warfare 2 - End Game | Aviators -
Rebâtir (Freedom Cry)

 

Ulkonäkö

Myrkkyhampaan turkki on pohjaväriltään valkoinen. Niskasta selkää pitkin hännänpäähän kulkee vaaleanharmaa, paksu raita, josta muut kehossa olevat raidat haarautuvat. Tuo paksu raita alkaa haarautumalla melko suurista, vaaleanharmaista korvista. Raitoja on käpälissäkin ja ne ovat muodoltaan epäsäännöllisiä ja katkeilevia. Vatsassa on jonkin verran pieniä täpliä, ja kaulassa raidat melkein yhdistyvät. Myrkkyhampaan turkki on melko ohutta, minkä vuoksi siitä ei ole juurikaan apua kylmällä säällä. Lehtikadon aikaan kollin on pidettävä itsensä lämpimänä muilla tavoin kuin turkkiinsa turvautumalla. Ohuutensa ja vaalean värinsä ansiosta se on kuitenkin erinomaisen hyödyllinen viherlehden ajan kuumina päivinä, jolloin Myrkkyhampaalle ei puolestaan tule niin kuuma kuin paksu- ja tummaturkkisemmille kissoille.

Kollilla on myrkynvihreät, kapeat silmät, joiden pupilli on useimmiten pelkkä ohut viilto. Hänen häntänsä on pitkä ja taipuisa, ja Myrkkyhammas on muutenkin notkea. Tummat kynnet ja hieman kellertävät hampaat ovat terävät ja pitkät. Myrkkyhampaan kulmahampaat ovat jonkin verran tavallista pidemmät, mutta se ei haittaa kollin purentaa, vaan pikemminkin parantaa, koska hampaat uppoavat syvemmälle uhrin lihaan. Myrkkyhampaalla on erittäin laiha keho, mikä on helppo huomata ohuen turkin vuoksi. Kollilla on myös pitkät käpälät. Koska Myrkkyhammas on muutenkin aika kevytrakenteinen, eivät hänen käpälänsäkään ole mitenkään mainittavan vankan näköiset. Ne ovat pikemminkin solakat ja nopeat. Luonnossa eläminen on suonut kollin kehon kehittyä voimakkaaksi. Myrkkyhampaan keho on virtaviivainen, mikä antaa tuon liikkeisiin omalta osaltaan korostettua notkeutta ja hallintaa ja ulkonäköön hieman komeutta. Viiksetkin ovat pitkät ja väriltään ovat valkoiset. Nenä ja polkuanturat ovat mustat. Kolli on suurikokoinen, mutta ei enää aivan nuori, joten se alkaa näkyä jo hänen ulkonäössäänkin. Hän ei ole aivan niin nuorekkaan näköinen ja notkea kuin ennen. Myrkkyhampaan kehossa on joitakin arpia, kuten vasemmassa korvassa oleva repeämä ja muutama viilto poskessa.

 

Luonne

Myrkkyhammas on toisinaan äkkipikainen, mutta hän osaa lopettaa yleensä ajoissa. Hän ei ole seurallinen, eikä tarvitse muita ympärilleen seuraksi. Kolli on kovaluonteinen, muttei säälimätön. Häntä ei saa helposti alistettua, koska kolli on oppinut nuorukaisena ennen klaaneihin liittymistään, että alistuminen voi tarkoittaa kuolemaa. Hän on uskollinen harvoille ystävilleen. Myrkkyhammas inhoaa kaksijalkoja ja niiden lemmikkejä. Kolli ei kuitenkaan ole pitkävihainen. Hän pyrkii toimimaan klaaninsa parhaaksi, mutta hän saattaa olla joskus itsekäs. Myrkkyhammas päättää itse, kenelle on uskollinen ja ketä tottelee. Hän ei ota käskyjä vastaan sellaisilta kissoilta, joiden katsoo olevan heikompia ja alempiarvoisia. Kolli ratkaisee asiat mieluummin voimankäytöllä kuin puhumalla, mikä saattaa johtua siitä, että Myrkkyhammas ei pidä itseään hyvänä puhujana. Hänestä saattaa saada useinkin sellaisen kuvan, että hän on riidanhaastaja. Hän ei kuitenkaan ole itsetuhoinen, vaikka uhkarohkeutta kollilta silti löytyy melkein vaikka muille jakaa. Myrkkyhammas osaa järkeillä ja käyttää päätään, eikä siksi usein tee mitään typeryyksiä. Hänen ajattelukykynsä voi sumentua, jos hän on todella vihainen. Hän pysyy sanojensa takana ja hänen päätään on vaikea kääntää, ellei osaa esittää jotakin hyvää syytä, miksi hänen pitäisi muuttaa mielipidettään tai päätöstään. Vihaisena kolli voi sanoa asioita ja uhkauksia, joita ei silti välttämättä tosissaan aio toteuttaa. Hän pystyy tappamaan, mutta tekee niin vain silloin, jos se on välttämätöntä. Myrkkyhampaalta ei kannata ruinata tai anella mitään, sillä se saa hänet helposti suutahtamaan. Jos kolli sanoo mielipiteensä kerran, sen pitää hänen mielestään riittää.

 

Menneisyys

Myrkkyhammas syntyi kotikissaksi. Kollilla oli kolme sisarusta: kaksi veljeä nimeltä Taffel ja Michael sekä sisko nimeltä Wind. Kaksijalat nimesivät Myrkkyhampaan Raiksi. Sisarukset olivat hyvin läheisiä ja luottivat toisiinsa kaikessa. Ja sen takia noille olikin hirveä kokemus joutua erilleen. Rai ja Wind vietiin kaksijalkojen luota kolmen kuun ikäisinä. Sisko ja veli pääsivät samaan kotiin, mutta menettivät joka tapauksessa kaksi muuta sisartaan. He luulivat, etteivät enää koskaan tapaisi toisiaan.

Kului monta kuuta. Rai ja Wind olivat sopeutuneet uuteen kotiinsa järven rannalla sijaitsevalla maatilalla. Hevostalli oli sisarusten suosikkipaikka niihin aikoihin. Nuo viihtyivät enemmän ulkona ja söivät mieluummin tallista löytyviä hiiriä kuin kaksijalkojen tarjoamaa ruokaa. Kaksijalat kohtelivat Raita ja Windiä hyvin. Nuo eivät olleet pöljempiä isäntiä, oikeastaan yksiä parhaista, joita kotikissa voi toivoa. Silti Rai ja Wind tylsistyivät elämäänsä, joka oli joka päivä samanlaista. He eivät olleet poistuneet maatilalta sen jälkeen, kun olivat sinne saapuneet. Kaksikko päätti kokeilla, minkälaista oli elää villeinä kissoina. Niinpä he lähtivät ladosta ja muuttivat asumaan järven vastarannalla sijaitsevaan metsään. He löysivät sieltä hylätyn kaksijalkojen talon ja tekivät siitä uuden kotinsa. Niin alkoi heidän elämänsä vapaina kissoina.

Eräänä päivänä, ollessaan noin kuuden kuun ikäisiä, Rai ja Wind tapasivat metsässä vieraan kollipennun nimeltä Palo. Tuo oli pakomatkalla ja halusi kahden sisaruksen apua. Rai ja Wind kysyivät, miksi ja mitä nuorukainen, joka oli heitä nuorempi, halusi paeta. Palo vastasi, että asui syvemmällä metsässä. Tuolla oli vielä hetki sitten ollut vanhemmat. Kissaperhe oli asunut hylätyn kaksijalkojen pesän raunioissa, jonne he olivat muuttaneet kauempaa vain päiviä aiemmin. Heidän kotiinsa oli äskettäin hyökännyt ryhmä kulkukissoja, jotka olivat tappaneet Palon molemmat vanhemmat ja tehneet noille sitä ennen muita kauheuksia vain sen vuoksi, etteivät nuo olleet halunneet liittyä kulkukissojen joukkoon. Palo oli juossut pakoon, mutta oli varma, että kulkukissat olivat hänen perässään. Rai ja Wind halusivat auttaa nuorempaa pentua piiloutumaan ja lähtivät juoksemaan tuon kanssa metsän halki. He olivat oppineet tuntemaan metsän niiden viikkojen aikana, jotka olivat siellä asuneet. He eivät kuitenkaan olleet tienneet, etteivät olleet järvellä yksin. He eivät olleet kohdanneet kulkukissoja aiemmin, vaikka nuo olivat asuneet järvellä ja hieman syvemmällä metsässä jo ennen kahden entisen kotikisun saapumista. Heidän tiensä eivät sattumalta olleet ristenneet. Rai ja Wind veivät Palon sille kaksijalkojen pesälle, jonka raunioissa he itse asuivat. He sanoivat, että olivat kaivaneet talon perustuksiin suojapaikkoja nukkumista varten ja käskivät Palon mennä yhteen heidän kaivamaansa koloon piiloon. Heidän suunnitelmassaan oli aukko, jota he eivät niin nuorina ja kokemattomina tajunneet. Se aukko kuitenkin maksoi Palon hengen.

Rai ja Wind lähtivät parin tunnin kuluttua kaksijalkojen autiotalolta ja jättivät Palon sinne yksin, vaikka nuori kolli ei olisi halunnut jäädä ilman seuraa. Tuota pelotti ja aivan ymmärrettävästä syystä. Rai ja Wind ajattelivat kuitenkin, etteivät kulkukissat ehtisi löytää Paloa sillä välin, kun he olisivat poissa. He eivät olleet kuulleet takaa-ajajista mitään Palon tapaamisen jälkeen ja ajattelivat jopa, ettei kulkukissoja ehkä edes kiinnostanut jahdata pentua. Kuinka väärässä he olivatkaan. Kaksikko kuuli yllättäen metsässä lähestyvien kissojen mau'untaa. He kiipesivät puihin piiloon lähestyviltä vierailta, joita he eivät olleet nähneet aiemmin. Kulkukissat haistoivat heidän hajujälkensä, mutta eivät huomanneet heitä. Sen sijaan nuo lähtivät seuraamaan jälkiä kohti Rain ja Windin hylättyä kaksijalkojen pesää. Nuoret kissat ehtivät kuulla kulkukissojen puheista maininnan jostakin kulkukissojen paratiisista, mutta eivät ymmärtäneet sen tarkoittavan järveä. He eivät olisi mahtaneet mitään kolmelle aikuiselle kissalle, joten he joutuivat katsomaan sivusta, miten nuo löysivät Palon ja tapoivat pennun murtamalla tuon niskan liiankin helpon näköisesti. Siitä tapahtumasta Rai ja Wind oppivat, etteivät kulkukissat olleet ystäviä. He opettelivat pysymään piilossa ja alkoivat nukkua puissa pysyäkseen poissa maan päällä askeltavien kissojen tieltä. Toisinaan he näkivät kulkukissoja, mutta noita ei siihen aikaan ollut järvellä vielä niin paljoa kuin tulevaisuudessa tulisi olemaan.

Sisarusten ollessa yhdeksän kuun ikäisiä, metsään saapui yllättäen suuri joukko tuntemattomia kissoja. Rai ja Wind joutuivat taisteluun kahden kissan kanssa. Nuo kaksi kissaa olivat sattumalta heidän kaksi muuta sisarustaan, Taffel ja Michael. Paitsi, että noiden nimet eivät enää olleet Taffel ja Michael, vaan Liekkitassu ja Sirppitassu. Veljet kertoivat kuuluvansa nykyään yhteen neljästä villikissojen klaanista - Myrskyklaaniin. Nuo houkuttelivat Rain ja Windin kokeilemaan klaanielämää kertomalla klaanien tavoista ja siitä, millaista oli elää klaanikissana. Klaanissa eläminen tarkoitti heille myös sitä, ettei heidän enää tarvinnut piileskellä. Neljä klaania nimittäin olivat järvelle saapumalla ajaneet kulkukissat ahtaalle ja vallanneet järven noilta. Niin kaikista neljästä sisaruksesta tuli lopulta saman klaanin jäseniä. Rai sai klaanissa oppilasnimekseen Myrkkytassu. Windistä puolestaan tuli Tuulitassu. Myrkkytassun ja Tuulitassun oppilaskoulutus kesti vain kolme kuuta, sillä he olivat olleet sen verran vanhoja liittyessään klaaniin. Myrkkytassu joutui oppimaan kaiken nopeammin kuin muut oppilaat siskoaan lukuun ottamatta. Klaani tarvitsi sillä hetkellä sotureita, joten heidän koulutustaan ei voinut viivästyttää. Onneksi kollin mestari Valkotuuli osasi opettaa hyvin.

Neljä sisarusta nousivat samana päivänä sotureiksi. He olivat silloin vuoden ikäisiä. Myrkkytassusta tuli Myrkkyhammas. Tuulitassu sai nimekseen Tuulikäpälä, ja Liekkitassusta ja Sirppitassusta tuli Liekkiturkki sekä Sirppikynsi. Päivä oli alkanut hyvin, mutta päättyi huonosti. Ennen illalla alkavaa aikaa, jolloin uusien sotureiden olisi pitänyt aloittaa hiljainen vartiovuoronsa, sisarukset päättivät lähteä metsästämään. Myrskyklaanin silloinen päällikkö Kuutamotähti ja tuon tytär Hopealumi lähtivät heidän mukaansa. Pahaksi onneksi kissat kohtasivat metsässä karhun. Karhu tappoi Tuulikäpälän ja vei Kuutamotähdeltä yhden hengen. Liekkiturkki sai kehoonsa neljä suurta arpea karhun kynsistä. He saivat apua, kun muutamat muut myrskyklaanilaiset saapuivat mukaan taisteluun. Klaanilaiset johdattivat karhun kaksijalkojen maatilalle Yasmine-nimisen kotikissan avulla. Siellä kaksijalka teki karhusta lopun ampumalla sen.

Kissat palasivat leiriin ja joutuivat pitämään hautausmenot kuolleille tovereilleen, joiden joukossa oli Tuulikäpälän lisäksi myös Myrkkyhampaan mestari Valkotuuli. Veljekset surivat kuolleita muiden klaanilaistensa kanssa - etenkin siskoaan Tuulikäpälää. Liekkiturkin saamat haavat parantuivat ajan kanssa, vaikka niistä jäikin tuolle arvet. Kollilla oli onnea, että tuo oli ylipäänsä selvinnyt hengissä saamastaan iskusta, joka oli vain raapaissut tuota osumatta kunnolla.

Kolme veljestä jatkoivat elämäänsä Myrskyklaanin sotureina. Ei kuitenkaan kestänyt kauaakaan, kun kulkukissa nimeltä Saw tappoi klaanin varapäällikön Haukkakynnen. Kunnianhimoinen Sirppikynsi halusi välttämättä päästä varapäällikön paikalle. Tuo ei kuitenkaan täyttänyt varapäällikön ehtoja. Nuorimmalla veljellä ei esimerkiksi ollut ollut oppilasta ja tuo oli liian nuorikin ollakseen varapäällikkö. Kuutamotähti torjui Sirppikynnen pyynnön. Tuosta äärimmäisen suuttuneena Sirppikynsi lähti Myrskyklaanista, koska luuli, ettei tuota pidetty suuressakaan arvossa klaanin keskuudessa. Tuo liittyi Tuuliklaaniin. Myrkkyhammas ja Liekkiturkki, kuten kukaan muukaan myrskyklaanilainen, eivät tienneet, minne Sirppikynsi oli kadonnut. Tuo oli nimittäin karannut ilmoittamatta mitään lähdöstään. Kun veljeksistä nuorin ei palannut takaisin muutamaan kuuhun, alkoivat Myrkkyhammas ja Liekkiturkki useimpien muiden kanssa uskoa tuon olleen kuollut. Tuota ei enää odotettu palaavaksi. Sen takia vanhimmat veljekset yllättyivätkin melkoisesti tavatessaan Sirppikynnen eräänä päivänä Kuulammen virralla. Silloin tuo kertoi olevansa nykyään tuuliklaanilainen. Veljekset alkoivat tapella, ja Liekkiturkki tönäisi vahingossa Sirppikynnen Kuulammen virtaan. Virta oli alkanut kuohua hiirenkorvan ajan sulavien lumien johdosta, joten se vei Sirppikynnen mukanaan. Tuo upposi pinnan alle ja iski päänsä kiveen menettäen tajuntansa. Nuori soturi hukkui virtaavaan veteen. Myrkkyhammas ja Liekkiturkki etsivät Sirppikynttä, kunnes löysivät tuon ruumiin järven rantavedestä. Tajutessaan Liekkiturkin tappaneen nuorimman veljensä, Myrkkyhammas vihastui tuolle suunnattomasti ja sanoi, ettei enää halunnut olla Liekkiturkin veli. Niine hyvineen Myrkkyhammas palasi Myrskyklaanin leiriin jättäen Liekkiturkin yksin Sirppikynnen ruumiin vierelle. Kolli ei enää koskaan halunnut olla tekemisissä kellanpunaisen isoveljensä kanssa.

Myrkkyhammas kertoi Myrskyklaanin päällikölle, Kuutamotähdelle, mitä Liekkiturkki oli tehnyt. Päällikkö päätti rankaista Liekkiturkkia ja määräsi tuon lähtemään klaanista kuun ajaksi. Kun olisi kulunut yksi kuukausi, Liekkiturkki olisi voinut palata takaisin klaaniin. Myrskyklaani joutui lähipäivien aikana tekemään hyökkäyksen Kuulammelle, missä suuri joukko kulkukissoja tuolloin piti leiriään. Klaanin tehtävänä oli yrittää pelastaa vangiksi joutunut oppilas nimeltä Kivitassu. Kivitassu onnistuttiinkin pelastamaan onnistuneesti, ja kulkukissat suostuivat samalla muuttamaan pois Kuulammelta. Nuo saivat uudeksi asuinpaikakseen Kuulammen virran rannalla olevat kukkulat, jotka sijaitsevat Myrskyklaanin reviirillä. Ei mennyt kuitenkaan kauaakaan, kun Liekkiturkki tuli Myrskyklaanin leiriin vastoin päällikön antamaa rangaistusta, joka kielsi tuota tekemästä niin. Kellanpunainen kolli toi pelastustaistelussa haavoittuneen Kolmijalka-nimisen soturin leiriin. Klaani ei ollut ehtinyt tai huomannut ottaa haavoittunutta naaraskissaa mukaansa lähtiessään Kuulammelta. Kuutamotähti oli kiitollinen Liekkiturkille ja lyhensi tuon rangaistuksen kestoa puoleen kuuhun siitä hyvästä.

Kului puoli kuuta. Liekkiturkki ei vastoin Myrkkyhampaan odotuksia palannutkaan leiriin. Kun tuota ei ollut näkynyt vielä päivienkään kuluttua karkotusajan päättymisestä, Myrkkyhammas palasi järven rantaan, samaan paikkaan, jonne Sirppikynsi oli kuollut. Liekkiturkkia ei näkynyt, mutta sen sijaan Myrkkyhammas löysi Sirppikynnen haudan kaatuneen puun juurakosta. Kolli jäi istumaan haudalle pitkäksi aikaa. Hän ei halunnut uhrata ajatustakaan Liekkiturkille, ei enää koskaan. Myrkkyhammas ei halunnut miettiä, minne kellanpunainen myrskyklaanilainen oli mennyt. Hän tiesi vain tuon olevan poissa - kenties lopullisesti.

Klaaneilla oli ollut jo jonkin aikaa suuri ongelma. Kulkukissojen kasvava joukko oli alkanut suunnitella neljän klaanin tuhoa. Nuo hyökkäilivät ajoittain klaaneihin ja tappoivat kissoja. Klaanit alkoivat suunnitella sotaa uutta vihollistaan vastaan. Sota aloitettiin erään kokoontumisen aikaan, kun kulkukissat hyökkäsivät kokoontumissaarelle. Myrkkyhammas joutui taistelemaan henkensä edestä muiden klaanikissojen rinnalla - eikä se ollut ensimmäinen, eikä myöskään viimeinen kerta. Kolli koki yllätyksen tavatessaan sodan aikana Liekkiturkin pitkän ajan jälkeen. Hän oli luullut veljensä olevan kenties jopa kuollut. Liekkiturkki oli vaihtanut nimensä Burning Flameksi. Tuo oli ollut rangaistuksensa aikana luopio klaanien keskuudessa, mutta nimensä vaihdettuaan tuo oli päättänyt jatkaa elämäänsä erakkona. Burning Flame kertoi Myrkkyhampaalle, ettei uskonut itsellään olevan enää mitään hyvää tulevaisuutta klaanissa, sillä soturilakia rikkoneisiin ja varsinkaan sukulaisensurmaajiin ei luotettu. Tuo ei siis aikonut palata enää takaisin Myrskyklaaniin. Myrkkyhampaan veli oli muuttanut asumaan Tuuliklaanin reviirin toisella puolella kasvavaan metsään. Aluksi Myrkkyhammas halusi muuttaa veljensä luokse vaikka sillä uhalla, että hylkäisi itsekin lopullisesti klaanin. Harmaaraidallisen soturin isoveli sai kuitenkin suostuteltua Myrkkyhampaan jäämään klaaniin. Niin veljesten tiet erosivat. Kummankin oli jatkettava elämäänsä kulkien omia polkujaan. Silti he eivät unohtaneet toisiaan.

Suuri Sota päättyi muutaman kuun sotimisen jälkeen, ja klaanit voittivat ja saivat pitää itsenäisyytensä. Myrskyklaanin tilanne ei ollut kuitenkaan niinkään hyvä kuin muiden klanien; klaanin metsäreviiri oli palanut sodan aikana melkein kokonaan salaman iskettyä puuhun ja sytytettyä metsän tuleen. Kaksijalat olivat suurten, punaisten hirviöidensä avulla sammuttaneet tulipalon. Silti lähes kaikki riista oli paennut palaneilta mailta. Ja kylmä lehtikadon aika lähestyi uhkaavaa vauhtia. Myrskyklaanilaisten oli haudattava sodassa kuolleet klaanitoverinsa ja aloitettava välittömästi leirin korjaaminen ja partioiden järjestäminen. Kissoilla ei ollut paljoakaan aikaa levätä. Kun koitti kokoontumisen aika, Myrkkyhammas pyysi Kuutamotähdeltä luvan mennä tapaamaan Burning Flamea. Soturi halusi varmistaa erakkona elävän veljensä olevan kunnossa - olihan tuokin sentään osallistunut sotaan ja saanut pahoja haavoja. Kolli sai luvan lähteä, kunhan palaisi seuraavana päivänä. Niin Myrkkyhammas lähti taivaltamaan pitkää matkaa Tuuliklaanin reviirin rajoja pitkin kohti sen toisella puolella olevaa metsää muiden klaanilaisten lähtiessä kokoontumiseen. Hän ei kuitenkaan koskaan päässyt perille veljensä luokse, sillä hän kohtasi matkalla Enigma-nimisen kulkukissan. Myrkkyhammas ja Enigma olivat tavanneet toisensa sodassa ja noiden välille oli muodostunut käsittämätön vihamielisyys. Myrkkyhammas ja Burning Flame olivat yhdessä piesseet ja nöyryyttäneet Enigmaa sodassa. Myöhemmin Myrkkyhammas oli kuitenkin - osittain vahingossa - pelastanut pahasti haavoittuneen Enigman hukkumasta Kuulammen virtaan. Kolli ei ollut tunnistanut Enigmaa ennen kuin oli raahannut tuon vedestä rannalle. Kun Myrkkyhammas oli sodan aikana joutunut kulkukissojen vangiksi, Enigma oli vapauttanut kollin, koska oli tuntenut olevansa velkaa henkensä pelastamisesta. Sinä hetkenä tuolla naaraskissalla oli kuitenkin mielessään vain Myrkkyhampaan tappaminen. Tuo oli nimittäin häädetty pois kulkukissojen joukosta, koska tuo oli auttanut Myrkkyhampaan pakoon ja pettänyt siten muut kulkukissat. Kollin loppu oli jo lähellä, mutta Enigma ei pystynytkään tappamaan soturia. Naaras muutti mielensä viime hetkellä ja murtui epätoivoisiin kyyneliin. Enigma oli kuulunut Crochax-nimisen kulkukissan joukkoihin, mutta kaikki kissat tuosta joukosta - Enigmaa lukuun ottamatta - olivat kuolleet sodassa. Naaraskissalla ei ollut mitään paikkaa, jossa elää tai mitään, minkä vuoksi elää. Siksi tuo oli epätoivoinen. Kulkukissanaaras päätyi hakemaan lohtua niin kovin vihaamaltaan Myrkkyhampaalta, eikä kolli voinut oikein muuta kuin olla tuon tukena. Niin kaksikko päätyi viettämään sen yhden yön makoillen vierekkäin Kuulammen virran rannalla. Eikä Myrkkyhammas osannut edes pitkään sen jälkeenkään aavistaa, mihin tuo yksi kollin ja naaraan yhteinen yö oli johtanut, sillä silloin tapahtui jotakin, mistä Myrkkyhammas myöhemmin vaikeni kuin kivi. Hän häpesi sitä, mitä tuona yönä teki liian paljon kertoakseen siitä kenellekään.

Monen kuun kuluttua Myrkkyhammas tapasi Myrskyklaanin metsässä nuoren kollikissan, joka ei kuulunut klaaneihin. Tuo varasti klaanilta riistaa. Myrkkyhammas alkoi tapella varkaan kanssa ajaakseen tuon pois klaaninsa reviiriltä ja opettaakseen, mitä tapahtuu, jos varastaa klaanikissoilta. Painettuaan tunkeilijan maata vasten Myrkkyhammas kertoi tuolle nimensä, jotta tuo osaisi vastedes varoa ja kertoa, kuka tuon kimppuun hyökkäsi. Varas kuitenkin reagoi yllättävästi Myrkkyhampaan sanottua tuolle nimensä. Tuo töksäytti olevansa harmaaraidallisen soturin poika. Kollin nimi oli Hunter ja tuon emo oli Enigma-niminen entinen kulkukissa, joka oli jatkanut Suuren Sodan jälkeen elämäänsä erakkona. Myrkkyhammas järkyttyi tiedosta ja ajoi Hunterin pois uhkaillen tappavansa tuon, jos kaksikko vielä tapaisi tai, jos tuo kertoisi jollekin olevansa Myrkkyhampaan poika. Soturi ei halunnut uskoa sitä, mitä Hunter oli sanonut, mutta tiesi sen olevan totta. Kuitenkin, jos joku klaanista saisi tietää, Myrkkyhampaan uskollisuutta voitaisiin alkaa epäillä, eikä kolli tietenkään halunnut sitä. Hän pelkäsi saavansa saman kohtalon kuin klaanista karkotettu - tai lähtenyt, riippuen siitä, mistä kulmasta asiaa katsoi - veljensä Burning Flame. Myrkkyhammas palasi kohtaamisen jälkeen tehtäviensä pariin ja yritti olla kuin mitään ei olisi tapahtunut. Hän kertoi pojastaan vain veljelleen ja vannotti tuota pitämään asian salassa.

Yllättäen joidenkin kuiden kuluttua Myrskyklaanin soturi Kaikusielu alkoi udella Myrkkyhampaalta, oliko kollilla jälkeläisiä. Myrkkyhammas ei voinut uskoa todeksi sitä, että joku tuli kysymään häneltä sellaista. Hänhän oli yrittänyt pitää Hunterin olemassaolon salassa mahdollisimman monelta. Kuinka Kaikusielu olisi voinut tietää Hunterista? Mutta eihän nuorempi soturi tiennytkään ja siksi tuo kysyi. Kaikusielu ei suostunut kertomaan, mihin tarvitsi tietoa, joten Myrkkyhammas yritti valehdella, ettei hänellä ollut jälkeläisiä. Kolli ei halunnut edelleenkään vaarantaa asemaansa klaanissa. Kaikusielu jätti keskustelun siihen. Myrkkyhammas tiesi, ettei ollut onnistunut pimittämään tietoa nuoremmalta kissalta. Seuraavana päivänä Kaikusielu ja kolme muuta Myrskyklaanin soturia olivat kadonneet. Myrkkyhampaalla oli paha aavistus siitä, missä nuo olivat, mutta hän ei voinut tehdä mitään. Kollin salaisuuden säilyminen oli nyt Burning Flamen käpälissä.

Kävi ilmi, ettei Burning Flame ollut pitänyt Hunterin olemassaoloa omana tietonaan. Jonkin ajan kuluttua silloin vähän aikaa sitten kadonnut Kaikusielu saapui vierailemaan klaanin luona Burning Flamen ja Hunterin kanssa. Kaikusielu kertoi, että tuolla ja muutamalla muulla kissalla - Hunter noiden joukossa - oli ollut tehtävää henkimaailmassa nimeltä Kadotus. Myrkkyhammas ei juurikaan välittänyt enteistä, joista Kaikusielu ja muut puhuivat. Nuo kertoivat kuitenkin, että uusi uhka olisi tulossa järvelle ja uhkaisi tuhota klaanit. Kaikusielu keräsi itsensä ja niiden aiemmin mainittujen kissojen - Forever Burningin, Starlightin, Hunterin ja Routahengen - sukulaisista Veljeskunnaksi kutsuttua joukkoa, jonka tehtävä olisi suojella klaaneja ja muita järvellä asuvia kissoja uudelta uhalta, josta kenelläkään ei vaikuttanut olevan paljoa hyödyllistä tietoa. Joukko oli perustanut reviirinsä siihen metsään, jossa Burning Flame asui. Myrkkyhampaan veli oli antanut noille luvan siihen. Myrkkyhammas päätti liittyä osittain tuohon joukkoon. Hän jäi klaaniin, mutta oli velvollinen auttamaan myös Veljeskuntaa. Kaikusielu ja muut veljeskuntalaiset lähtivät omalle reviirilleen, ja Myrkkyhammas seurasi noita seuraavana aamuna. Hän halusi tarkemmin ajateltuaan puhua Hunterille ja Enigmalle, jos naaras olisi Veljeskunnan metsässä. Myrkkyhammas harkitsi sen myöntämistä, että Hunter oli hänen poikansa. Olihan tuo kuitenkin osoittanut olevansa aivan tarpeeksi kunnollinen jälkeläinen. Myrkkyhammas tapasi Hunterin ja Enigman. Enigma oli ensin arvattavan vihainen Myrkkyhampaalle ja syytti häntä poikansa syrjinnästä. Enigma ei antanut Myrkkyhampaalle anteeksi hänen tekoaan sinä mainittuna yönä, eikä tuo antanut anteeksi sitä, miten Myrkkyhammas oli kohdellut Hunteria. Asioita ei parantanut se, ettei myöskään Hunter vaikuttanut kovin halukkaalta antamaan anteeksi sitä, että tuon oma isä oli uhannut tappaa tuon. Myrkkyhammas päätti lopettaa salailun - ainakin osittain -, vaikka ei yhä edelleenkään ollut rakastunut Enigmaan. Heistä kolmesta ei koskaan tulisi perhettä.

Ennustus uudesta uhasta kävi toteen. Myrkkyhammas oli tuolloin jo palannut takaisin Myrskyklaanin luokse. Taivaalta satoi hyvin pieniä meteoreja, joista osa laskeutui järvelle ja osa hyvinkin paljon kauemmas. Myrskyklaani evakuoitiin. Kaikkien oli päästävä pakoon, sillä jotkut meteorit olivat lennättäneet ilman halki kiitäessään ja maahan osuessaan pieniä tulipisaroita ympäriinsä, ja kuiva metsä oli syttynyt tuleen lähes kaikkialla järven ympärillä. Myrkkyhammas pääsi turvaan Kuulammen virran rannalle, kuten suurin osa Myrskyklaanista. Enigma ja Hunter saapuivat sinne jonkin ajan kuluttua tulipalon alkamisesta, mutta edes Veljeskunta ei mahtanut mitään tulelle. Nuo kykenivät vain auttamaan apua tarvitsevia kissoja. Myrskyklaanin päällikkö Kuutamotähti kuoli tuhon aikaan saatuaan kuolettavat palovammat. Varapäällikkö Lumisydämestä tuli uusi päällikkö, Lumitähti. Kuutamotähti haudattiin yhteen niistä harvoista paikoista, jotka olivat säästyneet tulelta - Kuulammelle. Silloin Myrkkyhammas alkoi ymmärtää, kuinka tärkeää oli tarttua hetkeen ja toteuttaa unelmansa. Kaikki hyvä voitaisiin hajottaa aina hetkenä minä hyvänsä. Klaanien kodit olivat tuhoutuneet jo toistamiseen sitten Nelipuun ympärillä sijainneiden reviirien. Silloin oli tärkeintä keksiä, kuinka selvitä tulevasta lehtikadon ajasta.

Klaanit kokoontuivat Kuulammelle, missä päälliköt päättivät, että kissojen oli aika alkaa etsiä taas uutta kotia - ainakin väliaikasesti. Klaanit lähtivät järveltä, mutta sitä ennen Myrkkyhammas pyysi Lumitähdeltä luvan käydä hyvästelemässä veljensä. Lumitähden annettua luvan ja Myrkkyhampaan luvattua, että hän ottaisi klaanit kiinni mahdollisimman pian, jos nuo ehtisivät lähteä, Myrskyklaanin soturi matkasi Kuulammelta Auringonlaskupaikalle. Hän hyvästeli Burning Flamen, mutta lupasi myös veljelleen, että palaisi vielä joskus järvelle, vaikka klaanit eivät tulisikaan takaisin. Sen lupauksen annettuaan soturi palasi Kuulammelle, mistä klaanit olivat juuri lähdössä. Hän jätti haikein mielin taakseen järven ja ainoan kissan, jota kohtaan tunsi muutakin kuin velvolliuutta. Kolli ei tavannut Enigmaa tai Hunteria ennen lähtöään, mutta toisaalta hänestä oli vain parempi, ettei hänen tarvinnut lausua enempää hyvästejä. Kolli ei lisäksi ollut vieläkään hyväksynyt Enigmaa puolisokseen.

Myrkkyhammas alkoi matkan aikana tutustua muihin klaanikissoihin. Soturi päätyi juttelemaan Ikirouta-nimisen Jokiklaanin klaaninvanhimman kanssa. Kun klaanit pysähtyivät ensimmäisen kerran matkallaan uuteen kotiin, Myrkkyhammas sai Ikiroudalta opastusta kalastamisen taitoon. Soturi hyväksyi silloin vanhemman kissan tarjouksen kalastustaidon opettamisesta, koska hän halusi saada mielestään kaikki ajatukset Järvireviiristä. Hän myös näki uuden taidon opettelun käytännöllisenä, koska hän ei nähnyt enää muuta tehtävää elämässään kuin klaaninsa elättämisen ja suojelemisen. Hänellä ei ollut enää muita kuin klaanitoverinsa, joista hän saattoi välittää.

Tiettömällä matkalla kohti uusia asuinsijoja klaanit kohtasivat joukon Pimeän metsän kissoja. Synkkään savupilveen verhoutuneet henget hyökkäsivät joidenkin klaanilaisten kimppuun, mutta Myrkkyhammas ei ollut näkemässä sitä. Klaanikissat saivat ajettua henget pois. Taistelussa kuoli Pimeän metsän henkiä sekä joitakin klaanilaisia, kuten Myrskyklaanin soturi Tiikeriraita. Kollin ruumista ei löydetty, koska tuo putosi kanjoniin. Myrkkyhammas ei tiennyt, uskoako kertomuksia maan päälle saapuneista kuolleista jotka vainosivat klaanikissoja. Klaanilaiset olivat kuitenkin selvästi taistelleet jonkun kanssa, joten Myrkkyhampaalla ei ollut muita vaihtoehtoja kuin uskoa, kunnes toisin todistettaisiin. Ajatus elävistä kuolleista pelotti häntä, vaikka hän ei suostunutkaan näyttämään pelkoaan tovereilleen. Ei ollut missään mielessä normaalia, että henget astelivat maan päällä ja taistelivat elävien kanssa kuin eivät olisi kuolleita olleetkaan. Hän ei myöskään tiennyt, voisivatko jo valmiiksi kuolleet kissat todella kuolla toistamiseen.

Pitkältä tuntuneen matkan jälkeen klaanit viimein saapuivat lupaavalta vaikuttavaan paikkaan kaukana järvestä ja toivottavasti myös kulkukissoista. Tuossa paikassa oli haarautuva joki, joka jakoi maan klaaneille sopiviin alueisiin kuin silminnähtävät rajaviivat. Kuohuvan virran keskellä oli saari. Klaaneista lähti vapaaehtoisia tutkimaan maastoa ja selvittämään, olisiko siitä kodiksi klaaneille. Nuo palasivat tutkimusretkeltään myönteisten tietojen kera. Niin klaanit päättivät alustavat rajat reviireilleen ja lähtivät perustamaan leirejä. Uudessa kodissa oli paljon tutkittavaa. Tulevaisuus näytti vaihteeksi paremmalta kuin moneen kuuhun, mutta Myrkkyhammas ei tiennyt, että toisaalla Burning Flame koki samoihin aikoihin karun kohtalon.

Klaanit yrittivät aloittaa uutta elämäänsä reviireillään, minkä vuoksi aika kului aluksi paljolti reviirien turvallisuuden varmistamisessa rajapartioiden ja kunnostustöiden muodossa. Monet kenties yrittivät tai halusivat unohtaa menneisyyden vastoinkäymiset, mutta Myrkkyhammas ei siihen kyennyt. Hän kaipasi veljeään ja järveä, jolla oli asunut koko ikänsä. Niinpä hän hautasi itsensä klaanielämän askareisiin siinä toivossa, että ne saisivat hänet ajattelemaan muuta kuin taakse jäänyttä. Sen suunnitelman kuitenkin romutti eräänä yönä Enigma, joka saapui lumisesta metsästä Myrkkyhammasta tapaamaan. Harmaa naaraskissa oli lähtenyt Veljeskunnasta etsiäkseen Myrkkyhampaan ja löysi kollin lumimyrskyssä leirin ulkopuolelta sen seinämää kunnostamasta. Enigman saapuminen oli Myrkkyhampaalle kieltämättä yllätys, vaikkakaan ei kovin mieluinen sellainen. Mitä naaras vielä hänestä halusi? Hän luuli päässeensä eroon sekä tuosta että Hunterista. Haave tavallisesta klaanielämästä sai kuitenkin jäädä vain haaveeksi, eikä Enigma ollut sille lopulta ainoa syntipukki. Myrkkyhammas suostui puhumaan Enigmalle ja johdatti naaraan myrskyisän metsän halki Myrskyklaanin reviirillä sijaitsevalle Vaahterarannalle voidakseen olla tuon kanssa kahden ilman pelkoa klaanitoverien katseista. Hän halusi kuulla syyn naaraan saapumiselle. Ensin Myrkkyhammas pelkäsi, että Burning Flamelle oli sattunut jotakin, sillä mikä muu asia Enigman mielestä olisi voinut olla niin tärkeä, että kulkukissa vaivautui raahautumaan koko sen matkan vain häntä tapaamaan? Enigma kuitenkin vakuutti Myrkkyhampaan vanhemman veljen olleen kunnossa naaraan lähtiessä järveltä klaanien perään, mikä ei silti vastoin Enigman tietoja ollut enää sillä hetkellä totta. Sen sijaan Enigma oli etsinyt Myrkkyhampaan käpäliinsä vaikeimman kautta voidakseen vihdoin selvittää asiat hänen kanssaan. Naaras halusi tietää, voisivatko he kaksi koskaan välittää toisistaan huolimatta menneistä synneistä. Mitä todella oli tapahtunut silloin vuosia sitten Kuulammen virran rannalla oli ollut jotakin, mitä Myrkkyhammas oli jälkeenpäin hävennyt niin paljon, ettei ollut koskaan kyennyt puhumaan siitä kenellekään. Enigma kuitenkin tiesi jo, olihan naaras ollut tapahtumien uhri ja silminnäkijöiden puuttuessa myös ainoa, joka tiesi. Myrkkyhammas ei ollut koskaan kertonut edes Burning Flamelle, vaikka olikin epäillyt veljensä aavistaneen. Enigma ei ollut kyennyt kertomaan Hunterille, että nuorukainen oli saanut alkunsa raiskauksesta. Enigman viha Myrkkyhammasta kohtaan ei siis ollut koskaan pohjautunut vain Suuressa Sodassa nöyryytetyksi tulemiseen tai siihen, että naaras oli kulkukissa ja Myrkkyhammas puolestaan klaanikissa, minkä vuoksi heidän olisi kuulunut vihata toisiaan. Myrkkyhammas ei ollut koskaan antanut itselleen anteeksi tekoaan ja vihasi sitä tahraa klaanikissan kunniassaan. Enigma kuitenkin yritti korjata asioita, vaikka Myrkkyhammas ei nähnyt syytä sille, miksi naarasta olisi alun perinkään kiinnostanut enää nähdä häntä. He päättivät kuitenkin yhdessä yrittää. Ei Hunterin, vaan toistensa vuoksi. Hunter oli kasvanut ja valinnut oman polkunsa. Nuorukainen ei enää tarvinnut vanhempiensa tarkkailevia silmiä selkäänsä, ja yhdessä Myrkkyhammas ja Enigma päättivät antaa pojalleen mahdollisuuden seurata omaa polkuaan, kuten he itsekin tekivät. Myrkkyhammas ei ottanut Enigmaa puolisokseen, mutta heidän välilleen oli vuosien varrella kehittynyt jotakin muuta kuin rakkautta, joka voisi tarjota pohjan asioiden korjaamiselle...

 

Muuta

  • Myrkkyhammas oli ennen kulkukissa nimeltä Rai. Nimi oli japania ja tarkoitti ukkosta.
     
  • Kadotuksen henget käyttävät Myrkkyhampaasta nimeä Hampaiden Kätkemä Myrkky, sillä hänet mainittiin kyseisellä nimellä Kadotuksen viiden vartijan ennustuksessa.
     
  • Hän on toisiksi vanhin nelipäisestä sisaruskatraastaan.
     
  • Hän oli edesmenneen Valkotuulen oppilas.
     
  • Jälkeläisestään huolimatta Myrkkyhammas ja hänen puolisonsa Enigma eivät läheskään rakasta toisiaan.
     
  • Myrkkyhammas on heteroseksuaali, mutta siitä huolimatta hän ei tahdo aloittaa suhteita muiden kissojen kanssa.
     
  • Myrkkyhammas oli klaanista lähteneen Routahengen mestari.
     
  • Hän on nopealiikkeinen ja vahva. Myrkkyhammas on myös älykäs ja oppii nopeasti uutta. Hänellä on erinomainen koordinaatiokyky, minkä vuoksi hänen liikkeensä ovat usein hallittuja. Jos hän ehtii tähdätä kunnolla, hän useammin osuu kohteeseensa kuin sen ohi. Hän ei kuitenkaan kestä hyvin vahvoja iskuja taistelussa. Iskujen saaminen voi saada hänet toimimaan harkisemattomasti ja väsymään.

 

Copyright

Silagul

©2019 Myrkkyhammas | Wᴀʀʀɪᴏʀ Cᴀᴛs RPG - suntuubi.com