Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

LUMITÄHTI

vartalokuva

Ikä 5½ vuotta
Sukupuoli Naaras
Sisarukset Tummapentu ♂ †, Hallapentu ♂ †, Unikkopentu ♀ †, Orkideaunelma ♀ †
Vanhemmat Lumikuu ♀ †, Mustayö ♂ †
Kumppani Clockwork ♂
Pennut Meripihka ♀, Pantteriviima ♀, Pakkaslumi ♀, Skylight ♀ (?)
Oppilas Ei ole
Henget 8 / 9
Soundtrack Assassin's Creed 3 - What Came Before

 

Ulkonäkö

Muistuttaa aikalailla turkkilaista angoraa ja samaisen rodun verta on periytynytkin hänelle hyvin hyvin kaukaisesti. Hän ei itse ole tietoinen sukujuuristaan, joissa on luultavasti joskus ollut kotikisujakin useampi sukupolvi sitten.
Ulkonäöltään tämä naaras on siro ja suhteellisen hoikka. Keho on kevyt, sulavamuotoinen, jäntevä ja notkea helpottaen hänen liikkumistaan ja sen ansiosta hän onkin nopea liikkeissään. Luut ovat taipuisat ja hyvässä kunnossa pienentäen murtumien riskejä minimiin.

Naaraan turkki on laadultaan silkkisen pehmeää ja pituudeltaan useamman sentin tavallista pidempää. Turkista puuttuu aluskarva, joten siitä ei saa hyvää suojaa kylmyyttä vastaan ja saattaa täten koitua ongelmaksi lehtikadon hyisevinä aikoina. Turkki on myös hänen virtaviivaista kehoaan myötäilevää saaden kaikki kauniin hoikat muodot esiin. Väriltään silkkinen karva on lumenvalkeaa ainoana poikkeuksena rintakehä ja silmien yläpuolella olevien pallojen hopeisempi väritys. Kuunvalossa ne näyttävät hohtavan kuin kaunis ensilumi.

Naaraan normaalimittainen häntä on pörröinen ja sulkamainen pitkine karvoineen muistuttaen huiskaa.
Pehmeät polkuanturat ovat helposti haavoittuvaiset ja väriltään hennot vaaleanpunaiset, lähestulkoon valkoiset. Sama juttu kuonon kanssa, mitä koristavat pitkät valkeat, hieman hopeaan sävyyn taittuvat viikset.

Rauhallisen oloiset silmät ovat jäänsiniset, mutta pupillien ympärillä sävy on tummempaa. Korvat ovat pystyt, teräväpäiset ja malliltaan pitkähköt, eivät niinkään leveät. Naaraan pienet kynnet ja hampaat ovat läpikuultavan valkoiset ja erityisen terävät.
Ei toistaiseksi omista paljoa arpia kehossaan, ja se saa naaraan näyttämään sievemmälle. Kerran kettu repi hänen kaulansa pahasti ja sen seurauksena metsäkissalle on jäänyt todella ohut, mutta pitkä arpi kaulaan. Sitä ei kuitenkaan erota roikkuvan turkin alta. Siron naaraan nahka on kuitenkin helposti haavoittuvaa ja siellä sun täällä kehossa voi olla paljon pieniä ruhjeita turkin näkymättömissä ketulta saadun arven tavoin. Ei olisi ihme, vaikka jokaisesta hänen saamasta haavastaan olisi jäänyt haalea arpi koristeeksi.

 

Luonne

Naaraan luonne on enimmäkseen vakaa, rauhallinen ja pohtiva. Osaa ottaa minkä tahansa uutisen vastaan kasvot peruslukemilla ja harvoin antaa tunteidensa ottaa vallan tekemisistään. Tietenkin kenen tahansa kuolema ottaa kipeää hänen sydämestään, vaikka ei heti olisikaan tunteilemassa ja itkemässä tämän perään. Hänellä on vain tapana miettiä asiat järjen kautta ja myöhemmin omassa rauhassa antaa tunteilleen aikaa.

On huomaavainen ja haluaa yrittää olla ystävällinen myös klaanin ulkopuolisille yksilöille, vaikka hylkiöt eivät olekkaan hänen suosiossaan. Nykyään se pimeämpi puoli hänestä käskee olla luottamatta kehenkään ja tämä saa naaraan olemaan usein myös varuillaan. Helposti se tekee hänestä myös epäluuloisen kaikkea ja kaikkia kohtaan.
Ajattelee aina ennen kuin toimii ja käyttääkin paljon aikaa asioiden pohtimiseen uppoutuen helposti mietteisiinsä jopa kesken keskustelun. Sen takia haluaakin yleensä paljon aikaa ennen päätöksien tekemistä eikä mielellään vastaa tärkeisiin kysymyksiin heti.

Ei panikoi juurikaan mistään, käyttäydy äkkipikaisesti tai suutu turhasta. Tietenkin niitäkin kriittisiä hetkiä on, kun kaikki menee pieleen ja naaras ei vain näe mitään hyvää tilanteessa. Esimerkiksi ennalta-arvaamattomissa vaaratilanteissa naaras voi olla turhan hätäinen ja menettää rauhallisen suhtautumistapansa asioihin. Reviirin rajat ovat yksi niistä asioista, joista Lumitähti on hyvin tarkka ja hän ei katso hyvällä, jos joku vieras on astunut edes käpälän vertaa Myrskyklaanin alueelle. Omaa reviiriään ja klaaniaan hän osaakin puolustaa hyvinkin raivoisasti, jos jokin niitä uhkaa.

Selvittää yleensä kaikki tilanteet ja kiistat puhumalla eikä pidä väkivaltaa ensisijaisena ratkaisuna, koska kunnioittaa kaikkia eläviä olentoja sydämensä pohjasta. Varsinkaan omia klaanilaisiaan kohtaan ei voisi koskaan olla väkivaltainen tai antaa kovia rangaistuksia. Hänelle Myrskyklaanin hyvinvointi on tärkeä ja yrittää tehdä parhaansa sen ylläpitämiseen samalla peläten tekevänsä vääriä ratkaisuja. Tämän takia ottaa aina klaanilaisensa huomioon ja harvoin tekee itsekkäitä päätöksiä ajattelematta muiden mielipiteitä. Naaraan onkin vaikea antaa itselleen omia virheitään anteeksi varsinkin, jos ne ovat johtaneet muut ongelmiin, jopa kuolemaan. Hänen takiaan kuolleita naaras ei voisi koskaan unohtaa.

Vastoinkäymiset saavat tämän kissan mielenterveyden helposti horjumaan ja ajan myötä hänestä onkin tullut enemmän sisäänpäin suuntautunut tunteidensa kanssa. Yrittää aina olla ajattelematta itseään ja omaa hyvinvointiaan työntäen syrjään kaikki mahdolliset asiat, jotka muistuttaisivat siitä ettei hänenkään pääkopassasn kaikki aina ole kunnossa. Oman heikon itsetuntonsa takia yrittää aina vaarallisissa tilanteissa uhrata henkiään ajatellen sen olevan hyväksi kaikille, vaikka muut eivät sitä arvostaisikaan. Hänen omana haaveenaan olisi kuolla kuin sankari ja olla täten edes menehtyessään muiden silmissä hyvä päällikkö. Muuten yrittää aina tehdä asiat turvallisimman vaihtoehdon kautta, jotta kenenkään ei tarvitsisi kärsiä häntä itseään lukuunottamatta.

Ennen hänet tunnettiin hymyileväisenä ja ystävällisenä, mutta tämä valo on pikkuhiljaa kadonnut naaraan vakavista silmistä. Yrittää parhaansa mukaan vielä nauttia elämästään ja toivoo palaavansa ennalleen omaksi iloiseksi itsekseen, minkä hänen klaaninsakkin ansaitsisi. Yksinollessaan sulkeutuu pieneen kuplaansa ja joutuu helposti oman synkän mielensä uhriksi vatvoen jatkuvasti huonoja asioita mielessään. Tämän takia haluaa mieluusti olla klaanilaistensa kanssa tekemisissä kokoajan saadakseen muuta ajateltavaa ja pitääkseen mielialansa koholla.

Hänellä on paha tapa menettää helposti uskonsa Tähtiklaaniin pientenkin asioiden takia, muttei haluaisi koskaan täysin hylätä soturi esi-isiään. Hän nimittäin tietää henkien olemassaolosta, vaikka nuo eivät hänelle näyttäytyisivätkään tai tekisi mitään hyvää klaanien puolesta.

Lumitähti on saanut jo lapsuudessaan traumat vedestä eikä halua mielellään edes astua veden lähelle. Ei myöskään osaa uida.

 

Menneisyys

Syntyi kolmen kissan pentueeseen, mutta siitä selvisivät elossa vain hän ja hänen isosiskonsa. Hän sai nimensä emonsa mukaan, joka oli Myrskyklaanin kaunis kuningatar, Lumikuu.

Naaraan emo tappoi vahingossa oman klaaninsa kissan ja tuo häädettiin klaanista pentujen ollessa noin 4 kuukautta vanhoja. Lumikuu oli todella pahoillaan taposta, mutta lähti ilman, että olisi hermostuttanut päällikköä ja Lumitähti vieläkin muistaa emonsa kyyneleet, kun tuo joutui eroamaan pennustaan ja puolisostaan, Mustayöstä. Tuon isä oli myös murheen murtama Lumikuun lähdettyä, muttei toistaiseksi voinut sietää sitä, että tuo oli tappanut oman klaanilaisensa.

Pennut yrittivät unohtaa äitinsä ja tuon tekemän surman, mutta se oli vaikeaa. Heidän isänsä esitti aina ihankuin koko Lumikuuta ei olisi ollut olemassakaan, mutta öisin pennut huomasivat kollin silmissä kyyneleet ja tuo pakeni aina leiristä Nelipuulle yöllä muistelemaan puolisoaan.

Eräänä iltana pennut päättivät mennä isänsä mukaan ja se kävi Mustayölle, vaikkakin häntä hermostutti huomaisivatko muut klaanissa pentujen kadonneen. Kukaan ei kuitenkaan lähtenyt heidän peräänsä. Perillä Nelipuulla Mustayö huomasi jäniksen, joka lähti ylittämään lähellä olevaa ukkospolkua. Kolli lähti saaliinsa perään, mutta hän ei huomannut lähestyvää suurta hirviötä. Se lipui silmät hämärässä valaisten yhä lähemmäksi ja lähemmäksi. Lumipentu ja hänen siskonsa olivat jähmettyneet paikalleen, eivätkä voineet, kuin huutaa isäänsä. He eivät nähneet mitä seuraavaksi tapahtui, koska hirviön silmät valaisivat liian paljon ja se päästi korvia särkevän tööttäisyn. Samaan aikaan kuului kivusta johtuva rääkäisy ja ukkospolku oli veren peittämä siitä kohtaan, missä heidän isänsä oli vielä hetki sitten ollut. Lumipentu ja hänen siskonsa juoksivat kauhistuneina ja hämmentyineinä ukkospolulle etsimään isäänsä, mutta haistoivat vain veren rautaisen katkun ukkospolun lemun seasta. Lopulta läheisestä pensaasta ilmestyi kaksi hahmoa. Mustayö kantoi silmät kyynelissä yhtä elotonta ja veren peitossa olevaa ruumista Nelipuulle pennut perässään. Sisarukset eivät voineet, muutakuin itkeä, kun tajusivat Mustayön kantavan heidän kuollutta emoaan, joka oli uhrautunut puolisonsa tähden. Myrskyklaanin silloinen päällikkö antoi luvan haudata Lumikuun heidän reviirillensä ja tuo jopa näytti katuvan sitä, kun oli häätänyt naaraan klaanista.

Pari päivää Lumikuun kuoleman jälkeen Mustayö puhui siitä, kuinka hän rakasti pentujaan ja he olivat tuolle maailman tärkeimmät. Sisarukset tietenkin vastasivat takaisin rakastavansa isäänsä arvaamatta sitä, että ne olivat jäähyväiset. Samana yönä Mustayö katosi ja tuon haju kantoi Myrskyklaanin ulkopuolelle. Sen edemmäs partiot eivät kuitenkaan lähteneet tuota etsimään. Pennut joutuivat elämään siitä lähtien kahdestaan ja he olivat toisilleen tärkeitä. Eihän heillä ollut muita sukulaisia enää Mustayön lähdettyä.

Kuukausien jälkeen pennut nimitettiin oppilaiksi ja he saivat oppilasnimensä. Saman päivän aikana hänelle ja hänen siskolleen tuli paha riita ja itkien Lumitassu syrjäytyi oppilaidenpesälle nukkumaan, muttei saanut unta. Eräs häntä kuukauden vanhempi kolli, Susitassu tuli lohduttamaan häntä ja nuoret rakastuivat. He kerkesivät seurustella pari kuukautta, kunnes Susitassu menehtyi hukkumalla. Silloin naaras murtui uudelleen, mutta onneksi hänellä ja hänen siskollaan oli hyvät välit ja Lumitassu sai tuosta lohtua. Hän oli taas menettänyt yhden itselleen tärkeän tyypin.

Sen jälkeen Lumitassun oppilaselämä oli ihan tavallista ilman kenenkään kuolemaa. Pian koitti aika, jolloin heistä tuli sotureita ja heille annettiin soturinimensä. Lumitassusta tuli Lumisydän.

Melkein vuoden kuluttua klaaneille alkoi tulla ongelmia. Luonnonkatastrofit tappoivat monia ja Nelipuu paloi maan tasalle. Klaanit päättivät lähteä etsimään uutta paikkaa. He eivät tienneet minne mennä, mutta löytääkseen uudet reviirit minne asettautua he heittivät palaneelle Nelipuulle hyvästit ja lähtivät ylittämään Korkokiviä uuden reviirin toivossa. Samaan aikaan Lumisydän rakastui kolliin nimeltään Kaarnahäntä. He viettivät paljon aikaa kahden, mutta tuo kuoli viheryskään klaanien matkalla uudelle reviirille. Jälleen kerran Lumisydän murtui, mutta heidän löydettyään uudet reviirit naaraan sydämeen syttyi pieni toivon liekki. Nyt uusi elämä oli alkamassa ja klaaneilla oli toivoa.

Kun vanhoilla reviireillä mellastanut karhu saapui Järvireviireille ja tuosta tuli Myrskyklaanin riesa, niin klaani joutui pistämään parastaan häätääkseen tuon. Saatuaan tuon ansaan kaksijalat ampuivat karhun ja Myrskyklaani pääsi tuon kynsistä. Ei mennyt kauaa sen jälkeen, kunnes Lumisydän valittiin varapäälliköksi ja naaras oli epävarma ja iloinen yhtäaikaa siitä uutisesta. Hän ei koskaan uskonut pääsevänsä niin korkeaan arvoon ja joskus ehkä päälliköksikin.

Varmaan vuosi sen jälkeen ja iso kulkukissalauma hyökkäsi kaikkien klaanien kimppuun. Se oli verinen sota, joka kesti monen kuun ajan. Viherlehden ajasta melkein lehtikatoon asti. Monia kuoli, mutta loppujenlopuksi kulkukissat saatiin päihitettyä. Yhden kulkukissajoukon johtajan, Crochaxin tappoi lopullisesti Shadow Legacy ja Tiikeriraita sai surmattua yhden kulkukissajohtajan, Saw'n. Sen jälkeen rauha palasi klaanien ylle ja kulkukissat muuttivat etsivät itselleen uuden reviirin.
Sodan aikana Myrskyklaanin metsä kuitenkin paloi taivaalta tulleeen salaman takia. Myrskyklaani näki nälkää, eikä riistaa ollut palaneessa metsässä.

Lumisydän rakastui yhteen entiseen varaskissaan, joka jäi Myrskyklaanin pariin kaverinsa The Unknownin kanssa. Tuon kollin nimi oli Clockwork.

Parin kuukauden sisällä kerkesin tapahtua kaikenlaista. Taivasklaanin paluu, susien ja ilvesten hyökkäys, kuolemaa. Mutta oli hyviäkin asioita. Klaanit eivät ainakaan kinastelleet keskenään ja Myrskyklaani oli voimissaan, koska he saivat riistaa reviirinlaajennuksen ansiosta ja monia pentuja syntyi heidän keskuuteensa.

Samoihin aikoihin, kun Myrskyklaanin päällikkö, Kuutamotähti, synnytti The Unknownin pennut, niin Lumisydän sai ihka ensimmäisen pentueensa Clockworkin kanssa.

Kaikki voivat vain toivoa, että onni jatkuisi vielä pidempäänkin, mutta mistä sitä tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Klaanielämä jatkui aika tavalliseen malliin, eikä kulkukissoista ollut enää haittaa. Hänen pentunsa kasvoivat jo sotureiksi ja Meripihka, Pakkaslumi ja Skylight katosivat. Lumisydän yritti etsiä pentujaan kaikkialta, muttei löytänyt noista edes hajujälkiä. Lopulta naaras luovutti etsintöjen suhteen. Eniten hän oli huolissaan sokeasta pennustaan.

Parin kuun päästä Kaikusielu, Burning Flame ja Hunter tulivat Myrskyklaanin luokse. Nuo kertoivat Veljeskunnasta ja sääntöjen mukaan vain Veljeskunnan jäsenien sukulaiset voisivat liittyä heihin. Nuo myös mainitsivat Meripihkasta ja Pakkaslumesta jotain. Lumisydän oli huojentunut, kun Clockwork sanoi lähtevänsä kollien mukaan tapaamaan pentujaan. Lumisydän itsekin olisi halunnut, mutta hän ei uskaltanut lähteä klaanin luota. Hän kuitenkin toivoi vielä joskus näkevänsä pentunsa.

Meni varmaan pari kuuta, kunnes klaanikissojen elämässä taas rupesi tapahtumaan. Taivaalta sateli tulipalloja, jotka hukuttivat kaiken liekkeihin. Pakon edestä myrskyklaanialiset lähtivät juoksemaan Kuulammelle etsimään turvaa. Ei mennyt kauaakaan, kunnes metsä oli liekkien ja savun peitossa. Kulkureitit rupesivat menemään umpeen, eikä ulospääseminen ollutkaan enää niin yksikertaista. Lumisydän harhautui muista erottaessaan jonkun kissan makaavan tajuttomana puun alla liekkien ympäröimänä. Naraas etsi samantien tietä tuon luokse ja otti Hopeasalaman selkäänsä. Hän kuuli yläpuoleltaan räsähdyksen ja vain parin karvanmitan päästä heistä maahan rysähti jättimäinen oksa. Lumisydän lähti Hopeasalama selässään etsimään pakotietä metsästä. Tuskallisen matkan jälkeen hän lopulta löysi tien Kuulammen virralle. Pieni osa myrskyklaanilaisista oli jo paikalla. Loput olivat luultavasti Kuulammella. Lumisydän havahtui ajatuksistaan, kun hän huomasi kissojen kerääntyvän ja järkytykkseen hän tajusi noiden kerääntyneen viimeistä henkeään menettävän Kuutamotähden luokse. Käpälät täristen noesta likainen varapäällikkö käveli naaraan luokse kuuntelemaan tuon sanoja hänelle. Naaras ei halunnut uskoa tätä. Ei Kuutamotähti voisi kuolla. Lumisydän ei suoraansanoen ollut koskaan kuvitellut tämän päivän tulevan. Hän ei koskaan ollut uskonut yltävänsä päälliköksi. Kun Kuutamotähti veti viimeisen kerran henkeään, niin Lumisydän lähti Hopeasalaman avustuksella kantamaan kuollutta päällikköä Kuulampea kohti. Lumisydän aisti Tähtiklaanin henkien läsnäolon matkan aikana. Perille saavuttuaan naaras antoi klaanilaisten hyvästellä päällikkönsä ja nimitti sinä aikana itselleen varapäällikön, joka tulisi olemaan Käärmekieli. Kolli oli ollut Lumisydämelle läheinen ystävä pentuajoista asti ja hän uskoi voivansa luottaa kolliin. Käärmekieli oli oikeudenmukainen ja hyväsydäminen, mutta vahva. Olihan Myrskyklaanissa myös muitakin kissoja, joita hän oli miettinyt varapäällikökseen, mutta oli päätynyt tähän ratkaisuun. Kun kaikki halukkaat olivat saaneet hyvästellä Kuutamotähden, niin Lumisydän rupesi kaivamaan hautaa naaraalle. Huatajaismenot menivät tavalliseen malliin ja klaaninvanhimmat saivat kunnian kantaa entisen päällikön hautaansa. Kun tuo oltiin haudattu, niin Lumisydän katseli vielä hetken aikaa surullisena Kuutamotähden hautakumpua, ennenkuin ilmoitti lähtevänsä tapaamaan Tähtiklaania. Hänen olisi aika hakea kaikki henkensä. Noita varmasti tultaisiin tarvitsemaan nyt, kun klaanien reviiritkin oltiin tuhottu. Lumisydän olettaisi saman tapahtuvan, kuin viime reviireilläkin Nelipuulla. Klaani muuttaisi pois. Ainakaan Lumisydän ei haluaisi jäädä tänne. Heidän koko reviirinsä oli kärventynyt, eikä riistasta olisi toivoakaan. Tämä kaikki oltiin jo nähty kerran, kun Suuressa Sodassa Myrskyklaanin reviiri paloi jo kerran ja he joutuivat laajentamaan aluettaan saadakseen sen verran riistaa, että selviäisivät lehtikadosta. Kaikki klaanin kissat olivat silloinkin nääntyneitä, eikä naaras haluaisi klaaninsa kärsivän samalla tavalla enää koskaan. Toivottavasti Tähtiklaani opastaisi klaania löytämään uudet reviirit mahdollisimman pian.

Valkoturkkinen naaras katseli hetken aikaa Kuulammen vettä ja painoi sitten kuononsa hyisevään veteen vaipuen uneen. Herättyään hän näki ympärillään monia Tähtiklaanin henkiä. Paikalla oli myös pentuja, joiden näkeminen sai Lumisydämisen surulliseksi. Hän tunsi sääliä noita kohtaan, jotka olivat kuolleet noinkin nuorina. Oli epäreilua, että hän oli saanut elää niin pitkään. Pian lähes kaikki hengistä haihtuivat ja jäljelle jäi vain yhdeksän. Mustayö, Susitassu, Roihumarja, Mansikkaturkki, Valkojalka, Vinhatassu, Haukkaynsi, Apilaloiste ja Myrskytuuli. He kaikki antoivat Lumisydämelle yhden hengen ja lopulta Mustayö julisti hänelle hänen uuden nimensä. Tähtiklaanin henget haihtuivat nopeasti ja naaras heräsi Kuulammen veden ääreltä. Hänen turkkinsa oli taas puhdas, eikä palovammoista näkynyt jälkeäkään. Tästä lähin naaras oli Lumitähti, Myrskyklaanin uusi päällikkö.

Lumisydämen tultua Lumitähdeksi kaikki klaanit kerääntyivät yhteen, lukuun ottamatta hajonnutta Taivasklaania, ja lähtivät matkaamaan tuntemattomia maita kohti uuden kodin toivossa. Vielä siinä vaiheessa ei ollut varmaa palaisivatko he koskaan takaisin järvireviireille, mutta ainakin Lumitähden sisällä paloi toivo siitä.
Kesken pitkän vaelluksen Pimeän metsän henget hyökkäsivät heidän kimppuunsa ja sen jälkeen hyökänneiden pahojen esi-isien läsnäolo seurasi heitä piinaten kissojen mieliä. Tähtiklaanista ei kuulunut pihahdustakaan. Lumitähti ei itse muista paljoakaan matkasta ollen kokoajan poissaoleva ja laiminlyönyt tehtäväänsä klaanipäällikkönä, mutta painajaismaisen unen nähtyään hän rupesi taas elämään ja muisti asemansa Myrskyklaanissa. Matkan aikana hän oli kuitenkin taas menettänyt uskonsa väliaikaisesti soturi esi-isiinsä ja muuttui kylmemmäksi ja välinpitämättömäksi. He keskustelivat Koivuvarjon kanssa Pimeän metsän hengistä ja siitä, miten Tähtiklaani tarvitsi klaanien apua, mutta Lumitähti ei halunnut olla osallisena henkien kanssa leikkimisessä ja sisimmässään halusi vain unohtaa kaikki vastoinkäymiset odottaen asioiden ratkeamista itsestään.

Klaanin leiriydyttyä ongelmia kuitenkin ilmaantui hänen ollessa reviiriä kiertämässä Koivuvarjon ja juuri nimitetyn varapäällikkönsä, Hopeasalaman, kanssa. Punakivi, Kultapiisku ja Vaahterahalla olivat verisessä taistelussa ketua vastassa ja Lumitähti liittyi taistoon varapäällikkönsä kanssa. Niin montaa kissa vastaan kettu ei pärjännyt ja pakeni paikalta jättäen jälkeensä monia loukkaantuneita kissoja. Kultapiisku oli tajuttomana vääntyneen jalkansa takia, Vaahterahalla menetti toisen silmänsä ja Punakivi oli lukuisten haavojen peitossa. Loukkaantuneet soturit selvisivät leiriin Iltahämärän parannettavaksi, mutta matkan aikana Hopeasalama oli kadonnut lumimyrskyyn. Lumitähti katsoi parhaaksi järjestää kolme partiota, joista jokainen saisi tehtäväkseen myös etsiä kadonnutta varapäällikköä. Valkoturkkinen päällikkö määräsi metsästyspartion johtoon Kyymyrkyn, rajapartion johtoon Verivalan ja itse johti kettupartiota, jonka tehtävänä oli varmistaa ketun lähteneen heidän reviiriltää joko elävänä tai kuolleena.

 

Muuta

  • Lumitähti oli Talvituulen mestari.
     
  • Edesmenneen soturi Apilaloisteen ja tuon siskon, Jääsydämen, täti.
     
  • On hänen tyttärensä, Meripihkan, pentujen isoemo.
     
  • Hänen vahvimmat puolensa ovat nopeus, tarkat aistit ja hyvät refleksit. Tämä tekee Lumitähdestä loistavan metsästäjän, mutta osaa hyödyntää taitojaan myös taisteluissa
     
  • Kiipeily sujuu ilman ongelmia eikä hän ei katso tarpeelliseksi harjoittaa tätä taitoa sen paremmaksi.
     
  • Ei ole fyysisesti vahva eikä osaa uida taikka kalastaa. Myös hänen nahkansa on helposti vahingoittuva ja naaras saa helposti haavoja ja mustelmia.
     
  • Menetti ensimmäisen henkensä taistelussa Pimeän metsän kissoja vastaan klaanien matkan aikana.

 

Copyright

Aquarius

kuva © Enderfox

©2019 Lumitähti | Wᴀʀʀɪᴏʀ Cᴀᴛs RPG - suntuubi.com