Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

KADOTUSHENKI

kuva

Ikä 3½ vuotta
Sukupuoli Kolli
Sisarukset Kultapiisku ♀, Paahdesielu ♂, Valoloiste ♀ †
Vanhemmat Vaahterahalla ♀, Tiikeriraita ♂

Kumppani Kyyhkyslehti ♀ †
Pennut Tuulitassu ♀
Oppilas Ei ole
Ääni Captain Phoebus / Kevin Kline

Soundtrack 30 Seconds To Mars - Hurricane

 

Ulkonäkö

Kadotushenki on vähän niinkuin isänsä Tiikeriraita, mutta tuon turkin väri on vain tummenpi kuin isällään. Turkista tummempia marmori-kuvioita bengal-kissan suvustaan. Rakenne on jäntevä ja notkea. Kadotushengen silmät on siniset kuten emollaan Vaahterahallalla. Tassut on turkkin värityksestä hieman haaleammat. Kynnet on mustat. Häntä on normaalin pituinen. Hännän pää on saman värinen kuin tassut. Nenä on musta ja anturat myös. Viikset on normaalin pituiset ja väriltään valkoiset. Terävät kynnet ja hampaat. Jalat ovat vahvat. Kadotushenki sai Pimeän metsän kissojen hyökkäyksestä kolme arpea, jotka kulkeutuvat kollin oikean silmän yli. Myös kollin oikea korva on revitty irti.



Luonne

Sehän on ihan selvää, että Kadotushenki ei ole mikään ulospäinsuuntautuneinen kissa jonka saisi puhumaan pelkästään tervehtimällä häntä. Varttuessaan vanhemmaksi, hänestä on tullut varautuneempi vieraiden suhteen ja osoittautuu todella hankalaksi seuralaiseksi. Kadotushenkeä ei voi vaan saada pitämään toisesta kissasta, suorasanaisuus saattaa aiheuttaa monia ongelmia, lyhyet pinnat kuluvat nopeasti aiheesta riippuen ja luottamus toisiin kissoihin on turmeltunut vuosien varrella syystä kun toisesta. Yksi monimutkaisimmista puolista hänessä on puoleettomuutensa. Hän pyrkii ajattelemaan hyviä ja huonoa puolia kaikesta ja ei sen myötä sotke itseään muiden ongelmiin, jos sellaisia onkaan. Mutta jos Kadotushenki on sotkenut itsensä sellaiseen vahingossa tai ei, hän pyrkii saamaan sen pois altaan mahdollisimman nopeasti. Se vain tuottaisi kollille ylimääräistä päänvaivaa ja kireää mielialaa. Kadotushenkeä on vaikea painostaa tai pakottaa mihinkään, minkä kokee epämiellyttäväksi tai vaarantavaksi muita tai itseään kohtaan. Joskus hänen suojakuorensa pääse tosin laskeutumaan, mutta se ei ole helppo prosessi toteutuksen suhteen soturin vahvan tahdon vuoksi. Vaikka hän ei luettele itseään niin uskolliseksi klaaniaan, Tähtiklaania tai sen sisällä tehtyjä päätöksiä kohtaan, kolli tulee aina olemaan lojaali läheisilleen. Tuttavien tai perheenjäsenten keskuudessa kolli uskoo olevansa pirteimmillään kaikkeen muuhun nähden. Pienen perheensä olemassaolo ja kannustus saa hänet voimaan paremmin henkisesti ja hän yrittää pitää niiden jäseniin mahdollisimman läheiset välit, vielä kun se on mahdollista. Ne menevät hänen etusijalleen lähes kaikessa. Kadotushenki on huomattavasti avoimempi varsinkin sisaruksiensa seurassa ollessa, mutta se ei silti muuta hänen hiljaista olemustaan mitenkään. Kolli on sama vanha itsensä, eikä hän edes teeskentelemällä saisi itseään muuttumaan "paremmaksi persoonaksi".

 

Menneisyys

Kadotushenki syntyi pentueen kolmantena ja toiseksi nuorimpana Vaahterahallalle ja Tiikeriraidalle. Hän ei ollut mikään kypsin hedelmä korista ja joutuikin usein ongelmiin karkailustaan sisaruksiensa lisäksi. Hänen levoton ja tympeä käytös vanhempiaan kohtaan ei tehnyt varsinkaan vaikutusta emoonsa, mutta pentu välitti heistä suuresti näyttämättä sitä. Noihin aikoihin Kadotushengellä oli todella pieni yhteys Pimeään Metsään syytä tietämättä ja sen myötä näki vähän välillä pahoja painajaisia. Ne harvenivat hänen ikääntyessä, mutta nykyäänkään kolli ei tiedä syytä niihin uniin mitä näki.

Kollin mestarina toimi aikoinaan Myrskyklaanin yksi kokeneimmista sotureista nimeltään Laavakivi. Kadotushengellä silloin muodostui syvä kunnioitus kyseistä kollia kohtaan, vaikkei sitä näyttänytkään ulospäin niin usein kuin olisi pitänyt. Laavakivi ei kumminkaan ehtinyt kauan toimia oppilaansa mestarina kuoltuaan verenhukkaan ilvesten hyökättyä. Kadotushenki silloin löysi mestarinsa ruumiin ja vei takaisin leiriin hankaluuksista välittämättä.

Valmistautuen soturiksi toisen mestarin opetuksissa, hän alkoi elämään kunnollista klaanielämää oikein mitään tekemättä. Hän teki työtä käskettyä, vietti aikaa perheenjäsentensä kanssa, ei mitään erityistä. Kolli ei kokenut itselleen tärkeäksi hankkia läheisiä ystäviä klaanistaan ja usein viihtyikin juuri omissa oloissaan. Valoloiste menehtyi synnytykseen tämän aikakauden sisällä, mikä sai tottakai Kadotushengen haikeaksi. Hänelle syntyi kyseenalaistavia ajatuksia ja mieltymyksiä Tähtiklaania kohtaan, eikä häntä siksi voi sanoa niin uskovaiseksi enää.

Eräs päivä 1½-ikäisenä soturina, hän tapasi Kyyhkyslehden -edesmenneen ‘kumppaninsa’. Hän osoitti Kadotushenkeen syvää kiinnostusta ensi-silmäyksellä, mikä oli todella häiritsevää kollista ja välttelikin parhaansa mukaan tuota takertuvaista klaanitoveriaan. Hän ei ole vieläkään varma miten heidän suhdettaan pystyisi kuvailemaan, mutta jokin ajatus painosti Kadotushenkeä kumppanuuteen Kyyhkyslehden kanssa. Hän ei missään välissä ‘rakastanut’ naarasta ja arveli hänen ajattelevan myös samoin. Kyyhdyslehti osoitti kiintymystään kolliin kaikella mahdollisella tavalla, joka oli selvästi teeskentelyä. Mutta naaras lopulta paljasti oikeat aikeensa pakottamaan soturin hankkimaan pentuja kanssaan. ‘Kumppaninsa’ aikomusta ymmärtämättä Kadotushenki oli jyrkästi tätä ideaa vastaan, mutta manipulointi vetosi häneen vahvasti. Hän tiesi katuvansa sitä tulevaisuudessa, mutta silti teki sen tietämättä miksi. Ehkä saadakseen Kyyhkyslehden kyllästymään häneen? Ja se kävikin toteen, naaras kyllästyi kolliin heti saatuaan varmistuksen tiineydestään. Kadotushenki oli sisimmässään iloinen ‘vapaudestaan’, mutta samalla ajatus pentujen isäksi tulemisesta vainosi häntä jatkuvasti.

Päivät kuluivat kulumistaan ja eräs yö Kadotushenki meni etsimään Kyyhkyslehteä asioiden selvittämiseen. Hän halusi ainoastaan varmistaa, miten heidän pennuilleen tulisi selventää heidän ‘suhde’ tulevaisuudessa. Kolli ei suosinut ajatusta peitellä totuutta syntymättömältä jälkikasvultaan, niin oli parempi kertoa hänen mielipiteensä tiineelle naaraalle.
Aikeensa eivät menneet lainkaan putkeen löydettyään hajujälkeä seuraamalla Kyyhkyslehden Myrskyklaanin reviirin rajalta kuolleena. Kadotushenki oli toki hämmentynyt, ja sen hetken elikin uskossa naaraan tulleen murhatuksi. Veri oli peittänyt suuren alueen kissan alta, mikä herätti aivan muut ajatukset kollin mieleen. Myös pieni, heikko ja surumielinen miukuminen varmisti tapahtuneen; Kyyhkyslehti oli kuollut synnytyksen komplikaatioihin kesken synnytyksen. Vain yksi oli selvinnyt elossa, naaraspentu joka huuteli kuolleen emonsa perään sokeana mönttynä.
Kadotushenki edes pienen kunnioituksen nimessä hautasi naaraan ja vei nimettömän pentunsa takaisin leiriin. Hän oli selityksen velkaa parantajalle sekä klaanin kuningattarille ja saikin sillä värvättyä ainoalle pennulleen sijaisemon. Vaikkei Kadotushenki koskaan tosissaan välittänytkään pentunsa emosta niin hän koki silti tämän kaiken tapahtuneen tarkoituksella. Tyttärensä syntymä herätti hänen sisällään jotain, mitä siellä ei ole ollut pitkään aikaan; lämpö ja rakkaus. Hän ei ollut se joka tosin nimesi pentunsa. Se oli hänen sijais-emonsa, joka tunsi jollakin tavalla nyt edesmenneen Kyyhkyslehden ja nimesi kollin tyttären Tuulipennuksi emonsa kuolleen sisaren mukaan. Kadotushengelle oli aivan sama minkä nimen tuo pienikokoinen rääpäle olisi saanut, kunhan sitä saisi kutsua edes joksikin muuksi kuin ‘tyttäreksi’. Vaikka välitys pentuaan kohtaan oli suuri sisäisesti, ulkoisesti hän ei antanut sen näkyä paljoakaan.

Elämä jatkui, mutkia tuli matkaan eikä niitä voinut välttyä. Kadotushengen suhde isoveljeensä Paahdesieluun läheni ja he tulivat paremmin toimeen näin vanhempina. He hakivat toistensa tukea aina tarvittaessa, mutta se samalla tarkoitti sitä ettei aikansa riittänyt enää emolleen. Kadotushenki ei ole paljon enää tekemisissään oman emonsa kanssa, johtuu luultavasti itsenäistymisestään ja sisäänpäinsuuntautuneisuudestaan. Mutta ei siinä vielä kaikki;
Suuri Tuho toteutui aivan odottamatta. Se tuhosi kaiken, missä klaanit olisivat pystyneet elämään. Kadotushenki selvisi tästä hengissä, mutta ajatus kodin hylkäämisestä mietitytti häntä. Ei mennytkään pitkään, kun klaanit kokoontuivat ja lähtivät järvi-alueelta paremman kotipaikan toivossa Taivasklaania lukuunottamatta. Tämäkään matka ei sujunut niin suunnitellusti kuin kuviteltiin, sillä Pimeän Metsän kissat alkoivat ottamaan mittaa elävistä. Ennen tuhoa nimitetyn Tuulitassun Kadotushenki oli piilottanut kauemmas tapahtumista vaatien toisen vielä pysymäänkin siellä kunnes rähinä olisi ohi. Näin ei tapahtunut, ja katseensa välttyessä hänen tyttärensä oli muutaman Pimeän Metsän soturin kynsissä. Silloin Myrskyklaanin soturi teki vain mitä olisi voinut ja syöksyi tähän väliin kissojen raatelemaksi.
Kolli oli lähellä kuoleman rajamaata, mutta hän selvisi klaanin parantajan ehdittyä ajoissa paikalle. Kadotushenki olisi ollut valmis jo kuolemaan tyttärensä puolesta, mutta helpotushan se oli saada vähäsen lisäaikaa tässä kurjassa maailmassa. Paahdesielu, kollin vanhempi veli, oli myös siinä ja kertoi Kadotushengen virkistyttyä heidän isänsä Tiikeriraidan kuolleen. Uutiset järkyttivät, olihan sitä vaikea uskoa esikuvansa menehtyneen. Kolli pääsi aika nopeasti tästä ylitse, sillä uskotteli soturin olevan nyt paremmassa paikassa siellä missä ikinä olikaan. Kadotushenki keskittyi kaiken tapahtuneen jälkeen ainoastaan parantumiseen ja muiden seuraamiseen. Matkan varrella kolli myös yritti takoa järkeä Tuulitassun päähän itsenäistymisen suhteen. Tuulitassu alkoi Kadotushengen silmissä muistuttamaan takertuvaista edesmennyttä emoaan, ja hän ei sietänyt jatkuvasti hännillään juoksevaa oppilasta. Oppi alkoi mennä perille, mutta se meinasi myös heidän pientä ‘välirikkoaan’. Molemmilla oli eri näkökulmat tilaanteesta. Tosin hänen välityksen tunne tytärtään kohtaan ei ole kadonnut mihinkään, hän voisi tehdä mitä vain perheensä hyväksi.

Matkustaminen palkittiin lopulta klaanien osalta; ne löysivät aivan uudet reviirit omiin käyttöihinsä ja Myrskyklaani pääsi kotoutumaan aika pian sen jälkeen. Kadotushenki ei ole aivan täysin kotoutunut uusiin oloihin, mutta yrittää olla toiveikas klaanin tulevaisuuden puolesta. Pimeän Metsän kissojen takia sekin uskomus alkaa hiljalleen hälvetä Kadotushengestä, mutta saa nähdä mitä on luvassa.

 

Muuta

  • Myrskyklaanin soturin Tiikeriraidan ja kuningattaren Vaahterahallan toisiksi nuorin pentu.
     
  • Kadotushengellä oli myös siskopuoli, Tiikeriraidan ja tuon edesmenneen puolison, Aavikkotuulen pentu, Valopentu.
     
  • Kultapiisku, Paahdesielu ja Valoloiste ovat Kadotushengen sisaruksia.
     
  • Osaa metsästää melkein mitä tahansa esim. hiiriä, lintuja yms. Puissa kiipeileminen sujuu myös hyvin. Taisteleminen.

 

Copyright

Ender

©2019 Kadotushenki | Wᴀʀʀɪᴏʀ Cᴀᴛs RPG - suntuubi.com