Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

ELOHOPEA

kuva | lahjakuva

Ikä 4 vuotta
Sukupuoli Kolli
Sisarukset Härmäsula/Rimer ♀, Kuloroihu/Scorcher ♂, Villikukka/Wildling ♀ †, Ikitalvi ♀ †, Kaaoskirous/Ripper ♂, Sydänjuuri ♀ †, Lehtivihreä ♀ †, Verenpuna ♀ †, Sinilevä ♂ †, Uusikuu ♀ †, Kaatosade ♀ †
Vanhemmat Lehtikulta ♀ †, Kivihiili ♂ †
Kumppani Lukuisia nimettömiä naaraskissoja
Pennut Ei tiedossa
Soundtrack Really Slow Motion - Th3 Awak3n1ng | Barns Courtney - Kicks

 

Ulkonäkö

Elohopean turkki on väriltään pääosin vaaleanharmaata. Siinä on kuitenkin myös hieman hopeanharmaata ja valkoista karvaa. Turkki on laadultaan sileää ja pehmeää ja paljastaa selkeällä tavalla altaan kehon muodot mukailemalla niitä. Aluskarva kollin turkissa ei ole kovin tiheää, joten kylmyys pääsee helpostikin puremaan Elohopeaa. Sen päällyskarvan kanssa saman harmaa sävy ei näy päällepäin, jos turkki vaikka sattuisikin olemaan sotkuinen. Laatunsa vuoksi se pysyy melko helposti ojennuksessa, mutta pehmeys kuitenkin saa turkin keräämään likaa helpommin kuin karhea turkki keräisi. Kastuessaan turkki lisäksi ohuudestaan huolimatta kuivuu hitaasti, mikä on huono asia etenkin kylmällä säällä ja johtuu myöskin sen pehmeydestä.

Kehonrakenteeltaan Elohopea on solakka, mutta pienikokoinen kissa. Hän on aika kevyt, mikä ei ole etu taistelussa. Kollilla on kuitenkin voimakkaat käpälät ja notkea keho. Elohopea voi sen vuoksi luikahtaa pienimmistäkin raoista. Keho on lisäksi hieman pidempi kuin kissoilla yleensä. Elohopea ei ole kovin lihaksikas ja näyttääkin sen ja pienen kokonsa vuoksi yleisesti ottaen ruipelolta. Kollin silmät ovat hyvin tunnistettavissa olevat, väriltään omalaatuisen meripihkan väriset, joihin sekoittuu päävärin lisäksi montaa erilaista lämmintä sävyä. Ne ovat melko kapeat ja niiden katse on tavallisesti väkevä tai tuima, ellei hänellä ole jotain erityisen innostavaa mielessään. Keskustellessaan muiden kanssa Elohopea on hyvinkin ilmeikäs, olkoon se sitten hyvällä tai huonolla tavalla. Lisäksi kollin silmät ovat syvällä kuopissaan, mikä luo niille aivan omanlaisensa ilmeen. Kollin otsa on matala ja pää muodoiltaan hyvin kallomainen lukuun ottamatta tuuheampia poskikarvoja. Kallomaisuus näkyy hyvin etenkin juuri silmien asettelussa. Hänen häntänsä on pitkä ja tuntuu olevan aina liikkeessä. Se vähintäänkin heiluu tiettyä tahtia puolelta toiselle ja kollin juostessa liehuu ohuena nauhana hänen perässään. Elohopean käpälät ovat pitkät ja sirot unohtamatta kapeahkoja tassuja.

Elohopean korvat ovat normaalista vain aavistuksen verran suuremmat, mutta niiden päissä on pitkät karvat, jotka kaareutuvat ensin taaksepäin kollin niskaa kohti ja päistään vielä sisälle päin. Näissä karvoissa on hieman enemmän valkoista väriä. Karvat luovat vaikutelman, että korvat ovat suuremmat kuin ne oikeastaan ovatkaan. Lisäksi Elohopean niska- ja selkäturkki on luonnostaan hieman pystyssä ja antaa olettaa kollin olevan aggressiivinen. Elohopea ei voi täysin tasoittaa turkkiaan, sillä karvojen pörhistyneeltä näyttävä asento on luonnostaan osa hänen ulkonäköään. Ne nousevat kuitenkin vielä enemmän pystyyn kollin ollessa oikeasti vihainen tai pelästynyt. Myös niskan ja selän karvoissa on enemmän valkoista kuin muussa kehossa. Elohopean viikset ovat valkoiset ja nenä sekä polkuanturat väriltään harmaat.

Kollilla on joitakin arpia muistona menneisyydestä. Näkyvimmät niistä ovat huulien ylitse kulkevat ohuet arvet, jotka alkavat kutakuinkin hieman silmien alapuolelta ja jatkuvat leukaan saakka. Arpia on neljät. Yksi niistä kulkee vasemman silmän ylitse ja on pidempi kuin muut arvet. Elohopean vasen silmä on vahingoittunut arven saamisen yhteydessä, eikä hän näe sillä niin hyvin kuin toisella silmällään, vaikkei sokea olekaan vasemmalta puoleltaan. Elohopean oikeanpuoleisessa kyljessä on kaksi pitkää ja ohutta arpea, jotka jatkuvat takakäpälään saakka, mutta katoavat melko hyvin turkin alle.

 

Luonne

Elohopea on tavallisesti hyvinkin suorasanainen, mutta käyttäytyy luihusti. Kollin mieliala saattaa vaihdella nopeaan tahtiin. Hän reagoi nopeasti asioihin ja tekee usein ennen kuin ajattelee. Se voi johtaa kollin vaikeuksiin useammin kuin olisi tarpeen, jos hän vain ajattelisi ensin, mitä tekee. Elohopea pitää viekkaudesta, joten hän saattaa yrittää myös käyttäytyä sen mukaan, ei kuitenkaan aina onnistuen. Kolli on terävä päästään, mikä onkin hyvin isossa osassa siinä, että hän on selvinnyt kiperistä tilanteista. Elohopea keksii nopeasti ratkaisuja - jotka useimmiten hyödyttävät ennen kaikkea häntä itseään, mikäli mahdollista.

Kolli on melko seurallinen ja tuokin toisinaan läsnäolollaan myös pienen ilon pilkahduksen joukkoon. Elohopea pyrkii näkemään asioiden hyvät puolet ennen huonoja. Kolli on kylmäpäinen, eikä pahastu helposti oikeastaan mistään. Toisinaan hän voi kuitenkin suuttua tai ärsyyntyä ilman mitään suurempia syitä. Tämä reaktio juontaa juurensa kollin menneisyyden mukanaan tuomasta epävarmuudesta. Jos Elohopea jää yksin pidemmäksi aikaa, hän voi uppoutua syvälle omiin ajatuksiinsa, mikä on muissa tilanteissa hyvin epätavallista tälle kissalle.

Kolli ei tavoittele kunniaa, koska on kokenut epäkunnioitusta jo niin paljon, ettei jaksa enää välittää aiheeseen liittyvistä asioista paljoakaan. Jos hänen kunniaansa siis loukataan, kolli saattaa vain kohauttaa lapojaan ja olla välittämättä tippaakaan. Joku voisi kuvailla häntä sanan luihu lisäksi sanalla itsekäs, koska Elohopealla on taipumus ajatella omia etujaan ennen muita. Kolli korvaa tuon sanan kuitenkin mielellään sanalla taktinen. Tuon niin sanotun itsekkyyden taustalla on nimittäin hyvin usein jotakin muutakin kuin päälle päin näkyy.

Elohopea osaa olla hyvinkin paha suustaan. Hän saattaa kuitenkin olla sokea muiden tunteille ja niiden ilmaisutavoille huolimatta siitä, että esiintyy itsevarmasti. Seurallisuuden perusteella voisi olettaa hänen osaavan lukea muita erityisen hyvin, mutta asia ei ole aivan niin. Sen vuoksi hän saattaa huomaamattaan käyttäytyä sopimattomasti. Jos hänelle huomautetaan hänen tekemistään virheistä, kolli todennäköisesti yrittää kiertää asian ja saada toisen osapuolen unohtamaan sen. Hän ei pahoittele turhan usein suoraan, mutta saattaa ilmaista pahoittelunsa eleillään ja teoillaan sen sijaan. Elohopea on siinä määrin kärsimätön, että hän haluaa elää hetkessä ja saada asiat tapahtumaan nyt eikä myöhemmin. Hän ei sen vuoksi suunnittele turhan pitkälle. Kolli on myös melkoinen viettelijä ja asiantuntija yhden yön suhteissa. Naaraat häntä eivät sinänsä yleisesti ottaen kiinnosta vaan pikemminkin suhteiden toisenlainen hyöty. Vaatii jotakin uutta tai erilaista saada kolli aidosti kiinnostumaan toisesta kissasta ja kunnioittamaan tuota sen sijaan että näkisi tuon vain mustavalkoisesti sanottuna hyötynä tai uhkana.

Kolli uskoo kyllä Tähtiklaanin ja muiden henkien olemassaoloon, muttei ole kiinostunut noista ja noiden suunnitelmista. Hän ei usko henkien suojelevan eläviä ja olevan pelkkiä pyhimyksiä jo pelkästään sen vuoksi, että nuo kiusaavat muita epäselvillä ennustuksilla suorien sanojen sijaan ja ovat useinkin katsoneet kuolemaa ja hävitystä sivusta. Elohopealta ei löydy esi-isille kunnioitusta, eikä hän luota noiden arvoituksellisiin kykyihin. Soturilakia hän ei ole koskaan myöskään mainittavasti kunnioittanut, mikäli jokin sen määräyksistä ei ole hänelle sattunut sopimaan.

 

Menneisyys

Elohopea syntyi hiirenkorvan aikaan kahdelle Myrskyklaanin soturille pentueensa vanhimpana pentuna. Hänen nimensä oli silloin Elopentu. Elohopealla oli viisi sisarusta, joiden nimet olivat Härmäpentu, Kulopentu, Villipentu, Ikipentu ja Kaaospentu. Hänen isänsä ja emonsa olivat nuoria Myrskyklaanin sotureita. Pentue varttui klaanissa ja teki matkan Nelipuulta Järvireviirille yhdessä muiden klaanien kanssa. Ennen matkan alkua Elopentu ja hänen sisaruksensa oli nimetty jo sotureiksi. Kolli oli saanut oppilasaikoinaan mestarikseen oman isänsä Kivihiilen. Soturinimekseen hän sai Elohopea. Hänen sisaruksistaan tuli Härmäsula, Kuloroihu, Villikukka, Ikitalvi ja Kaaoskirous. Sisarusten emo Lehtikulta odotti jo toista pentuetta, kun klaanit pääsivät asettumaan järvelle. Tuonkin pentueen isä oli Kivihiili.

Lehtikulta synnytti ensimmäisen pentueensa seuraksi vielä kuusi pentua tehden tästä kissasuvusta silloisen Myrskyklaanin suurimman. Synnytys oli naaraalle rankka pentujen lukumäärän vuoksi ja tuo melkein kuoli. Lehtikulta onnistuttiin kuitenkin pelastamaan, jotta naaras saattoi jatkaa elämäänsä klaanissa entiseen tapaan ja kasvattaa pentunsa aina sotureiksi asti. Kuoleman kielekkeellä horjuminen lujitti Elohopean vanhempien suhdetta toisiinsa.

Elohopea pentuesisaruksineen ei ollut koskaan mikään Myrskyklaanin ylpeys. He olivat aina käyttäytyneet ongelmallisesti ja kyseenalaistaneet soturilakia, kokeilleet sen ja klaanitovereidensa rajoja. Eikä se todellakaan jäänyt siihen. Ei ollut lainkaan epätavallista, että näiden kissojen kynsiin joutuessaan oli Myrskyklaanin reviirille tunkeutunut kissa pulassa - huonossa tapauksessa aivan eri tavalla kuin verisesti. Toisinaan joutui tunkeilija viettämään turhankin läheisiä hetkiä Elohopean tai hänen veljiensä ja siskojensa kanssa. Harvoin asia kuitenkaan oli näin, mikäli tunkeilija sattui olemaan toisen klaanin kissa, vaikka saattoi niitäkin poikkeustapauksia olla jokunen. Menivätpä he niinkin pitkälle, että etsivät yöllisen seuransa kotkiksujen ja kujakissojen joukosta Nelipuun Kaksijalkalasta klaanien vielä siellä asustaessa. Järvellä he jatkoivat kulkukissojen kanssa samaa, mikä varmasti oli omiaan kasvattamaan noiden vihaa klaaneja kohtaan. Myrskyklaanin silloinen päällikkö Kuutamotähti uhkasi rangaista hävyttömiä sotureitaan karkotuksella, ylimääräisellä työllä tai vähemmällä ruoalla muiden keksimiensä asioiden ohella, mutta ei saanut heitä lopettamaan kuin enintään kuukaudeksi. Päällikkö ei voinut antaa klaaninsa maineen ja kunnian mennä lokaan. Rangaistukset kuitenkin katkeroittivat Elohopeaa ja muita klaaniaan kohtaan, vaikka toki he tiesivät tekevänsä väärin. He vain eivät halunneet nähdä omia vääryyksiään, sillä ajattelivat tekojensa olevan hyvä varoitus kaikille, ettei Myrskyklaanin luokse kannattanut eksyä rikollisissa aikeissa. He luulivat tekevänsä klaanista vahvan näköisen, vaikka todellisuudessa he saivat johtajansa näyttämään kykenemättömiltä pitämään edes omiaan kurissa.

Vuodet kuluivat. Klaanit tulivat pian järvelle muuttamisen jälkeen tietoisiksi kulkukissoista, jotka uhkasivat hävittää klaanit järveltä. Sota oli väistämättä tulossa. Lehtikullan toisenkin pentueen pennuista tuli oppilaita ja aikanaan sotureita: Sydänjuuri, Lehtivihreä, Verenpuna, Sinilevä, Uusikuu ja Kaatosade olivat nuorempien sisarten nimet, kun he saivat soturinimensä. Suuri Sota kulkukissojen ja klaanien välillä alkoi, kun Elohopea ja hänen ensimmäisen pentueen sisaruksensa olivat noin kolmen vuoden ikäisiä. Se ei ollut sotaa - se oli teurastusta. Tavoitteena oli vain tappaa kaikki. Vastapuolen haavoittaminen ei riittänyt, koska henkiin jättäminen tarkoitti, että haavoilla oli mahdollisuus parantua ja sodalla jatkua. Siispä se puoli, kummasta olisi viimeisenä elossa kissoja, saisi järven haltuunsa. Tai siltä lopputulos olisi voinut näyttää. Kaikki eivät kyenneet tappamaan. Kaikki eivät kyenneet ottamaan harteilleen taakkaa toisen hengestä, sotimaan sitä vastaan, mikä klaaneissa oli opetettu oikeaksi. Elohopea osallistui kaikkien sisartensa kanssa sotaan. Kollin päättäväisyys oli kuitenkin alkanut horjua hänen tajutessaan kulkukissojen ylivoiman. Elohopea teki raukkamaisen päätöksen ja vaihtoi puolta. Hän alkoi sotia omiaan vastaan. Hänen pentuesisaruksensa liittyivät hänen puolelleen siinä toivossa, että kenties sodan päätyttyä kulkukissojen voittoon he saisivat olla rauhassa. Niin karulta kuin se ajatus kuulostikin, eihän heillä silloin enää olisi ollut klaania, mikä puolestaan tekisi heistä kulkukissoja. Kivihiili oli silloin hetki sitten kuollut sodassa. Puolet sisaruksista, nuorempi pentue, oli kuitenkin vielä klaanien puolella. Nuo raivostuivat tajutessaan, mitä Elohopea ja muut olivat tehneet. Nuoremmat sisarukset kävivät Elohopean ja vanhempien sisarusten kimppuun. Vanhemmat tappoivat nuoremmat sisaret todettuaan selitykset turhiksi. Myös Ikitalvi kuoli sisarten välisessä kahakassa. Elohopea ja muut tiesivät olevansa luopioita, joten he astuivat sivummalle sotivien kissojen tieltä ja katselivat sen sijaan sotaa sivusta. He tyrmistyivät nähdessään lopputuloksen: klaanit voittivat. Kulkukissat suostuivat perääntymään, kun noiden johtaja Saw oli kuollut ja oikeudenmukaisempi yksilö Altaïr noussut johtamaan joukkoa. Altaïr käski kulkukissat pois järveltä ja klaanit saivat jäädä rauhaan. Sodan verenvuodatus oli ollut kamalaa, monta kissaa oli kuollut. Ja Elohopea elossa olevine pentuesisaruksineen tajusi, ettei viisikolla ollut mitään asiaa takaisin neljän klaanin pariin. He olivat tehneet virheellisen ratkaisun vaihtaessaan puolta. Niinpä he lähtivät kauemmas järveltä ja matkasivat Suuren Kaksijalkalan suuntaan ja siitä kauemmas etsimään uudenlaista elämäntapaa.

Matkatessaan maailmalla, vaikkakaan ei kovin suurella alueella ihmisen näkökulmasta, Elohopea sisaruksineen kohtasi paljon muita kissoja. He oppivat selviytymään yhdessä. Härmäsula, Kuloroihu ja Villikukka vaihtoivat nimensä ja alkoivat kutsua itseään nimillä Rimer, Scorcher ja Wildling. Elohopea ja Kaaoskirous sen sijaan halusivat pitää klaaninimensä, vaikka kolme nimensä vaihtanutta sisarusta eivät olleetkaan innoissaan kahden muun päätöksestä. Rimer, Scorcher ja Wildling keksivät Elohopealle ja Kaaoskirouksellekin uudet nimet, vaikka kaksikko ei niitä suostunutkaan käyttämään. Kolme sisarusta kutsuivat Elohopeaa ja Kaaoskirousta nimillä Runner ja Ripper. Elohopea vihasi nimeään, sillä se muistutti häntä hänen raukkamaisuudestaan sodassa. Se muistutti, kuinka hän oli kääntänyt selkänsä, tappanut ja paennut, vaikka nimen oli tarkoitus viitata hänen ketteryyteensä. Hän ei kuitenkaan antanut sisaruksilleen muuta nimeä, jolla häntä kutsua, sillä hän ajatteli ansainneensa nimensä.

Erään kerran eräässä pienessä Kaksijalkalassa vieraillessaan viisi kissaa törmäsivät kissaan nimeltä Deka. Deka oli Janus-kissa eli kaksinaamainen kissa. Tuolla oli synnynnäisenä vammana kahdet kasvot. Dekalle ja Elohopean porukalle tuli kärhämää ja luonnostaan hyvin kiivas ja epäluuloinen sekä muita kohtaan epäkohtelias Deka kävi Elohopean kimppuun. Deka löi Elohopean pään kaksijalkojen pesän kiviseen seinään muutaman kerran ennen kuin Elohopean sisarukset ehtivät väliin. Deka oli yrittänyt teollaan tappaa Elohopean murtamalla kollin kallon. Sen sijaan Elohopea menetti vain tajunsa saatuaan päähänsä pahan iskun - kaksi suuta omaavan Janus-kissan leuoissa oli yllättävän paljon voimaa. Elohopean sisarukset saivat Dekan rauhoittumaan. Deka oli hyökännyt vaistojensa varassa tunkeilijoita vastaan. Tuo oli niin epäluuloinen muita kohtaan, koska oli joutunut kaksijalkojen kiduttamaksi ja kestänyt muiden kissojen pelkoa ja halveksuntaa omaa ulkonäköään kohtaan koko elämänsä ajan. Deka oli katukissa, koska ei kyennyt luottamaan enää oikein kehenkään. Tuo kuitenkin pahoitteli käytöstään ja auttoi Elohopean sisaruksia viemään tajuttoman kollin suojaisaan paikkaan heräämään. Heräämisessä kesti pitkään - pari päivää. Kun Elohopea tuli tajuihinsa, hän oli menettänyt suurimman osan muististaan. Kolli ei muistanut edes omaa nimeään, mutta hän muisti tappaneensa jonkun. Hän muisti Suuren Sodan veren, sillä sodan aikainen veren värjäämä maa oli syöpynyt tuon mieleen niin vahvana kuvana. Hänen sisaruksensa auttoivat häntä muistamaan. Toisinaan kollin mieleen tuli kuvia, jotka saattoivat liittyä menneisyyteen. Elohopea ei silti uskaltanut luottaa muistoihinsa - eikä uskalla vieläkään täysin.

Elohopea sisaruksineen matkasi takaisin järvelle päin etsimään kollin muistoja tutuista maisemista. Matkalla takaisin pari koiraa hyökkäsi viisikon kimppuun. Koirat tappoivat Wildlingin. Veren näkemisen tuottama raivo sai Elohopean hyökkäämään koirien kimppuun täysin harkitsemattomasti ja selittämättömän raivon vallassa. Hän käytännöllisesti katsoen sekosi. Kolli taisteli koirien kanssa ja sai kehoonsa paljon haavoja niiden hampaista. Yhdessä kolmen jäljellä olevan sisaruksensa kanssa kissat kykenivät kuitenkin karkottamaan koirat. Nuo hautasivat Wildlingin ja jatkoivat matkaansa takaisin järvelle.

Järvellä luopiot saivat selville, että paikalle oli saapunut jokin aika sitten viides klaani, Taivasklaani. Kaaoskirous näki uuden tilaisuuden tuossa klaanissa. Taivasklaanin kissat eivät olleet olleet mukana sodassa, joten nuo eivät tienneet pettureista - eivätkä tienneet kaikki muutkaan toisten klaanien kissat. Kaaoskirous halusi, että sisarukset liittyisivät Taivasklaaniin. Kun Elohopea, Rimer ja Scorcher eivät suostuneet, Kaaoskirous joutui kokeilemaan suunnitelmaansa itse. Hänestä tuli Taivasklaanin soturi. Niin luopioita jäi jäljelle vain kolme. He asettuivat asumaan Suureen Kaksijalkalaan, joka sijaitsi järven lähistöllä.

Suuri Tuho iski yllättäen. Elohopealla ja muilla ei ollut ollut aavistustakaan sen tulosta. Siniset tulipallot laskeutuivat maahan. Osa niistä osui Kaksijalkalaan. Kaksijalkojen korkeat pesät sortuivat. Elohopea luuli sisaruksineen olevansa kuoleman oma, mutta he selvisivät. Kaksijalkala oli hyvin suurelta osin raunioina, kaikkialla haisi kuolema ja osa Kaksijalkalasta oli tulessa. Elohopea ja muut löysivät erään sortuneen kaksijalkojen pesän raunioiden reunasta, kivikasan alta kissan, joka vaikutti olevan elossa. Vaikka mustaturkkinen kolli olikin sekaisin päästään ja pökerryksissä kaiken tapahtuneen jälkeen, tuo suostui esittäytymään. Kollin nimi oli Felldein.

Kolmikko lähti Felldeinin kanssa pois tuhoutuneesta Kaksijalkalasta, mutta he eivät menneet kauas. He jäivät lepäämään Kaksijalkalan lähettyvillä sijaitsevaan hylättyyn kaksijalkojen pesään, joka haisi maalta ja homeelta. Siellä oli joitakin kaksijalkojen tavaroita, kuten nukkumapaikka ja ruostuneita metallisia astioita. He jäivät sinne toipumaan saamistaan vammoista. Scorcher ei pystynyt kävelemään, koska hänen toinen takakäpälänsä oli murtunut ja hänen hännästään puuttui puolet tuhon jäljiltä. Rimer kantoi veljensä kaksijalkojen pesään ja asetti hänet makaamaan kaksijalkojen nukkumapaikalle, joka oli romahtanut lattialle. Asetuttuaan taloksi Elohopea ja muut saattoivat tutustua hieman Felldeiniin. Tuo kertoi saapuneensa kaukaisemmasta Kaksijalkalasta jonkin aikaa sitten ja kiertelevänsä maailmaa ilman sen suurempaa päämäärää. Kolli oli siis kulkuri, paremman sanan puutteessa.

Felldein oli Elohopealle vain kissa muiden joukossa vain hetken aikaa. Seuraavat tapahtumat johtivat Elohopean arvaamattomalla ja epäonnisella polullaan uuteen suuntaan, joka ei osoittautunut sen suotuisammaksi. Vaan ei hänellä ollut tapana valittaa elämästään muutenkaan. Hylätylle kaksijalkojen pesälle saapui joukko tuntemattomia kissoja, jotka etsivät Felldeiniä. Yksi kissoista, Cooper nimeltään, väitti olevansa poikansa ja veljenpoikansa kanssa sukua Felldeinille, joka puolestaan ei ollut koskaan tavannutkaan Cooperia. Cooperin mukana oli Elohopean yllätykseksi myös kaksi taivasklaanilaista, Harmaavarjo ja tuon veli Sähkösalama, jotka olivat velan vuoksi lähteneet klaanistaan Cooperin matkaan. Viisi kissaa tarvitsivat Felldeinin apua kertoen noita uhkaavasta vaarasta. Kuulemma toinen kissasuku tahtoi käydä sotaan Cooperin suvun kanssa ja pyyhkiä nuo kokonaan pois kartalta. Cooperin seurassa olleista kissoista ei olisi ollut vastusta toiselle suvulle, jonka pääksi Cooper nimesi kissan nimeltä Darkness Where One Light Shines. Elohopea ei ollut kuullut tuostakaan kissasta koskaan aiemmin, mutta tunnisti kyllä heimokissan nimen ajalta, jolloin klaanit olivat matkanneet vuorien halki päästäkseen silloisille reviireilleen järven ympärille. Mitä Kuohuvan Veden Heimon kissalla mahtoi olla Cooperin kaltaista kulkukissaa vastaan? Sen Cooper heille kertoikin sanoen, että heidän sukulaisensa olivat Suuressa Sodassa tappaneet toisiaan, mihin Cooper oli edesmenneen veljensä Oliverin kanssa vastannut jatkamalla tappamista sodan jälkeen ja aiheuttanut koston kierteen kahden suvun välille. He olivat toistensa vihollisia. Darkness ei ollut enää heimokissa, vaan tuolla oli oma sukunsa lähellä klaaneja. Rimer innostui Cooperin pyynnöstä ja tarjoutui liittymään taisteluun haluten kenties elämälleen merkityksen. Naaras oli kyllästynyt olemaan luopio ja taistelemaan omasta hengestään ilman muuta tarkoitusta kuin eläminen seuraavaan päivään. Elohopea ymmärsi kyllä siskonsa turhautumisen, vaikka ei kokenutkaan samoin. Rimer ilmoitti kuitenkin samalla Elohopean ja Scorcherin mukaan, mistä kollit puolestaan eivät innostuneet. Ei varsinkaan Elohopea. Scorcher kuitenkin päätti pysyä Rimerin mukana.

Heti ensimmäisen tilaisuuden tullen pakeni Elohopea paikalta. Hän oli metsästämässä Cooperin joukkoihin kuuluneen Sierran kanssa saadessaan kohtauksen tuoresaaliin verestä. Vaan ei hän saanut kauaa rauhoittua itsekseen, kun hänen luokseen jo saapui kaksi muuta kissaa, jotka pyysivät nuokin hänen apuaan omiin asioihinsa. Toinen kissoista oli entinen kotikissa nimeltä Cleopatra ja toinen tuon eksynyt opas, leikattu kolli, joka kuului jollekin Kuiskausten Herralle. Maailma oli suuri klaanien ulkopuolella, sillä jälleen olivat kaikki nimet Elohopealle tuntemattomia. Hän kuitenkin tarttui tilaisuuteen luistaa Rimerin Cooperille antamasta lupauksesta ja päätti auttaa Cleopatraa, joka halusi löytää tien klaanien järvelle. Luopiota ei kiinnostanut taistella jonkun muun sodissa, vaikka se tarkoittikin sisaruksien hylkäämistä. Hän uskotteli itselleen, että etsisi kyllä kaksikon vielä käpäliinsä.

Kotikisu osoittautuikin mielenkiintoiseksi matkaseuraksi, eikä vain säkenöivän kauniin ulkonäkönsä vuoksi. Vaikka Elohopea käyttikin Cleopatraa hyväkseen päästäkseen järvelle tapaamaan veljeään Kaaoskirousta ja nähdäkseen, oliko tuo selvinnyt tuhosta, halusi hän myös naaraalta jotakin. Cleopatran tarina oli erilainen kuin hänen aiemmin tapaamillaan kotikissoilla. Naaras oli karannut kaksijalkojensa luota ja lähtenyt etsimään erästä kissaa, jonka toivoi löytävänsä klaanien joukosta. Sen vuoksi naaras tahtoi järvireviireille. Naaraan sisukkuus lähteä ohuen turkkinsa kanssa lähestyvässä lehtikadon ajan kylmyydessä sellaiselle matkalle kaksijalkojen pesän lämmöstä sai Elohopean jopa arvostamaan tuota jollakin tavalla. Tuo ei ollut samanlainen kuin useimmat kotikissat, eikä myökään mikään typerys, mitä yleiseen älykkyyteen tuli. Elohopea kuuli juuri Cleopatralta, että Suuren Kaksijalkalan tuhonnut tulipalo oli iskenyt myös järvelle. Kun he pääsivät perille, huomasi luopio reviireiden tuhoutuneen lähes kokonaan. Hän ei saanut Cleopatralta toivomaansa palkkiota, kahdenkeskistä hetkeä naaraan kanssa, mutta toivoi tapaavansa tuon vielä joskus. Kenties hän silloin saisi toisen tilaisuuden?

Elohopean erkaannuttua Cleopatrasta ja tuon oppaasta, suuntasi hän suoraan Taivasklaanin reviirille, missä hän kohtasi paitsi hävitystä, myös toisen klaaniin kuulumattoman kissan...

 

Muuta

  • Elohopean isä Kivihiili on edesmenneen Myrskyklaanin soturi Laavakiven veli. Elohopea on siis Laavakiven pennuille, Synkkämielelle ja Ruskopennulle, serkku.
     
  • Rimer, Scorcher, Wildling, Ikitalvi ja Kaaoskirous ovat Elohopean pentuesisaruksia. Muut sisarukset sen sijaan ovat hekin kyllä kokonaisia sisaruksia, mutta syntyneet myöhemmin samoista vanhemmista ja silti eri pentueena.
     
  • Hänen siskonsa ja veljensä, Kaaoskirousta lukuun ottamatta, kutsuvat häntä nimellä Runner. Elohopea ei pidä tuosta nimestä, muttei ennen muistinmenetystään halunnut hylätä sitä ajatellen pilkallisesti ansaitsevansa sen. Nyt muistissaan olevien aukkojen vuoksi hän kuitenkin tahtoo sisaruksiensa käyttävän hänen oikeaa nimeään.
     
  • Elohopea on biseksuaali, vaikkei vielä itse tiedostakaan sitä. Hän saattaa epähuomiossa puhua kolleille sivu suunsa ja hoitaa tilanteen sitten sen tajuttuaan omalla tavallaan.
     
  • Elohopealla on traumanjälkeinen stressihäiriö, joka saa hänet pahimmillaan menettämään toimintakykynsä tai hyökkäämään itsepuolustukseksi jopa sellaisessa tilanteessa, jossa väkivaltaa ei välttämättä tarvittaisi. Sen vuoksi kissojen veren näkeminen myös aiheuttaa hänelle pahoinvointia, eikä hän kykene kunnolla syömään tuoresaalistakaan. Siinä syy sille, miksi hän on niin luiseva.
     
  • Elohopea on vikkelä käpälistään ja kehonsa puolesta ketterä ja notkea. Kolli ei kuitenkaan ole kovin voimakas, minkä vuoksi hän ei yleensä mielellään tappele kenenkään kanssa; hän melko varmasti häviäisi voimasuhteissa vastustajalleen, mikäli vastustaja olisi täysikasvuinen kissa. Jos kolli joutuu taisteluun, hän turvautuu yleensä nopeuteensa ja teräviin kynsiinsä ja hampaisiinsa tehdäkseen viiltohaavoja. Vaikka Elohopea onkin alunperin kotoisin Myrskyklaanista, hän osaa uida melko hyvin. Kolli opetteli sen taidon menetettyään muistinsa, koska vesi on hänen kovasti kammoamansa tulen vihollinen.

 

Copyright

Silagul

Lahjakuva © Butterfly

©2019 Elohopea | Wᴀʀʀɪᴏʀ Cᴀᴛs RPG - suntuubi.com