Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

IKIROUTA

vartalokuva | parikuva

Ikä 8½ vuotta
Sukupuoli Kolli
Sisarukset Hallakurkku ♂ †, Pakkastuuli ♂ †, Lumivarjo ♀ †, Talvihanki ♀ †
Vanhemmat Valkolento ♀ †, Varpusturkki ♂ †
Kumppani Harmaataivas ♀ †
Pennut Sinikukka ♀, Varpuslehti ♂ †, Kevythalla ♀, Kultakurkku ♀, Tukkikynsi ♂ †, Valkotaivas ♀ †, Hallapentu ♂ †, Liljalehvä ♀, Okratassu ♂ †, Taivastassu ♀ †, Uninenä ♂, Nokikurkku ♂ †
Soundtrack Tuomas Holopainen – Go Slowly Now, Sands Of Time

 

Ulkonäkö

Ikirouta on edelleen todella hyväkuntoinen ja se näyttää reilusti ikäistään nuoremmalta. Kollin turkki on pitkää, samettista ja puhtaan valkoista. Turkki hylkii hyvin vettä ja pitää mainiosti pakkasen ja tuulen loitolla. Ikirouta ei pidä hellekeleistä sillä silloin sen olo on tukala. Ikiroudan rakenne on edelleen melko lihaksikas ja se on hyvin normaalinkokoinen kolli, ehkä hivenen suurempi muttei paljoa. Ikiroudan korvat ja niiden ympärystät ovat harmahtavan ruskeat, ja nuo ovat ainoat väriläiskät kollissa. Ikiroudan lavat ovat edelleen vahvat ja lihaksikkaat vaikka ne hukkuvatkin pitkän turkin alle. Ikiroudan häntä on normaalinmittainen ja hyvin tuuhea. Ikiroudan käpälät ovat kohtalaisen sirot kollille ja kynnet puhtaan valkoiset ja kaarevat. Kolli pitää erinomaista huolta ulkonäöstään ja se on hyvin vetreä vanhus. Ikiroudan polkuanturat ovat niin hailakan vaaleanpunaiset että näyttävät jo melkein valkeilta. Ikiroudan korvat ovat pienet ja suipot ja sijaitsevat pään takana. Kollin kuono on sekin melko siro ja väriltään samanlainen kuin polkuanturat, eli hyvin hailakan vaaleanpunainen, melkein valkoinen. Pitkät viikset ovat valkoiset ja vivahtavat kärjistä hivenen harmaaseen. Kollin kuonolla on muutama harmahtava karva, mitkä ovat ainoat korkean iän merkit. Ikiroudan silmät ovat ovaalin muotoiset ja kauniin siniset. Pupillit tosin ovat niin suuret että jäänsinistä väriä harvoin näkyy. Kollilla on muutama arpi taisteluista, muun muassa suuresta sodasta mutta ne ovat piilossa turkin alla.

 

Luonne

Ikirouta on hyvin toimelias vanhus. Se ei mielellään istuksi paikoillaan ja viettääkin lähinnä vain yönsä klaaninvanhimpien pesässä. Ikirouta on melko rauhallinen ja kärsivällinen kolli, ainakin puheissaan. Se yleensä miettii vastaustaan huolellisesti ennen kuin sanoo sen. Kolli on puhelias vaikka viihtyy välillä yksikseenkin. Ikirouta on aina ollut älykäs ja rohkea. Se kuolisi edelleenkin klaaninsa puolesta ja nauttii vieläkin pienistä kahakoista ja kolli on edelleenkin huomattava vastus taistelussa. Kolli on nuorempana ollut kova flirttailemaan naaraille vaikkakin leikillään. Ikirouta pyrkii olemaan murehtimatta kuolleita rakkaitaan mutta aina se ei onnistu. Silloin se suree hiljaa sisällään. Ikirouta ei suutu mitenkään kovin herkästi mutta suuttuessaan on huono pitämään vihaansa aisoissa. Kolli leppyy kuitenkin melko nopeasti. Kolli on oikeudenmukainen ja noudattaa soturilakia. Ikirouta uskoo myös vahvasti Tähtiklaaniin. Ikirouta on hyvin uskollinen ystävä ja klaanitoveri. Se kuolisi niitten puolesta ja toivoo voivansa joskus kohdata kuolemansa ollen osa jotain tärkeää. Se tahtoo kaatua suorilta jaloilta eikä nuutua hitaasti kituen sairauteen. Ikiroudassa on vielä pientä ylpeyttä eikä se olisi mielellään tahtonut siirtyä klaaninvanhimmaksi. Ikirouta ei otakaan mielellään vastaan apua ja tahtoo aina että muita autetaan tarvittaessa ennen. Kolli nauttii edelleen uimisesta ja tekee sitä melkein päivittäin. Ikirouta nauttii eniten talvesta ja kirpeistä pakkasista. Ikirouta on vanhuutensa myötä tullut viisaaksi ja kertoilee mielellään tarinoita kun ei ole metsällä. Vanhus osaa olla myös jääräpäinen.

 

Menneisyys

Routapentu syntyi Jokiklaanin kuningattarelle nimeltä Valkolento. Hänellä oli neljä sisarusta Hallapentu, Pakkaspentu, Lumipentu ja Talvipentu. Nimet johtuivat siitä että he syntyivät keskellä kylmää lehtikatoa. Routapennun isä oli soturi nimeltään Varpusturkki. Pennut kasvoivat ja heidät nimitettiin oppilaiksi. Routapentu sai mestarikseen Harmaataivaan, ymmärtäväisen mutta ankaran naaraan joka oli aivan vasta nimitetty soturiksi eikä hän ollut Routatassua kuin viisi kuukautta vanhempi. Harmaataivas oli pätevä ja oli kohonnut nopeasti soturiksi. Routatassu oli ahkera ja kuuliainen oppilas ja salaa hyvin rakastunut Harmaataivaaseen. Hänellä ja hänen veljellään Hallatassulla olikin kova kilpailu naaraasta. Alkoi kuitenkin näyttää että Harmaataivas oli kuitenkin rakastunut kissaan nimeltä Kotkakylki. Hallatassu luovutti mutta Routatassu rakasti silti salaa edelleenkin Harmaataivasta. Hallatassu löysi itselleen kumppanin toisesta oppilaasta nimeltä Hunajatassu. He olivatkin kaikki hyvin yllättyneitä kun Kotkankylki saikin pennut Tuhkatuuli-nimisen naaraan kanssa. Sisarukset nimitettiin sotureiksi. Routatassusta tuli Routajää hänen sisaruksistaan Hallakurkku, Pakkastuuli, Lumivarjo ja Talvihanki.

Routajää ei luovuttanut Harmaataivaan suhteen ja lopulta kolli paljasti naaraalle tunteensa. Kolli olikin hyvin iloinen kuullessaan Harmaataivaan tuntevan samoin. Aikaa kului ja pian Hallakurkku ja Hunajajalka saivat kolme pentua. Myös Routajään nuorin sisko, Talvihanki sai pentueen. Routajää sai olla hyvin ylpeä kuullessaan Harmaataivaan odottavan pentuja. Naaraan tiineysaikana Routajään isä Varpusturkki sekä tämän veli Pakkastuuli kuolivat mäyrän hyökätessä leiriin. Myös Talvihanki ja tämän pennut menehtyivät. Routajäälle ei jäänyt paljoa aikaa suremiseen, kun Harmaataivas synnytti heidän pentunsa: Sinipennun, Varpuspennun ja Kevytpennun. Pennut kasvoivat ja heistä tuli sotureita. Silloin Routajään emo, Valkolento, kuoli jo klaaninvanhimpana.

Lumivarjo lähti klaanista kulkukissan mukaan eikä palannut. Harmaataivas odotti jälleen pentuja. Routajää oli yhdessä Hallakurkun (jonka pennuista oli heistäkin tullut sotureita) kanssa partiossa kun joutui kahakkaan ja he molemmat saivat muutamia vammoja. Vammat kuitenkin paranivat ja Harmaataivas synnytti Kultapennun ja Tukkipennun. Myös Hunajakäpälä odotti pentujaan. Routajää sai silloin koulutettavakseen toisen oppilaansa, kolli oli silloin kaksi vuotias.

Ennen Hunajakäpälän pentujen syntymää naaras kuitenkin kuoli haukan kynsiin. Hallakurkku oli murtunut ja riisti oman henkensä. Taas Routajää joutui suremaan mutta Harmaataivas oli hänen tukenaan. Aikaa kului ja pian Harmaataivas synnytti hänelle viisi pentua: Valkopennun, Hallapennun, Liljapennun, Okrapennun ja Taivaspennun.

Harmaataivaalla alkoi pian olla jo ikää mutta hän sai vielä kaksi pentua Unipennun ja Nokipennun.

Suuri sota puhkesi. Routajää haavoittui taistelussa ja sai siitä arpia. He kuitenkin selvisivät ja jatkoivat Harmaataivaan kanssa eloaan. Naaras alkoi kuitenkin olla jo vanha ja paljon eloisaa Routajäätä huonomassa kunnossa. Pian Harmaataivas sairastui viheryskään ja Routajään hellästä huomasta huolimatta tämä kuoli. Se oli kollin elämän raskain menetys ja hän oli hetken masentunut. Hänkin sairasti viheryskää mutta toipui siitä. Sen jälkeen kollin nimi vaihdettiin Ikiroudaksi, kunnioitukseksi hänen kestävyydestään ja eloisuudestaan. Hän meni hyvin vastentahtoisesti klaaninvanhimmaksi täyttäessään 7 vuotta.

Suuren Tuhon aikaan Ikirouta säilyi itse vammoitta mutta menetti kaksi pentuaan: Nokikurkun ja Valkotaivaan. Kolli oli surullinen mutta sai hieman lohtua jutellessaan Kuulammella (minne klaanit olivat paenneet tuhoa) Purohäntä nimisen naarassoturin kanssa.

Ikirouta lähti metsälle Taivasklaanin sokean klaaninvanhimman Hiekkasilmän kanssa. He olivat metsällä kunnes Hiekkasilmän tuli aika lähteä Taivasklaanin kanssa ja Ikirouta lupasi toiselle kollille että he tapaisivat vielä.

Kun Ikirouta oli saattanut Hiekkasilmän leiriin, hän kuuli Purohännän hiljaisen avunhuudon. Kun hän saapui paikalle, hän löysi maasta verisen Purohännän, tämän kurkku oli revitty ja toinen keuhko puhkottu. Naaras oli kuolemaisillaan mutta kolli ei tahtonut uskoa sitä. Ikirouta itki naaraan äärellä ja tämä kertoi hänelle että Lie-niminen kulkukissa oli vastuussa hänen vammoistaan. Viimeisenä pyyntönään naaras pyysi Ikiroutaa lopettamaan elämänsä. Kolli ei olisi tahtonut suostua mutta teki sen lopulta. Surun murtamana kolli lähti kantamaan Purohäntää takaisin klaanin luo ja tapasi matkalla Kuisketähden, joka kantoi mukanaan omia pentujaan. Kaksikko palasi Kuulammelle keskustellen Jokiklaanin tulevaisuudesta.

 

Muuta

  • Ikirouta on vasta hiljattain liittynyt klaaninvanhimpiin ja on hyvin eloisa. Kollilla on ollut neljä pentuetta.
     
  • Ikirouta on hyvin vetreä vanhus eikä sitä sellaiseksi välttämättä uskoisi. Kolli on edelleen taitava taistelija ja hyvä uimari.

 

Copyright

Butterfly

Kuvat © Silagul, Storm

©2019 Ikirouta | Wᴀʀʀɪᴏʀ Cᴀᴛs RPG - suntuubi.com