Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

HARHAKUVA

kuva

Ikä 3½ vuotta
Sukupuoli Kolli
Sisarukset Helmililja ♀ ?
Vanhemmat Tähtiviiksi ♀ †, Jääkyynel ♂
Kumppani Ei ole
Pennut Ei ole
Oppilas Ei ole
Soundtrack Thousand Foot Krutch - Be Somebody

 

Ulkonäkö

Kolli on isokokoinen, mutta todella siro. Tämän rakenne ei näytä vankalle ja lihaksikkaalle, eikä sitä myöskään ole. Lumenvalkea ja sileä turkki on puolipitkää. Ympäri kehoa on pohjaväristä tummempia leopardikuvioita ympäri kehoa. Niitä ei kuitenkaan ole naamassa, kaulassa tai vatsassa. Leopardikuviot eivät ole täysin samanvärisiä missään kohdin. Jotkut ovat tummempia, jotkut ovat hopeisia ja jotkut taas haaleampia. Kuono ja polkuanturat mustanharmaat. Viikset hopeiset ja pitkät. Jokaisessa käpälässä on vaaleanharmaat säärystimet, mutta takajaloissa ne ovat tummemmat ja näkyvät selvemmin. Hänen isänsä puoleiselta suvulta perityt vaaleanvihreät silmät ja pupillin ympärillä väri muuttuu haaleammaksi, lähes valkoiseksi. Valkeat kynnet ovat sirpin muotoiset ja terävät. Pitkä ja tuuhea häntä, joka auttaa tasapainon säilyttämisessä.

 

Luonne

Huomaavainen ja oikeudenmukainen lähes kaikkia kohtaan. Stressaantuu helposti ja rupeaa hätäilemään, minkä takia menettää helposti malttinsa. Jos suuttuu, niin siitä seuraa yleensä mykkäkoulua ja möksötystä tämän kollin osalta. Ei siedä valittajia tai semmoisia, jotka eivät ole tyytyväisiä siihen mitä heillä on. Kuuntelee mielellään toisten mielipiteitä ja ottaa kaikilta ehdotuksia vastaan. Todella epävarma itsestään ja osaa tuskin päättää mitään ilman toisten apua. Harhapentu on myös verikammoinen, eikä kestä nähdä virtaavaa- ja/tai paljon verta. Kuivettunut veri on kuitenki sietämisen rajoilla, kuten pienet haavatkin. Yleensä kollia rupeaa pyörryttämään, heikottamaan ja hengittäminen muuttuu raskaammaksi, kun tämä näkee paljon verta. Yrittää kuitenkin parhaansa mukaan päästä eroon kammostaan, onhan tuo sentään parantajaoppilas. Ei usko tappamisen olevan oikein kenellekkään. Ei haluaisi vahingoittaa edes murhaajaa, joka on tehnyt kaiken maailman pahuuksia, mutta itsepuolustuksena voi hyökätä toisten kimppuun. Jostain syystä Harhakuva näkee useasti Tähtiklaanin kissoja ja saa noilta ennustuksia.

 

Menneisyys

Hän syntyi Tuuliklaanin entiselle parantajalle Tähtiviikselle ja Jokiklaanin soturille Jääkyyneleelle. Tähtiviiksi antoi Harhapennun ja hänen siskonsa Helmipennun toisen kuningattaren hoiviin ja kertoi vain löytäneensä nuo leirin ulkopuolelta. Oli vain parasta valehdella, koska parantajathan eivät saaneet hankkia pentuja.

Kun pennun vanhemmat tapasivat seuraavan kerran klaanien välisessä kokoontumisessa, niin nuo totesivat, että toinen pentu annettaisiin Jokiklaaniin. Hetken mietinnän jälkeen he päättivät, että Harhapentu olisi sopiva muuttamaan isänsä luokse. Tuo nimittäin oli melkein kuin kopio isästään, ja Tuuliklaanin kissat saattaisivat epäillä Jääkyyneltä kollipennun isäksi.

Niinpä Harhapentu varttui sitten Jokiklaanissa. Jääkyynel ei kertonut pennulleen mitään tuon emosta tai Tuuliklaanissa asuvasta sisaruksesta. Tietenkinhän pentu joskus kysyi niistä, mutta kolli vastasi vain, että Harhapennun emo oli kuollut synnytyksessä ja tuolla ei ollut muita sisaruksia. Pilviloiste toimi pennun sijaisemona.

Harhapennulla oli tapana nähdä Tähtiklaanin ja Pimeän metsän henkiä, varsinkin unissaan. Hän ei tajunnut puoliakaan siitä, mitä nuo puhuivat. Henget vain hokivat hänen ja kuuden muun samana lehtikadon aikana syntyneitä pentuja pettureiksi. Ne hokivat, että jokainen heistä kuolisi. Yksi kerrallaan ja Harhapentu pystyisi vaikuttamaan siihen, kuka kuolee, milloin ja miten. Hän oli tietenkin tyrmistynyt noiden henkien takia, mutta yritti käyttäytyä aina, kuin mitään ei olisi sattunut. Eräänä yönä henget taas pelästyttivät hänet ja kollipentu juoksi isänsä luokse, jonka hän näki kadonneen leirin ulkopuolelle. Kauhukseen leopardikuvioinen jokiklaanilainen näki, kuinka Jääkyynel puhui jonkun Tähtiklaanin hengen kanssa ja nuo selvästi olivat rakastuneita. Kun henki katosi, niin Harhapentu uskalsi avata suunsa ja alkoi raivoamaan isälleen tyrmistyneenä siitä, miksi tuo kaveerasi ilkeiden henkien kanssa. Kun Jääkyynel oli saanut rauhoitettua häntä, niin tuo kertoi, että äskeinen henki oli Harhapennun emo, eikä hän haluaisi missään nimessä pahaa pennulleen. Harhapennun olisi tehnyt mieli kysellä vielä lisääkin hänen emostaan, mutta päätti pysyä hiljaa. Hän oli joutunut kokemaan ihan tarpeeksi kaikenlaista sinä päivänä. Jääkyynel patisti pentunsa nukkumaan, eikä hän laittanut vastaan. Oli jo yö ja kolli oli rättiväsynyt. Hän ei hetkeen kuitenkaan uskaltanut nukahtaa, koska pelkäsi edelleen henkiä. Hänen onnekseen niitä ei kuitenkaan ilmaantunut pitkään aikaan enää. Parin kuukauden päästä hänet nimitettiin oppilaaksi, mutta kollin ihmetykseksi hänestä tehtiinkin parantajaoppilas. Hän kyllä tiesi, että hänen emonsa oli ollut parantaja ja ehkä tuon taidot olivat siirtyneet hänelle, mutta silti hän oli hieman epävarma. Hän ei voisi koskaan hankkia kumppania tai pentuja. Harhatassua ei kyllä innostanut sen kummemmin soturioppilaana oleminen, koska nuo joutuisivat taistelemaan ja hän oli verikammoinen. Parantajaoppilaatkin joutuisivat opettelemaan itsepuolustusta, mutta ei onneksi ihan niin paljoa.

Yhtenä päivänä kolli ja hänen isänsä saivat ison riidan aikaiseksi ja oppilas juoksi vihansa sokaisemana ulos leiristä. Hän juoksi niin kauan aikaa, kunnes hengästyksensä takia joutui haukkaamaan happea ja hän istahti puun juurelle. Harhatassu rupesi rauhoittumaan pikkuhiljaa hänen saadessaan istua hiljaisuudessa ja uutinen lähestyvsätä hiirenkorvan ajasta sai hänet yhä iloisemmaksi. Lumet olivat jo ruvenneet sulamaan ja sieltä sun täältä ruoho rupesi jo näkymään. Hän kuuli naaraan äänen takanaan ja tuo kysyi, mitä kolli teki Tuuliklaanin reviirillä. Hämmentyneenä ja pelästyneenä kolli kääntyi ympäri nähdäkseen Tuuliklaanin oppilaan, Kastetassun, seisovan hänen edessään. Hän ei tietenkään tunnistanut naarasta, eikä tiennyt edes tuon nimeä. Tuo kuitenkin selvästi haisi Tuuliklaanille. Toisin kuin tämä paikka, missä tuo oli. Hän oli nimittäin Jokiklaanin reviirillä. Parantajoppilas huomautti Tuuliklaanin reviirin loppuneen monen ketunmitan päässä ja tämä alue kuului Jokiklaanille. Tällä kertaa Kastetassu oli hämmentynyt, mutta pian tuo luimisti korviaan nolostuneena. Kermanvärinen oppilas pyysi nolosti anteeksi ja oli jo lähtemäisillään, mutta Harhatassu kysyi naaraan nimeä. Kun he olivat esittäytyneet, niin kaksikko rupesi tutustumaan ja he hetken aikaa juttelivat keksenään. Lopulta Kastetassu sanoi, että hänen olisi aika palata tai saattaisi käydä huonosti. He kuitenkin lupasivat toisilleen, että tapaisivat vielä joskus. Se lupaus myös säilyi ja he silloin tällöin palasivat samalle paikalle. Enemmän he kuitenkin tapasivat toisiaan klaanien välisissä kokoontumissa, missä se olisi turvallisempaakin.

Jälleen aika kului ja vähän ennen yhden vuoden ikää hän sai parantajanimensä. Harhatassusta tuli Harhakuva. Hän oli innoissaan uudesta nimestään, mutta näihin aikoihin henget taas rupesivat piinaamaan häntä. Nuo hokivat samoja asioita, kuin aina ennenkin. Harhatassu ei tajunnut, miten hän tai nämä kuusi muuta lehtikadon aikana syntynyttä kissaa olisivat pettureita. Hän ei edes tiennyt, keistä kaikista nuo puhuivat, ennenkuin henget antoivat vihiä toisista 'pettureista'. "Muista Aave merkitsee muutosta, Pantteri merkitsee sisimpänsä hävittämistä, Kulta merkitsee rakkautta, Harha merkitsee päätöksiä, Kaste merkitsee rohkeutta, Luu merkitsee pelkuruutta ja Seitti merkitsee tunteita. Ja yhdessä kaikki ovat pettureita" Lähinnä vain nuo sanat painuivat pelkästään kollin mieleen ja hän tulisi muistamaan ne aina. Seuraavissa kokoontumisissa hän yritti etsiä kyseisen ennustuksen kissoja ja tutustua noihin. Aluksi kaikki tuntui menevän hyvin, mutta sitten yksi ennustusken kissoista kuoli. Luuturkin oli tappanut kulkukissa, mutta hän uskoi henkien jotenkin olleen tekemisissä tuon kuoleman kanssa. Varjoklaanin soturin kuoleman jälkeen henget pysyivät taas hetken aikaa hiljaa ja mitään sen kummempia ei tapahtunut. Pitkän aikaa tämän jälkeen koitti parantajien kokoontuminen. Harhakuvan mestaria ei näkynyt missään, joten hän joutui lähtemään matkaan ilman Raesadetta. Leopardikuvioinen kolli löysi tiensä Kuulammelle, mutta paikalla oli vasta muutama. Kun kaikki olivat saapuneet, niin he hetken aikaa juttelivat ja ottivat sitten yhteyden Tähtiklaaniin. Harhakuva seisoi ensiksi nummilla ja hän näki Aavekuiskeen ja verisen Kastepisaran. Tavallisesti kaikki Tähtiklaanin antamat näyt olivat totta, mutta tätä Harhakuva ei halunnut uskoa. Hän ei halunnut, että hänen parhain ystävänsä, Kastepisara, olisi nyt kuollut. Ja miksi Aavekuiske oli paikalla? Näky oli ollut jo kuitenkin sen verran selvä, että kolli osasi epäillä tuon olleen osallisena tuuliklaanilaisen kuolemaan. Silmänräpäyksestä maisema kuitenkin muuttui ja hän näki kaikki muut ennustuksen kissat yksi kerrallaan. Kultapiisku oli rauhallisesti nukkumassa sotureiden pesällä, Seittikuu oli parhaillaan taistelemassa joidenkin muiden varjoklaanilaisten tavoin kettuja vastaan ja se sai kollin huolestuneeksi. Jos naaras ei olisi varovainen, niin tuo kuolisi ja se merkitsisi, että taas yksi ennustuksen kissoista olisi kuollut. Pantteriviima oli ilmeisesti Myrskyklaanin partion mukana menossa Taivasklaanin reviiriä kohti, eikä kolli tiennyt syytä sille. Pian tämän jälkeen hän heräsi. Suurinosa muistakin parantajista oli jo valveilla. Kun kaikki olivat heränneet, niin paikalle ilmestyi kotikisu. Hän, kuten muutkin parantajat, oli sekä vihainen ja hämmentynyt. Kellään muilla ei ollut oikeutta tulla Kuulammelle kuin parantajilla. Pian kuitenkin selvisi, että Tähtiklaani oli johdattanut tuon naaraan tänne ja tuo olisi Tuuliklaanin tuleva parantaja. Harhakuva sai myös idean. Hän voisi johdattaa naaraan Tuuliklaanin leiriin, kun kokoontuminen oltaisiin lopetettu. Samalla hän myös voisi tarkistaa, mitä Kastepisaralle oli käynyt. Kun Multatassu sai uuden parantajanimensä, niin kokoontuminen lopetettiin. Kuitenkin tämäkin asia sai sellaisen käänteen, että Tähtiklaanin henki tuli heidän luokseen ja päätti oppilaan nimeksi Synkkämielen. Jokiklaanin parantajaoppilan mielestä tämä oli vääryys. Tähtiklaani ei voinut päättää mitään tuommoista, koska oli parantajan velvollisuus päättää oppilaalleen nimi. Lopulta kokoontuminen saatiin päätettyä ja Harhakuva lähti opastamaan Illankajoa Tuuliklaanin leiriin. Paikalle päästyään hänen kuonoonsa leijaili kaksi hajua. Ketut ja veri. Aukiolle rynnättyään paikalla ei kuitenkaan näkynyt kettuja, mutta moni kissoista oli haavoittunut. Näköjään Illankajo voisi ryhtyä samantien hommiin. He hakivat parantajanpesältä yrttejä ja rupesivat hoitamaan loukkaantuneita kissoja. Jokiklaanilainen tunsi olonsa huonoksi pariin otteeseen nähtyään niin paljon verta, mutta tuo sai hillittyä tunteensa. Kun kaikki oltiin hoidettu, niin Harhakuva lähti Tuuliklaanin varapäällikön, Kuiskelaulun, puheille. Hän kysyi, missä Kastepisara mahtoi olla ja Kuiskelaulun surulliseksi muuttunut ilme kertoi jo paljon. Kuten Harhakuva oli jo pelännytkin, niin Kastepisara oli kuollut. Ja siihenkin hän sai varmistuksen, että tuon surmaaja oli ollut Aavekuiske. Kyyneleet silmissä kolli sanoi vielä hyvästinsä varapäällikölle ja lähti takaisin Jokiklaaniin. Koko matkan hän vain ajatteli Kastepisaraa. Hänen sydäntään raastoi niin paljon ystävän menettäminen. Tuo oli sitäpaitsi ollut hänen ainoa ystävänsä. Jokiklaanissa hän ei ollut tutustunut kunnolla vielä keneenkään. Oman isänsä ja Rayn kanssa hän oli tainnut eniten jutella. Jääkyynel oli hänelle ainoa kunnolla läheinen. Mitä hän tekisi, jos tuo kuolisi? Ei, kolli ei halunnut edes ajatella mitään tuollaista. Hän heitti kuoleman ajattelemisen pois päästään ja jatkoi matkaansa, kuitenkin yhä allapäin. Vielä monta päivääkin hän oli yhä surullinen, mutta ajan kanssa hän pääsi yli siitä. Hän toivoi tapaavansa Kastepisaran joskus unissaan ja niihin tuo joskus ilmestyikin. Yleensä Harhakuva näki naaraan vain vilaukselta, mutta pari kertaa tuo oli hymyillyt hänelle. Harhakuvalla olisi ollut niin paljon puhuttavaa tuon kanssa, mutta Kastepisara aina vain katosi. Parin viikon kuluttua klaanikissojen elämään tuli yllättävä käänne. Yön aikaan taivaalta rupesi satelemaan tulipalloja, jotka tuhosivat klaanien reviireitä ja sytyttivät kaiken palamaan. Jokiklaanilaiset selvisivät ilman pahoja vammoja, mutta hän oli huolissaan Myrsky-, Varjo- ja Taivasklaanin voinnista. Noiden metsät olivat liekkimeren valtaamana, eikä jokainen kissa varmasti osaisi tuolta ulos. Tuli teki kauan aikaa tuhojaan, mutta pian koitti rankkasade, joka sammutti tulen ja Kuisketähti lähti johdattamaan klaaniaan Taivasklaanin luokse. Hetken päästä tuo lähti Taivasklaanin kanssa kävelemään Kuulampea kohti. Kyysilmän ja Varjotassun huomautettua asiasta Jokiklaani lähti seuraamaan päällikköään. Harhakuva oli järkyttynyt kaikesta tapahtuneesta. Miten Tähtiklaani oli antanut tämän tapahtua? Halusivatko henget noin pahasti saada kaikki hengiltä? Kaikista eniten Harhakuva toivoi, ettei kukaan ennustuksen kissoista kuolisi. Ei sillä, että hän pelkäisi oman henkensä menettämistä (henget nimittäin tahtovat Harhakuvan pään viimeisenä näistä viidestä), mutta hän ei halunnut kenenkään heistä kuolevan. Jokainen noista oli hänelle vähän kuin ystävä. Lukuunottamatta Aavekuisketta, koska oli tappanut Kastepisaran. Harhakuva ei tiennyt, mitä ajatteli. Haluaisiko hän hylätä kotireviirinsä ja matkata tuntemattomaan epätoivoisena etsimään uutta asuinpaikkaa vai jäisikö tänne? Jokiklaani voisi edelleen saada joista kaloja, mutta muuten heidänkin reviirinsä ja leirinsä oli palanut tuhkaksi. Kolli päätti vain tehdä niin kuin Kuisketähti päättäisi. Päällikkö varmasti tiesi, mikä hänen klaanilleen olisi parasta. Kunpa hengillä ei vain olisi enempää yllätyksiä heidän varalleen.

 

Muuta

  • Tuuliklaanin parantajan Tähtiviiksen ja Jokiklaanin soturin Jääkyyneleen nuorempi pentu. Tuuliklaanin Helmililjan pikkuveli.
     
  • Harhakuva on nopeaälyinen ja oppii kaiken nopeasti. Vanhempiensa geeneistä myös johtuen hän on nopea juoksija ja taitava uimari.

 

Copyright

Aquarius

©2019 Harhakuva | Wᴀʀʀɪᴏʀ Cᴀᴛs RPG - suntuubi.com