Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

LOISTESYDÄN

kuva

Ikä 3½ vuotta
Sukupuoli Naaras
Klaani Erakko, ennen Varjoklaani
Asema Erakko, ennen soturi
Sisarukset Pisarapilvi ♂ †, Yösilmä ♀ †, Vadelmakukka ♀ †
Vanhemmat Usvamarja ♀ †, Yömyrsky ♂ †
Kumppani Ei ole
Pennut Ei ole
Oppilas Ei ole
Ääni Tulossa
Soundtrack The Hit House - Ordinary World cover

 

Ulkonäkö

Loistesydän on siro ja yllättävän pienikokoinen metsäkissaksi, ainakin keskivertoa pienempi, jos ei nyt enemmänkin. Sen keho on solakkarakenteinen ja pehmeälinjainen, eikä se omista yhtään ylimääräistä massaa. Naaras saattaa näyttää jopa liian pieneltä ja hoikalta ja ehkäpä sen rakenteesta joskus kannattaakin huolestua. Jokainen Loistesydämen liike on kauniisti hallittu ja rauhallinen, eikä sillä ole tapana kompuroida tai nolata itseään kömpelöllä olemuksella. Naaras ei herätä kamalasti huomiota olemassaolollaan, minkä vuoksi se aliarvioidaan hyvin usein. Loistesydän vaikuttaa jotenkin epävarmalta, jopa suuttuessaan, mikä puolestaan on johtanut siihen ettei usein oteta ollenkaan tosissaan. Sen olemuksesta voi joskus huomata pelon, mutta yleensä soturitar pyrkii peittämään sen aggressiivisen käyttäytymisen alle.

Loistesydämen turkin laatu on todella keveää ja pienessäkin tuulenvireessä suorastaan lentoon lähtevää. Karva on ainoastaan yksikerroksista ja jopa kesäpäivistä viileimpänä Loistesydämelle saattaa tulla kylmä. Pituudeltaan turkki on puolipitkää, väritykseltään kolmiväristä pääväriksi jäädessä puhdas valkoinen. Loistesydämen selkää valloittavat mustat ja harmaat kilpikonnaläikät ja pään alueella taas korvantaustat ovat mustien ja harmaiden pilkkujen peitossa kokonaan, että merkkien väliin ei jää yhtään valkoista. Otsalla Loistesydämellä on hieman sivuun asettunut musta laikku, jonka tumma sävy korostaa kauniisti sen safiirinsinisinä kimmeltäviä ovaalinmuotoisia sielunpeilejä. Myös Loistesydämen häntä on kokonaan musta, vaikka siinäkin esiintyy niin repaleisia kuin laikkumaisiakin harmaansävyisiä kuvioita.

Naarassoturilla on vaaleanpunainen nenä, vaikka siihenkin on sotkeutunut yksi musta pilkku. Anturat sillä ovat väritykseltään samantyyppiset ja jokaisessa pehmustimessa sillä onkin havaittavissa pari mustaa pistettä. Ihme kyllä, ei Loistesydämellä ole laisinkaan arpia. Tai jos on, ne ovat kätkeytyneet hyvin turkin alle.

 

Luonne

Loistesydän oli ennen suorastaan riemukas tapaus, joka oli aina menossa tukka putkella joukon kärjessä kohti uusia seikkailuita. Se kuitenkin vaipui masennukseen ja alkoi pelätä rajoitteita klaanielämässä, kun se kohtasi petturuutta Tähtiklaanilta ja menette elämänsä ensirakkauden. Niinpä se ei usko enää rakkauteen tai kaipaa ketään rinnalleen. Ajatus menetetyn rakkaan kuolemasta on saanut sen myös jollakin tasolla katkeraksi etenkin odottavia kuningattaria sekä pentuja kohtaan, eikä se siksi hankkiudukaan noiden lähelle kuin pakkotilanteissa. Loistesydän saattaa käyttäytyä klaaninsa ulkopuolisia emoja tai pentuja kohtaan jopa vaarallisesti.

Soturinaaras on tietoinen klaanielämän tavoista ja kunnioittaa niitä jollakin tasolla, mutta esi-isien hengille se haistattaa hyvin helposti pitkät. Loistesydän ei usko enää Tähtiklaanin hyvyyteen tai Pimeän metsän pahuuteen, vaan tahtoo eroon kaikista soturiesi-isistään kivuliaimmalla mahdollisella tavalla. Loistesydän ei todellakaan täten pidä siitä, jos sen kasvoille tuputetaan Tähtiklaanin armoa ja se usein räjähtääkin kuin pommi konsanaan jonkun painostaessa sitä puhumaan henkikissoista paria sanaa enempää.

Loistesydän on edelleen helposti loukkaantuva, vaikka se parasta aikaa yrittääkin kovettaa itsensä soturiksi ja elää kaavoihinsa kangistuneen elämänsä mahdollisimman vähäsanaisesti loppuun saakka. Sen sydän kuitenkin haikailee vapautta ja rohkeita valintoja, edelleen, eikä sen seikkailunhalu ole kuihtunut täysin koettelemuksista huolimattakaan. Loistesydän jaksaa uskoa vielä yhteen asiaan: oman sydämensä johdatukseen. Sillä ei ole oikein enää mitään menetettävää, joten se on vain pyynnöstä valmis jättämään kaiken taakseen. Eikä se koskaan katsoisi kuin eteenpäin sen jälkeen.

 

Menneisyys

Loistesydän syntyi kahdelle Varjoklaanin soturille kolmen sisaruksensa kanssa. Naaras sai kasvaa turvallisten vanhempien, Usvamarjan ja Yömyrskyn, siipien suojissa. Pisarapilvi, Yösilmä ja Vadelmakukka olivat pennusta lähtien naaraalle kaikki kaikessa, eikä se tahtonut koskaan olla ilman pentutovereitaan. Loistesydämen pentuajat olivat aivan tavallista aikaa... jos mukaan ei lasketa Tähtiklaanin lähettämiä synkkiä unia. Jotain oli tapahtumassa, siitä naaras oli varma. Loistesydämen sisko Vadelmakukka jakoi nuo samat unet sen kanssa, mutta kumpikaan ei saanut niistä tolkkua. Asian tärkeys sisaruksien välillä alkoi hiipua, mutta unet häilyivät joka yö Loistesydämen mielessä. Naaras mietti asiaa edelleen kuumeisesti, mutta tällä kertaa yksin.

Oppilasajat olivat hyvin vauhdikkaat. Loistesydän sai mestarikseen juuri nimetyn soturin, joka kantoi nimeä Valkopisara. Valkopisara joutui kuitenkin parin kuun päästä jättämään mestarin tehtävänsä, joten silloinen Loistetassu sai mestarikseen Korppikynnen. Niihin aikoihin kulkukissoista alkoi tulla suurempi uhka klaaneille ja jokaisen tuli varoa askeliaan jopa omalla reviirillään. Yllättävät hyökkäykset repivät klaanien rauhaa, ilvekset vaeltelivat reiviireillä ja kaksijalat suivaantuivat metsäkissoista, jotka kävivät maatilalla jahtaamassa kanoja.

Loistesydämen viimeisillä oppilaskuilla kulkukissat kohdistivat hyökkäyksensä viimeinkin Varjoklaanin leiriin. Sitä olisi pitänyt osata odottaa, mutta hyökkäys tuli yhtä yllätyksenä kuin salama kirkkaalta taivaalta. Klaanin silloin päällikkö Pimeydentähti, edelleen varapäällikön virkaa toimittava Varjosydän, Yömyrsky ja muutama muu kuitenkin järjestivät harhautuksen, jolloin partio johti kulkukissojen johtoportaan kaksijalkojen maatilalle ammuttavaksi. Loistesydämen isä Yömyrsky sai silloin surmansa luodista. Varjoklaani oli kuitenkin vapaa, mutta asiat sen kuin menivät alamäkeen pienen voiton jälkeen.

Ehti kulua vain kuukausi, kun kulkukissat hyökkäsivät neljän klaanin väliseen kokoontumiseen. Sitä aikaa kutsuttiin Suureksi Sodaksi eikä syyttä. Moni menetti henkensä, toverit, ystävät ja perheenjäsenet, mutta lopulta Myrskyklaanin soturi Tiikeriraita surmasi Sawin. Kaikki olettivat rauhan palanneen maahan. Loistesydän ei kuitenkaan saanut rauhaa unilta, joten kun se nimitettiin soturiksi, lähti se yöllä salaa leiristä täyttämään Tähtiklaanin antamaa tehtävää; kauan sitten kadonnut Taivasklaani tulisi löytää. Loistesydän ei tiennyt tehtävänsä määränpäätä, mutta soturiesi-isät johdattivat sen oikealle tielle, jolloin se löysi hätää kärsivän Taivasklaanin rotkosta kaukana järveltä. Avantasia, sokea, musta kulkukissakolli, piti Loistesydämen toivon kuitenkin yllä koko matkan ajan. Kaksikosta tuli matkan aikana ystävät, vaikka Loistesydän ei meinannutkaan ensin luottaa tuntemattomaan, matkan varrella tavattuun kissaan.

Loistesydämen löydettyä Taivasklaani sen päällikkö Häivähdystähti kertoi kaksijalkojen tuottamista ongelmista; kaksijalat louhivat Kuulammen vastineena toimivasta Kuiskausten luolasta hohtavaa sammalta sekä jalokiviä. Taivasklaani ei saanut yhteyttä soturiesi-isiinsä ja klaanin reviiri ja metsästysmaat olivat hajalla. Häivähdystähti pyysi Loistesydäntä viemään Taivasklaanin järvelle, jossa muut klaanit asuivat. Samalla selvisi, että Loistesydän oli ennustettu Taivasklaanin pelastavana Loisteena, joka auttaisi klaania hädän hetkellä. Mutta miksi? Mihin Tähtiklaani tarvitsi Taivasklaania, jonka se oli hylännyt moneksi vuodeksi katseensa alta? Jos soturiesi-isät olisivat tahtoneet vain auttaa, Taivasklaani ei olisi alunperinkään joutunut lähtemään neljän muun klaanin luolta saatika joutunut myöhemmin pulaan.

Matka takaisin oli pitkä ja näännyttävä. Loistesydän kuitenkin sai johdettua Taivasklaanin turvallisesti kokoontumiseen saarelle, eivätkä muut klaanit olleet aluksi siitä kovin mielissään. Olihan se yllätys, että olemassa oli viideskin klaani, tuntematon ja avun tarpeessa, mutta klaanin päällikkö Häivähdystähti ei antanut sen häiritä. Aika kului, ja Loistesydän yritti palata tavalliseen elämäänsä Varjoklaanissa. Tämä ei kuitenkaan onnistunut, sillä Avantasia oli kertonut rakastavansa naarasta kaksikon teiden erotessa Taivasklaanin tapauksen jälkeen. Loistesydän ei ollut kuitenkaan valmis sitoutumaan, ja sokea kolli sai kielteisen vastauksen tunteisiinsa. Pohjimmiltaan Loistesydän kuitenkin oli rakastunut mustaturkkiseen Avantasiaan. Se pyöritteli asiaa mielessään pitkään.Eräänä päivänä ilvekset hyökkäsivät Loistesydämen kimppuun. Avantasia kuin ihmeen kaupalla syöksyi apuun. Kolli sai taistelussa surmansa Varjoklaanin kuningatar Täpläpilven ohella. Loistesydän suri Avantasiaa ja kertoi kuoleman kielissä olevalle kollille todelliset tunteensa. Avantasia kuoli tietäen, että Loistesydän rakasti tuota.

Loistesydämen elämä suistui raiteiltaan Avantasian kuoleman jälkeen. Soturinaaras ei ollut osannut kuvitella moista tunteiden sekamelskaa tai kyennyt ymmärtämään, miten paljon Avantasian olemassaolo olikaan siihen vaikuttanut. Naaras ei osannut enää rauhoittua aloilleen synnyinklaaninsa luokse. Se kaipasi Avantasiaa. Noin kuukauden kuluttua Loistesydän alkoi tuntea vetoa varapäällikkö Revontulimyrskyyn ja se tuntui todella väärältä. Loistesydän tiesi sen olevan suorastaan rikos Avantasiaa kohtaan, joten se yritti kieltää tunteensa. Sitten tapahtui jotain, mitä naaras ei ollut odottanut: Valkohaukka-niminen tähtiklaanilainen saapui Loistesydämen luokse ja kertoi, että Tähtiklaani tahtoi karkeasti sanottuna Loistesydämen hengiltä. Loistesydän sylki solvauksia valkoisen soturihengen niskaan, mutta sitten ketut hyökkäsivät. Loistesydän oli altavastaajana siihen saakka, kun Revontulimyrsky, Seittikuu ja Ruskaturkki riensivät apuun. Nelikko selvisi taistelusta voittajina, mutta Loistesydän ei luottanut enää Tähtiklaaniin. Soturitar käänsi selkänsä soturiesi-isille. Pysyvästi.

Loistesydän pyöri murheissaan. Se ei tiennyt enää suuntaa elämälleen, kaikki tuntuivat joko kääntyvän sitä vastaan tai kuolevan pois. Naaras ei uskaltanut enää lähestyä rakkaitaan normaalisti, sillä se oikein odotti, että nuo riistetään pois kuin syksyiset lehdet puista. Ja niin tosiaan kävi: Suuri Tuho koitti. Suurin osa Varjoklaanista kykeni pakenemaan, mutta Pisarapilvi, Vadelmakukka sekä naaraan emo, Usvamarja, menehtyivät. Suru mursi Loistesydämen rosoilevan sydämen pintaan syvän uurteen. Se teki kipeää. Mikään ei tuntunut olevan enää kunnossa. Ei, mikään ei ollut enää kunnossa. Klaanit joutuivat lähtemään, jättämään reviirinsä, osa naaraan rakkaista oli kuollut, kukaan ei enää seissyt sen rinnallaan. Mutta Loistesydän päätti jatkaa, melkein luovuttaneena, Varjoklaanin kanssa kohti tuntematonta seutua ja uutta kotia.

Varjoklaani pääsi asettumaan hyvin nopeasti uudelle reviirilleen vallaten oikein kelvollisen osan uudesta mannusta. Loistesydän oli asetelmaan tyytyväinen, vaikka se kaipasikin kotiin. Tutkiessaan uutta reviiriä yksikseen, merkiten rajoja ja etsien ehkäpä parhaita riistapaikkoja, törmäsi se erakkoon nimeltä Dilemma. Loistesydän jokseenkin tulistui vieraalle kollille olettaen, että Sacra oli kulkukissoineen jo lähtenyt klaanien perään ja kaikkea muuta kamalaa. Kävi kuitenkin ilmi, että Dilemma oli vain nimensä mukaisesti dilemma, yksinäinen ja vahingossa Varjoklaanin uudella reviirillä. Loistesydän tahtoi häätää kollin, mutta jokin tuossa veti sitä puoleensa. Hämäräpolku kuitenkin saapui häiritsemään kaksikkoa, mikä puolestaan tilannepakosta sai Loistesydämen lähtemään Hämäräpolun kanssa leiriin. Sieltä kaksikko päätti lähteä keräämään yrttejä, mukanaan Risasiipi, mutta hakumatka loppui lyhyeen Kuunvalon elottoman ruumiin sattuessa Havuniityn laidassa kolmikon eteen. Järkyttynyt porukka palasi kertomaan uutiset Varjotähdelle, mutta Varjotähti löytyikin elottomana pesästään. Loistesydän ei uskonut enää sattumaan, jotakin oli tekeillä.
Loistesydän ei kuitenkaan voinut jäädä katsomaan enää, miten klaani sortuisi sen ympäriltä. Sillä ei ollut Varjoklaanissa monen vuoden jälkeen enää mitään, joten Varjotähdelle hyvästit jättäen se lähti elääkseen vapaana klaanin tuomista kahleista. Kohtalo, tai Tähtiklaani, oli päättänyt tehdä kyseisestä päivästä erityishankalan: lähettyään uutta onneaan etsimään soturitar kuuli Dilemman huutavan nimeään metsässä. Pian entinen soturi löysikin haavoittuneen tuttavansa.

 

Muuta

  • Toisiksi vanhin pentueestaan. Varjotähti, Varjoklaanin Syystähteä edeltävä päällikkö, oli Loistesydämen eno. Usvamarja, Loistesydämen emo, oli Varjotähden sisko. Oli Korppikynnen toinen oppilas.
     
  • Valkohaukka, Loistesydämen isän emon isä, seurasi Loistesydäntä Tähtiklaanista. Joskus valkoinen kolli tuli Loistesydämen luokse hetkellisesti, vaikka kukaan muu kuin Loistesydän ei tuota nähnytkään. Nyt Loistesydän sai kuitenkin selville Tähtiklaanin todelliset suunnitelmat itseään kohtaan, joten soturinaaras hyvin nopeasti käänsi esi-isilleen selkänsä.
     
  • Loistesydämellä ei ole fyysisiä vahvuuksia, mutta naaras on nokkela ja tarvittaessa hyvin strateginen. Se keksii monimutkaisia suunnitelmia ja pystyy lukemaan monista kaltaisista läpi. Sen erityistaitoihin kuuluu myös tähtien avulla suunnistaminen.
     
  • Soturitar kuului ennen Varjoklaaniin. Loistesydän oli omistanut koko elämänsä synnyinklaanilleen ja muiden auttamiselle, mutta pian Tähtiklaani puuttui peliin ja alkoi repiä naaraan elämää riekaleiksi. Pala palalta. Erakko Dilemman ilmaannuttua Varjoklaanin reviirille Loistesydän ei Varjotähden ja Kuunvalon kuoleman jälkeen voinut enää vastustaa kiusausta. Se lähti.

 

Copyright

Luke

kuva © Srhwonea

©2019 Loistesydän | Wᴀʀʀɪᴏʀ Cᴀᴛs RPG - suntuubi.com