Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

DAKOTA

kuva

Ikä 5 vuotta
Sukupuoli Naaras
Klaani Erakko
Asema Ei ole
Sisarukset 3 nimetöntä sisarusta †
Vanhemmat Nickolaus ♂ ?, Jalohehku ♀
Kumppani Ei ole
Pennut Ei ole
Oppilas Ei ole
Soundtrack Imagine Dragons - Believer

 

Ulkonäkö

Dakota on huomattavasti suurikokoinen sekä jykevämpi, kuin monet muun sukupuolensa edustajat. Hänestä tosin huomaa melko nopeasti ulkonäöllisesti olevan naaras, eikä häntä ainakaan ole erehdytty kolliksi. Vaikka suhteellisen jykevä rakenne sopii mainiosti osumien vastaanottamiseen, Dakota ei ole mikään nopein juoksija. Hänet on tosin koulutettu hyvin käyttämään kykyjä hyväkseen ja metsästys käy hänelle helpoksi hitaudestaan riippumatta. Siihen erakko käyttääkin hyväkseen leveitä tassujaan terävin kynsineen. Naaras omaa puolipitkän, mutta pehmeän savunharmaan turkin. Se ei kuivu kastuessaan nopeasti ja turkki saattaa monen tunninkin jälkeen vielä kosteana. Se ei ole myöskään mikään paras pakkasta tai kylmiä viimoja vastaan, siksi Dakota hakeutuukin näihin aikoihin suojaan vaikka voimiaan käyttäen. Tosin yksi hyvä puoli hänen turkistaan on, että se on helposti siistittävissä pituudestaan huolimatta, vaikka siihen tarttuukin helposti ylimääräistä. Turkkiaan kumminkin repii lukuisat arvet, joita enimmäkseen löytyy kookkaan naaraan lavoista etutassujen rajamaille saakka. Nämä ei ole noin sanottuja taisteluarpia, mutta Dakotalle niissä on samaa merkitystä. Myös erakon kasvoillakin on lukuisia arpia, pari kulkee naaraan naaman halki sivuttain ja suupielestä menee noin kolmisen pienenevää arpea. Naaraan alaselässä on muutama ohut arpea muistuttavia naarmuja plussaksi. Meripihkan keltaisin mantelin muotoisin silmin Dakota tarkastelee maailmaa. Silmissään ei ole mitään ongelmaa, eikä erinomaisessa kuulossakaan, minkä mahdollistaa teräväkärkiset mutta ei-niin-suuret  kolmion muotoiset korvansa. Dakota omaa myös sangen vahvan leuan, jota se käyttää tilaisuuden tullen myös hyväkseen, jos tarve sen vaatii. Vaaleat, pitkät mutta päistä suttuiset viikset erottuvat hyvin naaraasta ensinäkemältä. Hänen omaa myös normaaliin verrattuna hieman litteämmän kuonon. Dakotalle on suotu jotakin muutakin väriä vähemmän hurmaavaan ulkonäköönsä. Harmahtavan ruskeat ohuet raidat lapoihinsa asti kulkevina tuovat hyvin esiin naaraan vahvoja jalkoja. Sama tapahtuu myös erakon korvissa, missä raitoja myös esiintyy. Dakotan kasvoissa on harmahtavan valkoinen kuvio, joka peittää hänen poskensa ja kurottelee melkein kuonon varresta otsaan saakka. Tuo harmahtavan valkoinen väritys jatkuu naaraan rinnasta alas häntään saakka, samalla jakautuen myös hänen etutassuihin korkeiksi sukiksi.

 

Luonne

Dakota omaa melko tyynen olemuksen, kuten voi päältäkin päin lukaista. Hän ei suutahda oikein mistään -- ellei syy siihen ole melkoisen rasittava hänelle itselleen --, ja pyrkii enemmin puhumaan asiat halki sen sijaan kuin käydä toisten kurkkuihin kiinni. Joskus kumminkin saattaa pinna kiristyä hieman liian tiukalle, että erakko saattaa sanoa muutaman valitun sanan vähän normaalia pistävämpään sävyyn. Tätä käy yleensä vain tiettyjen persoonien ollessa läsnä, esimerkiksi jos joku ei ymmärrä häntä tai on muuten vain älykääpiö tai rasittava. Dakota olisi muuten kärsivällinen tuntemattomienkin kissojen seurassa, mutta ainahan löytyy niitä, joista hän ei pidä. Dakota löytää yleensä niihin hyvätkin syyt, ei hän muita kohtaan vihaa kasvattaisi ilman järkevää selitystä. Hänestä jokaisella on hyvät sekä pahat puolensa, ja yrittääkin ymmärtää niitä. Joskus tuo ajattelutapa saattaa olla pahasta hänen kohdalleen, jos tulisi tehdä päätöksiä. Hänessä ei ole sellaista johtajamaisuutta, joten pyrkii yleensä liittoihin vain apureiksi, seuraajiksi tai opettajiksi, joka antavaa hyviä tai vähemmän hyviä neuvoja korkeammassa aseman hallitsijoille, sillä hän juuri myös ajattelee suunnitelmien tai tilanteiden seuraamukset jo ennakkoon. Dakota osaa hyvin lukea tälläisissä tilanteissa tapahtumien etenemistä, ja osaakin vältellä esimerkiksi pieniäkin riitoja näin vaikka vaihtamalla yksinkertaisesti puheenaihetta. Dakotaa on hankala lähestyä, jos hänen ystäväkseen haluaa. Vaikka puhelias kaveri hän onkin, häntä voisi luokitella enemmän introvertiksi kuin extrovertiksi; naaras ei päästä muita lähelleen niin helposti, eikä anna luottamustaan aivan kaikille. Hän on myötätuntoinen, ja osoittaa sitä jos se on tarpeen, mutta silti sisimmässään on se epäilevä olento, joka ei vain tule esiin kuten normaalisti. Tulisi tehdä paljon työtä sen eteen, jos haluaisi Dakotan luottamuksen itselleen, mutta vaikka naaras ei lähelle ketään päästäisikään, niin hän on itse luotettava erakkokissa siitä huolimatta. Hän on lojaali seuraaja, joka tekee kaikkensa noiden luottamuksen saaneiden eteen. Siitä hän ei sitten pidäkkään, jos se petetään tai häntä puukotetaan niskaan. Dakota yleensä on varautunut näihinkin tapauksiin epäilevän piirteensä kautta, mutta totta kai se sattuu naarastakin, joka vaikuttaa olevan kova kuin kivi. Mutta jos Dakotan ystäväksi jotenkuten pääsee, niin hän on melko samanlainen kuin ennenkin. Hänellä on huumorintajua, mutta käyttää sitä yleensä vain muiden leikkimieliseen ärsyttämiseen, muuten Dakota ottaa kaiken melko vakavalta pohjalta, jos käsiteltävä aihe sellaista on. Hän valitsee sanansa todella harkiten keskustellessaan muiden kanssa. Erakko ei oikein ymmärrä rakkauden merkitystä. Rakkaus, tai se tunne on aivan vieras käsite naaraalle. Hän ei ole koskaan saanut sitä keneltäkään elämänsä aikana, ja onkin kasvatettu kovassa ja raassa kurissa. Jos joku häneen osoittaa jonkinlaista kiintymystä, niin todennäköisesti se hiipuu siihen, kun Dakotan suunnalta ei kuulukkaan vastakaikua. Dakota ei siis koe kateutta, että itse on yksinäinen ja muilla on kumppani tai oikea perhekin kasassa, sillä välin kun hän on vaellellut ympäri ämpäri. Dakota on aina ollut oman tiensä kulkija, ja vaikka tietäisikin miltä rakkaus tuntuisi, hän tuskin etsisi ketään rinnalleen takiaiseksi.

 

Menneisyys

Dakota ei tullut biologisen emonsa kasvattamaksi, hän ei edes tiedä kuka hän mahtaa olla. Hänellä ei myöskään ollut sisaruksia, kenen kanssa leikkiä kuten normaalit ikäisensä pennut. Dakotalle kerrottiin jo pienestä pennusta lähtien, että emonsa hylkäsi tämän tiputtamalla joen viemäksi ja sisarensa kuolivat sen yhteydessä järvi-reviirillä. Dakotalla oli ollut parempi tuuri kuin nimettömillä sisaruksillaan, hän oli jumittunut kiven ja joen rannan välimaille, josta vieraat kissat olivat hänet noukkineet mukaansa. Erakko ei muista näistä kahdesta kissasta lähestulkoon mitään. Mutta totuuteen katsoen, Dakota oli heidän huostassaan noin parisen päivää syntymästään, kunnes ulkopuolinen kollikissa tuli ja tappoi heidät armotta, mutta jätti vain pienen pennun jäljelle. Syytä tähän ei tiedetä vielä, mutta tummanharmaa litteäkuonoinen kolli vei pennun mukanaan ja nimetti itsensä jo kättelyssä toisen kouluttajaksi, eikä miksikään vanhemmaksi jota sen ikäinen orpo pentu olisi kaivannut.

Dakota kasvoi kyseisen kollikissan kanssa, joka oli kertonut nimensä olevan Marek. Pentu silloin piti hänelle vierasta kissaa isähahmonaan, mutta aina kutsuttuaan toista sillä termillä, hänet korjattiin joka kerta tiukasti. Marek vei silloin tällöin Dakotaa vieraiden naaraiden luo, jotka olivat kykeneviä imettämään orpoa pentuparkaa, mutta näihin nämä naaraat suostuivat vasta silloin, kun Marek uhkasi leikata jokaisen heidän kurkut auki siihen paikkaan. Ja tuolla tavoin Dakota kasvoi, ja hänen virallinen “koulutuksensa” alkoi, kun hän oppi syömään kuten muutkin kissat raakaa lihaa sun muutakin riistaa. Marek opetti hänelle yksistään metsästyksen perusteet, ja myöhemmin varttuessaan taistelemisen alkeet ja muut tekniikkaansa, mitä on itse itselleen opettanut. Marek harvoin puhui Dakotalle itsestään tai edes menneisyydestään tai miksi ylipäätään oli ottanut “ottopennukseen”, mutta silloin Dakota oli oppinut olemaan kysymättä siitä, ja siihen löytyykin hyvä syy. Marek muuttui, tai paljasti itsestään sen puolen, mitä noin 6 kuukauden ikäinen naaraskissa pelkäsi vielä. Aina tehtyään virheen koulutuksensa aikana, esimerkiksi päästämällä vahingossa pienenkin hiiren karkuun, Marek raivostui ja yhden kynnen voimin loi kivuliaan haavan nuoren kissan lapaan, mistä myöhemmin muodostui ikuinen arpi. Aluksi Dakotalle kipu oli suorastaan sietämätöntä, olihan hän niin nuori ja ei kestänyt kipua yhtä hyvin kuin vanhempana, ja pyrkikin juurikin täydellisyyteen välttyäkseen tältä kidutukselta. No, nuori Dakota teki paljon virheitä ja niiden sataessa hänen kohdalleen, hän alkoi jo tottumaan siihen, että Marek tulee ja kuvioi oppilasikäisen naaraan uuden haavan toisensa jälkeen.

Tälläisessä kurissa hän eli nuoruudestaan pitäen noin 2-vuotiaaksi saakka, mutta se paheni pahenemistaan, mitä vanhemmaksi ja vahvemmaksi erakko kasvoi koulutuksen myötä. Marek alkoi käyttämään enemmän voimaa Dakotaan, jopa raakaakin sellaista. Jos Dakota sanoi jotain väärää hänelle, oli se sitten totta tai ei tai ei muuten vain pitänyt siitä, hän upotteli mielipuolisesti nuoremman kissan pään veden pinnan alle melkein tukehduksiin saakka. Samaa kohtelua Dakota sai kokea jonkin verran, sillä virheet olivat hänen kohdalleen jääneet vähäisiksi. Hän oli oppinut nappaamaan riistan, vaikka se pakenisikin ja Marekin taistelutekniikat. Eräs päivä, hänelle kuitenkin riitti. Hän surmasi Marekin seuraavalla kerralla, kun kolli oli aikeissaan kiduttaa häntä samalla tavalla. Janoamiaan vastauksia Dakota ei saanut, jonka takia ei oikeastaan katunut tuota tekoa. Hän oli kasvattanut suurta inhoa vanhempaa kollia kohtaan jo pidemmän aikaan, mutta silti hautasi hänet hyvästä tahdostaan. Erakko yritti ymmärtää, että Marek halusi Dakotasta vain kaltaisensa jostakin tuntemattomasta syystä, mitä hän ei koskaan selville saanut vaikka kuinka yritti siitä selvää saada. Tai miksi Marek oli juuri hänet ottanut noilta kahdelta vieraalta kissalta, joita pentu ei silloin oppinut tuntemaan.

Elämä jatkui Dakotan kohdalla. Hän oppi vaeltelemaan omillaan monta vuotta elämästään, välillä muiden kissojen kanssa ja välillä ihan vain yksikseen. Yksi näistä oli Tiikerimieli, jonka kanssa on nykyäänkin hyvää pataa ystävämerkeissä, vaikka he ovat kuin aurinko ja kuu. Heidän ystävyytensä kuitenkin katkesi väliaikaisesti siihen, kun Dakota halusi vaeltaa kauemmas järvi-reviiriltä, mitä klaanit ylläpitivät tarkasti. Hän ei pitänyt silloinkaan klaanien järjestelmistä, joten halusi päästä uusin maisemiin, jossa tuollaista ei olisi. Sitä paitsi, Tiikerimielikin suurimmaksi osaksi oli aloillaan omalla reviirillään ottopoikansa kanssa, eikä sellainen oikein pelittänyt Dakotan kohdalla. Hän jätti kaksikon taakseen siirtyen uusille seuduille, joista oli jo pidempään haaveillut. Ja näin hän päätyi nykyisten klaanien reviireille, ja välttikin sopivasti Suuren Tuhon, mikä sinne iski. Dakota näki siitä vain, kuinka meteorit halkaisivat taivaan ja saattoi vain kuvitella, millaiset tuhot ne sai aikaan iskiessä maahan. Meni jonkin aikaa siihen, kun klaanit sattumoisin löysivät uusille reviireille, missä heitä vähiten odottikin näkevänsä Dakota, mutta naaras kuitenkin joutuisi elämään asian kanssa harmituksesta huolimatta. Pelkkä aluehan se oli, se kuului kaikille ellei sitä jakaisi tarkkoihin reviireihin, kuten klaanikissoille on tullut tavaksi monen vuoden aikana. Dakota kuitenkin elää omaa leppoista elämäänsä siellä, missä klaanitkin, mutta vähän syrjäisemmällä. Häneen saattaa kuitenkin törmäillä, onpahan naaras melkoinen vaeltelija.

 

Muuta

  • Jalomielen ensimmäisestä pentueesta ainoa eloonjäänyt. Pieni osa Dakotasta on brittiläistä lyhytkarvaa emonsa puolelta, ja veressään on myös Jokiklaanin verta.
     
  • Tiikerimielen tuttava.
     
  • Taitava uimari ja hyvin koulutettu taistelija. Metsästäminen on aika kehnoa, eikä mikään nopein juoksija.

 

Copyright

Ender

©2019 Dakota | Wᴀʀʀɪᴏʀ Cᴀᴛs RPG - suntuubi.com