Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

YURI

kuva

Ikä 4½ vuotta
Sukupuoli Naaras
Sisarukset Mayu ♀ †(?), (nimetön) ♀ †, (nimetön) ♂ †, (nimetön) ♀ †
Vanhemmat Flo ♀ †, Ragai ♂ †(?)
Kumppani Mick ♂ †, Madara ♂
Pennut Nikhil ♂ ?, Jackqueline ♀, Hitoshi ♂, Yumi ♀, Yasu ♂, Jeff ♂ †, Araki ♂ ?, Obito ♂ , Rei ♀, Gadi ♀, Hitomi ♀
Soundtrack Hollywood Undead - Another Way Out

 

Ulkonäkö

Naaras omaa vahvan ja lihaksikkaan ruumiin, joka on tavallista naaraskissan kehoa vähän isokokoisempi. Osittain siksi, että hänellä on tavallisia pidemmät ja lihaksikkaammat raajat. Hänen pehmeä ja keskipitkä turkkinsa on väriltään vitivalkoista, mutta siinä on seassa vähän hopeaa sävyä. Silmät harmaat ja yleensä Yurin tunnetiloja ei näe tämän tyhjistä ja 'lasittuneista' silmistä. Ne pysyvät tilanteesta riippumatta aina tunteettoman näköisinä. Korvat tavallisia pidemmät ja päistä terävät. Korvien tyvessä karva on pörröistä samoin myös kaulan ympärillä ja rintakehässä. Yleensä Yuri pitää turkkinsa takkuisena, mutta joskus vaivautuu jopa siistimään sen. Häntä ei ole mitenkään tuuhea tai pituudeltaan muista poikkeava. Lyhyet viikset ovat sävyltään valkoiset. Kuono ja polkuanturat harmaat. Veitsenterävät ja puhtaanvalkoiset kynnet, sekä hampaat. Jotkut kynsistä tosin ovat ennemminkin hopeanharmaat kuin valkoiset. Ne eivät poikkea pituudeltaan tavallisista, mutta ne uppoavat terävyytensä ansiosta hyvin vihollisen lihaan. Hänen leukansa ovat vahvat ja niiden otteesta ei hevillä pääse pois. Hänellä on iso arpi keskellä naamaa, jossa on yhteensä kolme haaraa. Se oli aluksi vasemmasta poskesta silmien väliin, mutta samasta arpesta lähtee myös pienempi viilto oikeanpuoleisen silmän alle(vaikea selittää). Tällä on myös kyljessä yksi ohut, mutta pitkä viiltohaava.

 

Luonne

Riippuu vähän hänen seurastaan millainen on. Vakavan ja rauhallisen tyypin kanssa käyttäytyy samalla tavalla, mutta villin ja puheliaan luona on samanlainen. Hänen oikeaa luonnettaan on siis aika vaikeaa kuvailla, koska se muuttuu seuran mukaan. Yksin ollessaan hän on kuitenkin jokseenkin villi ja suoraansanoen vähän typerä. Esimerkkinä, vaikka se, että Yuri kompastuu jonkun puun juureen, niin hän yleensä rupeaa aukomaan sille päätään ja jopa hyökätä kyseisen puun kimppuun. Täysin tuntemattomien kissojen seurassa käyttäytyy samalla tavalla. Hän on huono keksimään puheenaiheita, eikä juurikaan pidä isoista kaveriporukoista. Hänelle riittää pari hyvää ystävää ympärilleen, muttei pistä pahakseen, vaikka joutuukin kulkemaan isossa laumassa. Muuten Yuri on melkein kuin kuka tahansa normaali kissa, mutta nähdessään verta tai väkivaltaa hän ei pysty lopettamaan sen himoitsemista. Naaras haluaisi silloin vain tappaa ja tuntea veren maun suussaan. Silloin tuota ei juurikaan haittaa saada itsekkään haavoja vain saa siitä jonkinlaista mielihyvää. Sen sijaan, että pahasti loukkaantuneena itkisi ja huutaisi, niin hän ei pysty yleensä muutakuin nauramaan, kunnes happi loppuu tai joku hänen läheisensä tulee rauhoittamaan häntä. Naaraasta tulee siis täysi psykopaatti. Yksi hänen heikoista puolistaan ovat ystävät. Yuri ei missäään nimessä halua edes ajatella loukkaavansa ketään ystäväänsä, koska nuo ovat hänelle niin tärkeitä. Jos joku hänen läheisistään kuolee tai tuolle tapahtuu jotain muuta vakavaa, niin Yuri romahtaa täysin.

 

Menneisyys

Naaras syntyi kulkukissaperheeseen suuren saastekaupungin kadulle. Tuolla oli neljä sisarusta, joista kolme kuolivat nälkään ja kylmään. Hän ja hänen isosiskonsa, Mayu olivat ainoat eloonjääneet pentueessa. He eivät koskaan tavanneet isäänsä ja heidän emonsa Flo kertoi heidän olleen vain vahinkopentuja, joita hän katui. Kuitenkin Flo oli iloinen, koska hänellä oli edes kaksi perheenjäsentä. Tuon kaikki sisarukset ja vanhemmat olivat kuolleet jo kauan sitten pystykulkijoiden, koirien ja sään takia.

Kuitenkin ajat pystykulkijoiden saastaisilla kaduilla olivat rankkoja, eikä läheskään joka päivä löytynyt ruokaa. Sillointällöin roskien seasta löytyi rottia, mutta niidenkin saalistamisessa oli omat riskinsä. Rotat saattoivat aiheuttaa vakavia haavoja taistelussa tai sitten niiden syömisestä sairastui. Elämä oli rankkaa ja Flo'n voimat kuluivat joka päivä ruoan etsimiseen ja hänen pienen reviirin suojelemiseen muilta kissoilta ja koirilta. Joskus jopa pystykulkijat huomasivat heidät siellä kujalla kaikkien roskien keskellä, mutta nuo eivät välittäeet heistä.

Kuukausien kuluttua, kun Yurin ja Mayun emon ei tarvinnut enää imettää pentujaan, he saivat päästä näkemään maailmaa sen yhden kujan ulkopuolelle. Pennut olivat odottaneet jotain hienoa ja suurta, mutta pettyivät pahanpäiväisesti huomattuaan vain piipuista tupruttavan mustan savun peittäneen taivaan, autoiksi kutsuttuja hirviöitä, paljon kulkukissoja ja -koiria ja pystykulkijoita. Kadulla risteili erilaisia roskia ja haju oli melkeimpä kamalampi, kuin heidän syrjäisellä kotikujallaan.

Sisarukset päättivät lähteä etsimään emonsa kanssa ruokaa, mutta yllättäen naaraspuolinen pystykulkijan pentu tuli silittämään heitä ja antoi heille jopa jotain omaa ruokaansa. Pystykulkijanpennun emo rupesi murisemaan jotain pennulleen ja silloin kissakolmikko pujahti pakoon ruoan kanssa. Luultavasti pystykulkijat eivät sietäneet sitä, että kissoille annettiin ruokaa tai niin ainakin Yuri kuvitteli. Jokatapuksessa he saivat syötävää, eivätkä joutuneet nääntymään nälkään.

Taas kuukaudet kuluivat ja kolmikko sai elätettyä itsensä pystykulkijoiden tähteillä ja rotilla. Pennut olivat jo vuoden ikäisiä, mutta Flo oli ja vanha ja tuo ei enää päässyt vuoteeltaan ylös. Mayu ja Yuri tiesivät, että heidän emonsa kuolisi ja he suunnittelivat etsivänsä pakotien kaupungista. He eivät halunneet viettää koko pitkää elämäänsä siellä, mutta eivät voinneet lähteä aikaisemminkaan, koska Flo ei halunnut hylätä kotipaikkaansa ja tuo tarvitsi pentujaan henkiseksi tuekseen. Sisarukset eivät kertoneet emolleen, että lähtisivät kaupungista, koska pelkäsivät hänen reagoivan siihen negatiivisesti. Olikohan vanhuksen toive, että pennut joutuisivat elämään samanlaisen elämän kuin hän? Joka tapauksessa sisarukset nukkuivat jo lähes kuoleen emonsa rinnalla ja aamun koitettua tuo oli jo heittänyt henkensä.
Mayu joutui etsimään ruokaa hänelle ja siskolleen vielä parin päivän ajan, ennenkuin Yuri selviäisi emonsa menetyksestä ja sitten he lähtivät pois syrjäiseltä kotikadultaan. Piti olla kokoajan varuillaan, ettei jäisi autojen tai pystykulkijoiden jalkoihin. He pakoilivat jokaista elävää olentoa ja juoksivat henkensä edestä, kun huomasivat koiran tai vihamielisen kissan. Sisarukset eivät olleet saaneet mitään koulutusta metsästämiseen tai taistelemiseen, joten nuo joutuivat heti alakynteen. Ainoat asiat, mitä nuo osasivat oli kaivella roskiksia ja kerjätä pystykulkijoiden pennuilta ruokaa.

Monien päivien, melkeinpä viikkojen, kuluttua he pääsivät kaupungin laidalle ja heidän edessään avautui kaunis lehtimetsä. Puut, ruoho, linnunlaulu, kasvit ja muut ihanat asiat mitä luonnossa ikinä olikaan olivat ihan vierasta sisaruksille ja aluksi nuo luulivat puita jopa hirviöiksi, jotka voisivat hyökätä heidän kimppuunsa. Tultuaan siihen tulokseen, etteivät ne olleet vaaraksi kaksikko lähti kulkemaan metsää pitkin, mutta eivät tajunneet, ettei täällä voisi saada ruokaa samalla tavalla, kuin kaupungissa. He palasivat vähänmatkaa takaisin kaupungille päin siinä toivossa, että löytäisivät rottia. Etsintöjen jälkeen he löysivät kyseiset jyrsijät ja söivät mahansa täyteen. He kyllä saivat tappelussa haavoja, mutta ne olivat pientä verrattuna heidän nälkäänsä. Verisinä ja yhä nälkäisinä pennut palasivat metsään ja jäivät viettämään yötä yhden suojaisan kuusen alle. He eivät halunneet palata saastaiseen kaupunkiin, mutta eivät osanneet selviytyä luonnossa. Rottien metsästyksellä ei pitkälle pärjäisi, koska heidän haavansa eivät kerkeäisi parantua parissa päivässäkään ja niitä tulisi aina vain lisää ja lisää, kunnes naaraat kuolisivat vammoihinsa. Sitäpaitsi he saattaisivat saada rotilta jonkun tartunnan.

Aamun sarastaessa Yuria odotti järkytys. Mayu oli saanut rottia vastaan kamppaillessaan koko kylkensä mittaisen haavan ja nyt se oli märäntynyt ja tulehtunut.

Yuri lähti samantien etsimään jotakuta, joka voisi auttaa. He molemmat olivat avuttomia, eivätkä he tienneet miten noin pahan haavan voisi saada parantumaan. He eivät tienneet hölkäsen pöläystäkään lääkekasveista.

Monen tunnin päästä Yuri saapui pienelle purolle, jonka rannalla kasvoi paljon kasveja, joilla olisi voinut parantaa Mayun haavan. Hän ei kuitenkaan itse sitä tiennyt. Naaras päätti jäädä lepäilemään masentuneena sen puron rannalle kaiken toivon menettäneenä. Pian kuitenkin joku ilmestyi alavirran suunnasta hänen luokseen ja kysyi oliko hänellä jokin hätänä. Yuri vastasi, että hänen siskonsa oli vakavasti loukkaantunut, eikä hän tiennyt mitä tehdä. Samalla naaras kysyi voisiko vieras kolli auttaa häntä. Kulkukissa suostui ja käski Yurin keräämään hänelle puron rannalla kasvavia kasveja sillävälin, kun kolli itse menisi etsimään hämähäkinseittiä. Naaras teki työtä käskettyä ja kun kolli palasi, niin hän lähti johdattamaan tuota Mayun luokse.

Kun kulkukissa oli saanut hoidettua Mayun kuntoon, niin sisarukset kiittivät tuota ja kertoivat nimensä ja kysyivät voisiko kulkukissa opettaa heitä metsästämään. Kolli kertoi nimekseen Deidara ja hän suostui auttamaan noita. Sillävälin, kun Mayun haava parantuisi, niin hän opetti Yuria. Meni kauan, ennenkuin tuo oppi edes erottamaan hiiren ja linnun hajut toisistaan, mutta neljän pitkän päivän kuluttua tuo oli jo yhtä hyvä metsästäjä kuin kuka tahansa. Mayukin oli kerennyt jo parantua ja pääsi mukaan hatjoittelemaan. Deidara ilmoitti, että hänen täytyisi jatkaa matkaansa ja heittää Yurille ja Mayulle hyvästit. Tuo kuitenkin opetti naaraille parien lääkekasvien nimet ja tuntomerkit. Sitten hän lähti.

Siskokset tulivat hyvin toimeen luonnossa Deidaran opetuksien vuoksi. He olivat itse opetelleet kiipeilemään ja heistä oli tullut vahvempia, mitä kaupungissa oltuaan. Silloin heidän turkkinsa oli ollut aina likainen ja huonossa kunnossa, he olivat olleet luisevia ja heikkoja olemukseltaan, mutta nyt he jopa muistuttivat kissoja. Rottien tekemästä haavasta Mayulle oli jäänyt kylkeen arpi, mutta tärkein asia oli, että se oli parantunut. Heidän opettelemien yrttien ja hämähäkinseitin avulla kaikki taisteluissa tulleet haavat oltiin saatu parannettua, eikä yksikään niistä ollut enää tulehtunut tai mennyt sen pahemmaksi. Kaikki meni hyvin ja siskokset olivat jatkaneet vaelteluaan metsästä toiseen kiertäen kaikki vastaan tuleet kylät ja kaupungit kaukaa. He eivät enää koskaan haluaisi vapaaehtoisesti joutua sinne saastaiseen paikkaan, missä vaara vaani joka nurkan takana ja ruoka oli etsittävä roskiksista.

Naaraat vaelsivat pitkiä matkoja siellä sun täällä, koska heitä kiinnosti nähdä tätä ihanaa luontoa enemmän. Pitkäaikaista kotia he eivät etsineet vaan nukkuivat joka yö eri paikassa.

Eräänä päivänä ohittaessaan yhtä pystykulkijoiden pikkukylää he tunnistivat yhden itselleen tärkeän kissan kulkevan läheistä katua. Hetken epäröityään kylään menemistä he ryntäsivät ystävänsä, Deidaran ja tuon mukana kulkevan tyypin luokse. Kollin ystävä esittäytyi Tobiksi ja tuosta tuli heille uusi ystävä. He vaihtoivat kuulumisia ja päättivät vaellella ympäriinsä päämäärättä. Lehtikadon aika oli tulossa ja sinä päivänä ensimmäiset lumihiutaleet näyttäytyivät. Se oli vähän alle kahden vuoden ikäisille naaraille ensimmäinen kerta, kun he näkivat oikean lehtikadon. Pentuna ollessaan kaupungissa lahtikato oli ollut vain likaisella lumella leikkimistä ja kylmää säätä. Nyt he pääsivät näkemään senkin erilaisena. Varmaan kuukauden kuluttua nelikko erosi, sillä Deidara ja Tobi aikoivat lähteä vuoristolle, mutta Yuri ja Mayu eivät uskaltautuneet sinne. Sen sijaan he lähtivät muualle.

Lehtikato oli siskoksille rankkaa aikaa, koska he eivät olleet mitään parhaita metsästäjiä ja kylätkin olivat niin kaukana, ettei ruuan kerjäämisestä tulisi mitään. He yrittivät pärjätä pienessä metsikössä asustamisessa ja he etsivät pesäkolon missä voisivat pitää toisensa lämpiminä. Kerran siskokset lähtivät metsästämään ja hajaantuivat, että riistan löytäminen olisi nopeampaa. Yuri käveli metsässä etsien riistaa, mutta ei löytänyt mitään. Yhden linnun tuo havaitsi, mutta sekin kerkesi lentää pakoon, ennenkuin naaras kerkesi pudottautua vaanimisasentoon tuoan toivossa. Epätoivoisena, kylmissään ja nälkäisenä hän lähti takaisin hänen ja Mayun pesäpaikkaa kohti, mutta pyörtyi kesken matkan.

Kun Yuri heräsi väsyneenä, niin hän huomasi makaavansa monien tummien kissojen keskellä. He olivat painautuneet Yuriin kiinni ja nukkuivat sikeästi. Hämmentyneenä ja nälkäisenä naaras yritti saada selvää missä oli ja keitä nämä kissat olivat. He olivat selvästi jossain metsässä suuren kuusen alla ja kissoja oli noin seitsemän. Kuunvalo siivilöityi oksien välistä ja naaras huomasi sen avulla kuusen ulkopuolella kiven päällä istuvan suurikokoisen kollin. Hän oli vähän peloissaan, eikä tiennyt pitäisiköhän hänen vain jäädä nukkumaan vai mennä juttelemaan tuolle kollille, joka oli hereillä. Häntä ei väsyttänyt, joten hän nousi ylös ja pujotteli tiensä kissojen lävitse. Hän tervehti arasti kollia ja kysyi missä oli ja miten nuo olivat löytäneet hänet. Kivellä istuva kolli käänsi pelottavat punaiset silmänsä häneen ja viittilöi Yuria istumaan hänen vierelleen kivelle. Kolli esittäytyi ja naaras sai selville, että tuo oli näiden tummien kissojen johtaja nimeltään Madara. Kolli kertoi hänen yhden alamaisensa löytäneen Yurin tajuttomana lumesta ja tuo oli tuonut naaraan heidän luokseen. Lähes kaikki olivat olleet sitä mieltä, että tuon henkeä ei kannattaisi heittää hukkaan, joten he etsivät yöpymispaikan ja yrittivät saada Yurin kuntoon lämmittämällä tuota. Yuri kiitti kollia ja kysyi olivatko nuo nähneet toista naarasta, joka oli suunnilleen saman näköinen ja ikäinen, kuin hän. Naaras tarkoitti Mayua ja oli tuosta huolissaan. Madara kuitenkin vastasi kieltävästi ja ehdotti, että Yuri voisi syödä jotain. Hän näytti tuolle yhden saaliskasan kuusen juurella, jonne hän ja hänen laumansa olivat keränneet riistaa. Naaras kiitti jälleen kollia ja meni hakemaan itselleen pienen hiiren, koska ei viitsinyt syödä muita muukalaisten vaivalla metsästämiä eläimiä. Tarjolla olisi ollut pöllö, vesimyyrä, kaksi oravaa ja enemmänkin hiiriä. Yhden ainokaisen ja luisevan hiiren syötyään hän meni nukkumaan sille paikalle mistä oli herännytkin.

Auringon sarastaessa naaras heräsi siihen, kun joku tökki hänen kylkeään ja hän joutui nousemaan ylös. Häntä tökkinyt tyyppi oli yksi mustan ja harmaan sävyinen kolli meripihkan värisillä silmillä, joka oli yksi Madaran joukon kissoista. Naaras katseli kaikkia paikalla olevia kissoja nyt, kun näki nuo auringonvalossa. Kaikki olivat lihaksikkaita ja terveitä. Nuo olivat myös erehdyttämättömästi sukua toisilleen, koska näyttivät samoilta. Tummat turkit ja lämpimän väriset silmät. Yuri itse oli joutunut lehtikadon takia taas raihnaiseen kuntoon. Hänet herättänyt kolli sanoi, että he aikoisivat lähteä ja mahdollisesti ottaisivat Yurin mukaansa, koska hän ei vaikuttanut pärjäävän yksin. Naaras suuttui siitä, mutta ymmärsi noiden pointin. Hän saattaisi pyörtyä uudelleen, jos ei onnistuisi saamaan saalista tai lämmintä pesää. Mutta hän ei haluaisi jättää Mayua. Yuri lupautui tulemaan mukaan, jos saisi sitä ennen käydä hyvästelemässä siskonsa, mutta Madara vastasi, ettei semmoiseen olisi aikaa. Yuri ei viitsinyt sanoa vastaan tuolle, joten hyväksyi vain sen, että joutuisi jättämään siskonsa ilman hyvästejä. Hän olisi jopa voinut ottaa tuon mukaan Madaran laumaan. Naarasta pelotti, jos hänen siskonsa kuolisi lehtikadon takia tai jotenkin muuten. Hän ei olisi halunnut jättää tuota. Niin itserakkaalta kuin se kuulostaakin, niin Yurin olisi jätettävä Mayu itsensä vuoksi. Olisi hänen tilaisuutensa tulla yhtä vahvaksi, kun Madara ja tuon muu joukko. Naaras olisi voinut heittää vaikka hengestään vetoa, että nuo olivat myös loistavia taistelijoita.

Kun kulkukissajoukko lähti matkaan, niin naaras hölkkäsi johtajan vierelle ja kysyi tuolta voisiko tuo mahdollisesti kouluttaa hänestä vahvan. Luultavasti kaikki joukossa olivat huomanneet kuinka reppana ja pieni kissa hän oli. Hän kuuli kuinka jotkut hänen takanaan kuiskailivat, ettei Yurilla olisi mitään mahdollisuuksia ja vain kuolisi Madaran koulutuksessa. Niistä välittämättä naaras odotti johtajan vastausta. Madara nyökkäsi ja sanoi ettei olisi ottanut naarasta mukaan, ellei aikoisi tehdä hänestä vahvempaa. Heikoille ei nimittäin olisi sijaa hänen joukossaan. Sitten tuo ei sanonut enää mitään ja Yuri piti suunsa kiinni, ettei vaikuttaisi tyhmiä kyselevältä tompelolta uuden johtajansa edessä. Hän ei edes tiennyt minne joukko oli matkalla, mutta väliäkö tuolla.

Seuraavien päivien aikana he olivat kulkeneet pitkiä matkoja ja Yuri oli joutunut metsästämään ruokaa toisten Madaran alaisten tavoin. Hän ei ollut siinä kauhean hyvä, mutta sai sentään yhden hiiren kiinni toisille jaettavaksi. Madara päätti aloittaa naaraan koulutuksen ja muu joukko jäi odottamaan heidän paluutaan väliaikaiselle pesälle, joka oli silloin kahden kiven välissä sijaitsevassa kolossa. Se oli jokseenkin ahdas ja jotkut joutuivat jämään sen ulkopuolelle.

Ensimmäisenä harjoituspäivänä Madara käski Yurin juosta perässään ja he juoksivat todella pitkän matkan(n 2km- 3km), jonka jälkeen naaras olisi halunnut levätä ja nukkua vähintään koko loppupäivän. Hän ei ollut noin heikkona neitinä juoksemaan pitkiä matkoja, sillä oli tottunut vain käveleksimään ympäriinsä. Hänen raajansa olivat kipeät, mutta Madara ei antanut hänelle hengähdystaukoa vain hyökkäsi yllättäen hänen kimppuunsa. Naaras ei osannut odottaa sitä ja joutui heti alakynteen, jonka seurauksena sai johtajaltaan nuhteluita. Pari seuraavaa tuntia he kuluttivat tappelu- ja torjuntaharjoituksilla, kunnes palasivat muiden luokse. Yuri oli ihan poikki ja syötyään kunnon aterian hän lysähti samantien nukkumaan.

Seuraavana aamuna Madara tuli herättämään hänet ja sanoi, että he harjoittelisivat pari tuntia nyt, kunhan ovat ensin vain syöneet pikaisesti jotain. Sen jälkeen Madara joukkoineen jatkaisi taas matkaansa, etsisivät yöpymispaikan ja illalla Madara kouluttaisi Yuria ennen nukkumaanmenoa.

Yurin elämä jatkui samanlaisella rajulla koulutuksella pari vuotta ja hänen kehonsa välillä kului loppuun, jolloin tuo ei päässyt liikkumaan parin päivän aikana. Madara ei siitä kuitenkaan välittänyt vaan harjoitutti häntä taas, kun naaras vain kykenisi. Joskus he törmäsivät koiraan, muihin kissoihin, pystykulkijoihin, mäyrään, ilvekseen, haukkaan, kettuun tai muihin vaarallisiin eläimiin, mutta Yuri pystyi vuosien koulutuksella jopa yksinkin hoitelemaan jonkun niistä. Madara käski Yurin taistella jotakuta hänen joukkonsa kissaa vastaan verratakseen noita, että tietäisi kumpi hänen koulutuksensa tuotoksista olisi vahvempi. Ensimmäisenä vuotena naaras hävisi jopa kymmenen kertaa, mutta sen jälkeen on voittanut aina. Kenestäkään joukon kissoista ei ollut hänelle enää vastusta. Lukuunottamatta Madaraa. Tuota hän ei koskaan voittanut, mutta johtaja sanoi, että Yurista on hänelle edes jotain vastusta ja hän voi olla jopa ylpeä naaraasta. Madara harvoin kehuu ketään- varsinkaan alamaisiaan-, joten Yuri oli tyytyväinen saavutuksiinsa. Jos Madara olisi kehunut häntä kaksi vuotta aijemmin, niin naaras olisi luultavasti hyppinyt innoissaan ympyrää. Tuon kollin koulutus ja kohtelu oli kuitenkin saanut hänen luonteensa muuttumaan ja hänen sydämensä oli kivettynyt puoliksi. Hän oli joutunut tappamaan viattomia armottomasti. Aluksi hän oli ollut kauhuissaan pentujenkin tappamisesta, mutta ajan saatossa sekään ei tuntunut enää miltään. Nykyään vain veren, tuskan ja väkivallan näkeminen sai jonkin hänen sisällään liikahtamaan ja hänen mielensä täyttyi vain raaoista ajatuksista. Joskus jopa itsetuhoisistakin ja kerran hän oli purrut jalkansa verille vain saadakseen tuntea ihanaa kipua ja maistaa verta. Silloin Madara oli pysäyttänyt hänet ja tuo on ehkä jopa ainoa, joka pystyy pysäyttämään Yurin murhanhimon. Kaikkien muiden kimppuun hän vain hyökkää psykoottisena, mutta Madara oli erinlainen... Yurilla oli jotain syvempiä tunteita tuota kollia kohtaan. Naaras ei välittänyt, vaikka heillä oli aika paljon ikäeroa. Hän vain halusi olla tuon luona, vaikka Madara tuskin koskaan tuntisi samoin häntä kohtaan. Olihan hän antanut Yurille joukossaan varajohtajan paikan ja hän oli Madaran ns 'oikeakäpälä'. Kuitenkin kaikki muut joukossa sanoivat, että Madara oli tunteeton ja tuo ei välitä kenenkään hengestä. Nuo jopa sanoivat, että Madaralla on ollut monia kumppaneita, mutta tuo on tappanut jokaisen puolisonsa ja kouluttanut pennuistaan tappajia. Osa Madaran joukossa olevista kissoista on tuon pentuja tai muuta sukua. Nuo asiat saivat Yurin varuilleen. Mistä sitä tietää, vaikka hänkään ei olisi poikkeus ja Madara joskus tappaisi hänetkin tunteettomasti? Naaras kuitenkin taistelisi kynsin ja hampain tuota vastaan, mutta ei voisi koskaan tosissaan satuttaa rakastamaansa kollia.

Jälleen kuukaudet kuluivat tavalliseen malliin. Harjoittelua, matkailua, syömistä ja tappamista. Madara ei kuitenkaan harjoittanut häntä enää jokapäiväisesti, koska tuon mukaan hän olisi jo tarpeeksi vahva. Silloin myös yksi joukon kissoista palasi tehtävältään ja ilmoitti Madaran yhden pennun, Tobin, löytyneen. Tiedustelija kertoi nähneensä tuon järvellä, joka oli myös metsäkissaklaanien reviiriä. Silloin sielä oli riehunut sota klaanien ja kulkukissojen välillä ja Tobi ystävänsä kanssa olivat ottaneet sotaan osaa. Järvi oli sen verran kaukana, että tiedustelijalta oli mennyt kolme viikkoa tulla takaisin. Madara sanoi, että heidän pitäisi odottaa vielä toisen vakoojan paluuta toiselta tehtävältä, ennenkuin he voisivat lähteä tapaamaan Tobia. Yuri ei ollut tiennyt Deidaran ystävän olleen Madaran pentu tai sitä, miksi Madara etsii tuota. Kysyttyään Madaralta asiasta tuo vastasi hänellä olevan kalavelkoja poikansa kanssa. Naaras tajusi, että kolli aikoisi tappaa poikansa. Samoin myös jonkun Ray nimisen kissan, joka oli luultavammin hänen pojan, Deathin, pentu. Madara ei kuitenkaan tiennyt miltä Ray näytti, joten tuon etsiminen olisi vaikeampaa.

Päivän kuluttua toinenkin tehtävällä ollut kissa palasi joukon luokse ja ilmoitti löytäneensä jonkun kissan, jonka Madaran pitäisi myöskin tappaa jonkun menneisyyteen liittyvän asian takia. Tämä tyyppi ei asustanut kaukana, joten Madara lähti matkaan yksin ja tuon palattua joukko jatkoi taas matkaansa Järvireviiriä kohti.

 

Muuta

  • Yuri on Akatsukin varajohtaja. Ihastunut Mickiin, sekä Madaraan. On Spiderin, Tiikerimielen oppipojan, täti, sillä tuo on hänen siskonpoikansa.
     
  • Yuri on koulutettu sääliä tuntemattomaksi tappokoneeksi, joten odottaenkin hän osaa taistella ja tappaa. Hän on enimmäkseen vahva ja hän tuskin tuntee kipua lähes mistään haavasta. Tuon kivunsietokykykin on siis korkea. Hän ei ehkä ole nopeimpia hyökkääjiä, mutta tämän iskut tekevät vahinkoa ja hänen leukansa ovat vahvat.

 

Copyright

Aquarius

©2019 Yuri | Wᴀʀʀɪᴏʀ Cᴀᴛs RPG - suntuubi.com