Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 

 

Uusi kartta - Reviiritietoa

Uusien, väliaikaisten reviirien kartta. Taivasklaani ei seurannut muita tälle reviirille, joten sille ei ole laitettu minkäänlaista asuinsijaa.

Järvikartta

Maailmankartta

* * *

Vuodenaika: Hiirenkorvan aika

Sää: Sää on erittäin kirkas ja aurinko paistaa lämpimästi.
Lumet ovat sulaneet lähes kokonaan pois, järven jää on vaarallinen paikka!

Seuraava kokootuminen: Ei tiedossa

Seuraava parantajien kokoontuminen: Ei tiedossa

Ropen kellonaika: Noin 12:00

Uusille pelaajille!
Lukekaa ennen ensimmäistä roolausta!

Info

Muista kysyä vain rohkeasti, jos jokin vaivaa mieltä!

 

Rope  1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Lohdunpentu (Tuuliklaani)

23.05.2017 23:16
Lohdunpentu kurtisti kulmiaan Mutatassun sanoille. Hän ei ymmärtänyt naaraan kiivastumista taikka tuon kommenttia lainkaan. Kyllä hän tietenkin ymmärsi mitä naaras sanoillaan tarkoitti, mutta hän ei ymmärtänyt miksi tämä oli reagoinut noin.
Lohdunpentu ei herkästi tuominnut ketään ikäväksi, mutta nyt hän joutui myöntämään itselleen, ettei pitänyt tästä oppilaasta, jonka kanssa ei ollut aiemmin sen kummemmin puhunut.
Niinpä Lohdunpentu vain naukaisi rauhallisesti: "Sanoinko muka niin?"
Sitten nuori tuuheaturkkinen kolli jo taittoi matkaansa nummella nopeasti arpinaamaisen oppilaan edellä. Hän käänsi päätään kuullessaan toisen oppilaan, Veritassun sanat. "Kastetähti ja Tulikaste ovat loukkaantuneet! Menemme avuksi", Lohdunpentu ilmoitti räpäyttäen sinisiä silmiään ennen kuin käänsi katseensa menosuuntaan. Juostessaan nurmikolla sinne, missä rinne lähti laskeutumaan hän oli erottavinaan Tulikasteen oranssin turkin alempana rinteessä(?) sekä mahdollisesti Illankajon(?).

Nimi: Veritassu (Tuuliklaani)

22.05.2017 16:06
Punertava mustaraidallinen kolli tepasteli aukealla. Kissoja oli joka puolella, ja ääntä riitti enemmän kuin hermot sallivat. Lisäksi kylkien ja jalkojen lihaksia jomotti ikävästi sen Mutatassun kanssa painimisen jälkeen. Lihakset jökittivät ja liikuminen tuntui kankealta. Juuri kun Veritass ajattelikin Mutatassua, hän erotti naaraan kissajoukon seasta. Hän oli selvästikin matkalla jonnekkin, koska tuon korvat olivat eteen suuntautuneet ja askeleet reippaat. Veritassulla ei ollutkaan nyt mitään muuta tekemistä, joten hän päätti mennä taas näsäviisaan penikan seuraan. Iso kolli jolkotti Mutatassun luo ja saikin tuon nopeasti kiinni.
"Kaunis päivä täällä tänään", Veritassu aloitti keskustelun sarkastisen pilkkaavana.
"Mihis matka, kun noin innokaasti kuljet?" Kolli vinoili

Nimi: Mutatassu (Tuuliklaani)

20.05.2017 22:39
Mutatassu mietti päässään missä kunnossa Kastetähti oli, muista hän ei niinkän välittänyt mutta tunsi silti pelon pistelevän rintaa ja myötätunnon hehkun. Naaras pystyi kuitenkin hallitsemaan ilmeitään mutta tämän hännänpää alkoi väpättämään enemmän ja enemmän samalla kun se painautui lähemmäksi tämän takajalkaa. Oranssisilmäinen oppilas katsoi Lohdunpentua yhäkin aika inhoten, sillä ei pitänyt tuon tyhjän-ystävällisestä ilmeestä. Hän tiesi ettei siihen ollut luottamista. Oltiin sorruttu muiden takia liian useasti.
Yhtäkkiä kuitenkin Mutatassun mielessä kohahti kun punaturkki mainitsi välittämisestä. Tämän silmät välähtivät tunteiden äkkinäisestä käännöksestä jonka naaras ilmaisi korvien luimistuksella ja hampaiden vilauttamisella. "Ai etten välittäisi? Haha, väitätkö minua joksikin mielenvikaiseksi heti kun en näytä tunteitani?" Mutatassu sähähtää sarkastisesti pitäen inhon virnettä kasvoillaan. Arpinaamainen naaras huomasi Lohdunpennun lähtevän ja loikkasi juoksuun, ei pennun kuulunut luulla liikoja itsestään.

Nimi: Mutatassu (Tuuliklaani)

20.05.2017 21:53
Mutatassu mietti päässään missä kunnossa Kastetähti oli, muista hän ei niinkän välittänyt mutta tunsi silti pelon pistelevän rintaa ja myötätunnon hehkun. Naaras pystyi kuitenkin hallitsemaan ilmeitään mutta tämän hännänpää alkoi väpättämään enemmän ja enemmän samalla kun se painautui lähemmäksi tämän takajalkaa. Oranssisilmäinen oppilas katsoi Lohdunpentua yhäkin aika inhoten, sillä ei pitänyt tuon tyhjän-ystävällisestä ilmeestä. Hän tiesi ettei siihen ollut luottamista. Oltiin sorruttu muiden takia liian useasti.
Yhtäkkiä kuitenkin Mutatassun mielessä kohahti kun punaturkki mainitsi välittämisestä. Tämän silmät välähtivät tunteiden äkkinäisestä käännöksestä jonka naaras ilmaisi korvien luimistuksella ja hampaiden vilauttamisella. "Ai etten välittäisi? Haha, väitätkö minua joksikin mielenvikaiseksi heti kun en näytä tunteitani?" Mutatassu sähähtää sarkastisesti pitäen inhon virnettä kasvoillaan. Arpinaamainen naaras huomasi Lohdunpennun lähtevän ja loikkasi juoksuun, ei pennun kuulunut luulla liikoja itsestään.

Nimi: Syystassu (Myrskyklaani)

20.05.2017 00:33
Syystassu oli kulkenut muun klaanin mukana, kun he olivat lähteneet Myrskyklaanin uutta reviiriä kohden. Kirjava naaras oli ollut vieläkin harmissaan Paahdesielun kohtelusta, mutta sellaiset ajatukset pyyhkiytyivät nuoren myrskyklaanilaisen mielestä nopeasti kun hän näki kosken.
Hän oli erottanut pauhun jo aiemmin, ennen kuin leveä joki tuli näkyviin, mutta Syystassu ei ollut odottanut että he lähtisivät ylittämään sitä.
Koivuvarjon hypätessä rungolle naaraan vihreät silmät kapenivat. Hän ei pitänyt ajatuksesta. Ei väliä jos klaaninvanhimpia putoaisi, eihän niitä vanhoja kirppusäkkejä kaivannut mihinkään. Syystassu vain ei itse tahtonut hukkua kuohuavaan jokeen. Kun Lumitähti antoi käskyn auttaa pentuja ja klaaninvanhimpia Syystassu päästi huomaamattoman tuhahduksen. Hän kuitenkin vilkaisi ympärilleen olisiko autettavia, mutta hänelle ei jäänyt ketään, kun soturit jo kiiruhtivat auttamaan apua tarvitsevia. Niinpä Syystassu asettui jonoon lähteäkseen ylittämään jokea. Hän nousikin rungolle melko lailla ensimmäisten joukossa, koska ei tahtonut näyttää pelokkaalta. Syystassun kasvot olivat keskittyneessä irveessä kun naaras upotti kyntensä vedestä liukkaaseen runkoon lähtiessään ylittämään kuohuvaa jokea. Hän yritti olla katsomatta alas kuohuntaan.
Naaras erotti pian Myrskypennun keskellä runkoa ja naaras kohotti äänensä huutaakseen pennulle tyrskyjen pauhun ylitse: "Ala nyt mennä siitä tukkimasta tietä, vai haluatko että kaikki putoavat kun eivät mahdu ohitsesi!?" Syystassusta oli typerä idea yrittää ylittää kaksi vierekkäin. Tukki oli muutenkin liukas ja riittävän kapea. Naaras ei ymmärtänyt mitä Myrskypentu teki. Oliko hän tosiaan noin altruistinen, että uhraisi vaikka itsensä. Syystassu siristi silmiään itsekseen.

Nimi: Dilemma (Erakko)

19.05.2017 23:35
Dilemma väräytti viiksiään ja huolimatta naaraan vihamielisestä asenteesta kollin säikähdys oli pian tiessään. Hän kallisti päätään naaraalle ja hymähti hitusen. "Olisi mukavaa välttää se", harmaavalkea kolli totesi puhuen putoamisesta.
Uteliaana violettisilmäinen kolli kuunteli Loistesydämen sanat. "En ole ennen kuullut klaaneista. Mitä soturit tekevät?" Dilemma heilautti korvaansa. Sitten kolli kiepautti häntänsä paremmin käpäliensä ympäri ja lausahti: "En mielestäni tehnyt mitään väärää tullessani tänne, hajumerkkejä ei vielä ollut, joten tämä reviiri ei kuulu vielä kenellekään." Dilemma tokaisi sitten lyhyesti edelleen ystävällisen keskustelevaan sävyyn.
Kollin silmiin kohosi lähes iloinen pilke. "Kyllä, voisi sanoa että olen erakko. Tällä hetkellä minä vain matkustan", Dilemma totesi. Sitten pieni häivä katkeruutta käväisi kollin kasvoilla. "Joskaan en aina ollut erakko." Pian katkeruus oli tiessään ja hän naukaisi: "Tulin tutkimaan millaista täällä päin on, mukava sattuma, että tapasin jonkun."

Nimi: Lohdunpentu (Tuuliklaani)

19.05.2017 00:44
Lohdunpennun ilme pysyi lähes yhtä neutraalin ystävällisenä kuin aina. Pentu ei kuitenkaan voinut olla heilauttamatta korviaan hitusen hämmennyksestä, joka ei kuitenkaan erottunut juurikaan kollin kasvoilta, harvinaista kyllä. Häntä suoraan sanottuna hämmensi Mutatassun tapa puhua. Olihan nuori paksuturkkinen kolli ennenkin kohdannut oppilaita, jotka kohtelivat häntä hieman viileästi koska hän oli vielä pentu, eikä Lohdunpentu antanut sen haitata. Häntä kuitenkin hämmensi tapa kuinka välinpitämättömältä naaras vaikutti puhuttaessa klaanin varapäällikön ja päällikön, Mutatassun oman mestarin, turvallisuudesta. Kyseessä oli sentään heidän velvollisuutensa. Lohdunpentu räpäytti sinisiä silmiään. Hän olisi olettanut että Mutatassu olisi ollut vähän myötätuntoisempi. No ehkä naaras ei vain näyttänyt mitä tunsi.
"Ei sinun ole pakko tulla, ajattelin vain että välittäisit, onhan Kastetähti mestarisi", Lohdunpentu naukaisi vakavalla, lähes uneksuvalla äänellä.
Sitten kollipentu kuitenkin kääntyi ympäri ja lähti loikkimaan tulosuuntaansa jättäen Mutatassun päätökseksi seurata vai ei.

Nimi: Mutatassu (Tuuliklaani)

16.05.2017 08:31
Mutatassu tarkasteli Lohdunpentua ja tämän vakavaa ilmettä, soturioppilasta huvitti että noin nuori osasi näyttää edes näinkään tuimalta. Hän ei osannut arvata toisen syytä tähän vakavuuteen. Punainen kolli pian kertoikin asiansa, se koski Kastetähteä ja muutamaa muuta. Mutatassu tunsi pienen pelon kouristuksen kurkussaan kun tajusi että tämän mestari oli vahingoittunut, vakavasti, ainakin näin tämä olettaa. Hän ei näyttänyt epävarmuuttaan, vielä vähemmän kun Lohdunpentu muuttui myötätuntoiseksi. Ei hän pennun sääliä kaipaa. Mutatassu nyrpisti hiukan nenäänsä kollille mutta vastasi silti. "Hän on tosiaan mestarini" Hän vilkaisi sivusilmällään toisaalle ja mietti että onkohan Tuuliklaanin päällikkö kunnossa, naaras tuhahti ja lisäsi karkeasti aiempaan "Kaipa sinne on pakko mennä."

Nimi: Lumitähti (Myrskyklaani)

16.05.2017 00:57
Naaras kulki rauhallisin askelin Koivuvarjon rinnalla ajan, kunnes hän näki pauhaavan kosken suoraan klaanin matkan esteenä. Hän ajatteli Koivuvarjon vaihtavan suuntaa ja ohjaavan Myrskyklaanin jotain toista kautta reviirille, mutta kolli jatkoi päättäväisenä matkaansa suoraan vesistöä ja sen päälle kaatunutta mäntyä kohti. Kieltämättä tässä vaiheessa Lumitähti rupesi menemään pieneen paniikkiin, vaikkei näyttänyt sitä ulkoisesti. Valkoinen naaras ei pelännyt mitään maailmassa yhtä paljon kuin vettä suurimmaksi osaksi siksi, koska hän oli menettänyt nuorena yhden läheisensä vedelle, eikä halunnut menettää enää ketään muuta samalla tavalla. Kosken kanssa taistellessa ei ollut edes väliä, vaikka osaisi uida. Hän ei edes osannut, joten olisi varmaa, että hän menehtyisi. Päällikkö pohti menettäisikö hän samantien kaikki henkensä hukkuessaan vai millä tavalla Tähtiklaani hänet muka voisi pelastaa.
Kaikkien ajatusten pyöriessä hänen päässään, Lumitähti huomasi heidän olevansa jo perillä hyytävän kosken luona, eikä hän osannut sanoa oliko koskaan ollut yhtä hermostunut. Hän oli kohdannut monia vaarallisia tilanteita elämänsä aikana, mutta tällä kertaa hän oikeasti epäröi ja haluaisi välttää vaaran hinnalla millä hyvänsä.
Solakka naaras antoi Koivuvarjon kulkea edeltä yrittäen saada ajatuksensa kasaan sillä välin, mutta hetken yrityksestään ei onnistunut ja paniikki rupesi kasaantumaan klaanipäällikön sisälle nopeuttaen hänen sydämensä tykytystä ja hiljalleen myös valkoturkkisen naaraan häntä rupesi pörhistymään. Hän sai kuitenkin nopeasti idean ja päätti jättäytyä syrjemmälle antaen muille mahdollisuuden kulkea ennen häntä.
"Koivuvarjo, jatka klaanin johdattamista, niin minä pidän huolen, että kaikki pääsevät ylitse!" lumivalkea päällikkö maukui niin kovaa kuin hänen keuhkot antoivat, yrittäen saada äänensä tavoittamaan koskea ylittävän kollin ja siirtyy kauemmaksi tukista ja koskesta tarkaillen klaanilaisiaan sivummalta.
"Älkää pitäkö kiirettä, edetkää hitaasti, pitäkää kyntenne visusti kiinni rungossa ja pysytelkää poissa reunoilta! Soturit ja oppilaat, auttakaa vanhuksia ja pentuja!" Lumitähti ohjeisti parhaansa mukaan katsoessaan jäänsinisillä silmillään, miten klaanilainen toisensa jälkeen uskaltauti puun päälle aina kosken toiselle puolelle saakka. Jokaisen selviytyjän päästessä turvaan, pieni helpottuneisuuden tunne valtasi hänen sisintään, mutta se ei estänyt hänen pelkoaan kasvamasta sisimmässä. Jopa hänen äänestäkin pystyi kuulemaan pienen pelon värinän ja epäröinnin, eikä naaras pystynyt hallitsemaan käpäliensä vapinaa. Hän toden totta pelkäsi. Tietenkin ehkä enemmän itsensä puolesta, mutta myös sitä, jos joku toinen tippuisi. Kauhustaan ja uimataidottomuudestaan huolimatta hän hyppäisisi koskeen tippuvan klaanilaisensa perään, vaikka tietäisi pelin olevan menetetty, eikä hänen uhrauksestaan varmasti olisi mitään hyötyä. Siinä yksi hyödytön tapa välttyä pelottavan kosken ylityksestä.
Pelokkaan päällikön katse kiinnittyi Myrskypentuun, joka naukui kiihkeästi Iltahehkulle ja kertoi jäävänsä tukin puoleen väliin varmistamaan kaikkien pääsevän yli turvallisesti. Hän ei voinut kuin ihailla pikkuisen urheutta, mutta samaan aikaan ei halunnut Myrskypennun vaarantavan henkeään koko klaanin tähden. Mänty oli paksu, mutta ehkä turvallisempaa olisi ylittää se yksitellen. Mitä tapahtuisi, jos joku vahingossa tönäisisi kermanvaaleaa kollia? Pahimmassa tapauksessa Myrskyklaanilla olisi yksi kissa vähemmän. Lumitähti oli avaamassa suutaan käskien pennun saattavan itse Tuikkusilmän koko matkan aina toiselle puolelle saakka, mutta päättää olla hiljaa. Nimestään huolimatta Myrskypentu taisikin olla jo oppilasikäinen ja päällikkö oli juuri itse ohjeistanut oppilaita ja sotureita kaikkien auttamisessa. Ehkä kaikki sujuisi hyvin kunhan kukaan ei menisi liian lähelle reunoja.

Nimi: Lohdunpentu (Tuuliklaani)

15.05.2017 23:44
Lohdunpentu ei hätkähtänyt Mutatassun kalseata lähestymistapaa. Hän ei huomioinut sitä kummemmin, kollipentu vain piti yllä tällä hetkellä hieman vakavahkon ilmeensä, silmäillessään arpinaamaista naarasta. Oranssiturkkisen pennun mielessä kuitenkin käväisi ajatus siitä, että mahtoikohan naaras tervehtiä häntä niin viileästi, koska hän oli pentu. Lohdunpentu oli kylläkin jo kohta tarpeeksi vanha oppilaaksi.
Lohdunpentu räpäytti sinisiä silmiään ja naukaisi: "Kuulin juuri, että Pohjantuuli, Tulikaste ja Kastetähti joutuivat taisteluun jotain aineistuneita Pimeän metsän henkiä vastaan. Pohjantuuli haki Illankajon ja kuulin, että Kastetähti ja Tulikaste haavoittuivat. Kastetähtihän on mestarisi? Eikö niin?" Lohdunpentu kysyi myötätuntoa äänessään ja kallisti päätään. "Mikäli tahdot voimme mennä katsomaan olisiko meistä apua?"

Nimi: Myrskypentu (Myrskyklaani)

15.05.2017 23:19
Vierellään Myrskypentu huomasi Iltahehkun korvien painuvan päälakea vasten ja samassa soturi pinkaisi klaanin kärkeen. Nuori kolli kohotti yllättyneenä katseensa, ja seisahtui järkyttyneenä emonsa viereen. Toki hän oli kuullut veden pauhaavan lähellään, mutta klaanin oli tarkoitus ylittää tuo veden hyisten kynsien rykelmä kaatuneen puun yli?! Myrskypentu seurasi myös ihaillen Koivuvarjon rohkeutta, mutta myös peläten emonsa ja klaaninsa puolesta, kun soturi ylitti kosken siskonsa vastalauseista huolimatta.
[Ja kuinkahan moni selviää toiselle puolelle saakka?] Myrskypennun sisälle tulvahti hirvittävä ahdistus, kun tuo näki kissojen alkavan edetä hitaasti mutta varmasti puusiltaa pitkin, seuraten Koivuvarjon esittämää mallia. Iltahehku näytti jakavan voimakkaat ideanvastaiset aatteet Myrskypennun kanssa, mutta lopulta joutuen valinnanvaraa saamatta itsekin nousemaan jämäkälle rungolle, jota kuohuva vesi piiskasi raivokkaasti. Marmorikuvioinen naaras kääntyi nuoren kollin suuntaan, tarjoten apua kosken ylittämiseen.
Myrskypentu mietti hetken - hän halusi emonsa turvaan toiselle puolelle mahdollisimman pian. Mutta vatsanpohjalla karmiva tunne ei sallinut hänen vain hankkia itseään turvaan jättäen toiset oman onnensa nojaan; hän auttaisi klaaniaan. Hän auttaisi ainakin kaikin tavoin kuten pystyi. Nostaen kiitollisena katseensa Iltahehkuun, kolli vastasi.
"Haluan jäädä puun puoliväliin varmistamaan, että kaikki pääsevät yli!" Nuori kolli huusi. Ja kyllä, hän oli hyvin tietoinen asemastaan muihin nähden, mutta hänen klaaninsa tulisi aina hänen omaa henkeänsä ennen, ja sen pienen minkä oppilas-ikäinen kolli pystyi sen puolesta tekemään, hän tekisi. Tai ainakin yrittäisi. "Jos tuon Tuikkusilmän puoliväliin, voisitko saattaa hänet loppumatkan? En uskalla päästää häntä yksin ylitse!"
Myrskypentu joutui huutamaan kosken tuottaman melun yli, joka muuttui yhä kovemmaksi ja korviahuumaavaksi, mitä lähemmäs kolli emonsa kanssa pääsi.

Nimi: Loistesydän (Varjoklaani)

15.05.2017 23:09
Kilpikonnakuvioisen ylähuuli nousi varoittavasti, kun Dilemma huikkasi hermostuneesti peruuttaen sitten Loistesydämen tieltä sivuun. Naaraan sininen katse salamoi ja sen tumma häntä piiskasi raivokkaasti ilmaa.
"Jos putoamme, sinä menet ensin."
Pehmusteeksi. Loistesydän kohotti viileästi kulmiaan.
"Varjoklaani on yksi neljästä soturijoukosta, jotka saapuivat kaukaa asuttamaan tämän alueen. Et kuulu tänne."
Ja sanojaan Loistesydän vain vahvisti väläyttämällä violettisilmäiselle jälleen hampaitaan.
"Millä asialla liikut? Oletko jokin erakko?"

Nimi: Mutatassu (Tuuliklaani)

15.05.2017 23:02
Mutatassu lopetti hetken jälkeen pesetymisen ja keskittyi vain tuijottelemaan kirkasta taivaanrantaa. Tämä haukotteli väsyneenä sillä ei ollut nukkunut hyvin viimeyönä, kaikki mahdollinen oli vaivannut häntä liikaa.
Oppilaan ajatukset keskeytti tovin loputtua pieni sini silmäinen ja punaturkkinen pentu loikki arpinaamaisen oppilaan luo. Mutatassu käänsi kylmän katseensa toiseen ja nousi äkisti seisomaan, tämä luimisti epävarmasti korviaan. "Hei?" Naaras vastasi hengästyneeseen tervehdykseen kysyvästi ja varautuneesti. Ehkä juuri nyt ei sittenkään kannata olla niin kalsea kuin yleensä, kyseessähän on vain vaivaton pennunrääpäle.

Nimi: Lohdunpentu (Tuuliklaani)

15.05.2017 22:54
Lohdunpentu jättäytyi Tähtipennusta ja Susihampaasta, nähdessään Mutatassun melko lähellä muita nummella odottelevia sotureita, sekä tilapäistä tuoresaaliskasan paikkaa, joka nyt näytti tyhjältä. Toivottavasti tilanne korjaantuisi kun he pääsisivät uuteen leiriinsä.
Lohdunpentu räpäytti sinisiä silmiään ja muisteli, että Mutatassu taisi olla Kastetähden oppilas. Tuon pitäisi varmaan saada tietää Pimeän metsän kissojen hyökkäyksestä.
"Tulen kohta perässä", kollipentu naukaisi Susihampaalle ja loikki pois kaksikon luota. Hänestä tuskin muutenkaan olisi apua Tulikasteelle ja Kastetähdelle, Lohdunpentu ei edes tiennyt kuinka pahasti nuo olivat haavoittuneet.
Punertavaturkkinen kolli loikki Mutatassun luokse. "Hei, Mutatassu", hän naukaisi hieman hengästyneeseen äänensävyyn.

Nimi: Koivuvarjo (Myrskyklaani)

15.05.2017 22:47
Vaaleaturkkinen sinisilmä nyökkäsi Lumitähdelle vastaukseksi.
"Se sopii. Enkä sano sanaakaan." kolli hymähti kera hymynkareen, kun kaksikko sitten lähti Lehtipisaran perässä Myrskyklaanin johtoon. Täplikäs naaras oli kuitenkin jo ehtinyt kadota, joten sen sijaan Koivuvarjo sai tuntea isänsä että Iltahehkun tuijotukset selässään. Soturi ei kuitenkaan vaivautunut katsomaan taakseen, vaan se jatkoi päättäväisesti kohti koskea, minkä rantaan klaani sitten seisahtui epäuskoisena. Koivuvarjo itse oli jo ylittämässä tukkia, kun Iltahehku puhui. Pentueen vanhin oli kuitenkin tehnyt päätöksensä, eikä se aikonut pyörtää sitä millään tavalla - ei taipua senttiä suuntaankaan. Niinpä se siis lähti ensimmäisenä ylittämään puuta, joka vaarallisesti keikkui kosken kivien varassa. Vettä pirkottui ympäriinsä ja kuohunta täytti korvat, mutta Koivuvarjon onnistui pitää kieli keskellä suuta ja saada ylitettyä turvallisesti runko toiselle puolelle saakka. Siellä soturi loikkasi pehmeästi maahan vain nähdäkseen, miten klaani seurasi perässä hyvin epävarman näköisenä.

Nimi: Iltahehku (Myrskyklaani)

15.05.2017 22:39
Marmorikuvioisen naaraan hymähdys ei kuulostanut kovinkaan hyväntahtoiselta, kun Myrskypentu kasuaalisti ilmoitti, miten se olisi sopinut hyvin emoksi? Mitähän pentu mahtoi syvällä sisimmässään ajaa takaa? Hymynkareen ajatuksista huolimatta saattoi erottaa Iltahehkun toisessa suupielessä, kun naaras sanaakaan sanomatta seurasi veljensä johdattamaa Myrskyklaanin joukkoa suoraan... koskelle! Naarassoturin korvat luimistuivat samassa ja se jämähti aloilleen, kun Koivuvarjo rennon letkeästi loikkasi vaarallisesti tulvivan virran ylitse kaatuneen rungon päälle, minkö ylitse vesi pirskottui osuessaan rungon pohjaan.
"Idioottiko olet?!" Iltahehku rääkäisi samassa saaden Koivuvarjon selvästi säpsähtämään ja suorastaan liukastelemaan tukilla. Naaras vilkaisi Myrskypentua, joka oli juuri sanonut jotain sotureista.
"Toivottavasti et ainakaan tuollaisia märkäkorvia!" soturi parahti rynnien sitten tiensä joukon läpi aivan Koivuvarjon hännille. Sinisilmäisen kollin katse oli hämmentynyt tuon heilutellessa häntäänsä ja kurtistaessa kulmiaan, kun Iltahehku kehtasi protestoida suunnitelmaa vastaan.
"Kuinka monen tahdot hukkuvan? Meillä on mukanamme vanhuksia ja pentujakin! Emme ole uhrilahja hengille!"
Salamoiva katse käväisi Lumitähden suunnassa hyvin terävänä, eikä Iltahehku selvästikään hyväksynyt tätä vaihtoehtoa.
"Koko klaani voi ajautua virran mukana! Tulitko ajatelleeksi?"
"Meillä ei ole muutakaan tietä. Tulkaa." Koivuvarjo naukui lopulta jättäen rauhallisesti siskonsa jälkeensä lähtiessään ylittämään tukkia. Iltahehku jäi suu raollaan katsomaan, kun klaani meni perässä täysin aivottomana. Hitto!
"Tämä on hulluutta." naaras ilmoitti, mutta kapusi sitten muiden perässä paksulle rungolle, mutta ensin se katsoisi Myrskypentua kuin kysyen, tarvitsiko pentu apua.
"Pärjäättekö?" Nii-in. Tuikkusilmä voisi olla vaarassa pudota!

Nimi: Mutatassu (Tuuliklaani)

15.05.2017 22:26
Pieni ja ruskean raidallinen oppilas puski tiensä läpi oppilaiden pesän suuaukolla olevasta sammalverhosta ja astui auringonpaisteeseen. Mutatassu oli halunnut pysytellä poissa aukiolta sillä ei ollut kiinnostunut seurasta lainkaan, hiljaisuus sopi hänelle paremmin. Takkuturkki vilkuili hohtavilla oransseilla silmillään sotureita jotka olivat leirissä. Tämä tuhahti ja loikki kohti tuoresaaliskasaa. Tyhjä, tai ainakin melkein. Mutatassu empi sillä tiesi että syöminen tähän aikaan ei ollut suotavaa kun ei oltu metsästetty klaanille mitään. Ruskea oppilas tuhahti ja kävi istumaan niille sijoilleen, tämä aloitti sukimaan sotkuista ja rikkonaista turkkiaan mutisten samalla jotain epäselvää. Mutatassun hännänpää heilui puolelta toiselle ärtyneesti nälästä ja turhautumisesta, ei ollut Kastetähteä nähty pieneen hetkeen, joten ei metsälle pääseminen ollut mahdollista sillä ei myöskään kukaan ikinä häntä partioihin halua. Hän vain veti ongelmia puoleensa, niin muutama muukin oli aikanaan sanonut.

Nimi: Tefra (Varjoklaani)

15.05.2017 11:46
Tefra nielaisi kuuluvasti ja lihakset jännityksestä pinkeinä asteli Synkkäkasvon perässä niin lähelle ruumista kuin vain saattoi: haju oli nimittäin niin kuvottava, että Tefra tunsi meripihkankeltaisiin silmiinsä nousevat vedet. "Älä jaksa," Tefra urahti hampaidensa välistä kun Synkkäkasvo heitti väliin tavanomaisen kuivia kommenttejaan. Jossain muussa yhteydessä ironisen kollin letkautukset olisivat saattaneet hymyilyttää mutta ei nyt, kun heidän käpäliensä juuressa lepäsi mädäntyvä kissan ruumis. Tefra nyrpisti nenäänsä ja vilkaisi taivaalle siristäen silmiään auringon porotukselle. Ruumiin haju tulisi pahenemaan tästä vielä. "Kukaan täysjärkinen ei tuohon koske, jos haluaa vielä elämänsä aikana syödä käpälillään riistaa ilman myrkytystä," Tefra mutisi ja sulki näin pois yhden vaihtoehdon. "Ehkä meidän olisi parasta vain viedä tieto päällikölle, ilman konkreettista esimerkkiä," Naaras lopulta maukaisi hieman hapamalla sävyllä Synkkäkasvolle. Naaraan silmiin palasi kuitenkin pieni pilke, kun hän lausahti: "Ja jos yrität pelotella minua hirmupedoilla ja muilla kammotuksila niin pidä mielessä, etten ihan pienistä hätkähdä," naaras virnisti ja kosketti rintaansa tuntien polkuanturoidensa alla kyhmyisen arven, joka risteili osittain karvan alla kuin pienoiskokoinen vuorijono. Sitten Tefra lähti astelemaan kaumemmas ruumiista nieleskellen oksennuksen tuntua, jonka haju sai väkisin pintaan.

Nimi: Tähtipentu (Tuuliklaani)

15.05.2017 00:49
Tähtipentu tunsi olonsa jo vähän rauhoittuneeksi Susihampaan ja Lohdunpennun saavuttua. Veljen ja kasvatti-isän sanojen myötä raidallisen naaraan karvapeitekin oli tasoittunut hitusen. Hän kehräsi hiukan Susihampaan sanoille. "Onneksi meillä on sinut", naaras naukaisi ja räpäytti meripihkan keltaisia silmiään, puskien kertaalleen ruskeasilmäisen kollin lapaa. Sitten pentu vakavoitui kuullessaan soturin kysymyksen. "Luulen tietäväni minne he menivät", Tähtipentu naukui jälleen hieman pelokkaana. Sitten hän lähti johdattamaan kaksikkoa perässään suuntaan, johon oli nähnyt Pohjantuulen säntäävän Illankajo mukanaan. Kissoja ei enää ollut paljoa muiden klaanien lähdettyä, joten kulkeminen oli helpompaa nummen nurmea myöten.
Tähtipentu tunsi huolen kihelmöivän käpälissään. Hän vilkaisi selkänsä taakse varmistaakseen, että Lohdunpentu ja Susihammas olisivat yhä mukana. Lohdunpentu räpäytti hänelle kannustavasti silmiään ja Tähtipentu käänsi katseensa jälleen eteenpäin. Pian hän erotti alempana rinteessä punertavan turkin, joka saattoi kuulua kaksikon serkulle Tulikasteelle. "Tuolla!" Pentu huudahti kiihtyneellä äänellä.

Nimi: Dilemma (Erakko)

15.05.2017 00:11
Dilemman aikeet laskeutua alas kalliolta ja lähteä metsästämään jotain täytettä kurnivaan vatsaansa keskeytyivät jo ennen kuin harmaavalkea kolli ehti edes vielä nousta käpälilleen.
Pienikokoinen valkoinen naaraskissa hyökkäsi sähähtäen hänen kimppuunsa. Dilemma ei tosiaankaan ollut varautunut näin dramaattiseen lepohetken keskeytykseen, niinpä kolli ei ehtinyt kunnolla jaloilleen, vaikka ketterä yleensä olikin. Hänen violetit silmänsä levisivät ammolleen, ja hän ehti nähdä vain hyökänneen naaraskissan kirkkaansiniset silmät kun naaras jo osui häneen. Oli hyvin lähellä, ettei Dilemma liukunut alas kalliolta, mikä olisi luultavasti johtanut alas hyiseen jokeen, tai hyvällä tuurilla pelastumiseen pienelle kielekkeelle vähän alempana. Dilemma kuitenkin sai juuri ja juuri harottua vastaan takakäpälillään ja ehti kiepahtaa sen verran sivuun, että ehti välttää putoamisen.
Ilmeisesti tämä vieras naaras yritti kohottautua hänen ylleen, mutta se ei oikein tuottanut tulosta tuon pienehkön koon vuoksi. Siitä huolimatta vihainen naaraskissa ei ollut mikään mukava yllätys.
Dilemma heilautti hieman hermostuneesti häntäänsä. "Rauhoituhan, ennen kuin me molemmat tipahdamme", Dilemma huikkasi ennen kuin sai astuttua muutaman askeleen sivummalle. Hän silmäili naaraan päästä varpaisiin muutaman kerran hieman hämmentyneenä, mutta samalla uteliaana. Hän ei ehkä näyttänyt aivan niin pelokkaalta kuin olisi tilanteen huomioon ottaen ehkä kannattanut. Dilemma kuitenkin istahti alas vähän kauemmas reunasta ja silmäili naaraskissaa.
"En tietääkseni ole eksyksissä, ja mitä selittämiseen tulee selittäisin kyllä kernaasti, jos vain tietäisin mitä minun pitää selittää." Violettisilmäinen kolli kallisti hiukan päätään ja hänen suupielillään oli pieni hivenen jopa epävarma hymy, koska hän ei tahtonut suinkaan suututtaa tätä naaraskissaa lisää virnuilemalla.
Uteliaisuus vei kuitenkin väkisinkin voiton varovaisuudesta ja Dilemma jatkoi: "Ei en ole. Mikä edes on Varjoklaani? En olekaan ennen kuullut", Dilemma totesi ystävälliseen, lähes keskustelevaan sävyyn. Hän ei ollut haistanut hajumerkkejä saapuessaan alueelle, ainakaan tietääkseen. Oliko tämä Varjoklaani siis kenties joku uusi lauma? Tai jokin lähistöllä asusteleva sellainen, johon Dilemma ei vain vielä ollut ehtinyt törmätä. Mahtoiko tämä naaras kuulua kyseiseen klaaniin vai oliko tuo kenties niiden vastustaja?

©2017 Wᴀʀʀɪᴏʀ Cᴀᴛs RPG - suntuubi.com